Suomessa kipua hoidetaan surkeasti. Kipupotilas saa kitua vuositolkulla ennen kuin uskotaan että lääkkeitä tarvitaan. Silloinkin aina reseptiä kirjotettaessa kyräilevä katse; meneeköhän väärinkäyttöön.
TV:ssä asiantuntija lääkäri sanoi Suomella menevän 100 vuotta ennen kuin ollaan Ruotsin tasolla kivun hoidossa.
Se on kanssa todistettua, että Suomi antaa 5-kertaa vähemmän kipua lievittävää muihin länsimaihin verrattuna.
TV:ssä asiantuntija lääkäri sanoi Suomella menevän 100 vuotta ennen kuin ollaan Ruotsin tasolla kivun hoidossa.
Se on kanssa todistettua, että Suomi antaa 5-kertaa vähemmän kipua lievittävää muihin länsimaihin verrattuna.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Apteekissa hain kipulääkettä ja kohtasin farmaseutin epäluuloisen katseen. Ensi kerralla eri apteekkiin ja ei katsekontaktia ollenkaan niin sujuu helpommin asiointi.
Antaa farmaseutin katsella. Suotta rupeat apteekkia vaihtamaan. Jos apteekissa tarpeeksi ihmettelevät, soittavat aivan varmassti lääkärille. Älä sinä heidän katseistaan välitä. Jos kipu on tarpeeksi kova, ei tuijottelun pitäisi kyllä häiritä. Selkä niin suoraksi kuin se menee ja lääkkeitä ostamaan! Ole tyytyväinen, että olet saanut kunnon lääkemääräyksen - vaivasi otetaan vakavasti. Lääkärin sanaa on farmaseutin paha mennä arvostelemaan!
Mua mulkoiltiin muinoin kuin mitäkin kriminaalia kävästessäni ostamassa raskaustestin apteekista. Meinasin pärskähtää nauruun, niin teatraalista se farmaseutin käytös todellakin oli!
Jos tässä maassa pitäis mennä kyyryyn aina kun kohtaa toruvan tai arvostelevan katseen, niin maassa ryömittäis joka sorkka.
Minulla on selässä nikamia kasassa, iskias vaivaa säännöllisesti, en ole moneen vuoteen nukkunut yhtä ainoaa yötä siedettävästi, sairastuin lisäksi masennukseen pääosin kipujen takia. Lääkärin mukaan fysikaaliset hoidot eivät kannata, leikata ei voi, ja kun kysyin lääkityksestä: "Eiköhän _me_ pärjätä ihan tulehduskipulääkkeillä" ja kirjoitti Vioxxia joka oli yhtä tehokas kuin karkit. Ajatteli kai että masennuspotilas, pummaa vahvoja lääkkeitä, napsii niitä vitutukseen tms. En vain jaksa lähteä etsimään lääkäriä joka ottaisi vakavasti, tuntuu tosiaan että Suomessa arvostetaan vain kärsimystä. Ottaa päähän.
Niin myös minun kohdallani.
Eikä tunnu saavan kipuklinikalle lähetettä, ei niin millään.
Ja kiduttava töissä joka päivä.
Niin kuin voit kuvitella, se voi joidenkin mielestä olla kovinkin paljon itsetuntoa kohottavaa, ja vallan haluja tyydyttävää, kun MINÄ voin määrätä, jopa sinun terveydestäsi, sairaudestasi ja kivuistasi, sekä kuinka voimakkaina, ja kuinka paljon elämääsi häiritsevinä MINÄ haluan niitä sinun kokevan!
Selkääni tuli alkutalvesta välilevynpullistuma, kivut ovat välillä tosi kovat, välillä on hieman helpompia päiviä. Omalla kohdalla en voi väittää ettenkö olisi saanut kipulääkkeitä. Helmikuun alun jälkeen minulle on määrätty 200 kpl Panacodia, 100 kpl Tramalia, 80 kpl erinlaisia lihaksia reuntouttavia lääkkeitä ja tähän viellä tulehduskipulääkkeet. Mielestäni nuo ovat aika suuria määriä. Eihän nuo kipua täydellisesti pois vie, mutta tekee elämästä vähän helpompa.
