Tämä voi olla väärä paikka tilittää tuntojaan, mutta pettäjällä ei ole muitakaan paikkoja.
Tarinahan menee niin, että olin kuukauden työreissulla Pietarissa jossa tapasin kauniin tytön, joka oli hotellissani osa-aikaisena tarjoilijana. Tyttö on älykäs lääketieteen opiskelija ja osaa hyvin englantia, joten tulimme hyvin juttuun ja homma lähti ihan käsistä... Vietimme vähät vapaa-aikamme yhdessä, yleensä pitkät ja kiihkeät yöt, ja takaisin Suomeen lähtö oli todella raastavaa. Emme eronneet vaan vakuutin hänelle palaavani ja järjestäväni elämäni uusiksi.
Suomessa minua odotti tyttöystäväni, jonka olen tuntenut 7 vuotta (se kohtalokas vuosi siis menossa) ja jota myös rakastan paljon. Vaan jotenkin pidin siitä leikistä mitä pelasin, jatkoin yhteydenpitoa Pietariin ja samalla elimme onnellista yhteiseloa tyttöystäväni kanssa. Sitten alkoivat ne salaperäiset työreissut kerran kuukaudessa yhden viikonlopun ajan Pietarissa. Epäilyksiä tietysti heräsi, mutta aina keksin jonkun selityksen reissuilleni ja kännykän piilottelulleni.
Noilla viikonloppureissuillani vietin elämäni parasta aikaa, nautin ja elin täysillä, rakastuimme tulisesti. Hänelle kerroin jättäneeni suomalaisen tyttöystäväni ja muuta valehtelua, hänhän ei koskaan käynyt Suomessa katsomassa todellista tilannetta. Tätä jatkui puolisen vuotta, jonka jälkeen tilanne kävi vaikeaksi, piti tehdä päätöksiä ja rahatilannekaan ei sallinut enää matkustelua. Kaksi kuukautta ilman tapaamisia sain vakuuteltua hänelle että kaikki kääntyy parhain päin, mutta lopulta päätin lopettaa suhteen, luulin että se olisi hänellekin paras vaihtoehto. Säilyimme kuitenkin ystävinä ja pidämme silloin tällöin yhteyttä.
Nyt minulla on ollut enemmän aikaa pohtia mitä todella on tapahtunut ja minkä takia. Olemme keskustelleet pikaisesta erostamme ja huomanneet molemmat kaipaavamme toisiamme vieläkin, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa sitä ääneen. Suomalaiselle tyttöystävälleni en ole enkä aio asiasta puhua, haluan pitää myös hänet elämässäni.
En välttämättä kaipaa neuvoja teiltä, sitä varten en kirjoittanut. Piti vain saada kertoa tämä jollekin.
Tarinahan menee niin, että olin kuukauden työreissulla Pietarissa jossa tapasin kauniin tytön, joka oli hotellissani osa-aikaisena tarjoilijana. Tyttö on älykäs lääketieteen opiskelija ja osaa hyvin englantia, joten tulimme hyvin juttuun ja homma lähti ihan käsistä... Vietimme vähät vapaa-aikamme yhdessä, yleensä pitkät ja kiihkeät yöt, ja takaisin Suomeen lähtö oli todella raastavaa. Emme eronneet vaan vakuutin hänelle palaavani ja järjestäväni elämäni uusiksi.
Suomessa minua odotti tyttöystäväni, jonka olen tuntenut 7 vuotta (se kohtalokas vuosi siis menossa) ja jota myös rakastan paljon. Vaan jotenkin pidin siitä leikistä mitä pelasin, jatkoin yhteydenpitoa Pietariin ja samalla elimme onnellista yhteiseloa tyttöystäväni kanssa. Sitten alkoivat ne salaperäiset työreissut kerran kuukaudessa yhden viikonlopun ajan Pietarissa. Epäilyksiä tietysti heräsi, mutta aina keksin jonkun selityksen reissuilleni ja kännykän piilottelulleni.
Noilla viikonloppureissuillani vietin elämäni parasta aikaa, nautin ja elin täysillä, rakastuimme tulisesti. Hänelle kerroin jättäneeni suomalaisen tyttöystäväni ja muuta valehtelua, hänhän ei koskaan käynyt Suomessa katsomassa todellista tilannetta. Tätä jatkui puolisen vuotta, jonka jälkeen tilanne kävi vaikeaksi, piti tehdä päätöksiä ja rahatilannekaan ei sallinut enää matkustelua. Kaksi kuukautta ilman tapaamisia sain vakuuteltua hänelle että kaikki kääntyy parhain päin, mutta lopulta päätin lopettaa suhteen, luulin että se olisi hänellekin paras vaihtoehto. Säilyimme kuitenkin ystävinä ja pidämme silloin tällöin yhteyttä.
