Eli meidän suhteessa seuraavanlainen tilanne: Olemme olleet naimisissa vuodesta -99 Lapsia ei ole, koska miehen sairaus kuulemma estää tai on haitaksi lastenteolle. Nyt viimeisen vuoden ainkana suhde ollut jokseenkin "harmaata" En ole pahemmin saanut huomionosotusta tai rakkaudentunnustusta. Mies suuttuu ja syyttää minua monista turhista asioista ja vetoaa monesti mm jaksamisellaan sairauteensa, kuitenkin tekee taas työtä ja välillä taas on sairaseläkkeellä. Itsekkään en tiedä mitä hän oikeasti haluaa. Minun seurassani on täysin erilainen, kuin esimerkiksi kavereiden kanssa. Haluaa kuulemma mennä vapaasti ja jos kiellän jotain, niin se on tossun alla pitämistä tai paapomista. Olen puhunut monien tuttujen kanssa asiasta ja heidän mielestään mies ei oikein tunnu ymmärtävän avioliiton ja sitoutumisen tarkoitusta. Pahaa oloaan hän purkaa minuun ja syyllistää monesta asiasta. vaikka suhteessa on arki, niin kuitenkin tietty toisen huomioiminen ja arvostaminen olisi tärkeää, mutta tuntuu vaan siltä että olen jokin kaatopaikka johon paha olo ja vitutus puretaan. Kuitenkin kavereidensa kanssa hän on erilainen ja hauska, mutta seurassani täysin toinen persoona. Pienet asiat ja toisen huomioiminen sanoin ja teoin on suhteessa mielestäni tärkeää, jos ihmisellä on sydäntä ja oikeasti välittää, niin sen myös osoittaa. Tiedä sitten mikä avuksi, mutta itse alan olla jo aika kypsä tähän samaan ja jatkuvaan tilanteeseen. Hänen kanssaan ei voi asioista puhua, lähtee ovesta ulos tai ei kuuntele, joten vaikeaa on tilanteen ratkaiseminen.
Neuvoja
Lifestyle
1573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hittolainen, että naisen ja miehen suhde voikin olla vaikea ja kimurantti.
Tuntuu, että harvassa on tasapainoiset ja -arvoiset suhteet.
Kyllä sulla kertomuksesi rivien välistä näkyi, että sinä tiedät ratkaisun.
Jos et ala kaatopaikaksi, tee asia selväksi ja vapauta itsesi, ennen kuin alistut tahdottomaksi orjaksi.
Voimia sinulle