Aloitin reilu vuosi sitten uuden harrastuksen, jonka parissa tutustuin itseäni reilusti nuorempaan mieheen.Hän on yksi ryhmänvetäjistä ja näkyvä hahmo siis, joten olinkin hämmästynyt, että meistä nopeasti tuli jollain lailla läheisiä. Hän on hyvin ystävällisen ja lämpimän henkilön maineessa ja sellaisen käsityksen minäkin hänestä sain.
Omalta puoltani kyllä aloin kovasti ihastuakin häneen, mutta en sitä millään lailla ilmaissut, pyytänyt treffeille tms. Tajusin toki, että meillä oli runsaasti ikäeroa. Hänen käytöksestään päätellen hän ehkä luuli minua aika lailla nuoremmaksi, sillä työnija harrastusteni takia olen paljon tekemisissä nuorten kanssa ja omaksun heidän puhetyyliään jne. Kumpikin olemme sinkkuja, mutta taustamme, elämänkokemuksemme ja mielenkiinnonkohteemme ovat niin erilaiset, että eihän sellaisista aineksista voi tietenkään mitään toimivaa parisuhdetta rakentaa.
Mutta minä elelin pilvilinnoissa ja olin onnellinen kun sain edes harrastuksen tiimoilla tapailla häntä, vaihtaa muutaman sanan ja ystävällisen katseen. Minulle olisi mainiosti riittänytlämmin ystävyys.
Kunnes viime viikonloppuna kaikki yhtäkkiä muuttui. Hän moikkasi ja kutsui minua väärällä nimellä. Kun sitten olin ihmettelevän näköinen, hän tokaisi olkiaan kohautellen, että "aijaa, eikös se sun nimi ollutkaan, mulla kun on niin paljon naisia, etten millään voi jokaista nimeltä muistaa." Minusta hän teki tämän aivan tahallaan ja nolosti parin muun ihmisen kuullen. Niin kauan olen harrastuksessa olen mukana ollut, että kyllä hänen olisi pitänyt minun nimeni muistaa.
Luulin tätä vaan jonkinlaiseksi mustaksi huumoriksi, mutta kun seuraavan kerran tapasimme heppu ei ollut minua enää tuntevinaankaan. Selvä, ajattelin,sopii myös mulle. Mutta mulle tämä tarkoittaa sitä, että jätän nyt tuon mukavan harrastuksen. Hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, paljon hauskoja muistoja, railakkaita reissuja. En halua enää jatkaa ja olla aina varpaisillaan, millä tuulella heppu sattuu olemaan.
Tuntuu käsittämättömältä, että kaveri, jota niin suuresti kunnioitin, pidin lämpimänä ja fiksuna ihmisenä, saattoi sortua näin halpamaiseen temppuun. Ei kai kolmikymppinen mies noin kakara voi olla.
Olen myös ihmetellyt, mikä todellinen motiivi voisi olla tällaisen käytöksen takana? Oliko hän kiusaantunut siitä, että näki minun olevan niin ihastuksissani, varsinkin, jos ei itse tuntenut minua kohtaan juuri mitään, että piti pistää muija kerralla ruotuun? Olisi hän voinut suoraan sanoa, että näkee minun olevan enemmänkin kiinnostunut, mutta hän ei ole minusta kiinnostunuttai seurustelee jo jonkun kanssa. Tuskin hän halusi kertasivalluksella ajaa minua pois harrastuspiiristäänkään, mutta näin nyt kävi. Luottamus miehiinkin tärähti alta nollan.
Omalta puoltani kyllä aloin kovasti ihastuakin häneen, mutta en sitä millään lailla ilmaissut, pyytänyt treffeille tms. Tajusin toki, että meillä oli runsaasti ikäeroa. Hänen käytöksestään päätellen hän ehkä luuli minua aika lailla nuoremmaksi, sillä työnija harrastusteni takia olen paljon tekemisissä nuorten kanssa ja omaksun heidän puhetyyliään jne. Kumpikin olemme sinkkuja, mutta taustamme, elämänkokemuksemme ja mielenkiinnonkohteemme ovat niin erilaiset, että eihän sellaisista aineksista voi tietenkään mitään toimivaa parisuhdetta rakentaa.