Nyt minulla on ollut enemmän aikaa pohtia mitä todella on tapahtunut ja minkä takia. Olemme keskustelleet pikaisesta erostamme ja huomanneet molemmat kaipaavamme toisiamme vieläkin, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa sitä ääneen. Suomalaiselle tyttöystävälleni en ole enkä aio asiasta puhua, haluan pitää myös hänet elämässäni.
En välttämättä kaipaa neuvoja teiltä, sitä varten en kirjoittanut. Piti vain saada kertoa tämä jollekin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
oletpas tyhmä
Ihminen voi ihastua ja rakastua vaikka kuinka monta kertaa elämässään. Hän saattaa sekoittaa elämässään vaikka kuinka monta kertaa elämässään omat suhteensa.
Pitää vain tietää mitä haluaa. Ja mikset haluaisi kertoa pettämistäsi tyttöystävällesi? Ei varmaan kestäis enää suhde sen jälkeen:) Sä et taida olla mitenkään syvällinen tyyppi ja haluta suhteelta syvyyttä vaan saatat sekoittaa suhtees seksillä.
Hmm, musta on vaan valheellista aina noi tollaiset jutut. Toivotaan vaan, että löydät itse kultaisen lankasi. Toivon vaan, että tyttökaverisikin osaa käydä vieraissa niin syrjähypyilläsi ei ole mitään väliä. On silleen niin ku kaks samanlaista sitten löytäneet toisensa!
Voin väittää kokemuksesta, että kärsit pahasta ahdistavasta olosta koko loppuelämän ajan. Mulle on kestänyt se paska olo jo vuosia eikä ole helpottanut yhtään. Kertaakaan en ole edes rakastelussa enää nauttinut sydämestäni vaan koko ajan takoo päässä joku. Vaikka tunnustin tekoni.
Totta puhutte jokainen, täytyy myöntää.
Vaan kun tuntuu siltä, että olen liian syvällinen ihminen, kun tämä aiheuttaa niin paljon päänvaivaa. Jos en olisi, niin voisin kuitata koko tapahtuman olankohautuksella.
Se liiallinen pohtiminen tässä juuri painaakin mieltä, ei niinkään itse paha teko. Pitäisi tosiaan päättää mitä haluaa ja keneltä. Tunnustaa en halua, koska en tiedä jatkuuko tämä rumba vielä. Varmasti kummittelee päässä koko loppuelämän, mutta jos tekee ratkaisevan päätöksen, niin auttaisiko se? Seksin kanssa ei ole ollut ongelmia, lisäkokemus on kuitenkin aina hyväksi;)
Kuinkahan montaa muuta suomalaista äijää se sama pimu mahtaa muina viikonloppuina pyörittää.
Muuten toivoisin että olisit saanut oikein muhevan taudin muistoksi, mutta tyttöystäväsi vuoksi en tätä toivo.
Odotinkin jotain vastaavaa kommenttia. Itse epäilin alussa tietysti ihan samaa, mutta tulin siihen tulokseen että vaikka hän tekisikin niin, niin teen minäkin sitä koko ajan, siis petän häntä. Luottamuksesta siinä monet kerrat keskusteltiin, ja aika hyvin luotinkin häneen, yhteydenpito oli kuitenkin hyvin tiheää ja vastaukset viesteihin tuli muutaman minuutin viiveellä 24h. Ei ne kaikki ole sellaisia...
Taudeista sen verran, että jo opiskelujensa puolesta hän kävi monet testit moneen kertaan ja tuolla koulutuksella tiesi asioista paljon enemmän kuin minä. Hänen pyynnöstä minäkin kävin testeissä, tosin itseäkin se jännitti, mutta mitään ei ollut.
Olen ollut suunnilleen samanlaisessa tilanteessa. tilanne on vieläkin vähän kesken...
Mutta mieti seuraavaa:
1. Haluatko viettää suomalaisen tyttöystäväsi kanssa loppuelämän? Jos keksit tähän vastaukset, tiedät mitä pitää tehdä.
Jos et, jätä hänet, koska lopulta kuitenkin jättäisit hänet.
Jos taas kyllä, niin lopeta venäläisen kans. Kokemuksesta voin kertoa, että vähän aikaa kirpaisee, mutta pikkuhiljaa unohdat hänet. Vaikka silloin tällöin hiipii mieleen ajatuksia, että mitä jos olisikin valinnut toisin... Mut mä en kadu
Ei millään pahalla, mutta olet todella alhainen kusipää. Kehtaat kutsua itseäsi vielä mieheksi?
