käytyäni lääkärissä 😮
Tässä aiempi ketju missä kerroin uupumuksestani tässä kevään ja alkukesän aikana: https://keskustelu.suomi24.fi/t/17022724/mietin-jonkin-aikaa-kerronko-tasta-palstalla
Kävin tänään tosiaan lääkärissä, kun viime viikolla hoitaja varasi ensin lääkärin soittoajan, ja eilen puhelimessa lääkäri varasi yllättävänkin nopeallakin aikataululla vastaanottoajan. En ollut tavannut lääkäriäni aikaisemmin, sillä ne tuntuu vaihtuvan jatkuvasti tuolla julkisella sektorilla. Oiskohan tää ollut nyt 7. lääkärini kesän 2015 jälkeen, kun olen noiden palvelujen piirissä ollut 🙄 Mutta eipä siinä, ihan asiallinen, mukava ja osaavan oloinen lääkäri, kuten käytännössä lähes kaikki ovat olleet tähän asti. Hän toki oli lukenut potilastietojani, hoitaja varmaankin kuvaillut mua, ja eilisen puhelinkeskustelun aikana pyrin mahdollisimman kattavasti, mutta samalla ytimekkäästi kuvailemaan, mikä mua on kuormittanut ja miten olen oireillut, niin hän tiesi osapuilleen käyntini syyn.
Kerroin hänelle vastaanotolla tarkemmin asioistani, voinnistani ennen tätä tähän mennessä 3vk pituista lomaa, miten tää kesä/hermo/sairasloma on tähän asti sujunut jne. Lääkäri myös kävi koneellaan potilastiedoistani kaikki lääkkeeni yksitellen läpi, ja pyrin parhaani mukaan kuvailemaan miten ja mihin mikäkin auttaa, ja ilmaisin toki tyytyväisyyteni lääkitykseeni, sekä sen että ihan oikeasti "kunnioitan" tiettyjä lääkkeitä esim. Temestaa ja sanoin, että tiukahkot iteroidut reseptit ovat kohdallani todennäköisesti vain hyvä asia, kun en pahemmin ole peitellyt tai kaunistellut sitä aiempaa pahaa alkoholiongelmaani.
Lääkäri kysyi haluaisinko aloittaa SSRI-mielipidelääkityksen, mutta vaikka tiesin mielessäni jo vastauksen valmiiksi, niin aikani siinä pyörittelin asiaa, kuvailin minkälaisia sivuoireita esim. äitivainaa ja jotkut eksäni ovat saaneet, ja huomautin että nykyisetkin lääkkeeni ehkä vähän turruttaa mieltä, enkä haluaisi että elämän pienet ilonaiheet tuntuisi täysin tasapaksulta. Eikä myöskään toisinpäin, että joitain surun/näränaiheita, tai muita käsittelemättömiä asioita painetaan lääkkeillä entistä enemmän taka-alalle päässäni. Lääkäri ymmärsi pointtini eikä patistanut aloittamaan, vaan lääkitykseni jatkuu ennallaan.
Itse olin alkuviikosta varovaisen toiveikas palaamaan asiakaspalvelutyöhön ensi maanantaina, mutta lääkäri oli kertomani perusteella ihan eri mieltä, ja kehotti lepäämään vielä vajaa pari kuukautta ja tekemään omien voimien puitteissa esim. varastonsiivousta tai hommia peltilehmien parissa jos siltä tuntuu, eikä niitäkään väkipakolla. Se lääkärin kanta tuli itsellenikin aika puskista, sillä etukäteen vähän ajattelin että lääkäri käskee ottaa iisisti esim. pari viikkoa, tai pitää sairasloman ehtona SSRI:n aloittamista. Ja ironista sinänsä, että taaskaan musta ei sitä masennusta löytynyt, ja kun työuupumus ei ole varsinainen diagnoosi, niin niistä aiemmista seitsemästä diagnoosista poimittiin pari merkittävintä sairaslomatodistukseen 😁
Oma oloni on tällä hetkellä aika hämmentynyt, ja jotenkin myös tosi helpottunut, kun ihan virallista kautta sain hyväksynnän lepäillä jonkin aikaa. Ja myös siksi, että ottivat mun asiani ilmeisen tosissaan, kun tälleen kesäloma-aikana vajaalla miehityksellä asiat rullasivat yllättävän rivakasti. 🙄
En mä niinkään syyllisyyttä tunne joistain laiminlyödyistä askareista, enkä ole viime päivinä ollut kovin akuutisti ahdistunut, eli ei mitään itkukohtauksia sun muita, mutta siihen omien voimien rajallisuuteen havahtuminen viime viikolla oli aika kova pala. Mutta kaipa asian myöntäminen ja hyväksyminen on jo askel kohti parempaa.
Eli kolmisen viikkoa on lomailtu tähän mennessä, ja reilut 7 viikkoa saa vielä ihan luvan kanssa kerätä voimia. Tuntuu äkkiseltään aika pitkältä ajalta, mutta en mä myöskään halua, että tähän mennessä reilun 10 vuoden aikana tekemäni työ valuu hukkaan jos sitä ei jatkossa pysty tekemään lainkaan, tai että pahimmillaan se vie ennenaikaisesti hautaan 🙄 Joku 2,5kk on loppujen lopuksi kuitenkin ihmiselämässä varsin lyhyt aika, ja olen mä kauppiaana varmaan monesti tehnyt persnettoakin tuollaisella aikajänteellä, lähinnä jos olen hankkinut pienen ajan sisällä useita peltilehmiä, mutta liikevaihto jäänyt samanaikaisesti hieman vähäiseksi. No nyt jäänee liikevaihto joka tapauksessa aika lailla nolliin, mutta eipä ole isoja juoksevia kulujakaan pahemmin, niin jonkinlainen balanssi tuossakin säilynee. 🙄
Täysiin asiattomuuksiin en vastaa. Säästäkää trollit kovimmat paukkunne johonkin helpommin triggeröityvään tyyppiin, jos haluatte viihdyttäviä vastauksia mun lakonisten servausten sijaan. 😅
Tässä aiempi ketju missä kerroin uupumuksestani tässä kevään ja alkukesän aikana: https://keskustelu.suomi24.fi/t/17022724/mietin-jonkin-aikaa-kerronko-tasta-palstalla
Kävin tänään tosiaan lääkärissä, kun viime viikolla hoitaja varasi ensin lääkärin soittoajan, ja eilen puhelimessa lääkäri varasi yllättävänkin nopeallakin aikataululla vastaanottoajan. En ollut tavannut lääkäriäni aikaisemmin, sillä ne tuntuu vaihtuvan jatkuvasti tuolla julkisella sektorilla. Oiskohan tää ollut nyt 7. lääkärini kesän 2015 jälkeen, kun olen noiden palvelujen piirissä ollut 🙄 Mutta eipä siinä, ihan asiallinen, mukava ja osaavan oloinen lääkäri, kuten käytännössä lähes kaikki ovat olleet tähän asti. Hän toki oli lukenut potilastietojani, hoitaja varmaankin kuvaillut mua, ja eilisen puhelinkeskustelun aikana pyrin mahdollisimman kattavasti, mutta samalla ytimekkäästi kuvailemaan, mikä mua on kuormittanut ja miten olen oireillut, niin hän tiesi osapuilleen käyntini syyn.