Enkä apteekissakaan ole tullut vaivaantunutta oloa, kun olen raahustanut itseni lääkkeitä hakemaan.
Itse koin saman asian ollessani selkävaivan takia osastolla.Kipupoliklinikan Anestesialääkäri määräsi suht hyvät kipulääkkeet mutt osaston ortopedi otti ne yhden vuorokauden jälkeen pois.Minulle sattui tuuri kun kipupolin lääkäri tuli ilman minun pyytämättä käymään luonani kun passittivat kotiin,hän antoi puhelinnumeronsa.Soitin hänelle seuraavalla viikolla ja kerroin ettei mikään auta,hän lupasi ottaa asiani esille illan kiputyöryhmässä,pyysi soittamaan seuraavana aamuna uudelleen.Kun sitten soitin hän kertoi että olivat päättäneet leikata minut,mut näillä kipulääkkeillä pitäis pärjätä siihen saakka,kuitenkin jos tarve vaatii voin tulla osastolle.Kyllä minunkin ennen kun kipulääkäri pyydettiin kattomaan piti taistella,ett jotain apua sais.Nyt odottelen leikkausta ja toivon että kivut loppuis.Mut kyllä se vaikeeta näkyy olevan tuo kivunhoito.Olen kuitenkin varmaan onnekas kun sattui inhimillinen lääkäri(kipupolilta).Taistelkaa älkää antako periksi,kyllä se jossain vaiheessa onnistuu,vaikka tiedän ett hermot on koetuksella ja luullaan tosiaan Narkkariksi ym....
Minä pääsin kipupkl.lle "hoitoon"! Kerran trigger-puudutuksia ja pari kertaa botoxia. Ja kun ne eivät auttaneet, potkaistiin pellolle! Kirtjattiin et kaikki kipupkl.n hoidot kokeiltu!!!Olen kohta 8 vuotta kärsinyt hermovauriosta johtuvasta kivusta, joka on hel...tillistä! Jos menee päivystykseen, käskevät mennä sit kipupkl.lle. Päivystyksessä tarjotaa Panadolia ja Ketoriinia, ja nehän auttaakin kauheesti tällasessa kiputilassa!Kyllä on kivunhoito niin retuperällä kun olla ja voi..
kärsinyt jo 25 vuotta hermopinteen aiheuttamasta hermokivusta. Mulle on tarjottu Triptyliä. Kokeilin pienen purkillisen mutta en huomannut auttavat. Sitä pitäisikin kai syödä melko pitkään ennenkuin alkaa vaikuttaa.Monet kyllä väittävät aiankin saaneensa avun siitä. Oletko kokeillut sitä? Sen pitäisi nostaa kipukynnystä ja vaikuttaa aivojen kivunsäätömekanismiin.
Olen vuoden päivät kärsinyt hermokivusta ja ollut myös kipupolin potilas puudutuksia myöten.
Olen samaa mieltä tuon inkun kanssa siitä että paljolti on kiinni minkälainen lääkäri on vastassa.
Triptyliä olen syönyt vuoden päivät ja alkuun auttoikin , mutta jokin aika sitten soitin lääkärille ja lisättiin annosta.
Ei se kipua vie mutta nostaa toki kipukynnystä ja kohentaa mielialaa, ei tätä helevettiä muuten jaksa.
Minulla on yksi käyttämätön Tramali resepti kotona valmiina etteivät pääse loppumaan.Ja aina on polilla käydessä tullut merkinnät uusimisesta , vaikka entisiä on jäljellä.
Sissi, minkä vahvuinen se triptyl-reseptisi oli
minun tapauksessani on 10 mg ja purkin kyljessä lukee että 3 tbl/ilta.
Hei Sissi!
Oletko edelleen työelämässä?
Siis kipujesi ja lääkityksesi kanssa?
