Minulla on tällä hetkellä kohta 5kuinen pieni poika ja olen aloittanut seurustelun uudestaan (erosin pojan isästä jo ennen pojan syntymää) ja nyt on alkanut tulla puheeksi että kun poika pitäis laittaa hoitoon et mentäis syömään, leffaan yms. mutta toteamuksella..
Eli siis minulta ei kysytä mitään...
Olen kyllä välillä vienyt poikaa hoitoon päivällä niin olemme saaneet kahdenkeskistä aikaa...
Mutta poika on vielä niin pieni että en halua jättää häntä kauhean useasti "ilman äitiä" niin miten saan miehen ymmärtämään että en pysty ratkeamaan kahtia, että hän on minulle kyllä tärkeä, mutta en halua jättää poikaani huomiotta ja "äidittä" ja että poikani on minulle maailman tärkein maailmassa...
Vaikka olen sen hänelle sanonut ja hän sanoo sen ymmärtävänsä niin en välillä ole oikein vakuuttunut siitä että tietääkö hän oikeasti mihin on ryhtynyt...
Ja vaikka olen sanonut hänelle että hän on minulle tärkeä niin en tiedä tajuaako hän että hän tulee tietynlaisena "toisena"...
Kertokaa omista suhteista, sekä uusista että "vanhoista"...
Miten hoidatte parisuhdetta ja lapsianne yhtäaikaa ja loukkaamatta ketään siinä välissä?!?
-------------------------------------------------
ELI...
Miten olette saaneet laitettua yhteen uuden suhteen ja pienen vauvan?!?
Eli siis minulta ei kysytä mitään...
Olen kyllä välillä vienyt poikaa hoitoon päivällä niin olemme saaneet kahdenkeskistä aikaa...
Mutta poika on vielä niin pieni että en halua jättää häntä kauhean useasti "ilman äitiä" niin miten saan miehen ymmärtämään että en pysty ratkeamaan kahtia, että hän on minulle kyllä tärkeä, mutta en halua jättää poikaani huomiotta ja "äidittä" ja että poikani on minulle maailman tärkein maailmassa...
Vaikka olen sen hänelle sanonut ja hän sanoo sen ymmärtävänsä niin en välillä ole oikein vakuuttunut siitä että tietääkö hän oikeasti mihin on ryhtynyt...
Ja vaikka olen sanonut hänelle että hän on minulle tärkeä niin en tiedä tajuaako hän että hän tulee tietynlaisena "toisena"...
Kertokaa omista suhteista, sekä uusista että "vanhoista"...
Miten hoidatte parisuhdetta ja lapsianne yhtäaikaa ja loukkaamatta ketään siinä välissä?!?
-------------------------------------------------
ELI...
Miten olette saaneet laitettua yhteen uuden suhteen ja pienen vauvan?!?
Vastaukset 17
Vanhimmat
HEI!
Ymmärrän kyllä miesystäväsi tarvetta olla kanssasi kahden kesken, mutta toisaalta, jos hän ei ole valmis ymmärtämään sitä, että poikasi on ja todennäköisesti tulee olemaan sinulle se kaikkein tärkein, voi vaan miettiä, onko suhteenne perusta kunnossa?!
Et kertonut kuinka vakavana itse pidät suhdetta, mutta valitettavasti tuossa voi käydä niin, että tulet jossain vaiheessa pettymään, kun mies löytääkin "vapaan" naisen, jonka ei tarvitse huolehtia lapsen hoidosta.
Miehellä ilmeisesti ei itsellään ole lapsia? Sen verran kuulostaa kypsymättömältä ja itsekkäältä tyypiltä.
Miksi ette voisi viettää kahdestaan aikaa kotosalla, kun lapsi on nukkumassa? Niin kai suurin osa lapsiperheiden vanhemmista hoitaa parisuhdettaan!
Teidän kannattaisi jutella vakavasti, ja kuulostella mitkä ovat kummankin suunnitelmat seurustelunne suhteen!
Kuinkas lapsen isä? Tapaako hän lastaan?
Siinähän teillä olisi aikaa olla kahden!
Toivottavasti saatte järjestymään aikaa suhteellenne!!
"Miehellä ilmeisesti ei itsellään ole lapsia? Sen verran kuulostaa kypsymättömältä ja itsekkäältä tyypiltä."
Missä kohtaa mies vaikuttaa kypsymättömältä ja itsekkäältä? Kysymys on kuitenkin vieraasta lapsesta ja mielestäni on täysin luonnollista haluta omaa aikaa. Sitä paitsi aloittajan mies sanookin ymmärtävänsä...
"valitettavasti tuossa voi käydä niin, että tulet jossain vaiheessa pettymään, kun mies löytääkin "vapaan" naisen, jonka ei tarvitse huolehtia lapsen hoidosta."