Sanonpa vain, ettet ansaitse nykyistä kultaasi, annahan osote, niin tulen hakemaan hänet vähän parempaan paikkaan. Olen itse joutunut kokemaan sen tuskan, kun oma kultani matkasi toiselle paikkakunnalle samoissa aikeissa, mutta kertoi kuitenkin asiasta. Se sattui, mutta olen silti kiitollinen, että hän kertoi asiasta heti, kuin että olisin saanut jostain muualta tietää. Itse petin ihan ensimmäisessä suhteessani tyttöä, jota rakastin. En tiedä, oliko kyseessä miehen luonne, mutta kuitenkin tein niin, useasti. Rakkaani sai tietää, jätti minut. Nyt hän on naimisissa toisen miehen kanssa ja on onnellinen, arvaa sattuuko minuun vieläkin, vaikka onkin uusi kulta, jonka kanssa on palannut ihan hyvin (pettämismatkojaan lukuunottamatta) sanon vain, että opin läksyni. Varo, ettet koe samaa, voin kertoa, että se sattuu, sattuu saatanasti.
Häpeänhän minä, asiasta en ole pröystäillyt kavereille, vaan ainoastaan täällä uskaltanut suuni avata. Ja alhainen kusipääkin olen, kyllä, mutta sehän nyt on selvää tässä tapauksessa. Mieheksi en varmaan voikaan itseäni vielä kutsua, poikanenhan minä, 24...
Tilanne on siinä mielessä rauhoittunut, että olen voinut keskittyä täysin nykyisen suhteeni vaalimiseen, ja yrittänyt unohtaa kaukorakkaani (huom. yrittänyt). Jos vain saan oltua tunnustamatta, niin uskoisin että kiinnijäämisen riski on nyt melko pieni, niin hyvin olen todisteet hävittänyt ja yhteydenpito Pietariin on lähes loppunut.
Mutta sitä lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, eli kumpi niistä vaihtoehdoista 1 vai 2. Tai no, melko varmaa on että kaukorakkautta ei enää saa sytytettyä uudelleen, vaikka joskus mieli tekisikin. Mutta se, miten pitkälle tämän nykyisen kanssa menee, on vielä auki.
Älä kuuntele muita, mieti itse missä olet muutaman vuoden kuluttua.
Onko nykyinen suhteesi sellainen, että uskot eläväsi siinä loppuelämäsi?
Tai onko se Pietarinsuhde sellainen, että se voisi johonkin johtaa?
Mieti, sinulla on vain 1 elämä. Näissä asioissa pitää ajatella itseään(vaikka onhan se pettäminen väärin).
Nyt tarvitaan neuvoja ja tukea ongelmaan!
Olen ollut ylpeä itsetäni, kun en ole lähes viikkoon ollut yhteydessä Pietariin, mutta sitten eilen... Tyttö lähetti viestin, jossa kyseli kuulumisia ja ilmoitti että on varannut matkan Suomeen sukulaisperheen luo. Paikka on lähes 300 km päässä minun kotoani, ja hän viettää siellä viikonlopun. Ihmettelin miksi nyt on kiinnostusta tulla Suomeen, mutta seurusteluaikanamme se ei ollut mahdollista. Ehdotin leikilläni tapaamista...
Pitäisikö minun lähteä leikkiin mukaan, ja käydä tapaamassa häntä? Vaatii järjestelyjä, mutta työmatka-alibilla se voisi mennä läpi tyttöystävälleni. Mitään kiihkeää jälleennäkemistä tuskin tapahtuisi, asioista voisi keskustella, mutta toisaalta kannattako nähdä vaivaa sen takia?
En ymmärrä, miksen saa tätä lopetettua ongelmitta.
olet leikkinyt tulella ja nyt tuli polttaa. rajan takaisten tyttöjen kanssa ei ole leikkiminen eikä kyllä meidän suomalaistenkaan. oletko varma että kaikki narut ovat vielä omissa käsissä... lapsellisella leikilläsi luokkaat monia.. kasva aikuiseksi...
Kuules mies.. ajattele asiaa toisin päin.. jos tyttöystäväsi olisi tehnyt sinulle niin kuin sinä teit hänelle.. oletko kuullut sanonnan: " kun pettää kerran, tekee sen toisenkin kerran..." kaikkien kohdalla tämä ei päde, mutta asia on aika pitkälti niin. toivottavasti olet rehellinen ja kerrot asiasta. tyttöystävälläsi on oikeus tietää tekosistasi.!!! ja jos suhteesi loppuu niin tiedät kumpi on syypää..