Kerroin hänelle vastaanotolla tarkemmin asioistani, voinnistani ennen tätä tähän mennessä 3vk pituista lomaa, miten tää kesä/hermo/sairasloma on tähän asti sujunut jne. Lääkäri myös kävi koneellaan potilastiedoistani kaikki lääkkeeni yksitellen läpi, ja pyrin parhaani mukaan kuvailemaan miten ja mihin mikäkin auttaa, ja ilmaisin toki tyytyväisyyteni lääkitykseeni, sekä sen että ihan oikeasti "kunnioitan" tiettyjä lääkkeitä esim. Temestaa ja sanoin, että tiukahkot iteroidut reseptit ovat kohdallani todennäköisesti vain hyvä asia, kun en pahemmin ole peitellyt tai kaunistellut sitä aiempaa pahaa alkoholiongelmaani.
Lääkäri kysyi haluaisinko aloittaa SSRI-mielipidelääkityksen, mutta vaikka tiesin mielessäni jo vastauksen valmiiksi, niin aikani siinä pyörittelin asiaa, kuvailin minkälaisia sivuoireita esim. äitivainaa ja jotkut eksäni ovat saaneet, ja huomautin että nykyisetkin lääkkeeni ehkä vähän turruttaa mieltä, enkä haluaisi että elämän pienet ilonaiheet tuntuisi täysin tasapaksulta. Eikä myöskään toisinpäin, että joitain surun/näränaiheita, tai muita käsittelemättömiä asioita painetaan lääkkeillä entistä enemmän taka-alalle päässäni. Lääkäri ymmärsi pointtini eikä patistanut aloittamaan, vaan lääkitykseni jatkuu ennallaan.
Itse olin alkuviikosta varovaisen toiveikas palaamaan asiakaspalvelutyöhön ensi maanantaina, mutta lääkäri oli kertomani perusteella ihan eri mieltä, ja kehotti lepäämään vielä vajaa pari kuukautta ja tekemään omien voimien puitteissa esim. varastonsiivousta tai hommia peltilehmien parissa jos siltä tuntuu, eikä niitäkään väkipakolla. Se lääkärin kanta tuli itsellenikin aika puskista, sillä etukäteen vähän ajattelin että lääkäri käskee ottaa iisisti esim. pari viikkoa, tai pitää sairasloman ehtona SSRI:n aloittamista. Ja ironista sinänsä, että taaskaan musta ei sitä masennusta löytynyt, ja kun työuupumus ei ole varsinainen diagnoosi, niin niistä aiemmista seitsemästä diagnoosista poimittiin pari merkittävintä sairaslomatodistukseen 😁
Oma oloni on tällä hetkellä aika hämmentynyt, ja jotenkin myös tosi helpottunut, kun ihan virallista kautta sain hyväksynnän lepäillä jonkin aikaa. Ja myös siksi, että ottivat mun asiani ilmeisen tosissaan, kun tälleen kesäloma-aikana vajaalla miehityksellä asiat rullasivat yllättävän rivakasti. 🙄
En mä niinkään syyllisyyttä tunne joistain laiminlyödyistä askareista, enkä ole viime päivinä ollut kovin akuutisti ahdistunut, eli ei mitään itkukohtauksia sun muita, mutta siihen omien voimien rajallisuuteen havahtuminen viime viikolla oli aika kova pala. Mutta kaipa asian myöntäminen ja hyväksyminen on jo askel kohti parempaa.
Eli kolmisen viikkoa on lomailtu tähän mennessä, ja reilut 7 viikkoa saa vielä ihan luvan kanssa kerätä voimia. Tuntuu äkkiseltään aika pitkältä ajalta, mutta en mä myöskään halua, että tähän mennessä reilun 10 vuoden aikana tekemäni työ valuu hukkaan jos sitä ei jatkossa pysty tekemään lainkaan, tai että pahimmillaan se vie ennenaikaisesti hautaan 🙄 Joku 2,5kk on loppujen lopuksi kuitenkin ihmiselämässä varsin lyhyt aika, ja olen mä kauppiaana varmaan monesti tehnyt persnettoakin tuollaisella aikajänteellä, lähinnä jos olen hankkinut pienen ajan sisällä useita peltilehmiä, mutta liikevaihto jäänyt samanaikaisesti hieman vähäiseksi. No nyt jäänee liikevaihto joka tapauksessa aika lailla nolliin, mutta eipä ole isoja juoksevia kulujakaan pahemmin, niin jonkinlainen balanssi tuossakin säilynee. 🙄
Täysiin asiattomuuksiin en vastaa. Säästäkää trollit kovimmat paukkunne johonkin helpommin triggeröityvään tyyppiin, jos haluatte viihdyttäviä vastauksia mun lakonisten servausten sijaan. 😅
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mulla järki seisoo
On niin kuuma
Työttömillä on jatkuva loma ja lomarahat tulee kelasta.
Hyvä juttu! Lepäile ja keräile voimia! Tärkeintä on saada kehon stressitaso matalaksi. Kyllä elämä vielä hymyilee
Kiitos, juu lepäilen tässä ihan rauhassa ja enimmäkseen henkisesti. Työni fyysiset osuudet ei ole koskaan erityisemmin ketuttaneet tai aiheuttaneet kipuja tai tapaturmia, joten ilmojen puitteissa noiden peltilehmien purkaminen on ihan terapeuttistakin touhua. Se vaikuttaa paljon kun ei ole puhelin taustapiruna eikä tarvii juosta purkukohteiden, tietokoneen, varastojen, Postin, Matkahuollon, autoliikkeiden ja Puuilon väliä jatkuvasti. Pystyy keskittymään tekemisiin.