Totta kyllä. Varsinkin parin vuoden iässä lapset ovat sen verran "haastavia" että vaaranpaikka on olemassa...
Kiitos vastauksestasi...
Olen samaa mieltä kanssasi monessa sanomassasi asiassa ja toivonkin että kaikki järjestyisi...
Uudella miehellä ei tosiaan ole omia lapsia ja siksikään ei ymmärrä lapsen huomion tarvetta ihan niinkuin se on ...
Olemme kuitenkin aika alussa suhteessamme että mitä vain voi vielä tapahtua (suuntaan tai toiseen)...
Mutta niin ikävältä kuin se kuulostaakin niin uskon että mies ei jaksa pidemmän päälle...
Se että poikani on minulle tärkein mutta kyllä mieskin on...mutta eri tavalla...
Niin saahan siinä sitä aikaa kun lapsi on nukkumassa...mutta usein se menee joko siivotessa, syödessä tai päiväunilla väsymyksen takia...
Niin ja mitä pojan isään tulee niin hän ei halua nähdä/tavata lastaan... =(
Että koville ottaa...mutta
KIITOS VASTAUKSESTASI!!! =)
Otit aika kirjaimellisesti tuon tekstin tuossa joten oletan että olet itse ollut jonkin osapuoli tämän kaltaisessa tilanteessa... sen verran katkeraa oli tekstisi sävy...
Niin ja totta on että miehet eivät ymmärrä asioita niinkuin naiset ja myös päinvastoin että naiset eivät ymmärrä asiota niinkuin miehet...
Joten se että toinen haluaa toista niin toinen voi halutakkin ihan jotain muuta ja eritavalla...
Mutta mitään pitemmittä puheitta niin toivottavasti olet onnellinen tämän hetkisessä tilanteessasi...
HYVÄÄ KEVÄTTÄ =)
Katkera sävy? En kyllä näe siinä katkeraa sävyä vaikka kuinka yritän lukea.. No kuitenkin.
Siis osapuolena tämän kaltaisessa tilanteessa? Joo kyllä eli tavallinen uusperhetilanne johon kuuluvat minä lapseton mies ja puolisoni yhden lapsen äitinä. Tyypillinen tyytymättömyyden aihe on keskinäisen parisuhdeajan vähyys. Muuten kaikki menee mitä parhaiten. Jos lapsivapaata parisuhdeaikaa löytyy iltapäivästä seuraavaan päivään noin kahden kuukauden välein on se mielestäni liian vähän.
Tällainen tilanne vaan aiheuttaa kyllästymistä lapsiperhe-elämään ja on sikäli turhaa sietämistä ihan siksi että pienellä viitseliäisyydellä se parisuhdeaika kyllä on järjestettävissä. Lapsen äiti vaan on tyytyväinen tähän nykyiseen eikä oma-aloitteisesti hommaa meille omaa aikaa ennenkuin itse alan sitä vaatia...
Uskon että tällainen tilanne on yleistä muissakin uusperheissä joissa on vastaavanlainen kokoonpano. Äidit ilmeisesti eivät vaan osaa ajatella elämää sen lapsettoman kumppaninsa näkökulmasta niin hyvin... tuskin kyse on välinpitämättömyydestä.
Tärkeää kuitenkin on ettei omaa turhautumista, mikä silloin tällöin iskee, näytä lapselle mitenkään. Lapsi ei ole syyllinen siihen jos aikuiset ei osaa järjestää itselleen aikaa.
No jos sen noin sanoo niin se ei enää kuulosta "katkeralta", mutta niinkuin jo totesin niin sinulla on samankaltainen tilanne...
Mutta näin naisen ja äidin näkökulmasta niin jo pelkkä ero omasta lapsesta on jo oma juttunsa, sitten kun siihen vielä lisää että olisi oman kullan kanssa ilman että huolehtisi niin se on jo sitten kovan työn takana...
Mutta kyllä varmasti yritys on kova...
Se että naiselle joka on yksin lapsensa kanssa niin ei välttämättä tajua sitä että aikaa pitäisi olla kahdenkin, KOSKA se on jo tuttua että lapsi kokoajan "pyörii jaloissa" joten se on tilanne joka ei siitä miksikään muutu, niin ei sitä välttämättä edes tajua "muuttaa", siten että kahdenkeskistäkin aikaa pitäisi olla kun on jo tottunut siihen että lapsi siinä pyörii... oli mitä oli ja tapahtu mitä tapahtu...
Niinkuin jo itse totesit niin kyse ei ole (välttämättä) välinpitämättömyydestä vaan siitä että se on tavallaan vierasta viedä lapsi hoitoon mikä pyörii siinä jaloissa muuten niin se on outoa kun lapsi ei ole siinä...
