haluaisin tietää teidän lukijoiden mielipiteen, ja mitkä ovat teidän ajatukset luettuanne tämän juttuni. eli olemme mieheni kanssa saman ikäisiä, meillä on 2 kuukauden ikäinen pieni poikavauva. kun aloimme seurustelemaan 3 vuotta sitten, suhteemme oli täydellinen. pystyimme puhumaan kaikesta ja otimme aina toisen huomioon. seksi oli enemmän kuin täydellistä, kaikki oli juuri niinkuin olin toivonut.
puoli vuotta tästä menimme kihloihin ja tästä puolivuotta muutimme kokonaan saman katon alle.
kaikki oli edelleenkin tuolloin vielä hyvin, tottakai pieniä erimielisyyksiä, mutta niistäkin päästiin yli. ongelmat alkoivat kun mieheni isä kuoli äkillisesti, en tiedä onko tällä osuutta asiaan mutta silloin asiat alkoi menemään ala mäkeä. meidän suhteessa ei puhuta riidoista.. en tiedä miten selitän tämän..
mieheni tekee pitkää päivää töissä ja ymmärrän varsin hyvin, että hän on väsynyt työ päivän jälkeen( ei hänen aina tarvitsisi siitä sanoa), jos yritän kertoa hänellä minun asioista, jotka minua painavat, niin en saa minkäänlaista kontaktia. olen aina ajatellut, että no mieheni on väsynyt pitkän päivän jälkeen, annan hänen olla. kun menemme nukkumaan, ja ajattelen että nytkun olemme vierekkäin niin minun on hyvä kertoa muutama sananen asioistani, ennenkuin pääsen edes loppuun niin huomaan, että miestäni ei kiinosta. pari minuuttia odotan vastausta, mutta: miheni nukkuu. seksiä hän kyllä jaksaisi harrastaa. ymmärrän kyllä että on väsynyt, mutta ymmärrätte myös varmaan, kuin pahalta tuntuu että oma mieheni ei voi ikinä keskittyä minun asioihini. tottakai minä tykkään siitä niin huonoa, että myrsky on valmis puhkeamaan. 3 päivää sitten yritin miehelleni kertoa asiata joka piinaa minua. 5 vuotta sitten minulla oli syömishäiriö, ei vakava mutta kuitenkin.pelkään että se on tulossa minulle takaisin. mieheni ei ottanut mitään kantaa, hän on väsynyt ei jaksa alkaa selvittämään tälläisiä asioita. päivän olin hiljaa koko asiasta, koska ajattelin että ehkä miestäni tuollainen asia kiinnostaa ja hän alkaisi itse minulle puhumaan tästä, mutta ei. eilen illalla sama juttu. sanoin jo miehelleni, että en jaksa tätä enään. itse yritän aina kuunella häntä ja vastata kaikin mahdollisin keinoin. kyllä hän jaksaa kehua minua "olet kaunis" yms, mutta ei noilla pitkälle pötkitä. eilen illalla hän haukkui minut, että ei muillakaan suhteissa ole tälläistä, ja kyllä muissa suhteissa nukutaan yöllä, eikä selvitetä asioita.. niinhän se varmasti on, muttakun en riitaa ollut aiheuttamassa, muutaman sanasen halusin vain sanoa..
kertokaa minulle hyvät ihmiset, millaista teidän parisuhde on ja mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, kun mistään ei puhuta. on sitten aamu, päivä, ilta tai yö, niin meidän parisuhteessa vaietaan asioista aina!
rakastan miestäni hyvin hyvin paljon, enkä haluaisi häntä menettää. suhde on muuten todella hyvä, mutta voiko suhde tosiaanki säilyä jos asioista ei voida kaskustella? en tiedä enään..
puoli vuotta tästä menimme kihloihin ja tästä puolivuotta muutimme kokonaan saman katon alle.
kaikki oli edelleenkin tuolloin vielä hyvin, tottakai pieniä erimielisyyksiä, mutta niistäkin päästiin yli. ongelmat alkoivat kun mieheni isä kuoli äkillisesti, en tiedä onko tällä osuutta asiaan mutta silloin asiat alkoi menemään ala mäkeä. meidän suhteessa ei puhuta riidoista.. en tiedä miten selitän tämän..