Mutta minä elelin pilvilinnoissa ja olin onnellinen kun sain edes harrastuksen tiimoilla tapailla häntä, vaihtaa muutaman sanan ja ystävällisen katseen. Minulle olisi mainiosti riittänytlämmin ystävyys.
Kunnes viime viikonloppuna kaikki yhtäkkiä muuttui. Hän moikkasi ja kutsui minua väärällä nimellä. Kun sitten olin ihmettelevän näköinen, hän tokaisi olkiaan kohautellen, että "aijaa, eikös se sun nimi ollutkaan, mulla kun on niin paljon naisia, etten millään voi jokaista nimeltä muistaa." Minusta hän teki tämän aivan tahallaan ja nolosti parin muun ihmisen kuullen. Niin kauan olen harrastuksessa olen mukana ollut, että kyllä hänen olisi pitänyt minun nimeni muistaa.
Luulin tätä vaan jonkinlaiseksi mustaksi huumoriksi, mutta kun seuraavan kerran tapasimme heppu ei ollut minua enää tuntevinaankaan. Selvä, ajattelin,sopii myös mulle. Mutta mulle tämä tarkoittaa sitä, että jätän nyt tuon mukavan harrastuksen. Hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, paljon hauskoja muistoja, railakkaita reissuja. En halua enää jatkaa ja olla aina varpaisillaan, millä tuulella heppu sattuu olemaan.
Tuntuu käsittämättömältä, että kaveri, jota niin suuresti kunnioitin, pidin lämpimänä ja fiksuna ihmisenä, saattoi sortua näin halpamaiseen temppuun. Ei kai kolmikymppinen mies noin kakara voi olla.
Olen myös ihmetellyt, mikä todellinen motiivi voisi olla tällaisen käytöksen takana? Oliko hän kiusaantunut siitä, että näki minun olevan niin ihastuksissani, varsinkin, jos ei itse tuntenut minua kohtaan juuri mitään, että piti pistää muija kerralla ruotuun? Olisi hän voinut suoraan sanoa, että näkee minun olevan enemmänkin kiinnostunut, mutta hän ei ole minusta kiinnostunuttai seurustelee jo jonkun kanssa. Tuskin hän halusi kertasivalluksella ajaa minua pois harrastuspiiristäänkään, mutta näin nyt kävi. Luottamus miehiinkin tärähti alta nollan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se pahalta muttei tollasesta nyt voi mennä luottamus kaikkiin miehiin. Nämä sosiaaliset "mukavat tyypit" ovat yleensä niitä kaikkein kusipäisimpiä.
vaikuttaa siltä, että hän oli myös kiinnostunut sinusta kunnes ehkä sai tietää ikäsi tms. seikan joka sai hänet tuntemaan itsensä nolatuksi ja päätti kostaa tai jotain.
Voi sinua... Minkä ihmeen takia lopetat koko harrastuksen yhteen pieneen kommenttiin? Onko itsetuntosi todella niin alhaalla... Entä huumorimittari. Noh, kummatkin kasvaa iän myötä... Mutta siis mieshän siinä teki selkeästi mokan kun ei nimeäsi muistanut ja koitti sen sitten paikata huumorilla. Myönnän huonolla sellaisella.
Yleensähän tämän tyylisiä lausahduksia käytetään sarkastisessa (lue: itseironisessa) mielessä, jolloin tarkoitus on pitää hauskaa oman itsensä kustannuksella ei suinkaan sinun päiväuniesi!
Voit olla mahdollisesti yllättynyt siitä, että heppu ei ole sinua rekisteröinyt. Mutta kuten kerroitkin, et ole omaa kiinnostustasi hänelle näyttänytkään kovin selkeästi. Vai oletko?
Miksi ihmisten pitäisi automaattisesti tietää mitä juuri sinun pääsi sisällä liikkuu? Vastaus: Ei pitäisikään...
