Itse lainasin omalle veljelleni rahaa ja myin hänelle tavaroita, jotka hän vain jätti kylmästi maksamatta. Tapauksesta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, rahan lainaamisesta vieläkin enemmän. Ei maksanut. Tyhjiä lupauksia tuli. Kun uhkasi viedä asian eteenpäin, niin kielsi mitään ostaneensa tai lainanneensa rahaa. Itsehän tästä episodista joutui vaikeuksiin ja jäljet näkyvät tänäkin päivänä.
Olen tätä tyyppiä auttanut vielä tämän jälkeenkin (en rahallisesti). Eniten hämmästyttää se, että miten hän edes kykeni tämän tekemään omalle sukulaiselleen. Olen miettinyt onko hänellä minkäänlaista omatuntoa, koska hän ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista katumusta tapahtuneesta. Ei mitään anteeksipyyntöä. Kehtasi vielä yhdessä vaiheessa pyytää vielä lisää rahaa lainaksi. En antanut. On myös tehnyt toiselle veljelleni samanlaisen källin pienemmässä mittakaavassa. Huvittavinta oli kun vannoi tällä kertaa maksavansa varmasti takaisin, jos hänelle lainaisi :D.
Sitä luulee tuntevansa ihmisen, mutta eipä sitä oikeasti tunne. En olisi lainannut tai myynyt mitään, jos olisin tiennyt mikä hän todellisuudessa on. Tapaus vituttaa suunnattomasti, ehkä pysty sitä unohtamaan. Välillä rauhallista, eikä juttu ole mielessä, mutta välillä tekisi mieli lopettaa koko tyyppi. Ei tämän tapauksen ajattelusta vain pääse eroon, niin paskaksi oma elämä meni tämän kusetusten takia.
Tyyppi on vain elänyt elämäänsä kaikki nämä vuodet, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Jotkut sukulaiset vielä pitävät tätä hyvin menestyvänä ja elämässä pärjäävänä. Miksiköhän sitten hänen piti omia sukulaisiaan kusettaa? :D
Sitä tahtoisi vain unohtaa koko jutun, mutta vituttaa vuosienkin jälkeen armottomasti.
Olen tätä tyyppiä auttanut vielä tämän jälkeenkin (en rahallisesti). Eniten hämmästyttää se, että miten hän edes kykeni tämän tekemään omalle sukulaiselleen. Olen miettinyt onko hänellä minkäänlaista omatuntoa, koska hän ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista katumusta tapahtuneesta. Ei mitään anteeksipyyntöä. Kehtasi vielä yhdessä vaiheessa pyytää vielä lisää rahaa lainaksi. En antanut. On myös tehnyt toiselle veljelleni samanlaisen källin pienemmässä mittakaavassa. Huvittavinta oli kun vannoi tällä kertaa maksavansa varmasti takaisin, jos hänelle lainaisi :D.
Sitä luulee tuntevansa ihmisen, mutta eipä sitä oikeasti tunne. En olisi lainannut tai myynyt mitään, jos olisin tiennyt mikä hän todellisuudessa on. Tapaus vituttaa suunnattomasti, ehkä pysty sitä unohtamaan. Välillä rauhallista, eikä juttu ole mielessä, mutta välillä tekisi mieli lopettaa koko tyyppi. Ei tämän tapauksen ajattelusta vain pääse eroon, niin paskaksi oma elämä meni tämän kusetusten takia.
Tyyppi on vain elänyt elämäänsä kaikki nämä vuodet, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Jotkut sukulaiset vielä pitävät tätä hyvin menestyvänä ja elämässä pärjäävänä. Miksiköhän sitten hänen piti omia sukulaisiaan kusettaa? :D
Sitä tahtoisi vain unohtaa koko jutun, mutta vituttaa vuosienkin jälkeen armottomasti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kesti jonkin aikaa. Katkeruus meinasi tuhota ihmissuhteet. Tein tahdon ratkaisun. Päätin antaa anteeksi. Tiesin että tunne ei ollut siinä mukana, mutta päivittäin tein sen. Vähitellen se rupesi toimimaan. Huomasin pystyväni siihen ja jopa keskustelemaan sen henkilön kanssa, ilman kostoa ja katkeruutta. Kävi vain sääli sydämessä tyyppiä kohtaan. Koville se ottaa mutta siunattu on olo kun tajuaa olevansa vapaa. Se ihminen ei enää sido minua. Hän on Jumalan käsissä.
Se vapautuminen tästä "kahleesta" olisikin paras. Katkeruus tuhoaa vain itseä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Noin se toimii. Anteeksianto on tahdon asia. Tunteet eivät ole kohtalo, ne syntyvät ajatuksista. Päätös antaa anteeksi katkaisee vähitellen katkeruuden kierteen, kun sen toistaa aina asian mieleen juolahtaessa.