Tuosta stressitasosta sen verran, että olen tässä loman aikana pärjännyt pienemmällä bentsomäärällä viettäessäni valtaosan ajasta kotosalla, samoin Atarax-lääkkeen suhteen jota otan yötä vasten. Keväällä ja alkukesästä se oli sitä, että iltaisin pää oli niin pyörällä että tainnutin itseni uneen yleensä 4x25mg tabletilla (reseptin maksimiannos) ja perus ruokakaupan vahvuuksisen melatoniinin avulla, ylittäen hieman sen pakkauksessa olevan suositusannoksen. Nyttemmin väsymys on tuntunut paljon luonnollisemmalta iltaisin, ja olen syönyt tuota Ataraxia vähän vaihtelevasti 2-3 tablettia, myös melatoniinia vähemmän, ja silti nukkunut normaalit 8h yöunet. Ja ymmärrettävästi myös aamulla ollut skarpimpi vähäisemmän lääkemäärän ansiosta 🙄
Kerroin lääkärille ihan konkreettisen esimerkin maanantailta, jolloin ihan tarkoituksella katsoin kellosta kauanko mulla menee. Lähdin ensin ruokakauppaan noin klo 9, mutta menomatkalla ajoin ensin jonkin matkaa ikäänkuin väärään suuntaan käydessäni kastelemassa hautoja. Sieltä sitten tosiaan kauppaan, ja helteellä herkimmin pilaantuvia ostoksia lähikaupan kautta. Kun sain ostokseni purettua, lähdin ostamaan sähkökäyttöistä ruohotrimmeriä, sillä se raivaussahan korjaaminen on edelleen vähän jäänyt. No kävin ostamassa sen, siistin nurkkia jotka rehotti aika ikävästi, itse asiassa aika kuvaavaa on se että siirsin lumikolan pois ulko-oven vierestä kun sen ympärillä kasvoi heinää 🙄 Sitten ajoin ajoleikkurilla lopun (ison) pihan, ja kun sain hommat valmiiksi niin kello lähenteli puoli kolmea. Niin heitin lääkärille kysymyksen, että missä ihmeen välissä nämäkin hommat olisin saanut tehtyä ns. normimaanantaina tän kevään vointini ja yhteydenottojen määrän huomioiden. Ja kun viikonloput ovat menneet lähinnä palautuessa, kuitenkaan kunnolla palautumatta 🙄
Kyllä tää tästä. "Still I Rise" 💪🏾😅
Hienoa, että tilanteesi otettiin hyvin vastaan ja hoitoosi suhtauduttiin sille kuuluvalla asiantuntemuksella.
Minusta uupuminen tai burn out millä nimellä sitä kutsutaankin, on aivan yhtä vakava tilanne kuin masennus, ahdistuneisuushäiriöt tms. Se kertoo ihmisen stressitilasta joka oireilee fyysisesti ja henkisesti. Se on pysähtymisen paikka.
Hyvä, että saat siihen " virallisen luvan", sitä lupaa kun ihminen itselleen ei osaa aina itse ottaa, eikä sitä osaa aina tunnistaakkaan omaa oloaan. Paitsi sinä olet sen kyllä tehnyt ja tunnistanutkin 👍
Hyvää kesää ja voimien palautumista sinulle!😎
Jep, en oikein tiedä mistä se iänikuinen kritiikki noita julkisen sektorin palveluita kohtaan oikein kumpuaa 🙄 Mä olen saanut aikoinaan vapautuksen asepalveluksesta, lääkärinlausuntoja tarpeen mukaan, reseptit kahteen eri bentsoon ja Lyricaan, aikoinaan joskus kesällä 2015 kun lähtökohta oli se että äitini eläisi 6-12kk, niin jonkun akuuttijakson tms. missä oli hoitajan tapaamisia kerran viikossa puolen vuoden ajan, ja nyt viime- ja tällä viikolla asiat rullasivat eteenpäin tosiaan yllättävän äkkiä. Ja mäkään kun en ole koskaan ollut itsetuhoinen, niin sekään ei liene lääkärien ja hoitajien mielessä isona riskinä.
Ja tosiaan kun työelämä on nykyään muuttunut niin paljon, enimmäkseen vaativammaksi, niin outoa että työuupumusta ei tunnisteta sairaudeksi tai diagnoosin täyttäväksi oireyhtymäksi. En tiedä miten muissa maissa on tilanne, mutta mielestäni tänä päivänä asioita ei pitäisi hoitaa jonkun sotakorvaus-aikakauden ja ääri-protestanttisen työetiikan hengessä, vaan päivittää noitakin vastaaman nykypäivän työelämän vaativuutta ja rakennemuutosta ylipäätään. Vaan eipä sillä, etteikö moni muu työ olisi paaljon stressaavampaa kuin mun työ, mutta ei psykiatrian erikoislääkärikään tyhjästä kirjoita näinkin pitkää saikkua, joten periaatteessa eri ammattien vertailu on tässä kohtaa turhaa, kun erilaisia ihmisiäkin erilaisine rajoitteineen on niin monenlaisia.
Niin, omin lupineni mä tän loman silloin kesäkuussa aloitin, ja perustelin sen itselleni lähinnä sillä etten vaikuta täysin turhautuneelta, maskin takaa "ääneen ajattelevalta" asiakaspalvelijalta, sillä yleensä olen lähes poikkeuksetta saanut positiivista asiakaspalautetta. Mutta kyllä se aika äkkiä kävi selväksi, miten lopussa omat voimat olivat siinä kohtaa 🙄 Eli ennen sitä viimeviikkoista hoitajan tapaamista olin tavallaan jo myöntänyt itselleni, että jonkinlainen työuupumus todennäköisesti vaivaa, mutta ainahan sitä paremmalla omallatunnolla huilaa, kun on lääkärintodistus ja lääkärin sanalliset suositukset miten kannattaa toimia omaksi parhaaksi lähiviikkoina.
Kriittiikki julkisia palveluita kohtaan on enimmäkseen ideologista eikä useinkaan perustu kokemukseen . Sen taustalla on halu yksityistää nuo palvelut.