Joudun istumaan kaiket päivät ja teen paljon kirjoitustöitä tietokoneen ääressä joten välillä ottaa koville. Joudun nousemaan monta kertaa päivässä yläs vain siksi että reiden sivua särkee ja olkapunosta särkee ehkäpä yöllä enemmän kuin päivällä. Olen syönyt harvakseltaan tulehduskipulääkkeitä kun tuo Bextrakin poistettiin markkinoilta. Olen kysellyt muilta tuosta Triptylistä kun tuo 100 kpl:n purkki on ollut jo yli vuoden koskemattomana. Söin yhden pienen purkillisen aluksi mutta kun en huomannut heti ihmeempiä vaikutuksia en ole syönyt sen koommin. Pitäisiköhän aloittaa uudestaan? Tuo 3 tbl illalla tuntuu kyllä vähän suurelta määrältä. Mahtaisikohan siitä olla liian tokkurassa aamulla?
minullakin hermoperäistä kipua. Triptyliä käytän 10 mg/ilta sekä tarvittaessa jotain paracetamolia 500 mg. Mukavasti auttavat. Olen huomanut, että lääkärillä ravatessa vaihtelevat lääkkeitä omien mieltymystensä mukaisesti kunnioittamatta vaikka viikko sitten tehtyjä uudistuksia lääkityksessä. Mistähän moinen mahtaa johtua. Luulevat vissiin olevansa viisaampia kuin edelliset. Minä olen päässyt suht koht hyvin ja pikaisesti kipupolille ja kuntoutukseen. Sen kummemmin odottelematta. Alueellinen kysymys?
Hei sissi , en usko että olet tokkurassa aamulla , minä otan iltaisin 50mg enkä aamulla ole huomannut tokkuraisuutta.
Ja minulla on paljon muitakin lääkkeitä hermosärkyyn
Minä syön Triptyliä kipujen lisäksi masennukseen annoksella 150 mg enkä alun jälkeen ole huomannut mitään tokkuraisuutta aamulla; sivuvaikutukset hellittävät säännöllisessä käytössä.
Minkälainen lääkitys sinulla on noihin kipuihin?
Auttaako sinulle noi triptylit masennukseen? olen huomannut välillä samanlaisia oireita ettei oikein jaksas aina näiden kipujen kanssa.
Nyt on myös tullut etten enään saa nukuttua kunnolla kun molempia jalkoja "pistelee" , ihan kun jotain neulaa työnnettäis pohkeiden lävitse.
No onneksi minulla on taas aika 9päivä kipupolille.
Minkä vuoksi sinua ei voi leikata? minunlle sanottiin samallalailla viime kesänä mutta nyt olen leikkausjonossa, ja lupailtiin toukokuun lopussa. jaksamista sinulle
Kipuihin on tarvittaessa Ardinex tai Panacod, eivätpä ne oikeastaan auta, tekevät lähinnä vain sellaisen pöhnän ettei kipuihin niin kiinnitä huomiota. Sain myös reseptin Tramalia mutta en ole uskaltanut kokeilla sitä vielä. En näet muistanut mainita lääkärille tuosta Triptylistä enkä siitä että sairastan myös epilepsiaa, ja näköjään tuo lääke on vähän hankala niiden suhteen. Triptyl on myös hankala muiden lääkkeiden kanssa mutta se on ainoa joka on selvästi vaikuttanut masennukseeni, ja kun sillä pystyy lyömään useampia kärpäsiä (kivut, migreeni, unettomuus) en viitsi lähteä sitä vaihtamaan.
Leikkaus ei kuulemma kannata, sillä se olisi ensinnäkin melko iso operaatio - minulla on lisäksi skolioosi ja yliliikkuvuutta joten koko ranka pitäisi jotenkin naulata suoraksi, nikamamurtumia se ei kuitenkaan korjaisi eikä olisi takeita että se edes auttaisi kipuihin. Alkaa kyllä olla sellainen olo että ei tämä enää huonommaksikaan voi tulla, ja jos löydän lääkärin joka suostuu leikkaamaan, aion kerätä rahat vaikka kerjäämällä. Mitä tuolla kipupolilla tehdään? Miten helposti sinne saa lähetteen? Alkaa kohta mennä usko koko lääkärikuntaan...