Mielestäni et voi tuomita tyyppiä vain yhden kommentin perusteella. Vaikka se loukkaisikin sinua, hän ei sitä välttämättä tiedä! Ellet nyt lähtenyt paikalta ovet paukkuen.
Vielä vastaus kysymykseesi onko (jotkut) miehet vielä kolmikymppisinäkin kakaroita... Kyllä. Ei se ikää katso.
Jatka vaan reippaasti harrastusta. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin hemmetin vakavasti!
...
sille miehellä, että kehtaa vielä kerskua ääneen...se viimeistään pitäisi viilentää tunteet ..älä anna vittuilla syyttä suotta..äläkä yhen moukan takia jätä harrastusta..oikeesti!! Oman arvon tuntua!
Juu, saahan sitä ottaa sarkastisen asenteen; sen verran itsesääliä tihkuvahan mun keskustelunaloitus olikin. Eniten tässä yllättää ja potuttaa omat reaktiot: että henkkareiden mukaan aikaa sitten täysi-ikäisyyden saavuttanut nainen, joka on vieläpä korkeasti koulutettu ja maailmaakin nähnyt, on tunteiltaan kuin pikkutyttö. 15-vuotiaana olisin varmaan suhtautunut asiaan aika lailla olankohautuksella. Iän mukana mulla herkkyys vain on lisääntynyt. Mulla taisi olla tähän tyyppiin paljon voimakkaampi tunnelataus, kuin mitä edes itsellenikään halusin myöntää.
Suututtaa myös se, että oma arviointikyky petti noin. Olin aina ajatellut, että nimenomaan tuo kaveri ei ikinä haluaisi tietoisesti loukata toista. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi muistanut oikeaa nimeäni, kunhan vain halusi jostain syystä näpäyttää. En lähtenyt paikalta ns. ovet paukkuen ja raamit kaulassa, vaan yritin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti.
Syy, miksi haluan nyt jättää tämän harrastuksen on se, että olen itsekin ollut hyvin aktiivinen ja saavuttanut melko näkyvän aseman piirissämme. Tuntuisi hullulta mennä enää mukaan, kun ei tiedä uskaltaako toista tervehtiä enää vai ei. Ja muut harrastajathan toki tietävät, että tuttuja ollaan. Ihmettelisivät, että mitäs peliä tämä oikein on?
Kyllä minusta varmasti on naamasta, eleistä yms. nähnyt (ainakin nainen näkisi), että olen ollut tyyppiin ihan kympillä ihastunut, mutta vaikka moderni nainen olenkin, niin silti jätän aloitteenteon miehelle. Pitäähän miehen saada tuntea olevansa mies. Enkä ole halunnut epähienosti tyrkyttäytyä, kun en varmasti ole voinut tietää, onko hän millään lailla minusta kiinnostunut tai ehkä jo rakastunut johonkin toiseen.
Hassua, että mulle sattuu aina nää mieskuviot samalla tavalla. Muutama vuosi sitten tutustuin aivan täydelliseltä vaikuttavan ihanaan mieheen toisen, minulle hyvin tärkeän harrastuksen parissa ja hän antoi mulle aivan samanlaisen käsittelyn. Tässä harrastuksessa olen edelleen mukana, koska olen olluut niin monta vuotta aktiivi ja panostanut harrastukseeni paljon. Mutta tuntuu hölmöltä, kun ei tiedä miten tähän mieheen voi suhtautua hänet tavatessaan. Kaikki ympärilläolijat kuitenkin kun tietävät, että tuttuja ollaan vuosien takaa. Olen nykyään jättänyt aloitteenteon tälle herralle. Välillä hän tervehtii minua suurieleisesti, kuin olisin paraskin ystävä tai suorastaan joku stara. Välillä ei ole tuntevinaankaan koko päivänä. Ei tunnu kivalta.
