Suhde loppui, vai loppuiko?

Tutustuin tinderissä ulkomaalaiseen afrikkalaiseen nelikymppiseen naiseen, jolla lapsia myös. Alku oli todella intensiivistä, seksiä käytännössä heti, jne. Hän oli alkuun todella ystävällinen ja avulias, sekä antelias. Osti minulle kaikenlaista, tiskiräteistä pyyheliinoihin. Itselleni jäi kuva että hänellä nousi kaupassa aina jonkinlainen ostosmania, hän halusi usein ostaa aivan kaikkea turhamaista. Ostin myös hänelle kaikenlaista, varmaan ostelut meni aikalailla tasan.

No, pari kuukautta meni sellaisissa merkeissä, että olin aivan varma että tässähän meikäläiselle tuli uusi kiva nainen, ja tunsin olevani jo jonkinlaisessa parisuhteessa. Erostani oli aikaa siis noin vuosi, ja sama hänellä. Yhtäkkiä hän vain muuttui todella passiiviseksi ja jollain tapaa vaikutti masentuneelta. Vaikka tätä ennen hän oli suhteestamme kuin hurmiossa, ja soitteli vähän väliä. Toki hän koko ajan puuttui asioihini, ja tarkisteli kännykkääni ja ripitti minua siitä että exän kanssa tulisi vaihtaa vain muutama viesti per viikko. Lasten takia joudun aika monta viestiä lähettää per viikko. Lisäksi hän koko ajan epäili exääni kaikesta, ja yritti saada minua riitelemään tämän kanssa.

Lopulta tätä passiivista ja masentunutta kautta jatkui noin kuukauden. Hänellä ei tuntunut olevan minulle oikein mitään asiaa, ei vastannut puheluihin, ei viesteihin. Lopulta syytti minua, ja käänsi asian toisinpäin, että minä en muka vastaile hänen yhteyden ottoihinsa, vaikka asia oli juurikin päinvastoin. Olin aivan äimänä. Menin välillä käymään yllättäen, hän vain makasi sohvalla eikä jaksanut jutella mitään.

Lopulta hän jätti minut, ja syytti minua liian vaikeaksi ihmiseksi, syytti yhteydenpidon puuttumisesta (vaikka itse yritin aina pitää yhteyttä), ja syytti että liikaa kieltäydyin ostamasta tavaroita joita tarvitsen hänen mielestään. Lisäksi hän sanoi että on yrittänyt joka ilta tavoitella minua, mutta en vastaa. Asia oli juuri päinvastoin. Hän sanoi ettei voi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka jo alussa on näin vaikea. Vastasin että asia on minun puolestani ihan ookoo, että lopetetaan suhde sitten, ja toivotin hyvää loppuelämää. Hänkin toivotti minulle hyvää loppuelämää.

Meni reilu kuukausi, niin hän soitti ja kyseli kuulumisia. Olin aivan ihmeissäni, koska olin jo tavallaan unohtanut koko ihmisen. Hän sanoi että jos joskus haluan lapsien kanssa poiketa hänen luonaan, niin se on hänelle ookoo, että lapset voisi vaikka tutustua toisiinsa samalla.

Niin, mitä kohtaa mä en nyt arvon lukijat ymmärrä. Mä en vain tajua. Miten joku voi jättää minut ja syytää minua kaikesta jota on itse tehnyt. Ja sitten myöhemmin ottaa muina naisina yhteyttä, että olisi kiva jos nähtäisiinkin lapsien merkeissä. Mitä mä teen? Mulla menee järki....