Oletko havainnut, että nämä eri lääkkeitä kirjoittavat, vaihtavat lääkärit, kävisivät sitten eri lääkefirmojen, niillä opintomatkoilla???
Kerroinko että minulla on triptylin ja tramalin lisäksi myös neurontin, baclon ja arkoxia käytössä, olen välillä yrittänyt vähentää mutta ei onnistu.
Minut siirrettiin kipupolin puolelle viime kesänä kun eivät vielä silloin ruvenneet leikkaamaan.
Siellä minulle on laitettu joko sakraali tai epiduraalipuudutus tuonne selkään, aina kolmenkuukauden välein on puudutus uusittu.
Noin 5-7 viikkoa ja kivut palaavat pikkuhiljaa. Mutta alussa oli tosi hyvänä.Nyt sitten päädyttiin leikkaukseen kun tämä ei tästä miksikään muutu.
Minulla on selkäydinkanavan ahtautuma, alimmat nikamat kuluneet ja lisäksi kaksi pullistumaa viime kesän jälkeen on tullut tuo toinen pullistuma vaikka olen ihan kotona ollut ja tosi vähän pystynyt tekemään mitään.
Kysy ihmeessä lääkäriltäsi pääsisitkö käymään siellä kipupolilla jos se toisi avun vaikka vain vähäksikin aikaa.
jaksamista
Kuinka tuonne kipupolille oikein pääsee? Minulla on migreenin lisäksi suhteellisen paha ristiselkä vaiva, luurikkoa ym. Kipulääkkeet ovat arkipäivää. Myös sitkeä omatoimiminen kuntouttaminen on tuottanut tulosta.
Niin, sinne kipupolille pääsy?
Miten sinne kipupolille pääsee?
Kipupolille tarvitaan lääkäriltä lähete.
Kipupoliklinikoita on useissa maamme keskussairaaloissa.
Lähete sinne tuntuu olevan vaikea saada.
Itsekin kipupotilaana ihmettelen ja muutkin ihmettelevät samaa, miksi en mene sinne.
Kuten sanottu, ei pääse ilman lähetettä.
Hei, minä pääsin kun olin osastolla hoidettavana ja kirurgit päättivät vielä odottaa ennekuin päädytään leikkaukseen.
Jo osastolla ollessa minulle laitettiin ensimmäinen puudutus ja olin se puudutusneula selässä viikonlopun yli, jonka jälkeen minut kotiutettiin ja samalla sain uuden ajan kipupolille.
Kyllä varmasti omalääkärikin voi lähetteen antaa kipupolille.
Minä sain viimein leikkausajan ja minut leikataankin jo tässäkuussa toivottavasti kivut jää sinne leikkauspöydälle, olenhan niistä jo vuoden kärsinytkin.
toivottavasti tästä oli apua
Mitä on tigger-puudutukset?
Mitä on botox?
Nuo miedot särkylääkkeet mitä mainitsit ovat minullekkin tuttuja. elkä on leikkauksen tarpeessä ja ortopedi antoi buranaa.
Onneksi on oikeat tropit jotka auttaa, vaikka kitsaasti annetaan.
vanha psyykelääke, ei oikeasti varsinainen kipulääke, mutta se lamauttaa aivoissa tiettyä kipureseptoria, eli et tunne kipua.....
Aika pieniä annoksia olette syöneet itselläni kun lääke oli käytössä niin söin 80mg illalla, siis kerta-annoksena. Mutta sitten lääkkeesen totuin ja se vaihdettiin uuteen..........
Tapasin perinpohjaisesti hakatun henkilön, syyttä tietenkin, eihän pahoinpitely ole laillista. Luita oli murtunut ja muuta. Tehokas kipulääke oli otettu pois asenteella; katotaan nyt. Niin kattokaa vaan mutta kun potilas valitti, että käy kipeää eikä saa kuin Buranaa. Onko tuo muka hoitoa? Vastaan itse, ei ole.
Kostetaanko hakatulle tuplasti, että oli väärässä paikassa väärään aikaan?
Outoa on teksti, ei voi kun ihmetellä.
Uskomattomia ovat herrojen tiet, sanotaan!