Jotenkin tuntuu lapselliselta, että miehet puolustautuvat tällaisella "mulla kun naisia riittää"-perustelulla. Muutama vuosi sitten rohkaisin mieleni ja pyysin kaljoille itseni ikäistä sinkkumiestä, jonka olin luullut myös olevan minusta kiinnostunut, ellei suorastaan ihastunut. Hänen ensireaktionsa oli kauhistunut ilme ja sitten hän tokaisi, ettei hän millään ehdi, kun hänellä on jo kolme tyttöystävää ennestään. Mautonta.
Joo, kyllä tälle(kin) jutulle vielä vähän ajan kuluttua itsekin nauraa makeasti, vaikka nyt tuntuu olo ontolta. Koomisinta tilanteessa kai on, että tähän asti olen aina ihastunut kauniisiin ja karismaattisiin miehiin. Tämä viimeisin ihastus oli ihan tuikitavallisen näköinen hemmo, oikeastaan aika rumakin, vieläpä minua lyhyempi. Että jos olen ennen kuuseen kurkotellut, niin tuli huomatuksi, ettei katajaankaan kannata kapsahtaa.
Äitimuori tässä lohdutteli siipi maassa olevaa tytärtään, että "ihan hyvä näin, en mä olisi sitä tyyppiä vävykseni halunnutkaan, olisi vaan tullut rumia lapsia." Näin se kotiväki kannustaa.
Minäkin olen kokenut muutaman kerran samantyyppistä käytöstä miehiltä. Sillä erotuksella, että olen kohdannut sitä opiskelu- tai työpaikoissa. Mutta kuvio on pääpiirteissään sama: mies vaikuttaa aluksi hyvin ystävälliseltä, sekä minulle että muille. Molemminpuoliset kemiat ovat vahvat, ja myös mies vaikuttaa kiinnostuneelta. Itse en peittele ihastustani, mutten tee suoraa aloitettakaan.
Sitten yhtäkkiä mies alkaa nälviä minua muiden kuullen. Tulee puolihuolimattomia "unohduksia", ja hän käyttäytyy kuin en olisi paikalla ollenkaan. Esimerkiksi muutaman hengen porukalla ravintolassa ollessamme mies tarjoaa juoman kaikille muille paitsi minulle. Tai kysyy korostetun selkeästi kaikkia muita seurueen naisia illan aikana tanssimaan, paitsi minua. Tai puhuu minulle muiden kuullen kettuillen, ikään kuin pitäisi minua idioottina. Mitä en todellakaan minut tuntevien mielestä ole. Enkä ole vainoharhainen, muutkin ovat usein tilanteen huomanneet ja sitä minulle ihmetelleet.
Aiemmin samainen mies on ollut minulle vähintään yhtä ystävällinen kuin muille, ehkä enemmänkin. Itse en ole mitenkään tyrkyttänyt itseäni, ja mitään syytä haluta päästä minusta yhtäkkiä eroon ei pitäisi olla. Sitä paitsi asiallisesti sanominen tai etäisyyden ottaminen kyllä minuun tehoaa, jos pienoinen huomioni niin paljon miestä häiritsee.
Olen joutunut joskus tekemään saman ratkaisun kuin mitä alkuperäinen harkitsee, eli lähtenyt muihin kuvioihin - sen jälkeen kun asioiden puhumalla selvittäminen ei ole auttanut ja tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Kerran pidin välivuoden opinnoista osittain sen takia, ettei minun tarvitsisi enää olla tuon opiskeluintoni vieneen "kiusaajan" kanssa samalla vuosikurssilla. Toisella kerralla vaihdoin työpaikkaa, kun "kiusaaja" sattui olemaan pomoni ja firman omistaja.
Ihan niin kuin alkuperäinen, minäkin ensin ajattelin, että kyseiset miehet eivät ikinä haluaisi tietoisesti loukata ketään. Ja ihan niin kuin alkuperäinen, olisin tyytynyt lämpimään ystävyyteenkin, jos mies olisi esimerkiksi sattunut olemaan varattu. Kaikista ikävintä on kuitenkin se, että joku jota olet ihaillut osoittautuukin täydeksi paskiaiseksi.Tulee tunne, että voiko kehenkään enää luottaa, kun oma ystävällisyyteni palkitaan noin v-mäisesti.
