Apua! Naiseni haluaisi lapsen!

Siinähän se paljolti onkin, kun en halua elämääni mitään mullistuksia. Harrastukset tulevat aina olemaan tärkeämpiä. Lisäksi en halua kämppääni mitään pikkuterroristia, joka tekee miljoonavahingot ennen kuin kasvaa sen verran järkeväksi, ettei enää tee tuhoa. Sen jälkeen se alkaakin sitten käyttää huumeita ja tappaa jonkun.
Palkkatulot eivät riitä kunnolla edes itselle, saatika että sitten pitäisi elättää joku, ja maksaa vielä sen kaljat teini-iässä. Paha-paha maailma.

Pula-Aho kirjoitti:

Siinähän se paljolti onkin, kun en halua elämääni mitään mullistuksia. Harrastukset tulevat aina olemaan tärkeämpiä. Lisäksi en halua kämppääni mitään pikkuterroristia, joka tekee miljoonavahingot ennen kuin kasvaa sen verran järkeväksi, ettei enää tee tuhoa. Sen jälkeen se alkaakin sitten käyttää huumeita ja tappaa jonkun.
Palkkatulot eivät riitä kunnolla edes itselle, saatika että sitten pitäisi elättää joku, ja maksaa vielä sen kaljat teini-iässä. Paha-paha maailma.

Lue lisää

Juu, vaikea minunkin oli ja on edelleenkin kuvitella mitään auvoista ja ihanaa elämää lapsien kanssa. Miehenikin täytettyään nyt 30-v päätti että pois semmoiset lapset, ja teetätti sterilisaation. Mietin joskus pääni puhki sitä odotellessa mitä jos hän kallistuu siihen että haluaa lapsen, onko minun luovuttava hänestä? Olisi se ollut pirullinen tilanne, mutta KETÄÄN EI VOI PAKOTTAA LASTA TEKEMÄÄN JOS EI HALUA. Turha on kenenkään täti-ihmisen mussuttaa siitä miten luonnollista se on ja plää plää. Joko lapsen haluaa tai sitten ei. Täts it. Luulenpa että teille tulee ennenpitkää ero... Parempi sekin kuin kaikinpuolinen helvetti. Sellaisiakin naisia on, jotka eivät halua lapsia, ja tajuavat senkin että kun ei raha riitä niin ei riitä ja sillä hyvä. Kaikenlaisia ruusunpunaisia unelmia sitä aina elätellään ja kuvitellaan että kyllä se siitä, mutta useimmiten ei se siitä...

TT kirjoitti:

Juu, vaikea minunkin oli ja on edelleenkin kuvitella mitään auvoista ja ihanaa elämää lapsien kanssa. Miehenikin täytettyään nyt 30-v päätti että pois semmoiset lapset, ja teetätti sterilisaation. Mietin joskus pääni puhki sitä odotellessa mitä jos hän kallistuu siihen että haluaa lapsen, onko minun luovuttava hänestä? Olisi se ollut pirullinen tilanne, mutta KETÄÄN EI VOI PAKOTTAA LASTA TEKEMÄÄN JOS EI HALUA. Turha on kenenkään täti-ihmisen mussuttaa siitä miten luonnollista se on ja plää plää. Joko lapsen haluaa tai sitten ei. Täts it. Luulenpa että teille tulee ennenpitkää ero... Parempi sekin kuin kaikinpuolinen helvetti. Sellaisiakin naisia on, jotka eivät halua lapsia, ja tajuavat senkin että kun ei raha riitä niin ei riitä ja sillä hyvä. Kaikenlaisia ruusunpunaisia unelmia sitä aina elätellään ja kuvitellaan että kyllä se siitä, mutta useimmiten ei se siitä...

Lue lisää

että en ole ainoa joka on tuota mieltä naisena lasten hankkimisesta.
Mieheni on kolmekymppinen, itse olen tosin vasta 21, mutta jo kovin vahvasti sitä mieltä että lapset eivät ole se asia jota elämältä haluan.

Tuttavapiirissäni on paljon nuoria äitejä ja kyllä se touhu näyttää aika raskaalta. Se, että olen vasta näin nuori, ei ole syy tähän, tiedän sen vain sisimmässäni, että en tulisi jaksamaan rääkyvän kakkakoneen kanssa.

Miehelläni on hyväpalkkainen työ ja minulla kohtapuoliin riittävä koulutus ja mahdollisuus hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun ei niin ei!

Lena21 kirjoitti:

että en ole ainoa joka on tuota mieltä naisena lasten hankkimisesta.
Mieheni on kolmekymppinen, itse olen tosin vasta 21, mutta jo kovin vahvasti sitä mieltä että lapset eivät ole se asia jota elämältä haluan.

Tuttavapiirissäni on paljon nuoria äitejä ja kyllä se touhu näyttää aika raskaalta. Se, että olen vasta näin nuori, ei ole syy tähän, tiedän sen vain sisimmässäni, että en tulisi jaksamaan rääkyvän kakkakoneen kanssa.

Miehelläni on hyväpalkkainen työ ja minulla kohtapuoliin riittävä koulutus ja mahdollisuus hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun ei niin ei!