mieheni tekee pitkää päivää töissä ja ymmärrän varsin hyvin, että hän on väsynyt työ päivän jälkeen( ei hänen aina tarvitsisi siitä sanoa), jos yritän kertoa hänellä minun asioista, jotka minua painavat, niin en saa minkäänlaista kontaktia. olen aina ajatellut, että no mieheni on väsynyt pitkän päivän jälkeen, annan hänen olla. kun menemme nukkumaan, ja ajattelen että nytkun olemme vierekkäin niin minun on hyvä kertoa muutama sananen asioistani, ennenkuin pääsen edes loppuun niin huomaan, että miestäni ei kiinosta. pari minuuttia odotan vastausta, mutta: miheni nukkuu. seksiä hän kyllä jaksaisi harrastaa. ymmärrän kyllä että on väsynyt, mutta ymmärrätte myös varmaan, kuin pahalta tuntuu että oma mieheni ei voi ikinä keskittyä minun asioihini. tottakai minä tykkään siitä niin huonoa, että myrsky on valmis puhkeamaan. 3 päivää sitten yritin miehelleni kertoa asiata joka piinaa minua. 5 vuotta sitten minulla oli syömishäiriö, ei vakava mutta kuitenkin.pelkään että se on tulossa minulle takaisin. mieheni ei ottanut mitään kantaa, hän on väsynyt ei jaksa alkaa selvittämään tälläisiä asioita. päivän olin hiljaa koko asiasta, koska ajattelin että ehkä miestäni tuollainen asia kiinnostaa ja hän alkaisi itse minulle puhumaan tästä, mutta ei. eilen illalla sama juttu. sanoin jo miehelleni, että en jaksa tätä enään. itse yritän aina kuunella häntä ja vastata kaikin mahdollisin keinoin. kyllä hän jaksaa kehua minua "olet kaunis" yms, mutta ei noilla pitkälle pötkitä. eilen illalla hän haukkui minut, että ei muillakaan suhteissa ole tälläistä, ja kyllä muissa suhteissa nukutaan yöllä, eikä selvitetä asioita.. niinhän se varmasti on, muttakun en riitaa ollut aiheuttamassa, muutaman sanasen halusin vain sanoa..
kertokaa minulle hyvät ihmiset, millaista teidän parisuhde on ja mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, kun mistään ei puhuta. on sitten aamu, päivä, ilta tai yö, niin meidän parisuhteessa vaietaan asioista aina!
rakastan miestäni hyvin hyvin paljon, enkä haluaisi häntä menettää. suhde on muuten todella hyvä, mutta voiko suhde tosiaanki säilyä jos asioista ei voida kaskustella? en tiedä enään..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa ikävältä se jos ei puhuta. Mun mieheni ei ole kaikiltaosin ihan unelma, mutta ainakin se yrittää kuunnella mua parhaansa mukaan. Just pari viime iltaa on mennyt tosi pitkäksi, kun minä en ole saanut unta ja olen jauhanut epämääräisiä ahdistuksiani sille ja itkenyt ja kiukutellut ja ties mitä. Tunnen itseni aika julmaksikin sitä tehdessäni, koska tiedän, että miehen pitää aamulla herätä töihin ja uni tulisi tarpeeseen, mutta en vaan pysty olemaan kaatamatta kaikkea sen niskaan. Koska sitten mulle jäisi tosi huono mieli enkä jaksaisi päivällä hoitaa kunnolla meidän lasta (10 kk).
Niin, että ainakin voit sanoa sille miehelles, että puhuu ne muutkin yökaudet! ;)
Ei kun, en osaa kauheasti neuvoa, mutta tuntuu kyllä, että voiko tommonen pidemmän päälle toimia jos aina vaan vaietaan. Itse ainakin olen huomannut sen - me molemmat olemme - miten uudistava vaikutus kunnon puhumisella on suhteeseen. Seksikin maistuu sen jälkeen aivan toiselta! ;) Jos vain jaksaa sitä enää... :/
Oletko varma, että miehelläsi ei ole toista naista. Oireet poissaoloineen sopisivat kuvaan mainiosti.
Ex-mieheni aloitti sivusuhteen ehkä jo ollessani raskaana tai viimeistään silloin, kun lapsi oli ihan pieni vauva. Hän jatkoi häiläämistään yli kaksi vuotta, ennen kuin asia selvisi. Vaikka merkit olivat selvät, en halunnut myöntää tilannetta edes itselleni, koska halusin uskoa häneen ja perheeseen. Kaikki vain elämässä ei mene niin kuin suunnittelee...
on huono bändi.hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu...
Pisti silmään, että ongelmat alkoivat kun miehen isä kuoli. Jos hän prosessoi isänsä kuolemaa edelleen, ei häntä ehkä vähempää jaksa kiinnostaa muiden ongelmat. Edes sinun.
Jos miehesi on itse todella väsynyt ja omien asioidensa kanssa jumissa; hänellä on raskas työ, jossa on pakko olla päivät ja sen lisäksi pitää yrittää toipua oman isän kuolemasta...hmmm..ehkä siinä tilanteessa sinun ongelmat tuntuu rasitteelta, etenkin jos yrität niitä koko ajan tyrkyttää, etkä ota huomioon miehen tilannetta.
Järjestäkää joku pieni loma itsellenne. Lähtekää pois kotoa ja menkää jonnekin kivaan paikkaan oikein yöksi. Viekää se teidän pieni lapsi vaikka mummolle hoitoon siksi aikaan. Parisuhde kaipaa välillä kunnon huilimista ja rentoutumista. Luulen, että sellaisella viikonloppulomalla voi olla tilaisuus keskustella kaikesta, kun ei ole työt rasitteena eikä mitkään muutkaan asiat. Voin kertoa kokemuksesta, että monesti pelkkä kotoa poisolo antaa uutta potkua elämään. Tsemppiä ja jaksamista!