Hyvin mahdollista, ja yleensä kulloinenkin hallitus on jonkinlaisena syntipukkina kokoonpanosta riippumatta. Milloin mikäkin oli Sipilän vika (ja olikin! 😂), mikä Kataisen vika, mikä nyttemmin Kiurun vika jne. 🙄
Mutta onhan tuo ihan totta, että julkisuudessa ja politiikassa näitä palveluja todennäköisesti eniten kritisoi tahot joilla on joko itsellä, tai lähipiirin/hyvävelikerhon kautta jotain aatteellisia tai taloudellisia intressejä yksityistää palveluja. Ja voisin myös kuvitella, että samalla nämä äänekkäimmät oikeistoliberaalia terveys- ja peruspalvelupolitiikkaa kannattavat tyypit ovat itse keskimääräistä vähemmän niiden palvelujen tarpeessa, joten tietynlainen kompetenssi saattaa monesti puuttua.
Tosin kyllähän netistäkin ihan tavallisilta palstoilta saa jatkuvasti lukea ihmisten ruikutusta eri palveluja tai saamaansa asiakaspalvelua kohtaan, samoin tosielämässä kuulee aika katkeraa vuodatusta välillä. Mutta niinhän se menee monessa muussakin asiassa, että harva ihminen onnistuneita asiakaspalvelukokemuksiaan netissä jakaa, vaan lähinnä kritiikkiä. Tyypillinen suomalainen luonteenlaatu 😃 Eihän nettikeskustelujen perusteella ihminen uskaltaisi ostaa juuri mitään autoakaan, syödä mitään lääkkeitä jne. kun ihmiset raportoivat lähinnä pelkistä negatiivisista kokemuksistaan.
Enkä halua nostaa itseäni suotta millekään jalustalle, mutta kyllä se omakin käytös ja kyky/tapa perustella asioita voi monesti vaikuttaa. Jos asenne on tyyliin "mä haluun xanorei" tai "mihinkään pskaduuniin en sitten mene", niin voihan siinä työtään tekevät ammattilaiset hieman turhautua, eivätkä välttämättä viitsi tai jopa halua paneutua kaikkien asioihin kovinkaan hyvin. Ihmisiä nekin on. Tosin tänä päivänä selkeät hoitovirheet tai huono kohtelu tuodaan yleensä aika näkyvästi esille, eli ei se täysin mielivaltaista touhua ole kuten ehkä joskus. Sama pätee armeijaan (vaikka mitäpä mä siitä tiedän), katsastuskonttoreihin, verohallintoon jne.
Pakko jälleen kehua julkisten palvelujen sujuvuutta, ainakin omalla kohdallani. Lääkärikin mainitsi jostain sosiaalityöntekijästä, joka voisi tarvittaessa auttaa, mutta sanoin palaavani asiaan jos kaikki tuntuu kovin hankalalta. En eilen iltapäivällä jaksanut setviä sairasloman virallistamista yms. mutta otin alustavasti selvää miten pääpiirteittäin kuuluu toimia.
No tänään kun palvelujen puhelimet avautuivat klo 9, niin soitin heti aamusta parille-kolmelle eri viranomaistaholle, ja sain palvelua käytännössä jonottamatta. Heh, ehkä meidän työnvieroksujien joukosta harva soittaa torstai-aamuna aikaisin, vaan yhteydenotot saattaa painottua hieman kliseisesti maanantaipäiviin ja yleensäkin puolenpäivän tienoille 🙄😅
Yhteen suuntaan homma on nyt täysin hoidossa, joskin parhaimmat ohjeet sain itse asiassa väärästä paikasta mihin ensin soitin, ja asiakaspalvelijakin sanoi puhelimessa, että kunpa voisi auttaa paremmin mutta kun en kuulunut heidän palvelujen piiriin 😃 Yllätyin myös siitä, että sairaslomatodistuksen sai lähettää Kelaan sähköisenä liitteenä, eli otin puhelimella hyvän kuvan paperista ja pistin hakemuksen liitteeksi. Alunperin ajattelin, että paperi pitäisi toimittaa kirjeenä Kelaan, ja harmitti se kun tulostimessa on jotain häikkää enkä olisi saanut otettua itselleni kunnollista fyysistä kopiota. No sen sairaspäivärahan käsittely toki ottaa aikansa, mutta ei näillä näkymin pitäisi olla mitään epäselvää sen suhteen.
Hoitajallani on kai tapana piilottaa potilaskertomukset, tai ainakaan en ole omakannasta onnistunut niitä löytämään, mutta lääkärin kirjoittama potilaskertomus eilisen perusteella oli näkyvissä, ja sekin aika havahduttavaa luettavaa. 🙄 Eli on tähän lepäilyyn kyllä ihan painavat perusteet, ja toisaalta se on vain hyväkin asia, että tiedoissa näkyy mahdollisimman realistisesti viimeaikainen vointini. Eli hoitohenkilökunta ei missään nimessä ole vähätellyt asioitani, ja ilmeisesti mä itsekin onnistuin välttämään liiallisen pyörittelyn, hymistelyn ja nyökyttelyn tyyliin "joo, tässähän nää työjutut menettelee ja on ihan kivaa" 🙄 Samalla tämä viimeaikaisen työni kuormitus kertoo omaa kieltään rajoitteistani ja voimavaroistani, mikä taas kertoo paljon valmiuksistani palata koulutustani vastaavaan työhön, sikäli kun sellainen paikka tupsahtaisi nenän eteen tai joku edes haluaisi palkata tyypin, joka on viimeksi koskenut esim. massaspektrometriin vuonna 2010 ja sen jälkeen lähinnä rälläkkään, vasaraan ja onttoon pitkään rautaputkeen räikkäavaimen jatkona 😂
Eli tiedä sitten, kritisoiko noita palveluja kaikkein äänekkäimmin henkilöt, jotka eivät ole niiden piirissä olleetkaan, vai kohdellaanko ihmisiä todellakin eri tavoin 🙄 Tai kokevatko erilaiset, ja eri tilanteissa olevat ihmiset nämä prosessit kuormittavampana kuin mä, tai ovatko muuten vain tyytymättömiä esim. sairauspäivärahan määrään. Itse näkisin asian niin, että mulla on ollut lähtökohtaisesti painavat lääketieteelliset syyt, niiden lisäksi pohjimmiltaan kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot ja käytöstavat, ja musta kun ei sitä masennusta löytynyt niin ehkä mulla tämä viranomaisasiointi ei ole mitenkään ylenpalttisen korkean aloitekynnyksen takana, vaan lähinnä harmitonta rupattelua verrattuna pahimpiin työpäiviin puhelimen, sähköpostin yms. parissa 🙄😅
Viralliset velvollisuudet on siis hoidettu reilun viikon kuluessa siitä, kun toissa tiistaina hieman romahdin hoitajan vastaanotolla. Siltäkin osin on siis ihan levollinen mieli nyt, niin voi tosiaan keskittyä siihen omien akkujen lataamiseen, ja jonkinlaisena aktivoivana hommana /hyötyliikuntana omien voimien puitteissa siivoilla noita täysin pommin jäljiltä olevia varastoja, tai purkaa peltilehmiä jokusen tunnin päivässä jos huvittaa.