Lue lisää

Itselläni on kaksi lasta. Ystävän neuvo: älkää tehkö lapsia jos ette oikeasti halua sitä. Tarkoitus ei ole peloitella mutta.. Lapset kannattaa tehdä vasta sitten kun tuntuu siltä että nyt on kaikki koettu mitä on halunnutkin ja voi rauhoittua viettämään säännöllistä aikaa kotona. Lapsia ei myöskään kannata tehdä parisuhteen paikkaamiseksi, lasten tulo luo lisää paineita ja jos homma on ollut jo valmiiksi vaikeaa niin sitten vielä enemmän.

Vielä tuosta lasten ehdoilla elämisestä: itselläni meinasi palaa pinna lopullisesti kun vaimo jankutti tuota "lasten ehdoilla elämisestä" ja sen varjolla ei tehty mitään mikä ei olisi liittynyt lapsiin tai perheeseen jollain tavalla. Täydellinen uhrautuminen kääntyy helposti lapsia vastaan ennepitkää.

Muutenhan lapset on kivoja, en vaihtaisi poikamieselämään enää takaisin, no pari päivää kuukaudessa tekisi kyllä gutaa. Ei ole paljoa toivottu.

Isänä voin kertoa hieman kokemuksia tästä ihanasta ruusuntuoksuisesta autuudesta, mitä lapsi on minulle ja parisuhteelleni tuonut:

1) Raskaus aikana vaimoni oli jatkuvasti huonovointinen ja oksenteleva. Myöskin mielialan vaihtelut olivat yleisiä. Seksiä ei raskaaksitulon jälkeen saanut enää niin kuin ennen ja mitä pidemmälle raskaus eteni, niin sitä vähemmän.

2) Olin mukana synnytyksessä (virhe!). Mikään ei vie tehokkaammin omia seksihaluja kuin sen näkeminen että "Alien" tulee ulos reiästä, verta ja verisiä jälkeisiä tulee sieltä ulos, välilihaa leikataan saksilla ja vaimo huutaa tuskasta. Eipä vähään aikaan haluttanut sen jälkeen.

NEUVO: Jos menet mukaan synnytykseen, poistu ennen "H-hetkeä".

3) Vaimon paikkojen kuntoutuminen kesti aika kauan ja kun omatkin halut olivat kateissa, niin eipä paljon sänky laulanut. Lapsellamme oli koliikki ja senkin jälkeen se nukkui tosi huonosti. Kaiket yöt ensimäiset kaksi vuotta sain kuunnella taukoamatonta huutoa ja jos halusin nukkua, niin eri huoneessa ja tulpat korvissa. Vaimoni oli tietysti väsynyt ja huonolla tuulella kun joutui vielä imettämäänkin lasta noin puolitoista vuotta. Hän oli aina kärttyinen ja väsynyt ja nalkutti minulle siitä, että en hoida lasta ja kotia tarpeeksi, enkä anna hänelle huomiota tarpeeksi. Tein silloin itse sikana töitä perheeni ruokkimiseksi ja kuolemanväsyneenä kun en saanut nukuttua kunnolla. Tein parhaani myöskin kotona, mutta se ei vaan riittänyt. Parisuhteemme meni huonoon kuntoon.

4) Lapsen kasvaessa oli muutettava isompaan asuntoon ja otettava siis lisää lainaa. Lapsen kustannukset ovat muutenkin ylättävän suuret. No tosin rahaa säästyy ku ei enää käy missään. ;-)

Neuvo: Tee lapsi vasta sitten kun sinulla on siihen taloudelliset edellytykset.

5) Lapsen syntymän myötä koko elämä pyörii lapsen ympärillä ja lapsen tarpeiden mukaan. Ei voi lähteä ulos jos ei hommaa hoitajaa. Eikä esim. voi lähteä edes illalla enää yhdessä juoksulenkille taikka rullaluistelemaan, koska mihin lapsi silloin laitetaan? Lapsi rajoittaa ja sitoo aivan käsittämättömän paljon ainakin muutaman vuoden, ennenkuin kasvaa isommaksi.

Neuvo: Pidä huolta, että sinulla on isovanhemmat, tms. varahoitajat lähellä ja saatavilla. Palkkaa vaikka aupair jos on varaa, niin teillä on aikaa parisuhteellekin.

6) Seksielämäämme meni pilalle lapsen myötä, eikä koskaan palautunut ennalleen. Viimein se loppui kokonaan ja lopulta erosimme.

Neuvo?: Tämän suhteen olen neuvoton.

Siinä omia kokemuksiani lapsesta. Kaiken tämän jälkeenkin yritän edelleen olla hyvä isä ja viettää paljon aikaa lapseni kanssa. Hän on ihana lapsukainen ja toki täysin syytön tähän kaikkeen.

Mutta joka tapauksessa ainakin minun tapauksessani lapsi tuhosi aiemmin niin onnellisen parisuhteeni. Vaikka olen nyt jo eronnut, niin vapaa en ole vieläkään vaan edelleenkin vuosia sidottuna lapseeni. Myöskin uuden suhteen perustamista vaikeuttaa se, että lapsi on olemassa.

Tärkein neuvo: ÄLÄ TEE LASTA JOS ET OLE AIVAN VARMA ETTÄ HALUATTE MOLEMMAT SITÄ!!! Jos luulet olevasi varma asiasta, niin mieti vielä muutaman kerran uudestaan. Kääpiö tulee ja pilaa elämäsi!