Tausta: Valikoin deittipalstalta sopivan oloisen nuoren naisen ja aloimme kirjoitellen tutustua. Tapahtui joulukuussa -04.
Tulos: Toukokuu -05, ei treffejä. Viestittelykin alkaa olla hiipumaan päin. Aiheet liikkuu yleisellä tasolla. Tyyliin "mitä olen tehnyt sitten viime viestin".
Olen yrittänyt ensi kertaa nettisuhdetta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: Kuvat on vaihdettu heti alkajaisiksi. Olen koittanut parhaani mukaan kertoa itsestäni. Kuka olen, mitä teen, mitä harrastan, perhesuhteet jne. Kaiken tämän jälkeen tiedän hänestä vain etunimen ja jotain yleistä faktaa.
Toki olen esittänyt hienovaraisesti treffejä. Asumme kumpikin kaupungissa lähellä keskustaa. Eipä uskoisi olevan ylivoimainen suorite raahautua vaikka kahville tai oluelle. Tutustua ihan kasvotusten. Mutta eihän se hänelle käy...
Tämä onkin se tavallisin nettisuhteiden sudenkuoppa. Ei uskalleta ryömiä sieltä kolosta ihmisten ilmoille ja jossakin vaiheessa alkaa armoton pakitus... Aikaisemmista nettijutuista opin, että tämänkaltainen "suhde" on helposti päätettävissä tekstiviestillä. "Sori, olin baarissa kavereitten kaa vkl ja tapasin yhden pojan. Haluan katsoa tuleeko meistä jotakin..." Ja se siitä. Helppoa on.
Sitä miehenä huomaa muutenkin olevansa naiselle jotenkin "varalla". Yhteyttä otetaan silloin kun itselle sattuu sopimaan. Haetaan kyllä poikaystävää. Loppupeleissä seurustelulle ei kuitenkaan ole aikaa. Pitäähän sitä päästä kavereiden kanssa baariin viikonloppuisin! Niinpä niin. Netistä löytynyttä poikaystäväehdokasta ei lasketa edes kavereiden joukkoon.
Elämä on mennyt ihmeelliseksi kun maailman yksinkertaisin asia on netin myötä tehty näin vaikeaksi. Mies tarvitsee naista ja nainen miestä. Yksinkertaista. Mutta lisää tähän yhtälöön vaikkapa deittinet niin ongelmia tulee. Törmäät uskomattomiin listoihin "mitä miehen tulee olla"
Olen 27-vuotias mies. Olen siis ollut seurusteluiässä jo tovin ennen internetin valtakautta. Siispä kokemuksesta tiedän asian tämänkin puolen.
Ja yllätys: Naisen voi hurmata ihan omana itsenään. Siinä ei kysytä ulkonäköä, varallisuutta tai ammatillista asemaa. Ne ei loppupeleissä merkitse.
Minun muinaiset tyttöystävät ovat kaikki olleet fiksuja mukavia ja sosiaalisia ihmisiä. Eikä ole ulkonäössäkään vikaa ollut! Näin nettiaikakaudella olen huomannut "listoja" lukiessani etten enää kelpaakaan kenellekään enkä yhtään mihinkään. Hassua.
Kylmä totuus. Netin varassa seuraa hakevat jäävät lopulta kokonaan yksin vaatimuksiensa kanssa.
Itse hain seuraa tämän viimeisen kerran (1 aikaisempi kokemus) syystä että: Baari-ikä on jo takanapäin. Työ-ja harrastuspiirissä melkein kaikki on jo perheellisiä/seurustelevia.
Luulen kuitenkin, että suon jatkossa mahdollisuuden ainoastaan sattumalle ja tosielämän kontakteille. Sopiva kumppani kyllä tulee vastaan ajallaan jos tullakseen on. Samaa suosittelen muillekin.
Kun ihminen on muutakin kun pelkkä kuori. Itsekin olen aina ihastunut persoonaan. Joskus jopa saanut hyvän tyypin mukavassa paketissa!
Tsemppiä siis kaikille tässä nettisuhteiden armottomassa maailmassa.
Meinasi unohtua: Olen saanut jo viikon nauttia ihastuneen nuoren naisen pitkistä katseista. työpaikalla, kuinkas muuten?
Tulos: Toukokuu -05, ei treffejä. Viestittelykin alkaa olla hiipumaan päin. Aiheet liikkuu yleisellä tasolla. Tyyliin "mitä olen tehnyt sitten viime viestin".
Olen yrittänyt ensi kertaa nettisuhdetta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: Kuvat on vaihdettu heti alkajaisiksi. Olen koittanut parhaani mukaan kertoa itsestäni. Kuka olen, mitä teen, mitä harrastan, perhesuhteet jne. Kaiken tämän jälkeen tiedän hänestä vain etunimen ja jotain yleistä faktaa.