Tunteet ovat epäluotettavia, sillä ne värittävät epärealistisesti tulkintaamme maailmasta. Sen vuoksi niitä on hyvä oppia ymmärtämään ja hallitsemaan. Jumala ei tee näitä asioita meidän puolestamme, sillä silloin emme oppisi mitään. Sillä se, joka ei opi on tuomittu toistamaan samoja virheitä.
" Päätös antaa anteeksi katkaisee vähitellen katkeruuden kierteen, kun sen toistaa aina asian mieleen juolahtaessa. "
Siinä se on kiteytettynä.
Pitää jatkaa päätöksessään jatkaa pääsyään siihen hetkeen kunnes huomaa "anteeksiannonihmeen" tapahtuneen itselleen.
Tämä on Jumalan käsky ja neuvo ihmisille, josta ei hyödy ahdistunut ihminen muuttuneen olotilansa osalta vaan Jumalan anteeksianto tulee siihen tähän pitkälliseen prosessiin mukaan lähteneen osaksi.
Mulla oli motiivi antaa anteeksi mua vastaan rikkoneille Jumalan tahto. En olisi halunnut antaa anteeksi oman älyni puolelta, koska olin syytön , ottavaosapuoli koulukiusatun osassa, enkä ymmärtänyt " pakotetun"anteeksiannon oikeutusta enkä ideaa, en varmaan loppuun asti vieläkään. Anteeksianto: Vapaus, anteeksiantamattomuus: Tuskan vanki.
Jumala tiesi että olo helpottuu kunhan hän antaa anteeksi vaikka" hampaat irvessä."
Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle ja ihmettelen Hänen viisauttaan ja hyvyyttään vaikkakin tiedän että sellainen Hän on mutta ihmettelenpä ihaillen siltikin.
Tässä "anteeksiantamattomuus pitää sydäntä vankina":
https://www.youtube.com/watch?v=xJZF-skCY-M
Hieman varioiden substantiiveja....
Commandohauis
Jumalan käskyn takia antaa anteeksi kaikille kaikki. Uskoontullessa huomasin vaikeaksi antaa anteksi. Pyysin Jumalalta apua rukouksissani usein saada anteeksiannettua ja tunsin pelkoa, sillä pysyin anteksiantamattomana ja tiesin ettei Jumala anna mulle mun syntejäni anteeksi ellen itse ensin anna mua vastaanrikkoneille anteeksi.
Mutta jatkoin vain rukoilujani toivoen pystyväni sanomaan rehdisti antavani anteeksi kunnes se tapahtui. n. 2 vuotta siihen meni ja sain ihmeeni, sain annettua anteeksi ja ennenkaikkea tunsin silloin vapauden tunnetta kun katkeruus päästi musta otteensa. Jumala mua siinä auttoi. Helvettiin tuumin meneväni monesti kun ei tullut mitään anteeksiannosta. Se on vaikeaa, mutta jos tahdot kokosydämellä Jumalan avun anteeksiantamiseesi niin jatka avunpyyntörukoilua.
Ihmeen jos toisenkin kokenut,
Commandohauis
Tosiasioita ei unohda. Mutta asioista tunnetasolla irti päästäminen on tahdon alainen asia. Katkeruus ym. tunteet syntyvät ajatuksista, joita ihminen päättää helliä päässään. Ei-toivotuista muistoista ja ajatuksista pääsee eroon hylkäämällä ne tietoisesti ja kiinnittämällä huomion johonkin muuhun. Harjoitusta se vaatii. Asia on hylättävä aina kun se juolahtaa mieleen ja vähitellen se menettää vähitellen myrkyllisen vaikutuksensa. Olen itse päässyt yli vaikeista ajatuksista tämän ymmärtämällä.
Vaikeaa on. Viimeinen vuosikin ollut sellainen, että ihmisistä paljastunut yhtä sun toista kummallista ja epämiellyttävää. Yritän ajatella ja kiittää Jumalaa siitä, että totuus paljastui ja tehdä työtä sen eteen, etten itse lipsuisi vääryyteen. Vieläkin itkettää ja monesti tuntuu epätoivoiselta. Täytyy vaan jaksaa uskoa että Jumala antaa uutta parempaa tilalle.
Vaikea juttu. Minulla ei ole antaa vastausta mutta jotain voin tajuta mielialastasi. Olet ollut vilpitön ja halunnut auttaa, sinulla on ainakin puhdas omatunto.
Minua kohteli esimies törkeästi työpaikalla monet vuodet. En unohda niitä tilanteita koskaan ja
sain pysyvät henkiset vammat. En pysty antamaan anteeksi, pilasi parhaimmat vuoteni.
