Mitä tehdä, jos haluan elää sinkkuelämää?!

Ensinnäkin joo, parasta mielestäni olisi elää ensin sinkkuelämää ja vasta sitten aloittaa seurustelu, ettei juurikin jossakin vaiheessa tule sellainen kokeilunhalu ja pahimmassa tapauksessa särje kumppanin sydämen, jos hän ei ajattele samalla tavalla.

Mutta tähän tilanteeseen, niin mieti tarkkaan, haluatko sitä todella. Oletko valmis pahimmassa tapauksessa jopa luopumaan rakkaastasi sen vuoksi? Häntä saattaa loukata tieto, että haluaisit tavata muitakin. Se voi laukaista hänessä tunteen, että hän ei riitä sinulle. Haluatko todella ottaa sen riskin?

Jos haluat koittaa pitää hänet kokeilustasi huolimatta, niin voisit aloittaa kertomalla, kuinka paljon häntä rakastat. Että et missään nimessä halua satuttaa häntä, mutta että sinulle on herännyt kokeilunhalu. Sitten voisit kysyä, että mitä ajatuksia ja tuntemuksia hänelle herää, jos ryhtyisitte avoimeen suhteeseen. Että et haluaisi menettää häntä, mutta samaan aikaan koet, että haluaisit kokeilla myös tavata muita. Kerro, että hänen mielipiteellään on kuitenkin väliä, että et halua ryhtyä siihen, jos hän ei halua.
Toinen mahdollisuus on, että laittaisitte suhteen "tauolle", tai eroaisitte väliaikaisesti. Saisitte molemmat tehdä mitä haluatte, kunnes saatte tarpeeksenne ja haluatte palata yhteen. Tässä tietenkin riskinä, että eron aikana löytää jonkun toisen, eikä sitten enää haluakaan palata yhteen.

Itse aloin myös seurustelemaan nuorena ja kokemattomana. Meillä oli kuitenkin mennyt huonosti jo pidemmän aikaa, joten päätin erota. Eron jälkeen pääsin vapaasti tapailemaan useampaa ja elin hetken "uutta nuoruutta", kunnes sitten tapasin ihanan miehen, eikä muut enää kiinnostaneet.

Toivottavasti kumppanisi olisi myötämielinen asian suhteen eikä loukkaantuisi. Ja arvostaisi sitä, että haluat kokeilunhalustasi huolimatta pitää hänet, etkä halua pettää salaa. Voihan sekin olla, että hänkin on miettinyt samaa, mutta ei ole vielä uskaltanut kysyä sinulta. Jos siis päätät, että olet varma kokeilunhalustasi ja haluat ottaa riskin, niin koita keskustella siitä hyvin hienovaraisesti, tehdä asia mahdollisimman helposti käsiteltäväksi kumppanillesi ja pitäkää toisenne kartalla tuntemuksistanne, jotta pienetkin negatiiviset tunteet saadaan käsiteltyä avoimesti ja luottamuksellisesti yhdessä toisianne tukien. Paljon onnea teille!

Ehkä kannattaa nyt vaan alkaa tekemään lapsia, niissä riittää työtä muutamaksi vuodeksi, suhteenne jotenkin kuulostaa tulleen jo tuohon vaiheeseen. Ehdit sitten siinä kolmikymppisenä ettii sen intohimoisemman suhteen, kun kypsytki tuosta vähän, seksuaalisesti. Tämänhetkiseen elämänvaiheeseesi lapset sopivat aivan hyvin, ja saat ne alta pois tehtyä kuitenkin ihan kunnollisen kumppanin kanssa. Parikymppinen on hyvä äiti, silloin mielessä ei ole vielä juurikaan muuta ajateltavaa, joka sekoittaisi päätä.