Ja ihan varmasti huonolla tuurilla voi kohdalle osua epäpäteviä yhteyshenkilöitä ja huonoa palvelua, eli jos joku on sellaista kokenut, niin sellanen kohtelu on oikeasti sanonko mistä. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka ovat saaneet huonoa palvelua osakseen, mutta silti tulee väistämättä mieleen, että ei se nyt ihan täysin tuuripeliäkään voi olla, sillä ekan kerran asioin kai 2011 tai 2012 kun hain vapautuksen palveluksesta, ja myöhemmin tosiaan kesästä 2015 asti olen ollut yhtäjaksoisesti noiden avohoidon palvelujen piirissä. 🙄
Oot vissiin opiskellut Juhannuskukkulan ammattikoulussa, jos massaspektrometrin kanssa olet työskennellyt.
Sielläpä hyvinkin 💁♂️ Onko tuttu koulu sullekin?
En oo siellä opiskellut, vaan Turun ammatti-instituutin toimipisteistä oon opiskellut Kellonsoittajankadulla. Joskus koulun kanssa kävin tosin tuolla Juhannuskukkulassa tutustumassa aikoinaan.
Ok, oletettavasti olet opiskellut tietotekniikkaa? Mulla oli datanomi muistaakseni yhteishaun toisella vaiko kolmannella paikalla, niin kävin ysiluokan keväällä juurikin Kellonsoittajankadulla pääsykokeissa siltä varalta etten olisi päässyt opiskelemaan ykkösvalintaani.
Olihan se laborantiksi opiskeleminen sikäli vähän hölmö valinta, että mulle ei sovi sellainen liian tarkka, byrokraattinen, ja yksityiskohtainen näprääminen, vaikka sinänsä olin aina hyvä matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Oon pohjimmiltani enemmän sellainen tekijämies ja kauppias-tyylinen, joten labra-olosuhteissa olevat tiukat käytös, hygienia, pukeutumis, raportointi yms. tavat ei oikein sopineet mulle. Koulussa nyt pystyi kusettamaan niin paljon kuin kehtasi ja ehti, mutta sen lyhyen palkkatyösuhteen aikana vuonna 2010 huomasin ettei työelämässä menetellä ihan samalla tavalla kuin koulussa tai jossain Springfieldin ydinvoimalassa 😅 Sinänsä kyllä tein työni täysin asianmukaisesti ja sain hyvän työtodistuksen määräaikaisen työsuhteen päätyttyä.
Mutta jonkinlainen pakopaikkahan se opiskelupaikka oli, sillä olin osapuilleen kärryillä kuka yläasteelta oli hakenut mihinkin opiskelemaan. Halusin aloittaa silleen puhtaalta pöydältä, eikä amiksessa mua enää kiusattu, päinvastoin olin siellä vähän kaikkien kaveri (lue: 15 tytön friendzonella). Jälkikäteen harmittaa etten hakenut opiskelemaan prosessinhoitajaksi, sillä se on labrahommiin verrattuna kuitenkin hieman "karkeampaa" työtä, eikä sinnekään kukaan yläasteen kiusaajista hakeutunut opiskelemaan.
Mutta mutta. Se oli silloin ja nyt on nyt. Ja olisi mun ammatti ollut mikä tahansa, niin todennäköisesti mielenterveysongelmani olisivat joka tapauksessa jollain tavalla vaikuttaneet jaksamiseeni palkkatyössä tai työllistymismahdollisuuksiin.
Ei datanomi vaan liiketalouden perustutkinto.
Kyllä haittapersujen elämä on sitten helppoa.
Persut elävät kuin siat pellossa tai matut Suomessa tai orjantappurakruunu Jeesuksen otsalla. Kuka tämän kaiken persuloisimisen maksaa ? Suomalainen duunari maksaa persujen loisimiset.
Persut töihin eikä millekkään saikulle jos persulle ei työnteko maita niin persut Venäjälle sillä Siperia opettaa persulle työnteon isänmaallisen toimen tärkeyden.
No sanoppa muuta.
Nimimerkillä: Äänestin kuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokasta, joka pääsi läpi 🤗
Hyvä sinä!
Kuinka voit yritäjänä äänestää yritäjiä vainoavia kommunisteja. Kyllä yrittäjän tulee äänestää kokoomusta. Verot alas js loisten elättämiselle stoppi,
"Yrittäjiä vainoavat kommunistit" kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta termiltä, ehkä noin 103 vuoden takaisen ajan hengen mukaiselta 😕 Kannattaa mieluummin elää ihan tätä päivää, ja kytkeä myös jonkinlainen tekstin oikoluku päälle. ✌
Hyvä että löytyy vielä tollasia lääkäreitä. Mulle tuli saikkua pari päivää. Että ei sillä hirveesti palauduttu. Etten tiedä miten kauaa tässä enää jaksaa. Harmittaa kun työn laatu on jo tosi surkeeta. Jos vaikka lopulta pääsis lopulliselle eläkkeelle. Tai sitten joutuu hautaan tai tekis vielö hyvän työn ja veis mahdollisimman monta työröntä hautaan. Sehän olisi osittain itse puolustusta. Koska työttömät on laiskoja ja joudun tekemään henkeni kaupalla töitä. Harmi kun ruuti on tainnu vanhentua, mutta voisihan sitä vaikka moottorisahalla. Mieluummin oon vaikka vankilassa kuin yritän tehdä näitä töitä.
No ei parilla päivällä tosiaan tee paljoakaan, jos sairasloman tarve johtuu uupumuksesta eikä esim. jostain tavallisesta mahataudista 😮 En sitten tiedä oliko oma tilanteeni oikeasti niin paha lääkärin mielestä, että kirjoitti noinkin pitkän saikun, ja vielä kun otetaan huomioon mun "työsuhteen" muoto, ja se etten ole itsetuhoinen 🙄 Ilmeisesti lääkäreitä ja sitä kautta päätöksiä on tosiaan niin monenlaisia.
