Ois kiva kuulla varsinkin jos kauan oltu ja tietää toisen suuttumis kynnyksen tai herkkyyden. Onko vaan sana anteeks, halaatteko vai mitä vai tuleeko mykkäkoulua. Meillä oli vielä vajaa kolmekymppisenä myös joskus ns. sovintoseksiä, teki kumman hyvää rakastella jos riidelty mutta nyt ollaan jo viidenkympin molemmin puolin.
Miten sovittelette riitojanne
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pelkkä anteeks ei riitä
Nytkään
Ero tulee
Luin otsikon "miten sovittelette rintojanne". Ei tämä ollutkaan niin mielenkiintoinen avaus.
Ei ole enää parisuhdetta. Silloin kuin oli puhuttiin ja anteeksi pyydettiin ja saatiin. Sitten rakasteltiin kiihkeästi.
Minäkin olen rakastellut joka päivä vaikka ei olisi ollut riitoja 🤣🤣🤣🤣✨✨
Niinhän se tuoreessa suhteessa helposti menee ensimmäiset vuodet. Eikä kerta päivään riitä.
Miten määritellään riita?
Onko se näkemyserojen sanallista konsensuksen hakemista? Siinä tapauksessa määritelmä itsessään sisältää vastauksen kysymykseen.
Emme ole koskaan VAAATINEET kumppanilta mitään!
Kysymyksiä, mieltymysten ilmaisuja jne. mutta ei vaatimuksia ja ehdotukset muodossa "mitä mieltä olisit jos"- - ?
Koskaan ei ole ollut tarve mennä henkilökohtaisuuksiin. Jyrkin muoto saattaa olla vaikkapa "oliko tuo nyt välttämätöntä"- - ?
Kokemusta sovintoseksistä ei ole.
JOkainen määrittelee riita sanan itse, samoin kuin monet muutkin asita.
Teidän suhdehan on suoraan oppikirjasta ja silloin kun näin on, se nostaa esille monia ihmetyksiö.
Mutta kiva on lukea kirjoituksiasi täydellisestä parisuhteestanne ja aina sinulla löytyy parempi esimerkki, tilanne tai tapaus, kuin muilla.
Näiden palstojen henki tuntuu olevan kilpailu siitä kenellä on asiat kurjimmin.
Minusta on mukava elää positiivisessa ympäristössä jossa kanssaihmiset ovat tyytyväisiä oloonsa ja tekemiseensä. Tosin se sairas sanonta onnen kätkemisestä tuntuu vaikuttavan.
Miksi?
Kanssaihmisen myönteisyydestä saan murusen itsellenikin.
En ole väittänyt parisuhdettamme täydelliseksi. Kaikissa oleellisissa asioissa olemme aidosti yksituumaisia ja vaikka minä olen suunnattoman avarakatseinen ja miellyttävä henkilö niin on tunnustettava, että vaimoni on joustavampi osapuoli olematta silti kynnysmatto.
Minä arvostan vaimolleni tärkeitä asioita ja myös toisin päin ilman mitään uhrautumisen tunnetta.
Miksi pitäisi muka riidellä. Meillä ei riidellä. Asiat voi sopua puhumalla ilman riitelyy ja huutamista. Kiellän riitelyt ja eroaisin jos olis jotain riitelyä mutta onneksi tyttöystävä on rauhallinen luonne eikä riitelyy koskaan ole.
Mulla on niin suloinen vaimo, oikein Aarre,🤣 aarre, jonka haluis kätkeä viiden metrin syvyyteen
Samaa mieltä. Riitoja voi estää sillä, että puhuu tunnekuohusta huolimatta nätisti rakkaalleen, eikä puhu vasta sillon, kun on jo räjähtämispisteessä, vaan jo aikaisemmin pitäisi avata keskustelu itseä vaivaavasta asiasta. Pitää myös koittaa ymmärtää toista ja ajatella hänen kannaltaan. Aina kannattaa kysyä, miksi toinen tekee niin kuin tekee, eikä olettaa tietävänsä jo kaiken. Ehkä hänellä onkin hyvä syy käytökselleen. Kaikki riidat, joita olen itse nähnyt, olisi mielestäni hyvin voinut olla vältettävissä näillä keinoin. Itse en ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa ja hyvin olen pärjännyt. Ongelmat voi selvittää myös rakentavasti ja rauhallisesti keskustellen.