Uskomattomia ovat myös lääkärien (yleensä) näkemykset kivusta terveydenhoidossa!
Se kun tuntuu olevan kovin yleinen, se, "seurataan nyt", ja "katsotaan nyt" linja!
Kyllä se potilas yleensä on jo katsonut, ja seurannut sitä kipuaan pitkäänkin, eikä siitä apua ole tullut, jos hän on päättänyt tulla sen asiantuntijan arvioitavaksi, ja saamaan paremmat ohjeet kipujensa hoitamiseksi, poistamiseksi, että tuskinpa sitä linjaa enää kannattaisi jatkaa!
Mutta jos sitä laatua todellakin tarkkaillaan KÄYNTIKERTOJEN LUKUMÄÄRÄLLÄ, kuten kerrotaan, niin äkkiäkös siinä käyntikertoja saadaan kerättyä, ja sitten oletkin jo niin erinomaisen hyvin hoidettu tapaus, ja vain turhan valittaja, sekä se korvienvälipotilas, vaikka kipusi tuntusivat nujertavan, ja vievän sinut perikatoon!
Uskomattomia ovat herrojen tiet, sanotaan!
Uskomattomia ovat myös lääkärien (yleensä) näkemykset kivusta terveydenhoidossa!
Se kun tuntuu olevan kovin yleinen, se, "seurataan nyt", ja "katsotaan nyt" linja!
No, sitä Buranaa kyllä.
Uskomattomat ovat myös sitten ne kipeiden potilaiden kohtalot, jotka tämä toiminta tuottaa!
Kyllä se potilas yleensä on jo katsonut, ja seurannut sitä kipuaan, joskus pitkäänkin, eikä siitä apua ole tullut, jos hän on päättänyt tulla sen asiantuntijan arvioitavaksi, ja saamaan paremmat ohjeet kipujensa hoitamiseksi, poistamiseksi, että tuskinpa sitä linjaa enää useinkaan kannattaisi jatkaa!
Mutta jos sitä laatua todellakin tarkkaillaan KÄYNTIKERTOJEN LUKUMÄÄRÄLLÄ, kuten kerrotaan, niin äkkiäkös siinä käyntikertoja saadaan kerättyä, ja sitten oletkin jo niin erinomaisen hyvin hoidettu tapaus, ja vain turhan valittaja, sekä se korvienvälipotilas, joka tarvitsee sitä "toisenlaista hoitoa", vaikka kipusi tuntuisivat nujertavan, ja vievän sinut perikatoon!
Sitten kun itsepuolustuskykysi, ja tahtosi on saatu murrettua, masennut.
Senjälkeen siunua on helppo pompottaa missä ja miten vain!
Kukaan ei ole kiinnostunut, eikä kukaan tule kysymään, paljonko kaikki sitten maksaa, ja kuinka tehokkaasti, ja kenen hyväksi niitä terveydenhoidon vähiksi kerrottuja rahoja käytetään, niin se hyvä hoito, pillerinsyönti, senkun jatkuu, jatkuu, jatkuu!!!
En usko siihen että lääkärit tahallaan kiusaa ihmisiä kipuinensa.
Olin viime kesänä osastolla ja siellä oli nainen joka oli mennyt leikkaukseen yksityiselle kun eivät muuten leikanneet, oli leikattu kaksi kertaa hesassa.
No siinä kävi sitten niin että oli kertynyt arpikudosta ja ne oli kiinnittyneet hermoihin ja SILLOIN EI VOI ENÄÄN TEHDÄ MITÄÄN , ei kun kuuntele jä kärsi
ja samanlaisen tarinan kuulin lähiökaupassa kyllä siinä varmaan jotain perää on.
Kyllä tässä on itsekullakin ollut pinna tiukalla kun eivät leikkaa, mutta jos viimein saisi avun tai sitten en kun minut ensi kuussa meinataan vihdoin viimein leikata.
Mutta sitähän ei tiedä kun kokeilemalla, kerron sitten kun on ajankohtaista lähtikö kivut
Tuo edellä mainitsevasi
Sinäkö olet huumehörhö? Voisin uskoa sinun olevan kun älyttömiä latelet.