Mut ei ihmisen pidä elää työtä varten, vaan tehdä töitä elämää varten, määritellen itselleen mitä elämältään haluaa ja tavoittelee. Joten säästähän moottorisahasi teräketjua ensi talven klapihommia varten 👍 Ja jos ei yksi lääkäri usko, niin ainahan sitä voi yrittää löytää ymmärtävämmän.
Sen verran täytyy itsekin sanoa, että muutama vuosi sitten mulla oli sairaanhoitaja, joka käyttäytyi mielestäni aika töykeästi, tai ehkä henkilökemiat ei vain kerta kaikkiaan kohdanneet. En lopulta enää halunnut tavata häntä, vaan jonkin aikaa mulla oli ajanjakso jolloin kävin vain 4 kertaa vuodessa tapaamassa silloista lääkäriäni. Mutta myöhemmin kun noita palveluja jotenkin uudistettiin tms. niin mulle tuli taas noi kuukausittaiset hoitajakäynnit, ja lääkärin tapaamisia harvemmin. Mutta nykyiset pari viimeisintä hoitajaa ovat olleet ihan mukavia ja asiallisia. Tosiaan se hoitaja ketä en halunnut tavata, puhui aikoinaan lääkkeistäni jatkuvasti syyllistävään sävyyn ja kehonkieli niistä puhuessa kertoi tietynlaisesta asennoitumisesta niihin. Ei auttanut vaikka kuinka väänsin rautalangasta, että vaikka joku Rivatril kolmiolääke onkin, niin sen vaikutuksen alaisena pystyn kuitenkin toimimaan normaalisti, ajamaan autolla jne. ilman että paniikkioireita tulee. Mutta kun olisi pitänyt vain syödä ah, aina niin yhtä turvallista Ketipinoria, viis siitä vaikka tukehtuisi veteen kun nielemisrefleksi ei toimi, tai lääke ylipäätään veti täysin sänkypotilaaksi. Niinpä ilmoitin, että hoitajan tapaamiset aiheuttivat lähinnä enemmän mielipahaa, ja lisäsin vielä vettä myllyyn kertomalla lääkärilleni useaan otteeseen hoitajan tyylistä keskustella lääkärini määräämistä lääkkeistä. Eli tavallaan samalla pönkitin oman lääkärini auktoriteettia epäsuorasti tämän hoitajan käytöstä hyödyntäen. Hajoita, hallitse ja nappaa kotimatkalla Rivat, Temestat ja Lyricat apteekista mukaan 😜😅
Katsoppas joutessasi tämän kanavan videoita. Ei hassumpaa settiä. Kaveri ei ehkä ole itsessään autoasentaja, eikä kaikkea tiedä, mutta kaikenlaista sepittää. 😄
https://youtu.be/A-o_ZjkvGag
Tuossa turaa Jaggen kanssa. Lisäksi löytyy vaikka mitä merkkiä ja silmiin pistää naiseläjä mukana. 😀
Ihastuttavia tyyppejä ja varmasti säkin saat saikulle näistä kipinää. 😁
Tsemppiä ja otahan iisisti. 😊
Pitää joskus katsoa kunnolla, onhan noita autoaiheisia videoita tullut Youtubesta katseltua muutenkin, ja varsinkin tän lomani alussa kun ei jaksanut tehdä muuta kuin makoilla 😅
Nappasin tänään työn alla olevasta Volvosta ensin konepellin irti ja sittemmin koko moottorin ja vaihdelaatikon. Etuakseliston osia olin purkanut irti jo aiemmin. Reilun tunnin homma taisi olla aamupäivällä kaikkinensa, kunnes yllättäen pihaan tuli tuttu vakioasiakas / periaatteessa ihan kaverikin äitinsä kanssa. Olen mä palstalla ennenkin kertonut, että vakioasiakkaana käy täysin sokeutunut, mua kymmenisen vuotta vanhempi mies, joka harrastuksena entisöi autoja ja huoltaa/korjaa kaveriensa autoja. Erästä puskuria hän siinä tunnusteli, mutta ei ainakaan tällä kertaa vielä ostanut. Mutta äkkiä siinä yli pari tuntia meni kun bensalenkkarit kohtasivat ja juttua riitti. Asenteeltaan ihan huikea äijä, ja kun on samansuuntaiset kiinnostuksenkohteet, ja elämä ei todellakaan ole ollut ihan helppoa hänelläkään, niin mikäs siinä varjossa ollessa vaihtaa kuulumisia. On ollut itse asiassa varsin mukava päivä tähän mennessä kun oli edes jonkinlaista sosiaalista elämää, ja tein sen päivittäisen pienen auto-/nurkkahommani johon lääkärikin kannusti omien voimien puitteissa, ilman että on aivan totaalinäännyksissä siitä. 😃
Kuullostaa hyvältä. 😊👌
Eipä se sairasloms uupumuksesta tms. tarkoitakkaan, että pitäisi töpekdiä kattoon ja murehtia, vaan nimenomaan omien voimien mukaan tehdä kaikkea mielekästä. 😊
Mä tänään sain laitettuu moottoripyörään uuden takarenkaan kiinni. Vähen teetätti työtä, kun ajattelemattomuuttani pois ottaessa löin akselia vasaralla. Virhe. Siinä oli kruunumutteria varten reijät ja se ”turposi” päästään. Mut nikkaroin nyloc-mutterista uuden kruunumutterin ja viilasin alkukierteen ja turpoilut pois. 😄👌
Jep, enhän mä sairaslomaa tosiaan minkään fyysisen vaivan takia saanutkaan, vaan yhteydenottojen ja aukioloaikojen aiheuttaman kuormituksen takia, niin nyt kun se kuormitus on varsin vähäistä työpuhelimen ollessa kiinni ja sivusto tyhjänä, niin pystyy keskittymään kunnolla muihin hommiin mitä työnkuvaani kuuluu. Enkä mäkään yksin työskennellessä oikeastaan koskaan kuuntele musiikkia tai mitään podcasteja tms. niin siinä työtä tehdessä tulee monesti ajateltua varsin syvällisiä asioita, voisi sanoa että kaikessa rauhassa tehtynä se on ihan terapeuttista touhua 😃 Toki kun jotain moottoria irroittaa, niin silloin pitää keskittyä täysin siihen tekemiseen, mutta noin muuten kevyempien komponenttien rutiininomaisen irroittamisen aikana siinä uppoutuu monesti omiin ajatuksiinsa.