Varmaan nytkin naureskelisi minulle, jos tietäisi mitä kirjoitan.
Voisitko ajatella, että keskustelisit asiasta jonkun kanssa luottamuksella, se ainakin helpottaisi omaa ajatusmaailmaasi vaikka itse asia ei miksikään muutu.
Valitse joku, jonka kanssa voit olla oma itsesi ja johon voit luottaa.
Ehkä keskustelu jonkun kanssa voisi auttaa, mutta voin samaistua hyvin tuohon kertomaasi "pilasi parhaat vuoteni" kohtaan. Minun elämäni oli silloin mallillaan ja usein ajattelen missä olisin nyt ilman tätä episodia. Minulta meni käytännössä kaikki ja putosin täysin pohjalle, enkä ole sieltä vieläkään onnistunut nousemaan. Jos jotain mielenterveyttä oli jäljellä (muutenkin aika traumaattisesta elämästä), niin se jäi tähän kokemukseen ja siitä seuranneisiin vaikeuksiin.
Asiaa ei auta, että omat sukulaiset vaan suhtautuvat tähän kokemukseeni silloin ja nyt vain asenteella "oma vika, mitäs lainasit".
Uskonelämäni alkumetreillä tuli tehtyä se moka, että kerroin syntisen menneisyyteni kuvioista seurassa, jossa eräs tyyppi juorusi kertomani asiat eteenpäin. Ja sen lisäksi alkoi syyttelemään minua riettaista ajatuksista aina, kun tulin seurakunnan kokoukseen. Se on harmittaa kovasti edelleenkin, vaikka asiasta on jo yli kymmenen vuotta. Ja kun homma vaan jatkui ja jatkui, niin Herra antoi minulle asuinkunnan satojen kilometrien päästä toiselta paikkakunnalta.
Ja kyseisen episodin seurauksena olen sanonut kaikille juuri uskoon tulleille, etteivät kerro oman historiansa arkoja asioita aivan kaikkien kuullen, eivät varsinkaan julkisesti seurakunnassa todistaessaan, sillä siitä ei hyvä seuraa.
En ole kyennyt antamaan anteeksi "vaikeita juttuja". Miksi minun pitäisi? Edes Jeesus Itse ei lupaa armoa niiden tekijöille!
Anteeksiantamaton rikkoo Jumalan anteeksiantokäskyä vastaan. On vaikeaa antaa anteeksi mutta täysin mahdollista jos tahdot niin tapahtuvan. Jumala auttaa sua antamaan anteeksi. Jumala ei vaadi mahdottomia. Synti on tosi paha asia. On synti olla tottelematta Jumalaa?
A. No niin on
B. No ei todellakaan
Oletko tehnyt joskus syntiä, jotain pahaa toiselle, joka on satuttanut häntä? Jos vastaat kyllä niin anteeksiantamisen vaatimus koskee sinuakin.
Jos olet kristitty niin on aikakin tiedostaa tämä ehtotilanne:
" mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. "
Matteus 6:15
Mukavaa illanjatkoa!
Commandohauis
Totesin tosiasian.
En kysynyt neuvoa.
Täytyyhän sen pahantekijän sovittaa tekonsa,jos vielä on kysymys uskovaisesta.Omalla kohdallani olen kokenut,mitä enempi nöyrryn ja annan anteeksi,sitä röyhkeämmäksi pahantekijät tulevat,omat sukulaiseni.Milloin saarnataan pahantekijöiden vastuusta.Hellareissa rikolliset saavat kunniapaikan,heidät nostetaam korkealle jalustalle,uhrit tuomitaan.
Anteeksi antaminen ei riipu siitä sovittaako joku tekonsa. Se on irti päästämistä. Jos ei pydy päästämään irti ja antamaan anteeksi, niin on ikuisesti sidottu pahan tekijään. Ovatko he sen arvoisia? Katkeruuteen rakastunut tuhoaa vain itseään.
On tää ihme oppi,pahantekijät saavat mitalin rintaansa,rikollisten tulee saada rangaistus!!!Ei ole ihme,että hellarit ovat petoja.Oksennan näitä teeskentelijöitä.En halua olla missään tekemisissä sukulaisten kanssa.
Nää pedot saarnaavat kidutetuille,raiskatuille lapsille,olet katkera,anna anteeksi,siunaavat hyväksikäyttäjää.
Vaikea on anteeksi kun on 7v sitten sanoin loukattu. Vaikka pitäisi kun on itsekin tehnyt typeräätoista loukkaavaa 45 v sitten.En ole tätä pyytänyt anteeksi kuin Herralta. Kun on tehnyt itse syntiä on toisaalta helpompi ymmärtää kun toinen tekee väärin. Olemme syntisiä. Pyhittyneen on vaikea ymmärtää syntistä.