Millainen sukulainen/ihminen ei kuuntele edes toisen asiaa?

Ei kukaan jaksa kenellekään leelian lepotuolina loputtomiin olla. Eikä keskustella tuntikausia. Etenkään jos tulossa on pelkkää moitetta ja haukkumista kun sinä teit silloin sitä ja tätä, et ottanut huomioon, et rakastanut, et ollut paikalla, et lohduttanut jne jne. Joillakin on loputon valitus jostain yhdestä ja samasta asiasta, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Sen sata kertaa aina samaa. Ei vaan jaksa.

Se vain on niin, että on olemassa ihmistyyppejä, jotka peittävät sen, että toinen edes pääsisi puhumaan oman asiansa, koska- jo arvaavat, että se asia olisi jokin, joka suvussa pitäisi käsitellä- ja, haluavatkin ettei sitä päästä milloinkaan käsittelemään.
Se alkuperäinen asia, mikä on hoitamatta, mahdollistaa siinä yhteydessä kaikenlaisen toisen henkilön tylyttämisen.
Eipä tälle oikein muuta voi, kuin antaa olla, hermostumatta. Aika korjaa, ja ellei korjaa, elää vain elämäänsä eikä näitä sure niin edes oma elämä säästyy jatkuvalta lyttäämiseltä.
Päätin etten tietyn ihmisen kanssa aio olla enää koskaan yhteyksissä.
Harvoin ollut, mutta se sama lyttäys, ja ihan silkka epätoden puhuminen(eräs asia, johon en millään voi olla välitön syypää, koska en ollut sen tapahtuessa edes samalla paikkakunnallakaan, saati että varmaksi tietäisin olenko edes välillinenkään syypää).
Ja aina, jokaikisen kerran, tämä ihminen kaivaa liki ensimmäiseksi tämän hyvin hankalasti oireilevan asian jonka muka olen aiheuttanut, esille puhuessaan.
En edelleenkään tiedä, mistä on tämän päähänpinttymän minun syyllisyydestäni saanut päähänsä.
Jos koitan puhetulvan väliin jotain sanoa, niin vaihtuu vain teema, minun oletettu huono elämäntapani(todellisuudessa elän ihan normaalia työssäkäyvän keski-ikäisen elämää), otetaan seuraavaksi, sitten tulee tuutin täydeltä jotain nuoruuteeni liittyvää ikävää, ja tiettyjen muiden ihmisten kehumista, jne.
Mitään hyvää tämä sukulaiseni ei ole osannut minussa nähdä.
Kaikki mitä arjessani elän vesittyy hänen sanoihinsa.
Pääsen masentumaan, suremaan tilannetta.

Onneksi on se tavalinen elämä. Muutoin olisin ajat sitten tarvinnut kunnon lääkityksen kestääkseni.

Luulee olevansa sinun yläpuolellasi ja tylyttää sua . Oma äitini on tuollainen ja toinen sisko. Tosi tylyjä tyyppejä suustaan, eikä mitään empatiakykyä kuin omaa itseä kohtaan löydy. Sellaiselle ei kannata avautua omista asioistaan kuin pakolliset. Sattuuhan se, jos toivoisi hyviä ja luottamuksellisia välejä puolin ja toisin.

Ystäväni puolison sisko on sairas. Tekee marttyyrin itsestä. Nostaa itseä ja alentaa muita. Huutaa ja haukku kaikki sukulaiset, sitten ei itse kestä mitään, kukaan ei voi sanoa edes normaalia asiaa mistään, saat haukut. Apua hän tarvitsisi, mutta kukaan ei osaa auttaa, ei edes omat lapset, ei oma puoliso. Olen nähnyt nyt hänen huutonsa ja hyökkäyksen sivusta ja olipas siinä aika säälittävä katsoa miten iäkäs ihminen toimiin. Voi kun ei ymmärrä itse miten hänen käytös näyttäytyy ulkomaailmaan. Häpeällistä ja tekee itsestä ja koko perheestä naurettavan. Sälittävää.