...yksin kesäyönä kun taivas on kuulas, luonto salaperäinen ja unet jossain kaukana? Kurki tanssii suolla ja kaislikoissa, vedenrajoissa voimaeläimet.
Mitä tehdä
Anonyymi
19<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi kiikkua suopursun korressa ja levätä lumpeenkukan lehdellä. Kiitää kimalaisen kyydissä ja katsoa korennon silmin. Avata yötaivaan kansi, ja kiittää.
-palstan suuri ajattelija-
Kaikki kauniit kirjoitukset tähän ketjuun 💕
Lyhyt ketju.....
Lyhyt olen minäkin. Elämästäni en onneksi tiedä.
En nyt osaa pukea noin nätisti sanoja jonoon, mutta luen mielelläni niiden, jotka osaa. Ja niitä on.
Aina ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin katsella ja nauttia luonnon kauneudesta kesäyönä.
Tänä kesänä olen havainnut, miten linnut laulavat läpi yön. Se on suloista kuunneltavaa. Ei häiritsevästi, vaan juuri sopivasti ja salaperäisesti laulavat. Ihanan kuuloista lämpimässä hämärässä kesäyössä. Ei haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan.
Itse olen kuunnellut radiota ja juonut olutta. Kun riittävän kauan sinnittelee niin jossain vaiheessa yötä saa nukuttua.
Mitä sieltä kuuluu?
Jättää sormet tuulettimen väliin.
Moottorisahan säätäminen on aina poikaa.
"Mitä tehdä"?
Kaikki ei taida olla hyvin, jos tuollaisessa hetkessä tekeminen painaa päälle. Ahdistus? Kipu? Sielun tyhjyys?
Kauniita maalattuja kuvia, mutta tuskaa.
xLiner
Ööh...tota sulla ei taida olla kaikki hyvin? Joka kommentti pelkkää negaa? Käypäs uudelleen siellä
terapiassa niin sitten voit ehkä lukea runomittaa(kin)?
Soutaa veneellä usvaan, ajaa moottoripyörällä aurinkoa vastaan. Kiivetä korkeimmalle kukkulalle aamua vartomaan. Käydä uimassa lenkki lumpeiden seassa ja välillä kellua selällään ja katsella omia varpaita. Soittaa luonnolle 40-luvun rätiseviä iskelmiä.
Vaikka mitä keksis... :oD
Jätetään ne iskelmät pois. Luonto soittaa omaa musiikkiaan, ja hiljaisuus soi, kun malttaa kuunnella.
Parasta musiikkia on juuri luonnon omat äänet ja äänettömyys. Rauha.
Kun uskaltaa antautua sille eikä ole tarvetta täyttää tyhjiötä elämässään rämisevällä musiikilla, kovalla menolla, päihteillä. Luonnossa se tyhjiö täyttyy ja sielu lepää.
Vahinko vain nykyihminen pelkää kohdata itseään, siksi tarvitaan epätoivoisesti tkemistä menoa meteliä. Ettei tarvitsisi kohdata sieluaan ja sen haavoittuvuutta, jota voi lääkitä juuri luonnon rauhan kautta.
Suomalaiset ovat kautta aikojen hakeutuneet metsään, yksinäisyyteen. Sieltä on haettu helpotusta moneen tuskaan. Suomalaiset ovat olleet metsäkansaa.
No joskus voi olla hiljaa, mutta ei minusta tarvitse aina olla hiljaakaan luonnon äärellä. Mistäpä tuota tietää, miten joku jänöjussi tykästyy Veikko Laviin vaikka? :oD
Kyllähän tuossa hetkessä kannattaa ainakin toviksi unohtaa harhaiset ajatuksensa siitä, että olisi joskus ollut erillinen kokonaisuus luonnosta tai muista ihmisistä. 😊
Kannattaa myös kysyä itseltään, mikä olisi seuraava askel elämässä ja mihin suuntaan se veisi. 🐾
Anna lupa ajautua metsänpeittoon. Katso lähteestä kuvajaista, onko karhu vaiko susi. Vai peräti ilves, metsän tietäjä. Anna sille lupa. Pohjolan kesä on pyhä. Älä haaskaa enää ainuttakaan.
Kesäyön tuoksussa on hyvä olla vaan. Laskea varpaat viileään ruohoon ja silmät kiinni rentoutua. Kun ei ole kiire mihinkään. Hetki itsellesi ja mielellesi :)