Olin sairaalassa tiputuksessa jonkun päivän. Minulla on migreeni ja sain tietenkin kohtauksen sairaalan petillä. Lääkettä en saanut mitään vaikka saman sairaalan neurologi on diagnostisoinut selvän migreenin. Soitin vaimolle ja pyysin tuomaan ketoriiniä. Se auttoi mutta tulin huomaamaan kuinka turvaton paikka sairaala voi olla poropeukaloiden käsissä.
Oliko tuo totta? Jos oli niin ompa kummallista.
Se kun on sitä ihan tavallista, hyvää suomalaista terveydenhoitoa, jota saamme, johon mm. ne kerätyt veroecutkin hupenevat!!!
Eivätkä kuulu edes riittävänkään!
Joskus voi mennä jopa 15-vuotta ennen kuin luotetaan, että potilas ei ole aineiden väärinkäyttäjä. Migreenipotilas kärsii lääkkeen pihtailusta ja ihan turhaan. Annettaisi reilusti lääkettä kun kerran päätä särkee.
Tämä migreenihän on "kevyenä" pidetty pikku-ongelma, koska siihen ei suoranaisesti kuole. Migreenin aiheuttamat tuskat, muut oireet, vaivat sekä rajoitukset tuntee vain migreenipotilas itse. Joku asiaan perehtynyt neurologi voi olla iloinen poikkeus. Terveyskeskus- ja työterveyslääkärit tapaavat vähätellä, koska eivät välttämättä ole koskaan nähneet kovaa migreenikohtausta. Saattavatpa kehottaa "luulosairaan" psykologin juttusille.
Omalla kohdallani jokunen yleislääkäri on kieltäytynyt uusimasta neurologin kirjoittamia kipulääkereseptejä... että se siitä helvetillisen kivun hoidosta.
Joka kolmas vanheneva työntekijä kärsii jatkuvasta kivusta. Uskoisin aika monen kituvan kivuissa jatkuvasti.
Minä olen tuo joka kolmas, tai tuossa joka kolmen juokossa. Ei ole mukavaa.
Olen sanaton moisen järkyttävän asian suhteen.
Suomessa paremmin kuin Ruotsissa yleensäkkin, kokemusta on....
Itse olen ollut 6 vuotta oyssin kipupolin asiakas ja aina saanut suunniillen asiallista hoitoa. Eikä tarvinnut jonottaa aikanaan kipupolille vaan sain heti ajan sinne kun kirurgi teki lähetteen, no joskus lääkärini sanonut että sinun tilassasi oleva ihminen tappaa yleensä itsensä.................
No kuiteskin olen kestänyt kivut...vaikka välillä ahdistaa ainaiset kivut, mutta minkäs voit elämällesi, kaikki on kärsittävä.
kipulääkärini jolla olen 6 vuotta käynyt nyt nostanut kädetpystyyn ettei enää voi minua auttaa, k-raudassa köysi halpaa... että sillei
Terveisin Kukkatyty, oulusta
olin juuri oyssissa ja kirranosaston hoitajat alkoivat itse miettimään, ilman lääkärin lupaa että mitähän lääkkeitä annamme sinulle, lääkelistani kun on pitkä ja vahvat lääkkeet käytössä, siis olen pienikokoinen nainen ja syön isonmiehen annoksella kaikia lääkkeitä mitä nyt yleensäkkin kivunhoidossa kipupolilla käytetään.
Mietin tässä asiaa ja ajatelin valittaa oyssin kirgurkian hallintoon johtavalle lääkärille, että teilläkö hoitajat saa päättää mitä lääkkeitä potilaille annetaan. luulen että eräät hoitajat saa kuulla kunniaansa, mutta oikein heille. En tahallani tee tätä vaan asiasta ja oikeudenmukaisuudesta.T.kukkatyty
sitten näiden viestien?
oletteko kokeilleet "viimeistä vaihtoehtoa" ennen kuin päädytte köyden jatkoks kivun takia???
meinaan Jeesus voipi parantaa vielä tänä päivänäkin:)
rukoillut ja toivonut, suorastaan anellut että tämä loppuisi, tuntuu vain ettei mikään enää auta.
oletteko muut saaneet apua rukoilusta?
