Ajan patinaa

Olen miettinyt mitä tapahtuu sille rakastuneelle parille ajan myötä.
Tule ensin mieleen, mitä olivatkaan ne odotukset alussa, vai oliko vain seksuaalisuus. Niin mitähän kumpikin odotti.
Seksuaalisuuden osalta olen joutunut pohtimaan asioita paljonkin, sillä mielestäni seksi. Parisuhde on kaikki arkiset ja myös juhlat ja seksi, siis kaikki elämän asiat yhdessä, myös hyvin tärkeä taloudellinen toimeentulo ja yhtenäinen käsitys asioista.

No Seksi tärkeimpänä alkuun, olen vakaasti tullut ajatukseen, että seksi miehelle on paine. Kun mies sanoo, että panettaa, niin itä todella se on. Olen jo sen verran elämää elänyt, että tiedän täysin, että sillä ei taida olla mitään tekemistä naiseen omaan puolisoon kohdistuvaan rakkauteen liittyen. Kun pano on ohi, on sama kuka siinä oli kaverina. Puoliso vian on helppo nakki.
Niin kauan kuin puoliso jaksaa olla tämä helppo nakki, sujuu paremmin. Mutta kun näihinkin asioihin tulee säröjä, tulee sairauksi, jolloin seksi ei ole enää mahdollista, miten säilyttää parisuhde, sillä onhan siinä paljon muita asioita ja varsin tärkeitä asioita.
Koti, mitä se miehelle on ja ymmärtääkö monikaan mies, miten paljon kotona on tehtävä töitä siihen, että kodissa viihdytään, tarvitaan koti jossa taloudellisesti pystytään asumaan, tarvitaan ruokaa, puhtautta niin henkilökohtaisiin vaatteisiin
kuin kodin siisteyteen. Sitten se perhe eli lapset lapsenlapset, kyllä miehen pitäisi osallistua myös kaikkeen tähän, eikä vain ajatella ainaista seksiä. Ero nimittäin ei ole ratkaisu ongelmaan, vastuut jatkuvat entiseen ja mahdollisesti myös uuteen suhteeseen ja nämä vastuut ovat nyt sitten moninkertaiset ja lapset joutuvat aina kärsimään niistä eniten ja kasvamaan sekasortoisessa olotilassa. Jatkuvasti saa lukea, kuinka avioeroperheen lapset ongelmoivat, eli seksi on tuholainen, jos sitä ei osata vastuullisesti ajatella ja ymmärtää, että se ei saa tuhota .

Tämän vuoksi pitäisi rikkoa koko elämä ja erota, jona tuo tulleessaan turvattomuutta ja varmasti laskee taloudellisen pärjäämisen lähes sossuluukulle monelle.

Joten olenkin alkanut ajatella, miten saada miestä autettua niin, että tuo panetus ei särkisi koko hänen elämäänsä. On mielestäni väärin, että viagraa siihen, että potenssi jatkuisi, sillä eihän sen tarvitse ikuisesti jatkua. Elämästä voi nauttia ilman jatkuvaa seksiäkin ja luonnostaan sen pitäisi hiipua.
Mitä ajattelee isä, joka juoksee uusien helmpjen perässä ja näkee lapsiaan pari kertaa kuukaudessa ja silloinkin lapset ovat liikaa.

Ajatelkaapa vanha mies tuon riippansa kanssa, kun ei ajatus juokse, ei jalat kanna ja muutenkin on rapistunut hapitus. Kyllä siinä sääli käy, kun ei löydy rauhaa tuolle asialle.