Ai niin, toinen miehistä oli tapahtumien aikana kolmekymppinen ja toinen nelikymppinen. Eli ei tunnu epäkypsä käytös tosiaan olevan iästä kiinni.
Jälestä päin ajateltuna olen tyytyväinen, että miehet näyttivät todellisen luonteensa ennen kuin minkäänlaista suhdetta oli välillemme kehittynyt. Säästyin varmaan paljolta, kun repäisin heihin ajoissa kunnolla etäisyyttä.
Olen 46v"vapaa nainen" ja miehet.ne harvat joihin joskus tutustun-joskus LUULEN että on enemmänkin jotain säpinää!?Mut kyllä ne niin omituisilta vaikuttaa-surullista kyllä,koska itse olen -ei siis VAIN vaan oikeasti tunteva ihminen.Ja noihin "peleihin"?!kyllästynyt
Sarkastinen ei nyt osaa ajoissa lopettaa...
Todellakin tulkitsin tekstisi perusteella, että olet enintään juuri ajokortin saanut tapaus. Mutta ei se akateemisuuskaan aina kaikkea korvaa...
Äijähän on selvästi jollain mystisellä miehuusmittarila kokenut tulleensa haavoitetuksi. On se vaan hienoa todistaa kerta toisensa jälkeen maskuliinien äiti-syndroomaa... Aikuiset miehet kun eivät enää voi mennä äidin helmojen alle piiloon ni keksivät sitten koiruuksia ensimmäisen mahdollisen kohteen pään menoksi.
Edelleen en suosittele hyvän harrastuksen lopettamista. Ellet sitten käynyt mestassa vain kyseisen tyypin takia...
Jos nyt sain kuvauksestasi oikean kuvan, niin juippihan on ihan eri liigassa teikäläisen kanssa... Tällä tarkoitan jotain junnuliigan tasoa. Jätä hänet nyt hyvä nainen omaan arvoonsa potemaan itsetunnon hauruutta! Nenä pystyyn ja harrastamaan...
Ja niin, äidit on muuten ihania!
Vaikkei kirjoituksesi ollutkaan minulle osoitettu, kommentoin kumminkin.
"Äijähän on selvästi jollain mystisellä miehuusmittarila kokenut tulleensa haavoitetuksi. On se vaan hienoa todistaa kerta toisensa jälkeen maskuliinien äiti-syndroomaa..."
Niin, mutta mitä he kuvittelevat tuolla kostamisella - sitä kai se sitten on - saavuttavansa? Kostavatko he minulle jotain, mitä joku muu on heille joskus tehnyt? Vai jotain, mitä minä olen tietämättäni heille "tehnyt"? Vai ovatko yksinkertaisesti heikkoitsetuntoisia ja tasapainottomia paskiaisia, jotka vihaavat kaikkia naisia, jotka jollain tasolla heitä viehättävät? Tai vihaavat naisia, jotka ovat jotenkin haavoittuvassa tilanteessa, esimerkiksi heihin ihastuneita/rakastuneita?
Aineksia olisi muuten näiden miesten kanssa voinut olla, jos ei muuhun, niin ystävyyteen ja hyvään mieleen pitkäksi aikaa eteenpäin. Hyvällä tuurilla myös suhteeseen. Miksi välit pitää täydellisesti pilata ja kauniit tunteeni tappaa? Tyypillistä on, että se jälkeen kun lähden tilanteesta lopullisesti, kyseiset miehet ovat jollain lailla pyrkineet seuraani takaisin. Mutta sori, ei enää kiinnosta, tunteeni ovat siinä vaiheessa jo kuolleet, surutyö jo pitkällä tai tehty ja kenties jo uusi mies kuvioissa. Jos välit muuten saataisiinkin korjattua, on kunnioitukseni kyseistä miestä kohtaan lopullisesti mennyt. En oikein pysty pitämään häntä enää miehenä.