Toki olen esittänyt hienovaraisesti treffejä. Asumme kumpikin kaupungissa lähellä keskustaa. Eipä uskoisi olevan ylivoimainen suorite raahautua vaikka kahville tai oluelle. Tutustua ihan kasvotusten. Mutta eihän se hänelle käy...
Tämä onkin se tavallisin nettisuhteiden sudenkuoppa. Ei uskalleta ryömiä sieltä kolosta ihmisten ilmoille ja jossakin vaiheessa alkaa armoton pakitus... Aikaisemmista nettijutuista opin, että tämänkaltainen "suhde" on helposti päätettävissä tekstiviestillä. "Sori, olin baarissa kavereitten kaa vkl ja tapasin yhden pojan. Haluan katsoa tuleeko meistä jotakin..." Ja se siitä. Helppoa on.
Sitä miehenä huomaa muutenkin olevansa naiselle jotenkin "varalla". Yhteyttä otetaan silloin kun itselle sattuu sopimaan. Haetaan kyllä poikaystävää. Loppupeleissä seurustelulle ei kuitenkaan ole aikaa. Pitäähän sitä päästä kavereiden kanssa baariin viikonloppuisin! Niinpä niin. Netistä löytynyttä poikaystäväehdokasta ei lasketa edes kavereiden joukkoon.
Elämä on mennyt ihmeelliseksi kun maailman yksinkertaisin asia on netin myötä tehty näin vaikeaksi. Mies tarvitsee naista ja nainen miestä. Yksinkertaista. Mutta lisää tähän yhtälöön vaikkapa deittinet niin ongelmia tulee. Törmäät uskomattomiin listoihin "mitä miehen tulee olla"
Olen 27-vuotias mies. Olen siis ollut seurusteluiässä jo tovin ennen internetin valtakautta. Siispä kokemuksesta tiedän asian tämänkin puolen.
Ja yllätys: Naisen voi hurmata ihan omana itsenään. Siinä ei kysytä ulkonäköä, varallisuutta tai ammatillista asemaa. Ne ei loppupeleissä merkitse.
Minun muinaiset tyttöystävät ovat kaikki olleet fiksuja mukavia ja sosiaalisia ihmisiä. Eikä ole ulkonäössäkään vikaa ollut! Näin nettiaikakaudella olen huomannut "listoja" lukiessani etten enää kelpaakaan kenellekään enkä yhtään mihinkään. Hassua.
Kylmä totuus. Netin varassa seuraa hakevat jäävät lopulta kokonaan yksin vaatimuksiensa kanssa.
Itse hain seuraa tämän viimeisen kerran (1 aikaisempi kokemus) syystä että: Baari-ikä on jo takanapäin. Työ-ja harrastuspiirissä melkein kaikki on jo perheellisiä/seurustelevia.
Luulen kuitenkin, että suon jatkossa mahdollisuuden ainoastaan sattumalle ja tosielämän kontakteille. Sopiva kumppani kyllä tulee vastaan ajallaan jos tullakseen on. Samaa suosittelen muillekin.
Kun ihminen on muutakin kun pelkkä kuori. Itsekin olen aina ihastunut persoonaan. Joskus jopa saanut hyvän tyypin mukavassa paketissa!
Tsemppiä siis kaikille tässä nettisuhteiden armottomassa maailmassa.
Meinasi unohtua: Olen saanut jo viikon nauttia ihastuneen nuoren naisen pitkistä katseista. työpaikalla, kuinkas muuten?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikuttaa olevan vaikea monelle naiselle sitten niille treffeille lähteä vaikka ei menis kuin korkeitaan muutama tunti siihen että näkis edes voisko mitään tulla.
Olen huomannut saman asian. Ilmoituksissa vaatimukset käyvät lähes kohtuuttomiksi ja kuinka helppoa on piileksiä netissä, ilman kasvokkain olemista.
Mennään ulos ja avataan silmämme. Siellähän ne ihmiset ovat aidompina.
Saman havainnon olen myös tehnyt, eikä mikään ihme ellei tulisi vastaava uudelleen ja uudelleen ja ....
Kysyntä ja tarjon kun ei kohtaa, niin naiset vain leikkii vähän aikaa kiinnostunutta ja vaihtavat uuteen, kun viestittely menee siihen pisteeseen jolloin pitäisi kohdata totuus.
Lisäksi feikki mahdollisuuttakaan ei pidä sulkea pois.
Tätä ei tietenkään pidä yleistää, toki "liikkeellä" on aidosti kumppania etsiviä naisiakin, mut meidän miesten mielestä liiankin harva.
Mua harmittaa miesten hirveä kiire treffeille. Pari viestiä lähetetty ja jo pitäisi olla lakanoiden välissä.
Antakaa nyt vähän aikaa totutella ajatukseen ja siksi toiseksi, nainen on voinut saada niin kovia kolhuja, että säntääminen uuteen suhteeseen kertakaikkiaan pelottaa.