Kun ei apua tai hoitoa saa loppupeleissä, niin jos ei mitään hävittävää, niin valitusta sisään siitä, ettei hoitoa anneta sitä tarvitsevalle. Virkavirhettä tai mitä vaan peliin, ja jos hallinnollinen valituspuoli, niin ei maksa mitään. EI ota jos ei anna. Järjetöntä tää Suomen kivunhoito. Ilmeisesti Lääkelaitos luulee, että syynäämällä lääkäreille paskat housuun, eivät enää kirjoittele opiaatteja ja muita niin leppoisasti, mutta siinä menee lapset pesuveden mukana, eikä se ole oikein "laillinen tila" terveydenhoidossa. Toinen puoli on se, että jotain kipulääkkeitä pitäisi jäädä jos sattuu sitten se pahin paikka, mutta sinne rajalle(lääkkeiden osalta) pitäisi päästä normipuheilla ja potilastiedoilla. Suomen tyyli on monessa asiassa poistaa tuotteet tai käyttö kokonaan, jos jossain vain on väärinkäyttöä. Se kun on helpompaa kuin potilaan tilaan syventyminen ajan kanssa ja ajatuksella. Kun ei määrätä mitään tai pelkkää roskaa, niin lääkäri tuntee olevansa turvassa huomautuksilta. Syy lienee Lääkelaitoksen tiukassa valvonnassa ja pelottelusta - että lääkärit määräävät aiheetta kunnon kipulääkkeitä. Mutta ei mikään muutu, jos ihmiset antavat asioiden vain olla, eivätkä saa edes vapaa-muotoista valitusta aikaan. Jos eivät saa, niin mikäs siinä sitten. Kyllä sen joku muu tekee pyynnöstä, jos on ainuttakaa ystävää tai tuttua- jos ei itse jaksa. Vaikka oikeusaputoimisto.
Nykyään terveydenhuollosta ei saa mitään kuin vaatimalla ja tappelemalla - jos siihen on voimia kipujen jälkeen tai aikana. Kammottavaa meininkiä täällä. Ihan jotain Lantto-kamaa.
Miten valittaa ja taistella aina vastaan, kun ei voi kirjoittaa, koska on kamalat kivut joka pv. Kivut syö ihmistä. Mulla on ollut neuropaattista kipua jo vuodesta 99 joka hemmetin pv, kipu ei lopu ikinä.
Helsingin kipupoli oli tosi pettymys, hirveä naislääkäri, huusi mulle, että ethän sä mikään syöpäpotilas ole. En jaksanut pitää puoliani, yritän jaksaa tästä vielä nousta. Valitettavasti tässä maassa ei haluta puuttua näillä työpaikoillakaan oleviin ongelmiin. Kovin empaattista henkilökuntaa en tunnistanut.
Olin kerran erään julkkisen kanssa samaan aikaan odotushuoneessa (en halua paljastaa nimeä, koska jokaisella on oikeus olla rauhassa) mutta sitten en voinut välttyä ajatukselta, että saakohan hän ystävällisempää palvelua.
Kyllä noita lääkkeiden väärinkäyttäjiä on niin paljon että sitä on vaikea uskoa. Päivittäin näkee hörhökä, joilla silmät seisoo päässä ja sössöttävät että kissa söi TAAS 3 kk lääkkee....
Niinpä, ja sitten tosisairaat hermokivuista kärsivät eivät tunnu saavan oikeita lääkkeitä sitten millään.
Toisaalta voi kysyä, että mitä sitten? Jos joku käyttää lääkkeitä väärin, hän satuttaa ensisijaisesti itseään. Jos joku (lääkäri, lääkelaitos jne) väärinkäyttäjien takia kiristää politiikkaa oikeasti kivusta kärsivien potilaiden hoidossa, he satuttavat asiantilaan täysin syyttömiä. Kumpi on pahempi?
