Sellainen joka on turvallinen kaikin tavoin, vaikka sitten olisikin vahvoja tunteita jotakin toista kohtaan.
Joskus paras valinta kumppaniksi on
Anonyymi
51823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
En ajattele noin. Haluan sellaisen kumppanin jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla loppuelämäni ajan.
Itsekin joskus noin ajattelin, mutta kovat oppirahat maksettu. Suhteessa voi olla hyvä olla vaikka ei tuntisikaan rakkautta.
Aloittaja
Moni on ajatellut näin. Ja aina on tullut uusia, joiden kanssa haluaa olla loppuelämän ajan. Häät ja puheet paranee joka kerta!
Silloin se on mielestäni kaverisuhde, jos ei ole rakkautta tai rakkaus on loppunut. Itsekin olisin voinut olla kaverina kauan kestäneessä parisuhteessa, koska tunteeni toista kohtaan olivat loppuneet, mutta kun toinen halusi enemmän niin ole erottava. Nyt en halua kaverisuhdetta.
Minä en olekaan moni. Olen ollut vain kerran naimisissa ja toista kertaa en mene. Ei parisuhteessa tarvitse olla naimisissa. En ole edes seurustellut eroni jälkeen, vaikka siitä on jo vuosia. Jos aloitan suhteen otan sen vakavasti ja kun molemmat ovat suunnilleen samanikäisiä, on hyvä vanheta yhdessä.
Se on sinun valintasi ja omat ajatukseni ovat toisenlaiset. Mulle riittää tuttu ja turvallinen suhde ilman seksiä ja rakkautta. Tarvittaessa kukin voi harrastaa irtosuhteita jos asiasta sovitaan.
Aloittaja
ET HUOMAA ET RAKKAUTTAKIN ON MONEN LAISTAS KUTEN IHMISIÄ.
Ok. Itse ajattelen edelleen noin ja kohta 20 vuotta on rakkautta riittänyt. Rakkaus ja turvallisuus eivät ole vastakohdat, vaan voivat toteutua samassa suhteessa.
Eiks kaikki ajattele noin aluksi jos aidosti haluaa vakkarin elämään.
Rakastaminenkin on hyvin yksilöllistä - turvallisuuden tunne kaikilla tasoilla on hieno asia parisuhteessa. TOisilla ei sitä ole millään tasolla vaikka sanovatkin rakastavansa; sanoohan väkivaltainen mieskin rakastavansa (muka) sitä vaimoaan, jota pahan päivän tullen iskee turpiin. Ja sanovat tosiaan sitä rakkaudeksi!?
Toisen kunnioittaminen ja arvostus on myös tärkeää ja monen pitkän ja toimivan parisuhteen perusta.
No voi kamalaa, on sullakin jutut..
Tunteet tulevat ja menevät. Joka pelkkiin tunteisiin perustaa, perustaa hiekalle.
Varma, luotettava ja turvallinen on paras. Liitto kestää, ellet sitten itse lähde tunteittesi viemänä haahuilemaan seikkailujen perään jännämiesten kanssa.
Miksi ajattelet niin , että minä perustaisin suhteen pelkkien tunteiden varaan. Totta kai pitää tuntea olonsa turvalliseksi ja luottaa siihen että toinen on luotettava. Mutta ilman rakkaudellisia tunteita en halua olla suhteessa, koska silloin siitä puuttuisi läheisyys, jota tarvitsen halutessani olla lähellä kumppania.
Silti voi olla läheisyyttä, vaikka ei enää ole intohimoa, näin käy , kun tulee vanhaksi, en jätä kumppania, kun ollaan jo 70 v , ei tässä iässä enää kantsi erotakkaan , ollaan kuitenkin oltu yhdessä iät ja ajat , välitetään kuiteski toisistamme ja yhdessä katsellaan, kun lastenlapset kasvavat.
Läheisyys voi monta kertaa olla tärkeämpää kuin intohimoisuus.
Tuo on totta.
Näin se on, olen nyt viisi vuotta ollut mieheni omaishoitaja, olen kohta 69 v ja mieheni 73 ja hän sai aivoinfrktin, sairaalajakson jälkeen minä olen häntä hoitanut.
Hän on ollut hyvä puoliso minulle, ei kaveria jätetä, vaikka mitä tulis.
Meillä on nyt huoltosuhde , hoivasuhde, kaverisuhde, ei enää sexiä , mutta haleja ja läheisyyttä on, onneksi hänelle jäi puhekyky, ja tuettuna pysyy jaloillaan, vaikka toinen puoli halvaantu, pyörätuolia käytetään, kun mennään kodin ulkopuolelle.