Minulle treffit ja lakanoiden välissä oleminen ovat todellakin kaukana toisistaan.
Treffeillä käynti on treffeillä käyntiä. Ainakin jos paikkakunta on sama, on sillä kahvikupposella käyminen huomattavasti tehokkaampi tapa tutustua kuin kymmenien viestien lähettäminen (ja yleensä se toinen osapuoli on jossain vaiheessa vain lopettanut viesteihini vastaamisen).
Eikä myöskään jää ihmisestä vääränlaista kuvaa, kirjoituksista kun ei välttämättä selviä se, millainen ihminen oikeasti on. Tällä hetkellä tapailen henkilöä, jota en varmaan olisi itse kutsunut treffeille kirjoitusten perusteella
(melkoista tajunnanvirtaa oli). Ehdotti kuitenkin tapaamista, joten suostuin... Kahvilaan ilmaantui todella ihana ihminen! (en ollut edes kuvaa nähnyt etukäteen) Hyvin olemme tulleet juttuun, se ensimmäinen "puolen tunnin" kahvisessiokin venyi useamman tunnin mittaiseksi.
Kuukauden verran olemme tässä tavanneet, ja hyvältä näyttää. Vähitellen alkaa tuntua siltä, että jokin vakavampikin juttu voisi meidän välillä toimia, profiilit olemme omatoimisesti poistaneet (mainitsematta asiasta toiselle :) ) parin ensimmäisen treffin jälkeen.
Muiden miesten motiiveista en voi tosin sanoa yhtään mitään.
Siis ensinnäkin: mielestäni ei voida puhua suhteesta, jos toista osapuolta ei olla koskaan livenä tavattu. Sikäli "nettisuhde" on vähän ihmeellinen ilmaus. Toiseksi: Miksi tyydyt vain vihjailemaan? Sanoit esittäneesi "hienovaraisesti treffejä". Mikset ole suoraan kysynyt naista treffeille? Suoraan kysymykseen on annettava suora vastaus. Jos nainen olisi kieltäytynyt, olisit voinut katkaista yhteydenpidon alkuunsa. Minusta on ihan käsittämätöntä, että jotkut roikkuvat tuollaisissa jutuissa kuukausitolkulla. Pelkkää ajan haaskausta! Jos toinen ei suostu tapaamaan kahden viikon sisällä ekojen viestien lähettämisestä, niin kenkää moiselle tuttavuudelle. Siis jos itse kuitenkin on live-seuraa etsimässä. Älä ruikuta, mies, vaan toimi. Määrätietoisuutta peliin!
Jotkut naiset ovat tosiaan näitä "kirjeenvaihtokaveri" -tyyppejä, joita saa lämmitellä kuukausia tai jopa vuosia, eikä livetapaaminen tunnu sittenkään oikein järjestyvän. Puhelinnumeron saantikin saattaa olla hirveän vonkauksen takana. Kokemuksesta voin sanoa, että jollei juttu tunnu parin viikon sisällä etenevän oikein mihinkään suuntaan, niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Ja nähdähän pitää silloin, kun on näkemisen aika... Itselläni ainakin mielenkiinto hiipuu välittömästi, jollei homma tunnu etenevän mihinkään. Vaikka olisi kuinka mukavantuntuinen tapaus viestien perusteella. Elämä on loppupelissä hemmetin lyhyt.
niin... tässä sitä saa lukea toisten ajatuksia. Itselläni on ollut 2 kk profiili tuolla Suomi24 sivuilla ´ja ihmettelen sitä, että kun vaihdetaan kuvia ja jutellaan, saan kovaa hehkutusta miten ihana ja kaunis ja mukava olen. Sitten kun tapaamme, tämä jatkuu edelleen... kunnes mies itse litoo takavasemmalle, kun tajuaa että vastassa onkin helv. älykäs, aktiivinen, kaunis nainen. Tämä on pahentunut tässä kevään aikana. Onko siis niin, ettei miehet halua sitoutua näin kesän tullessa vaan haluavat pitää hauskaa kesän ja kenties sitten soitella/viestiä naiselle? Vai pitääkö naisen tosiaan olla hiljainen, ujo ja kiltti?
> vastassa onkin helv. älykäs, aktiivinen, kaunis nainen.
Taidat olla urbaanilegenda.
Onhan netissä ihan mukaviakin naisia, mutta huiput ovat kirjastonhoitaja/sihteeritasoa.
Ja paljon on sellaisia etten yhtään häpeä lähteä karkuun vaikka rohkea mies olenkin.
on kirjastonhoitajissa???
maalaistyttö, eli jalat maassa, mutta omaan hyvän itsetunnon!
Tervetuloa yrittämään!
Ilmeisesti sinä olet Alice-Wonder?
Hämmästyttävän sama tausta kuin itselläni, vain yksi kohta poikkesi.
Samoin toiveet lähes samat.
Ja tietenkin eri paikkakunnalta. :-)