Minä en ole kovin hurjia aineita käyttänyt, Panacod ja Tramal taitavat olla omistani ainoat, joita joku käyttää väärin. Oma kokemukseni noista on se, ettei niistä kyllä miksikään päihteiksi ole, olo on lähinnä lievästi epämieluisa, mutta kipuun Tramal auttaa kohtuullisesti. No, enpä ole lääkärin määräämää isompaa annosta koskaan ottanut, tiedä sitten sellaisista.
Näistä lääkkeistä Tramalin kohdalla on ollut se pulma, että lääkäri kirjoittaa reseptin kerrallaan reilun kolmen päivän tarvetta vastaavalle määrälle eli 20 kpl paketille. Viimeksi tuplasti tuon määrän, mutta lyhyt aika sekin on. Ja kun ko. reseptejä ei voi uusia (jäävät apteekkiin), pitää aina käydä uudelleen lääkärissä. Kun kerralla kipuepisodi (selkävaiva) kestää viikosta kahteen, tulee käyntejä kahdesta neljään. Eikä sitten yleensä jää lääkettä kotiin seuraavaa kertaa varten aloitusannokseksi, vaan sitten taas lääkäriin kipeänä.
Tietenkin lääkärille moinen on edullista, töitä riittää (laskuttavat työnantajaa) ja aina voi perustella sillä, ettei noita voi mielin määrin määrätä. Ehkäpä noin, mutta jollain lailla pitäisi potilaan ja asiakkaankin etua ajatella. Kaikessa tässä on muitakin näkökulmia kuin lääkkeiden käytön kontrolli. Niinkuin nyt vaikka se, onko potilaalla oikea lääkitys heti käytettävissä kun kipu seuraavan kerran iskee, vaiva (sananmukaisesti vaiva, kun ei kivulta voi edes itse ajaa tai julkisilla kulkea) toistuvista käynneistä ja ihan yksinkertaisesti kustannukset. Miksi minun (tai tässä tapauksessani työnantajani) pitää maksaa ihan merkittäviä summia selvää rahaa siitä, että joku joskus jossain käyttää lääkkeitä väärin? Minun puolestani käyttäköön, minulla on aito tarve enkä käytä näitä enkä muita aineita ohjeiden vastaisesti.
No tämä on aika pientä verrattuna niiden ihmisten kärsimyksiin, joilla on kroonisia kipuja, tarvitsisivat lääkkeitä päivästä toiseen koko ajan, eikä apua löydy. Pidettäisiin nyt päihdehuolto ja terveydenhuolto sillä lailla erillään, ettei annettaisi ensimmäisen haitata jälkimmäistä. Oikeat aineet oikeaan tarpeeseen lääkärin diagnoosin ja potilaan itse kokeman toimivuuden mukaan. Ihmisten pitäisi myös ymmärtää itse se, ettei liian vahvojen aineiden käyttö ole hyvä asia, mutta toisaalta lääkäreidenkin se, ettei kipua voi kokea muut kuin potilas itse. Aika usein potilaalle kuitenkin kipu on suurempi haitta kuin se, mille siihen toimiva lääke hänet altistaa. Tämä pitäisi lääkärien ja viranomaistenkin ymmärtää, ja asettaa sääntelyssä etusijalle yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan toimivat ihmiset. Pienten vähemmistöjen ongelmia kuuluu hoitaa, mutta se ei saa olla määräävänä tekijänä kaikkien elämässä.
Olen käyttänyt Tradolan Retard 150 mg vuodesta 2006 saakka krooniseen selkäkipuun. Kesäkuusta 2011 olen käyttänyt Norspan kipulaastaria. Menen kolmanteen selkäleikkaukseen syyskuussa. Tradolani resepti on voimassa vuodeksi eteenpäin, ettei tarvitse aina olla uusimassa. Eihän lääkkeeillä kivut ole poissa vaan vähän lievittävät oireita. Lisäksi käytän säännöllisesti Imovane 7,5 mg 1-1 1/2 iltaisin jota olen syönyt jo vuodesta 1997 lähtien kivun aiheuttamaan unettomuuteen. Että silleen täällä...