Toki niin, kuten joku aikaisemmin laittoikin, että miten määritellään riita?
Ihmiset on erilaisia. Ihanne toki olisi, että asiat voitaisiin sopia huutamatta ja riitelemättä. Mutta näinhän se ei mene.
Ainakin oman kokemukseni mukaan, mitä olen muiden riitelyjä nähnyt, niin se hirmuinen tunnekuohu ja siitä aiheutuva huutaminen johtuu siitä, että toista ei edes yritetä ymmärtää, vaan toitotetaan vaan sitä omaa mielipidettä. Asioita ei perustella tarpeeksi, huudetaan vaan että näin se on. Monet riidan aiheet ovat olleet suoraan sanottuna typeriä
Kuin minun ajatukseni oli tiivistettynä tässä. Valitettavasti mun hän ei kuitenkaan kykene muodostaa ensimmäistäkään kirjainta ennen kuin on tunnelmissa toiminut.no jääköön tollane lumppu. Ja putääköö ne Villen kuvat.mä en oikeesti voi ymmärtää että miten joku edes kehtaa leuhkia tollasen exän kuvilla julkisesti vielä esillä että kertoo aika paljon hänen ajatuksiaan ja kyllä täytyy myöntää että mulla ei ole koskaan ollut ketään noin noloa exä kuin hänen Ville on 🤣🤣🤣🤣🤡🤡🤮
Tänään 11 vuotta. Ei mitenkään. Annan periksi ja pyydän anteeksi kun en jaksa enempää. Mies pyytää anteeksi vasta kun tajuaa kunnolla mokanneessa. Viimeksi puhuin jo erosta kun en enempää jaksanut niin lopulta mies pyysi anteeksi.
Meilläkin se sovintoseksi oli ratkaisu moneen riitaan ja kinasteluun, ja se sopi molemmlle.
Nykyisin - kuukymppisinä riidat on huomattavasti vähentyneet ja ei juurikaan olla moksiskaan koko riidoista, koska useimmiten ne koskevat jotain pikkuasiaa tai merkitksetöntä juttua, joka tietenkin siinä tilanteessa on hyvinkin merkityksellinen.
Mökötetään tai pidetään vihaa ja sitten taas elämä jatkuu kuten ennenkin
Kyllä kärpäsestä tulee usein härkänen
En ymmärrä miksi jotkut saa riidan aikaiseksi ihan mitättömästä asiasta. ole monta kertaa nähnyt miten jostain juuston höyläämisestä jotkut riitelee. Sanoisin että molemmilla on sitten paska luonne eikä heidän kuuluisi koskaan seurustella edes. Sitten olen nähnyt paljon sellaisia juttuja että nainen tai mies vaikka juttelee jollekkin kaverille. SIIS kaverille ja molemmat kilahtaa täysin koska on mustasukkainen. Sellaisten ei pitäisi koskaan olla yhdessä.
Olen jättänyt sellaisen naisen joka ei kestänyt että juttelen nais kaverille. Juttelu ei tarkoita että mies pettää tajutkaa se.
Riippuu ihan täysin että mistä kränää on tullut. Tapailuaikana jo opittiin että on hyvin erilaiset tavat käsitellä tunnekuohuja - puolisolla oli tapana uhriutua ja itsellä poistua ovet paukkuen tilanteesta.
Nykyään kun tulee erimielisyyttä niin kumpikin ottaa aikalisän ja höyryää tahoillaan aikansa, ennen kuin riidan aihe nostetaan uudelleen neuvottelupöydälle. Tunnekuohun aallonharjalla ratsastaessa on hankala käydä rakentavaa keskustelua.
Harvemmin meillä anteeksi pyydellään, kompromissiin pääseminen yleensä riittää kränän päättämiseksi ja molempien tyytyväisyyteen.