Me juteltiin tässä yhtenä päivänä mun poikakaveirn kanssa ja tultiin siihen tulokseen että niistä ihmisistä jotka on meidän elämissä me tykätään eniten olla toistemme seurassa... siis ihan ystävinäkin. Mä friikkasin tosta jonkin verran omassa pikku päässäni ja mietin nyt, että mitäs jos meidän pitäisi vaan ollakin kavereita.
Me rakastetaan toisiamme, seksi on hyvää ja mitään isompia konflikteja ei ole. Muutettiin juuri erilleen, mutta ollaan silti yhdessä. Kummankin mielestä tämä järjestely on parempi kuin se että asutaan yhdessä...
Osaisko kukaan sanoa yhtään mitään siitä mihin tässä ollaan menossa vai ollaanko menosa mihinkään... kesällä me tullaan olemaan kolme kuukautta näkemättä kun lähden ulkomaille töihin, pelkään että suhde katkeaa tämän takia... olenko ihan paranoidi?
En halua menettää tätä miestä, hän on täydellinen minulle. Mukava, huomaavainen, rakastava, hauska, komea, ja miedän moraalikin/toiveet/halut on niin samanlaiset että välillä ihan pelottaa...
Me rakastetaan toisiamme, seksi on hyvää ja mitään isompia konflikteja ei ole. Muutettiin juuri erilleen, mutta ollaan silti yhdessä. Kummankin mielestä tämä järjestely on parempi kuin se että asutaan yhdessä...
Osaisko kukaan sanoa yhtään mitään siitä mihin tässä ollaan menossa vai ollaanko menosa mihinkään... kesällä me tullaan olemaan kolme kuukautta näkemättä kun lähden ulkomaille töihin, pelkään että suhde katkeaa tämän takia... olenko ihan paranoidi?
En halua menettää tätä miestä, hän on täydellinen minulle. Mukava, huomaavainen, rakastava, hauska, komea, ja miedän moraalikin/toiveet/halut on niin samanlaiset että välillä ihan pelottaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
puhu miehesi kanssa! avoimesti sun tunteista! kaista paras eikä jää epäselvyyttä.