Siihen on tottunut joten ei sitä tule edes ajatelleeksi että voisi olla kahdenkeskistäkin aikaa muutenkin kuin vain yöllä...
Mutta kiitos vastauksestasi... sait silmäni ehkä jotenkin avautumaan myös miehen näkökulmasta... mutta silti on pakko myöntää että kovat ajat on edessä (siis lapsi hoitoon) mutta eiköhän tää tästä...
Toivottavasti myös teillä tulee helpotusta edes silloin tällöin että saisitte myös omaa aikaa...
=)
KIITOS VIELÄ KOMMENTEISTASI JA HYVÄÄ KEVÄTTÄ JA TULEVAA KESÄÄ!
Minulla tilanne on siinä mielessä erilainen, että tyttö on jo 8 v. Enemmän on ongelmia tytön mustasukkaisuuskohtauksista kuin miehestä :-). Tapasin maailman upeimman miehen tässä keväällä ja suhteemme syvenee hurjaa vauhtia.Mitäs sitä aikailemaan, kun on sen oikean löytänyt...
Miehellä ei ole mitään kokemusta lapsista aiemmin. Hän on itse yh-perheestä ja on oppinut ottamaan vastuun huushollin pidosta. Tyttäreeni hän on suhtautunut alusta saakka hyvin luontevasti: vitsailee ja kommetoi ja kevyesti komentaakin. Kahdestaan heillä menee ihan kivasti, kun olen puolella korvalla heidän juttujaan kuunnellut.
Mies ei ole missään vaiheessa osoittanut tympääntyneisyyttä, kun olen joutunut lähtemään esim. kesken halihetken tyttären painajaisia pehmentämään. Mies ei ole ainakaan näyttänyt harmistustaan ja sanoo aina, että "mene nyt...", kun en itse millään raskisi kainalosta karata.
Hän ottaa itse aktiivisesti kontaktia tyttöön: menee esim. läksyjentekoa auttamaan pyytämättä. En tiedä olenko löytänyt poikkeuksellisen helmen, mutta mielestäni mies ei voi, eikä saa varastaa huomiota lapselta kokonaan. Onhan tämä taiteilemista kahden rakkaan ihmisen välillä minulle itselleni, mutta yritän itse olla mahdollisimman tasapuolinen molemmille.
Mulla sellanen kuvio että oltiin aikanaan seurusteltu nyxän kans 6vuotta,sit meni poikki,jona aikana aloin seurusteleen lapseni biologisen isän kans,joka kuitenkaan ei ollut valmis isäks ja jätti mut jo raskausaikana.Noh,nyxä tuli mukaan kuvioihin ja halus ehdottomasti tulla synnytykseenkin mukaan(biologinen isä siis hylkäs mut totaalisesti),nyt ollaan sit oltu yhtä perhettä ja lapsi kutsuu nyxää isiks ja nyxä pitää lasta kuin omaansa.Näinkin voi käydä,asiat on vaan niin paljon ihmisistä itsestään kiinni.
Mä olen aina antanut kenkää miehelle jos hän on alkanut vaatimaan esim,huonejärjestelyjä tai että lapset hoitoon että voidaan mennä kapakkaan...yks ruikutti että hän on heittosäkki joka saa maata lattialla,sekin ruikuttaja pihalle.Kyllä löytyy aikuisia miehiä jotka eivät heittäydy ruikuttajiksi ja jos ei löydy niin EIPÄ VÄLIÄ...
Eipäs nyt heittäydytä ihan mahdottomiksi vaan yritetään pitää tosiasiat kuitenkin mielessä.
Ethän voi olettaa että uusi seurustelukandidaatti suhtautuu lapseesi samalla lämmöllä kuin se olisi hänen omansa. Aivan luonnollista haluta aikaa kanssasi silloin tällöin, olkoon se sitten kapakkaan menoa tai mitä hyvänsä muuta. Huonejärjestelyistä sen verran että itsekin aloin muutaman kuukauden jälkeen ehdotella lapsen vierottamista koko yöksi omaan sänkyynsä koska koin tilanteen hankalaksi. Minua yksinkertaisesti häiritsi ja ärsytti kumppanini lapsen tuleminen sänkyymme aamuyöstä. Nyt lapsi nukkuu omassa sängyssään koko yön ja kaikki olemme tyytyväisiä. Nämä ovat aivan luonnollisia asioita sen toisen näkökulmasta ja jos olet fiksu aikuinen ja kykenet asettumaan toisen asemaan, ymmärrät ettei kyse ole lapsivihamielisyydestä vaan siitä että lapsesi on tälle toiselle kuitenkin vieras ihminen johon hänen tulee totuttautua kiireettä.
Nämä kuviot kun vaativat toisinaan pitkää pinnaa ja kykyä joustaa ja huomioida toinenkin ja tämän tarpeet. Jos asenteesi on "Minä ja Minun Lapsi", muut sopeutukoot tai häipykööt, on parempi että elät lapsesi kanssa kahden.