"Tai vihaavat naisia, jotka ovat jotenkin haavoittuvassa tilanteessa, esimerkiksi heihin ihastuneita/rakastuneita? "
Ei ne vihaa (tai mistäs minä kaikkien miesten ajatuksenjuoksua voisin tietää, mutta...) ku kysehän on jonkin sortin valtapelistä. Tässä meidän yhteiskunnassamme (siis Suomessa) on enää hyvin vähän asioita, joilla mies voisi oikeasti päteä naisen silmissä, eli todistaa omaa miehisyyttään itselleen (mutta myös kavereilleen).
Mielestäni se, että pädetään toisten ihmisten kustannuksella ei ole millään tavalla hyväksyttävää tai ihailtavaa. Kyseinen käytös on tuttua enimmäkseen yläasteelta ja soisin, että se sinne myös jäisi. Mutta ei, kun kaikki ei vaan opi. Jotkut ei tule tolkkuihinsa ikinä. Ja tämä koskee kyllä ihan yhtä runsaasti myös naisia!
"Kostavatko he minulle jotain, mitä joku muu on heille joskus tehnyt? "
Mahdollisesti he yrittävät samaa temppua tajuamatta kuinka naurettavilta näyttävät! Joku on joskus heidät nolannut ja ainoa keino korjata haavoittunut itsetunto on runttaamalla joku toinen. Ja mitä haavoittuvampi uhri sen helpompi on kiusaajaluuserin tavoitteeseensa päästä. Tämä on aika yksinkertaista.
"Tyypillistä on, että se jälkeen kun lähden tilanteesta lopullisesti, kyseiset miehet ovat jollain lailla pyrkineet seuraani takaisin"
No tässä vaiheessa tyypit on ehkä huomanneet, että hups pilkka osukin omaan ni... Ja todenneet, että toihan on oikeestaan aika hyvä tyyppi ja älykapasiteetiltaan ainaki heidän yläpuolellaan. Ne ovat nöyrtyneet kun ovat huomanneet, että vaarana onkin jäädä kaiken ulkopuolelle.
Tottakai on myös mahdollisuus, että he eivät ole sinun seuraasi halunneet ja yrittävät lapsellisesti karkottaa sinut pois töykeällä käytöksellä kun ei löydy munaa sanoa asioita ihan suoraan. Tätä kylmää kyytiä on saanut kokea kyllä yksi jos toinenkin.
Tai sitten heillä on ollut juuri samaan aikaan kierroksessa joku toinen ja ovat pelänneet, että menevätkin sinun kanssasi liian pitkälle, joten karkotus on ollut heidän mielestään ainoa vaihtoehto. Ehkä ovat jotenkin kuvitelleet pienessä mihenenpäässään, että jotenkin pettävät tätä kierroksessa olevaa kun selkeästi ovat huomanneet teikäläisen ihastuneet katseet.
Tai sitten ovat tosiaankin kuvitelleet, että ovat teikäläiselle liian hyviä... Voi noita harhaisia...
Jos ihminen kuvittelee itsestään liikoja (minkä tahansa asian suhteen) ja vielä näyttää halveksuntansa kansan syviä rivejä kohtaan, on siinä yleensä kyseessä sielunelämältään köyhä ihminen. Ja nämä ääshoulit vielä oikeasti ja vilpittömästi uskovat omaan ylivertaisuuteensa. Tämä on asia, joka sai vereni kiehumaan alkuperäisen kirjoittajan kohdalla. Näitä ylimielisiä pikkusieluja ei pitäisi millään tavalla rohkaista ottamalla heidän jokaista kommenttiaan niiiin kirjaimellisesti ja itseensä. Pitää muistaa, että ei haukku haavaa tee ja, että
oikeesti ne on ääliöitä, jotka koittaa toisia lannistaa!