Uskon, että syynä on miehesi isän kuolema.
Oman mieheni isä kuoli todella yllättäen. N. puoli vuotta tämän jälkeen välimme menivät todella huonoiksi, syystä tai toisesta. Itse olin niin typerä, etten ymmärtänyt mieheni ahdistusta kuolemantapauksen johdosta. Loukkaannuin siis samanlaisista asioista kuin sinäkin. Otin puhumattomuuden liiankin henkilökohtaisesti. Onneksi sain hyviä neuvoja, jotka pelastivat tilanteen. Annan siis samoja neuvoja nyt sinulle.
Miehet eivät osaa purkaa tunteitaan sanoiksi, vaan mietiskelevät asioita mielessään. Muuttuvat entistä sulkeutuneimmiksi ja hiljaisemmiksi. Asetu hetkeksi miehesi asemaan. Miltä sinusta tuntuisi, mikäli sinulle rakas ihminen kuolisi yllättäen? Luulen, että ahdistuisit varmasti. Et välttämättä osaisi puhua ja pukea ajatuksia sanoiksi.
Mielestäni sinun pitäisi kertoa miehellesi kuinka paljon hänestä välität. Sinun pitäisi hellästi selvittää hänelle, että olet huolissasi hänen henkisestä hyvinvoinnistaan kyseisen asian vuoksi. Ja että haluaa hän puhua milloin vaan, kuuntelet ja että olet tukena. Ei siis tivata asioita, vaan kertoa, että olet läsnä. Aikaa myöten hän ehkä pystyy jo puhumaan asiasta. Tai sitten ahdistus menee ohi pikkuhiljaa. Voithan myös kysäistä, että "oletko kunnossa". Voit myös sanoa, että: "tiedäthän, että kuuntelen". Jos hän ei vastaa, uskon, että hän ainakin kuulee nämä sanat. Pitkiä tarinoita ei kannata kertoilla ja selittää sillä sen he saattavat kokea henkisesti ahdisteluksi. Varsinkin juuri tuollaisessa tilanteessa. He siis olettavat, että haluat väkisinkin puhua asiasta, vaikka hän ei halua. Tuo aiheuttaa miehesi siirtymisen puolustuskannalle tai sulkeutumisen kuoreensa entistä tiiviimmin.
Omat "ongelmasi" voivat varmaan myös odottaa jonkin aikaa (vaikkakin syömishäiriö on paha). Miehet kun olettavat, että heidän pitää pystyä ratkaisemaan ongelmat kuin ongelmat...heti. Naiset puolestaan haluavat vain puhuen käsitellä ongelmia jokaiselta kantilta, etsimättä niihin pikaista ratkaisua.
Tärkein neuvoni siis on: Kuuntele miestäsi, mikäli hän haluaa puhua. Vältä kaatamasta enää enemmän ongelmia tällä hetkellä hänen niskaansa. Älä painosta.
Isän kuolema tuo erilaista stressiä miehille kuin esimerkiksi työ-tai kotiasiat. Perinnönjako, äidin tulevaisuus yms rasittavat miestä yllättävän paljon henkisesti. Miehesi voi olla todellakin niin rasittunut henkisesti, että kannattaisi olla onnellinen, että hän yleensä pystyy nukkumaan eikä kärsi unettomuudesta, joka pahentaisi asioita entisestään. Monesti miehelle isän kuolema on todella paha juttu. Varsinkin, jos isä on ollut hyvin läheinen. Monet alkavat miettiä myös omaa elämäänsä siltä kantilta, että jospa minullekin käy näin. He siis käsittävät oman kuolevaisuutensa.. etteivät olekaan maailmassa ikuisesti esim lastensa kanssa.
Neuvoistani huolimatta olen nainen, 30 vuotias. En siis mikään sovinisti, miestenpuolustaja. Minulla vain sattuu olemaan kokemus juuri samanlaisesta tilanteesta kuin omasi on.
Laita tämä kirjoituksesi linkkinä miehesi sähköpostiin, saa sitten rauhassa lukea ja miettiä. Ainakin sitten tietää miltä susta tuntuu oikeesti.
...ei auta!
meillä samanlaista. olemme olleet yhdessä n. 7 vuotta ja poika syntyi tammikuussa joka muutti kaiken. mies lopetti puhumisen, välittämisen, vain kaverit ja netti tärkeitä. olen yrittänyt puhua mut mikään ei auta kun ei suostu kuuntelemaan ja puhumaan.pojan kans ei ole paljon tekemisessä, ei ole vaihtanut vaippoja, kylvettänyt, syöttänyt ja niistä tulee riitaa.kun puhun niistä asioista saan vain haukut päälleni.meidän vai pitää löytää jokin keino millä saamme miehet puhumaan ja kuuntelemaan. jaksamisia