Me ollaan vielä reilusti nuorempi pari mutta samanlaiset ajatukset, intohimoa ei enää ole mutta läheisyys ja seksikin kuuluu vielä arkeen. Kiintymystä on olla yhdessä jatkossakin, kummallakaan ei ole erohaluja eikä ole juuri koskaan olutkaan, tuttu, turvallinen ja luotettava kumppani.
Ei sovi kaikille. Itse olin tuollaisessa suhteessa missä tunteita ei enää ollut ja olin aivan kuollut sisältä. Mitä elämää se sellainen on, varsinkin kun on vain tämä yksi ja ainoa elämä elettävänä? Nyt kun tuo suhde on takanapäin niin kaikki on niin paljon paremmin että olen surullinen vain siitä kuinka monta hyvää vuotta tuhlasin olemalla onneton.
Minulla samanlainen kokemus suhteeni loppuvuosina. Rikki sellaisesta menee.
Erokaan ei tuo aina sitä mitä toivoo löytävänsä, vierestä olen seurannut.
Riippuu niin mikä se oma tilanne on. Itse en tarvitse ketään toista tuomaan itselleni turvaa. Mulla on elämässäni kaikki kunnossa ja perusturvallisuus olemassa. En ikinä huolisi miestä, jota en rakasta. Tietystikään mies ei myöskään saa millään tavoin järkyttää mun elämäni turvallisuutta, vaan ei hänen tarvitse sitä mukanaankaan tuoda. Kunhan vain sopii hyvin minun elämääni, se riittää.
P.s. Itse en muuten usko hetkeäkään, että elämä olisi turvallista ja luotettavaa sellaisen miehen kanssa, joka ei rakasta.
Itse taas koen juuri niin että sellaisen kanssa on tasainen ja hyvä suhde jota kohtaan ei ole rakkaudellisia tunteita, vaan kukin voi kulkea ja tehdä mitä haluaa. Ei turhaa mustasukkaisuutta tms.
Ei kuulosta minunlaiselta suhteelta.
Mulle riittää tuollainen suhde. En halua enää välittää kenestäkään, se on paljon helpompaa niin
Itsetään voi mennä takuuseen, jos tietää mitä tahtoo. Vaan kuinkakohan kauan se toinen sitten lopulta jaksaa sitä kädenlämpöistä suhdetta. "Normaali" ihminen ei kovinkaan kauaa. Rakkaudettomassa suhteessa on pidemmän päälle rankka elää. Siis nimenomaan sellaisessa rakkaudettomassa, jossa se toinen ei rakasta sinua. Sellaista suhdettahan sinä käytännössä sille toiselle osapuolelle tarjoat. Valtaosa ihmisistä kaipaa tulla rakastetuiksi.
Ei sellaista suhdetta jaksa.
Joo no, ehkei kumminkaan yhtäaikaa säätää monen kans. Jos tuo johon vahvoja tunteita on kertakaikkiaan mahdoton jossain suhteessa, niin parasta odottaa hieman että tunteet laantuu. Ja sitten etsiä joku sopivampi, kyllä niitä löytyy moniakin. Ei niitä yksiä oikeita ole olemassakaan.
Mielestäni kaverillinen suhde paras. Ei turhia tunteita.
Ei kiitos. Ehkä sitten kun ikää on 70 ja siitä ylöspäin.
Jos sen toisen kanssa on käytännössä mahdollisuus niin tuo on itsepetos ja puolison huijausta..
Juu, kuulostaa erinomaiselta sen sun kumppanin kannalta. Moniko ihan aidosti haluaisi puolison, joka ajattelee noin?
Tämä. Kokemuksesta on aivan hirveän rikkovaa kun lopulta käy ilmi että olet ainoa, joka on suhteessa rakkaudesta. Armollisinta olisi ollut jos toinen olisi viheltänyt pelin poikki jo silloin kun tunteet lakkasivat. Älä varasta toiselta vuosia elämästä. Koskaan en tule antamaan tuollaista itsekkyyttä anteeksi.
Traumaattisen suhteen jälkeen helposti etsii turvallista, yli tasaista suhdetta, jossa ei tunteet kiehu hyvässä eikä pahassa. Pienikin rakkaus riittää ja vähään on tyytyväinen. Inhimillistä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että se on virhe. Iso virhe. Vaikka itse rakastaisi, muttei niin syvää eikä kovaa,sen kanssa voi vielä tulla toimeen. Oma valinta. Mutta kun puoliso ei halua koskettaa, ei halua olla lähellä, eli halua katsoa silmiin, eikä olla läsnä, ei osaa olla empaattinen, eikä halua kuunnella tai keskustella eikä osaa rakastaa, huomaa olevansa vielä huonommassa suhteessa kuin se traumaattinen suhde, jonka takia tyytyi alunperin vähään. Turvallinen, kunnollinen, uskollinen voi olla huonossa tapauksessa olla myös tunteeton ja haluton. Jos jaksaa, että vuorovaikutus puolison kanssa on huonekalun luokkaa (anteeksi ruma ilmaisu), jaksaa ja kestää, mutta muuten on pakko lähteä palatakseen itsensä.