"En oikein pysty pitämään häntä enää miehenä"
No eihän sitä oikeen pysty ketään kunnioittamaan tollasen ääliömäisyyden jälkeen. Ehkä kuitenkin on tärkeintä tarkastella omaa käytöstään. Kukaan meistä ei ole enkeli 24/7!!! Mutta tietyt käytöstavat kyllä löytyy suurimmalta osalta ihmisiä. Harkintakyky vaan saattaa välillä pettää...
Muistakaa siskot... Antakaa koirien haukkua ja naurakaa välillä myös itsellenne!
Hei, eikös kellekään tullut mieleen selitys, jonka viisas, minut kauan tuntenut ystävättäreni heitti? Hän tokaisi oitis, että "hei, ne miehet, joihin sä ihastut on juuri niitä psykopaatteja, joista sä aina puhut!" (Keskustelimme nimittäin Raimo Mäkelän kirjasta "Naamiona terve mieli, jonka olin jokin aika sitten lukenut") Samaan viittaisi myös ensimmäisen vastaajan kommentti, että juuri nämä mukavilta vaikuttavat, sosiaaliset tyypit ovat niitä kusipäisimpiä.
Minun tapauksessani selityksiä voisi olla monia. Heppu2, jonka olen toisen harrastukseni myötä tuntenut jo kauan, osoittautui homoseksuaaliksi ja hänellä on nykyään miespuolinen avokas, jonka minäkin olen tavannut. Olen jo tuttavuutemme aika alusta asti vaistollani arvioinut, että tämä itseäni selvästi nuorempikin kaveri saattaisi hyvinkin olla homo ja sen takia kohtelee minua kylmästi, kun vaistoaa, että mä saattaisin tajuta totuuden ja ehkä pelkää, että kerron muillekin. Naisia kuulemma riittää, mutta ketään ei ole näkynyt ja mikään muukaan ei viittaa ainakaan naisen kanssa seurusteluun.
Harrastuspiirissämme ei ainakaan julkisesti kukaan ole tällasesta vihjaillut, enkä mäkään sitä kellekään sanoisi. Eihän sillä seikalla ole mitään tekemistä ko. harrastuksen kanssa. Läheisimpien ystävieni kanssa, jotka eivät kyseiseen harrastukseen ole tulleet mukaan, olen asiaa pohdiskellut. Mitäs sitten jos on homo? Eikös ne juuri ole niitä naiseten parhaita kavereita?
Kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani totesin, vaikka miehestä olen fantasian tasolla haaveillut, olen myös alusta asti tajunnut elämän realiteetit: että olemme paitsi aika lailla eri-ikäsiä, olemme kaikinpuolin likimain toistemme vastakohtia tulevaisuudentoiveita myöten, että ystävyyttä läheisempi suhde on aivan turhaa toiveajattelua.
Olen myös epäillyt, että joku toinen harrastaja on kertonut hänelle minusta jonkun valheen, jonka toinen on muitta mutkitta uskonut. Olen huomannut, että olen olemuksellani ja miehen huomiosta (siitä vähäistäkin), olen ilmeisesti herättänyt muissa naisissa jonkiasteista kateutta.
Toistaiseksi laitan tämän harrastuksen katkolle. Toisaalta on helpottavaa, että ainakin säästyn siten jatkossa toisten muijien epämääräiseltä kyräilyltä. Jos miestä mun läsnäoloni harrastuksessa vaivaannuttaa, niin on parempikin, että pysyn poissa. Tarkoitukseni ei ole saada ketään tuntemaan oloaan epämukavaksi. Hepulle tämä harrastus on tärkeämpi kuin minulle.
"Tyypillistä on, että se jälkeen kun lähden tilanteesta lopullisesti, kyseiset miehet ovat jollain lailla pyrkineet seuraani takaisin."
No tämähän selittää kaiken. Miehet ovat lukeneet liikaa suomi24:n "miten nainen isketään" -palstaa. Siellä joku toinen yhtä fiksu mies on kirjoittanut että naiselle pitää olla vähän töykeä ja pitää esittää tavoittamatonta, niin sitten nainen kiinnostuu. Oho, eikö toiminutkaan!