Mulla ei moottoripyöristä juurikaan ole kokemusta, mutta muistan että aikoinaan teininä kun mankista meni joskus takarengas ja se oli irti, niin jokin palikka jolla ketjun kireyttä ja takarenkaan suoruutta säädettiin, hajosi käsiin. Muistaakseni sellainen kuitenkin löytyi ihan alan liikkeen hyllystä, ettei tarvinnut ryhtyä räkimään täytelanka-migillä omia virityksiä siihen. Niitä kun siinä mopossa riitti jo ihan tarpeeksi 😁 Aivan järkyttävässä kunnossa olevana joku sen osti vuonna 2010, mutta perustekniikka ei suostunut millään hajoamaan. Mähän sain sen vuonna 2002, ja jokainen voi kuvitella missä kunnossa kiinalainen manki oli 11-18 vuotiaan maalla asuvan pojan käytön jäljiltä 🙊
No tekeminen on terapeuttista. Jos mua vaivaa joku, meen vaikka tonkimaan maalle kiviä Intikalla tai ajsn pyörällä, käyn puita tms. Jos makoilee js pähkii, sitä vaan alkaa flekmatisoitumaan entisestään. Ja mä oon sosiaalinen. Meen sitten vaikka ksverin luo tai johonkin missä on ihmisiä ja puhun sitä sun tätä shaibaa. Niin ja liikunta. Säbäilee niin unohtuu murheet ja mieli paranee. 😊
No tuohonkin varmaan saa uuden akselin ja varmaan hommaankin, mutta en nyt. Vaikka ens talvena. Tään kesän ajelen noin. Pitää vaan laittaa huoltokirjaan muuten kilsat. Meni yks kaks teeäsverkoille...😳 10 000-12 000 km päästä hommaan uuden taas. 🤔
Jep, samoin puuhommat kaikessa rauhassa tehtynä ovat niin ikään ihan mukavaa ja rauhoittavaa tekemistä. Ja metsässä on vielä ihan erilainen omanlaisensa fiilis, verrattuna autohommiin. Rauhoittaa mieltä ja on niin ikään monesti aikaa ajatella mitä ikinä mieleen tuleekaan, tai olla ajattelematta mitään jos siltä tuntuu 🤷♂️ Tosin omalla kohdallani nekin vähän jäi viime talvena, kun oli niin pirun kylmää ja puissa ja maassa lunta. Keväämmällä kaadoin muutaman muun ja tein klapeiksi, mutta loppujen lopuksi esim. viikonloput menikin sitten monesti purkaessa syksyllä tai talvella ostettuja romuja. Eli monena vuonna olen saanut tehtyä puitakin paljon enemmän, ja itse asiassa toissa talvenakin ne vähän jäi kun oli se äidin viimeinen sairaalareissu, poismeno, hautajaiset yms. Mutta ei ne puut isoosta taloosta heti lopu, joskin vanhassa navettarakennuksessa oleva iso pino on aika lailla pienentynyt parin viime talven aikana. Siihenkin mulla on tulevaisuudessa ihan visiokin, että poltan ne puut loppuun ja hyödynnän betonilattiaisen navetan autohommissani, ja pistän jatkossa uudet tekemäni polttopuut huonokuntoisempaan ja hentorakenteisempaan puuliiteriin missä sielläkin on tilaa ihan hyvin. Ja kuten tuttu, hieman "Jorma"-hahmon tyylinen remonttireiska joskus vuosituhannen vaihteessa sanoi, että kyllä se niin kauan pysyy pystyssä kun on puita sisällä, muuten seinät kaatuu sisäänpäin ja katto putoaa päälle 😂 No nyttemmin siihen on tullut ihan päinvastainen vika, eli toinen seinä pullistelee ulospäin aika ikävästi. Keväällä irroitin lahoja seinälautoja käsivoimin, pistin tilalle isokokoisia kattopeltejä, ja kiristin/pingotin pitkillä laudoilla, kakkosnelosilla ja täkkipulteilla seinää kireämmäksi, kiinnittämällä laudat pystypuihin, jotka ovat periaatteessa kuin hirsiä.
Tossa itse asiassa aika hyvä esimerkki mun tavasta toimia ja nähdä asioita. Jos tiedän että rakennus on vanha, jo alkujaan suht hento, ylipäätään aika lailla pska, niin mitä sen on väliä jos seinä ei ole kuin jonkun Strömsö-ohjelman jäljiltä, kunhan puut pysyy suojassa sateelta 🙄 Ylen sivustolla oli hiljattain joku aika provosoiva kolumni pariutumisesta, ja taisi palstalla olla oma ketjukin siitä, niin siinä sanottiin aika osuvasti miten eri kuplassa kaupunkilaiset naiset ja maalla asuvat miehet elävät. En mä tietenkään mahdollisesta tyttöystävästäni mitään kotiorjaa haluaisi, mutta pakko myöntää, että on tuossakin aikamoinen kontrastiero niihin Tinderin iänikuisiin saliselfieihin, viinilasikuviin ja etelänmatkakuviin verrattuna. Eli hieman vaikea nähdä ulkonäölliseltään, luonteeltaan ja sosioekonomiselta tasoltaan mun tasoista naista katsomassa työni jälkeä neutraalilla naamalla ja esim. huutamaan syömään 🙄 Mutta minkäs teet, ajan henki on mitä on.
No kontrasti Helsinkiläisnaisen ja mun välillä varmaan on melkoinen. Jos oisin Tinderissä, mun kuvissa ois joku raksakuva, puukasalta kuva ja tekstissä ei hymiöilä olis kriteerejä.
