Poikaystävän kans ollaan 20v ja asutaan yhdessä. Hän kysyy melkein kaikkiin asioihin äitinsä mielipiteen ja se tuntuu olevan tärkein ja aina oikea mielipide. Hän tekee aina niin kuin äidin mielestä on parasta eikä oikein tee omia päätöksiä. Äiti tekee eväitä töihin joskus ja ostaa vaatteet. Hän pyytää jatkuvasti kylään ja soittelee paljon. Äiti aina sanoo mitä kannattaa tehdä ja mikä on järkevää jne.
Jos py suunnittelee vaikka jotain reissua, hän sanoo siitä äidilleen ja jos äidin mielestä se ei ole hyvä idea, niin sitte sitä ei toteuteta. Käydään myös py:n vanhemmilla paljon kylässä, mutta minun vanhemmilla harvemmin, vaikka kaikki asutaan samassa kaupungissa. Py:n äiti puhuu hänelle välillä kuin lapselle ja halailee yms.
Mulla ei oo mitään hänen äitiään vastaan, päinvastoin meillä on tosi läheiset välit, mutta välillä vaan ärsyttää kun tuntuu ettei voida elää omaa elämää rauhassa. Tuntuu myös, että minä en riitä tai ole tarpeeksi hyvä esim. auttamaan asioissa kun aina pitää kysyä ja sanoa kaikki äidille. Ollaan kuitenki jo aikuisia ja luulis että py osais itse päättää asioistaan. Monesti myös käy niin että py kysyy minulta mielipidettä johonkin, mutta sen jälkeen vielä äidiltään ja äidin mielipide on sama kuin minun. Miksi aina pitää kysyä äidiltä..
Ite olen ollut aina melko itsenäinen ja päättänyt omista asioistani, niin tuntuu oudolta kun toinen on niin kiinni äidissään. Onko tällainen vielä normaalia tässä iässä ja jatkuukohan loppu elämän..? Miten asiasta voisi sanoa niin ettei py suutu?
Jos py suunnittelee vaikka jotain reissua, hän sanoo siitä äidilleen ja jos äidin mielestä se ei ole hyvä idea, niin sitte sitä ei toteuteta. Käydään myös py:n vanhemmilla paljon kylässä, mutta minun vanhemmilla harvemmin, vaikka kaikki asutaan samassa kaupungissa. Py:n äiti puhuu hänelle välillä kuin lapselle ja halailee yms.
Mulla ei oo mitään hänen äitiään vastaan, päinvastoin meillä on tosi läheiset välit, mutta välillä vaan ärsyttää kun tuntuu ettei voida elää omaa elämää rauhassa. Tuntuu myös, että minä en riitä tai ole tarpeeksi hyvä esim. auttamaan asioissa kun aina pitää kysyä ja sanoa kaikki äidille. Ollaan kuitenki jo aikuisia ja luulis että py osais itse päättää asioistaan. Monesti myös käy niin että py kysyy minulta mielipidettä johonkin, mutta sen jälkeen vielä äidiltään ja äidin mielipide on sama kuin minun. Miksi aina pitää kysyä äidiltä..
Ite olen ollut aina melko itsenäinen ja päättänyt omista asioistani, niin tuntuu oudolta kun toinen on niin kiinni äidissään. Onko tällainen vielä normaalia tässä iässä ja jatkuukohan loppu elämän..? Miten asiasta voisi sanoa niin ettei py suutu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keksi jotain uskottavampaa, poikaystävä kun on asuttu avoliitossa 20v.
Voi näitä hullutuksia.