Elämä ilman miestä voi olla hyvää. Rakkaus tulee kohdalle, jos ja kun kun on sen aika. Tai joskus rakkaus osuu kohdalle, mutta se on yksipuolista tai toinen tuntee, muttei muusta syystä halua. Elämää.
En ymmärrä miksi se turvallinen ja kunnollinen mies olisi aidon suuren rakkauden vastakohta? Olen sitä mieltä, ettei jos noita löydy samassa paketissa, olen mielummin ilman! Rakkauden löytyminen ei ole itsestään selvää eikä helppoa. Siitä huolimatta miksi haluaisin huonon suhteen?
Myydäänkö noita kookaupan läpysköitä kaikillekaan.
Mun mielipide, rakkautta ei kannata sekoittaa parisuhteeseen, tunteita tulee ja menee, joskus toinen jopa inhottaa kun joskus taas himottaa.
Kummallinen tapa ajatella.
Rakkaus tekee aaltoliikettä, välillä se laantuu kumppania kohtaan, mutta sitten se taas jostain ottaa tuulta alleen ....pitää vain tajuta se jaksaa odottaa...aaltoa
Ota sitten sellainen. Pää pensaassa voi olla hyvä olla.
Pihistyksen säästäminen on hankala rasti joka kerta. Oon testannu
Olen ollut tässä turvallisessa suhteessa jo vuosia. Intohimoa miestä kohtaan ei ole ikinä ollutkaan. Erästä toista kohtaan sitten olisikin. Eksistentialistinen kriisi tuli koettua joitain vuosia sitten kun tajusin että minullakin voi olla seksuaalisia haluja, ne vaan eivät kohdistu mieheeni. Tässä kaverisuhteessa on periaatteessa arkisen helppo olla, mutta nyt kun eräs toinen mies on herättänyt taas tukahduttamani intohimon ja muutenkin hänen ajatusmaailma tuntuu läheiseltä, mietin onko tämä kaveriavioliitto se missä jatkossakin haluan olla. Olla perusmukavasti, tukahduttaa haluni, persoonani ja elämäni.
Tiedän naisia, jotka ovat harrastaneet rajua elämää. Miehiä ollut joka sormelle ja kumppanit vaihtuneet liukuhihnalla. Seksittelyä koko rahan edestä.
Mutta muutaman vuoden jälkeen nainen ottanut jonkun "lutusen" elättämään itsensä, koska nämä rajut rakastajat eivät ole hommaan ryhtyneet.
Nainen on saanut seksiä yllin kyllin ja sitten rauhoittunut kotiäidiksi ainakin joksikin aikaa. Monet lopun elämäkseen.
Seksiin perustuva suhde on paras. Silloin tällöin naidaan, ei tarvitse keskustella mitään turhuuksia ja kukin voi tehdä mitä haluaa.
Ennen oli sitoutuminenkin vahvempaa, siis vanhemmillani ja isovanhemmilla. Isoäitini ja isoisäni, eihän silloin mitään hekumaa ollut, kovia vuosia sotien jälkeen, vasta kuolema erotti.
En teidä hekumasta mutta tuntemukset ovat voimakkaita. Eivät ne ole muuttuneet mihinkään mutta ovat tiukemmassa kuin vaikkapa 50 vuotta sitten.
17:46
Vuosikymmenten saatossa kiima vähenee mutta kasvanut kiintymys pitää yllä tyydyttävää seksiä.
Ainakin meillä nyt yli 52v kestäneen liiton aikana, yksituumainen arki ja halu tehdä kumppanin elämä miellyttäväksi on ollut eräs seksiä ylläpitävä tekijä.
8-kymppiä lähestyvänä ukkona minulla tuon edellytyksenä on raittius ja kuntoilu.
Raittius ei tarkoita absolutismia vaan ajankohtien ja määrien harkintaa.
Toki joskus joku nainen haluaa turvallisen miehen mutta useimmiten nainen haluaa mustasukkaisen väkivaltaisen alkoholisti juopon. Sellaiset jännämiehet tuntuu olevan aina vaan naisten suosiossa ja ihannemiehiä.
Ei turvalliset miehet edes pääse tutustumaan naisiin kuin ehkä kerran 10 vuodessa. Ne alkoholisti jännämiehet pääsee aina naisten kanssa treffeille ja naiset sitten tekee lapsia niitten kanssa. Ihan vaan lehtiä seuraamalla ja palstoja lukemalla voi todeta että asia on tosi.
Naiset tykkää rentuista.
Ben&jerryn jätskin loputtua jää kolmenkimpan uutuus taas.
Turvallisuus ennen kaikkea
Tunteetonta naimista vain!