Arvot on itsetehty puuvaja, 20 mottia kuivaa puuta ja mahdollisuus tehdä oma elämä sen ympärille, kun toiselle se on lomakuva autinkorannalta ja konsertti kuva keskieuroopasta. 😄
Mutta tuossa joku oli laittanut Tinderistä aloituksen ja siinä oli linkki johonkin kolumniin. Minusta siellä asia oli kivasti kerrottu. 🤔
Mutta oli miten oli... jokaisen pitäisi uskoa siihen omaan elämään, että se on juuri se mitä elämältään haluaa ja sen pitää riittää houkuttelemaan siihen joku messiin. Itseasiasiassa riittäminen on väärä sana... sen pitää olla juurikin sitä, mitä joku elämäänsä kaipaa. 😊
Ja joku Tinderi tai mikä vastaava systeemi onkaan, on vain mahdollisuus tuoda se esiin. 😊
Jep onhan niitä naisiakin toki erilaisia, ja osa munkin existä tai tutuista naisista on suhtautunut työhöni ja kotiini ihan neutraalisti, tai ainakaan eivät ole tuoneet mielipidettään suureen ääneen ja naurun kera julki kuten jotkut. Mutta ei mun mielestä tarvitse ottaa edes helsinkiläistä naista, eikä välttämättä edes Turun kokoisen kaupungin keskustassa asuvaa naista minkäänlaiseksi ääriesimerkiksi, sillä ihan varmasti myös pienemmässä mittakaavassakin tapahtuu tuota kuplautumista. Oikeastaan se ero voi olla vielä suurempikin sanotaan nyt vaikkapa jossain Joensuussa tai Jyväskylässä jotka ovat yliopistokaupunkeja, mutta ympärillä oleva maaseutu on ihan oikeaa maaseutua ja etäisyydet pitkiä, eli ns. maaseudun mieheksi mä kuitenkin asun melko lailla sivistyksen lähellä. Enemmän varmaan jonkinlaiset arvot, kiinnostuksenkohteet, ja se millaiseksi mieltää tavallisen arjen askareineen, on se mikä tekee isoimman kontrastieron mun ja monen naisen välille 🙄
Ja tuo on ihan totta, että jokaisen kannattaa elää omannäköistään elämää ja luottaa omiin tekemisiinsä. En mäkään yli 10 vuotta olisi tätä työtä tehnyt, jäänyt lapsuudenkotiini asumaan, ja ajellut enimmäkseen suht halvoilla autoilla, jos ajattelisin kaikkea siltä kannalta millaisen kuvan ulospäin annan naisille 😅 Realisti voi ja kannattaa silti olla, eikä se sinänsä kerro huonosta itsetunnosta tai muusta sellaisesta. Ainakin omalla kohdallani Tinder alkoi vain olla täysi turhake, kun ei osumia tullut samaan tahtiin kuin joskus takavuosina, ja naisten profiilit alkoivat olla kuin kopioita toisistaan ilman mitään pointtia mihin tarttua tai aloittaa keskustelu 🙄 Ja vaikka Tinderiä usein haukutaan ulkonäkökeskeiseksi alustaksi, niin en silti oikein usko että omalla kohdallani ulkonäköni olisi ollut suurin syy naisten vähäiseen kiinnostukseen. Enemmänkin varmaan tuollainen kuplautuminen, eli vaikka etäisyys olisi linnuntietä 15km, niin ajatuksen tasolla se voi helpostikin olla valovuosia 🙄
No mä oon ihan pienemmässäkin paikkakunnalla huomannut, että ihmiset elää toisellatavoin ja arvot on erilaiset. Siinä missä minä roplaan Navarani jarrut kuntoon, voi toinen viedä Focuksen huoltoon liikkeeseen ja samalla automaattileikkuri leikkaa nurmikkoa. Minä taas tykkään kipittää Klipponi perässä. Toinen nostaa tankoja salilla, mä taas pöllejä ryteikössä. Enkä mä ainakaan osaa sanoa kumpi elämä ois psrempi? Mulle sopii kuin nenä päähän tää oma. Ja itseasiassa toi kertomani on mun naapuri... ja sekin on on hyvä tyyppi. Jutellaan usein.
Jotenkin kiva katsoa noiden videoita (minkä linkin laitoin alkuun) kun siinä on pari löytänyt juuri oman juttunsa noista autoista. Muksujakin on, mutta siinä pyörivät mukana. 😁
Uusimmassa viddossa äijä vaihtaa Touraniin suuttimet kauluspaidassa. 😂 Minusta on jotenkin stereotypioita rikkovaa, että vaikka tykkää roplata sutoja, pitäis pukeutua paskaiseen haalariin. Ehkä kaveri ei mitään kovin isoa autolle tee, mutta intoa on ties mihin. Niin ja nsinen kuvstessaan luettelee osia kuin vettä vaan, antaa huomioita ja pari toimii kivassa synkassa.
Minusta kumpikin on varmaan joskus aikoinaan tuonut hyvin itsensä esiin, että ovat löytäneet toisensa. Minusta tuo on hienoa.
Saikku on nyhveröille. En hakenut kertaakaan saikkua kun olin samas työpaikas 15 vuotta. Sit menin toiseen työpaikkaan ja mulla oli pikkuinen flunssa. Pomo sanoi että mun pitää hakee saikkua, en suostunut ja se vänkäsi että hae. Sanoin sitten että haen enkä tule takas töihin enkä tosiaan mennyt takas sinne. Pieni flunssa ei estä töiden tekoa.
No jo vain minä hetken aikaa ihmettelin kuinka on niin tuttua tuo loppumaton vuodatus jostakin saikusta. Sitten tunnistin lusmupersun. Kyseessä on SKE:n jäsenistä kaikkein kunnioitettavin tämä näin niinku Kauno Mehtonen. Terve Kauno mitä sulle kuuluu ? Onko päivärahat katkolla vai mikä on hätänä kun ei työnteko maita.
Kyllä minä tämän Kauno Mehtosen tunnen ja vallan hyvin tunnenkin. Jätkä on 58-vuoden ikäänsä eläneenä tehnyt 9 kk "röitä".
Tässä on maistiaisia Kaunosta: https://www.youtube.com/watch?v=Xjf8MAgVR9c
Tuollainenhan tuo Kauno oli jo aikoinaan Helsingin Ala-Malmin kansakoulun aikana. Turpavärkki soi ja ruikutukselle ei loppua kuulu ainakaan tähänpäivään tullessa.
Kummeli huumoriryhmä saa hyvää materiaalia seuraavan elokuvaansa persujen matu-öyhöttämisistä.
Poliisit pamputta persuja ja suojelee matuja. Tämähän on mitä loisteliainta yhteiskuntasatiiria. Ai niin, ... Suomi takaisin persuille.
Minulla on moottoripyöeristä sekä polkupyöristäkin enemmän kokemusta kuin useammilla alle 1300cc mopeedien kuljettajilla :D
Olisi hyvä perustella jotain rikoksiaan: kävin ottamassa korona-rokotepiikin ja tämän jälkivaikutuksia ovat nämä liikenneonnetuumet mitä aiheutin.