Hei.Taisin kirjoittaa äsken ton viestin vähän tuohduksissani.Tottahan se on että tuo "lapsi"juttu ihan varmaan selvitettävissä oleva asia siis järjestelyt.Pitää vaan olla tosiaan kaksi aikuista siinä.Koskaan en ole jättänyt toista aikuista huomiotta vaan olen yrittänyt myös jakaa huomioni kaikkien kesken.Joskus se ei vaan riitä ja lapsikin on mustasukkainen vanhemmastaan aluksi ,mutta tutustuessaan antaa tilaa uudelle ihmiselle.Yritin tässä taannoin suhdetta sinkkumiehen kanssa mutta kamalaa kyllä minun lapsenikin osasi käyttäytyä aikuismaisemmin kuin hän..Hän sai kyllä nukkua myös minun vieressä eikä pelkästään lattialla.Koskaan ei lapset häirinneet meidän yhdessä oloa.Mutta luulen että ongelmat olivat jossain muualla kuin näissä" järjestelyissä"Kerran joutuessaan lattialle (olisi saanut nukkua siinä minun vieressä)hän lähti ovet paukkuen ja haukkui menessään huoraksi ja lasta vähäälyiseksi..Mutta kyllä normaaliälyiset ihmiset pystyvät kyllä asioita järjestelemään myös niin etteivät lapsi tai lapset jää kakkoseksi..
...taas on "Minä-itse"-asenne! Äidit laittavat AINA, AINA lapsensa ensisijalle elämässään. Jos sitä ei pysty käsittämään tai käsittelemään, niin voipi olla parempi, että hommaileepi semmoisen naisen, jolla niitä lapsia ei vielä ole.
No tietenkin hätätilanteessa lapset ovat etusijalla. Mutta on miehellä ja huom. myös naisella oikeus vaatia parisuhdetta itselleen. Sitä varmaan helposti ajattelee, että tällainen uusi mies ei vaan ymmärrä, koska hänellä ei ole omia lapsia tai koska lapset eivät ole hänen. Mutta kyllä meilläkin aviomies ja lasten isä alkoi ehdottamaan lasten hoitoon laittamista, jotta pääsisimme yhdessä ulos. Ja minusta se on vaan tervettä. Äitinä en osannut millään päästää vauvasta irti, pelkäsin, kuinka hänelle käy ilman minua. Mutta uskon itse siihen, että lapset voivat parhaiten, kun äidillä ja isällä on hyvä parisuhde. Ja se vaan yksinkertaisesti vaati kahdenkeskeistä aikaa, oli se sitten kotona sohvalla löhöillen, kaupungilla ravintolassa syöden tai siellä aikuisten sängyssä, jonne lapset eivät mielestäni kuulu. Olenko minäkin siis itsekäs nainen, kun äitinä olemisen lomaan haluan itselleni parisuhdeaikaa ilman lapsiani? Äitiys on elämäni hienoin juttu, mutta on sitä elämässä muutakin. Minusta tuntuu, että miehet näkevät tämän asian jotenkin järkevämmin.
Jos vauvasi on vasta 5 kk, miten sinua edes kiinnostaa aloitella uutta suhdetta? Vastasyntynyt on rankka homma, samaten ihastumisen alkuvaiheet. Jompikumpi kärsii varmasti. Mitä jos vaan tapailisitte (silloin kun/jos ehdit ja haluat hetken "vapaata" vauvanhoidosta) treffityyliin tämän uuden hepun kanssa, aloittelette ihan hissukseen jotta voit keskittyä tärkeimpään, eli vauvaasi.
no joo...ymmärrän kantasi mutta en minä mitään uutta suhdetta etsinytkään vaan se vaan tuli...
olin eronnut pojan isästä jo ennen pojan syntymää ja tämä nykyinen tuli vain ilmeistyi jostain (?) ja jäi elämääni =)
Ja jos mietin asiaa uudestaan niin se on ihanaa että minulla on joku joka välittää, vaikka välillä onkin jotain sanaharkkaa yhteisestä ajasta, mutta kyllä se tästä...
Nyt ollaan jo juteltu paljon enemmän tilanteesta ja tilanne alkaa mennä paremmaksi... (ainakin väliaikaisesti jos ei lopullisesti...)
Mutta kiitos kommentistasi!
HYVÄÄ KEVÄÄN JATKOA =)
etkö voi mies ystävääsi tavata jos lapsesi on paikalla???? *ihmettelee* naimisis
Siis kokoajanhan hän on lähes läsnä (siis poikani) mutta sehän se juuri onkin kun aikaa pitäisi olla kahdenkin =)
Mutta nyt on asiasta jo juteltu ja selvitelty ja kaikki hyvin... =)