Hei kaikille!
Olen reilut 30v mies Uudeltamaalta. Olin avoliitossa noin 10 vuotta, jota ennen olin sinkku vuoden ajan. Sitä ennen seurustelin nuoruuden ihastukseni kanssa muutaman vuoden.
Tutustuin exäni kanssa erääseen Suomalaiseen mieheen, joka oli yhdessä Filippiiniläisen naisen (PINAY) kanssa. Kävimme paljon heidän luonaan kylässä, mutta meille emme viitsinee heitä paljoa pyydellä, koska exäni inhosi siivoamista. Ymmärrän, sillä hän siivosi ammatikseen. No, kuitenkin olimme poikkeuksellisen paljon tekemisissä tämän Suomi- Filippiinit- pariskunnan kanssa, ja aika ajoin ihmettelimme, että miksi he eivät riitele niin paljoa kuin me, ja Suomalaiset yleensä. Meillä oli toki vain nämä peristeiset riidat, exä ei päästänyt minua pelaamaan Biljardia kavereitten kanssa, ja minä en taas hyväksynyt sitä, että ex lähtee laivaristeilylle/etelään tyttöporukassa, ilman minua. *verratkaa* :-)
Eniwei... Nyt sinkkuna ollessani, käyn paljon moikkaamassa kaveriani, ja joskus on myös hänen pinay kotona. Ja nyt päästiinkin siihen itse asiaan... Miksi tämä pinay tuli Suomeen yksin? Miksi hänellä ei ole siskoa mukana, että minäkin saisin (mahdollisesti) samanlaisen vaimon, kuin kaverillani. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja alan tulla siihen tulokseen, että alan harkita tosissani reissua Filippiineille, vaimonhakumatkalle siis. Se ketä ei arvosta ajatustani, pitäköön sen omana tietona, sillä en ole täällä herättämässä keskustelua aiheesta "Suomi-poika & Filippiinitär", vaan haen niitä, joilla on kokemusta monikulttuurisesta suhteesta, eteenkin filippiiniläisen kanssa. Mikäli sinulla on halua keskustella kanssani asiasta, ja sinulla kenties on käytännön kokemusta asiasta, niin kerro hieman "mä mistä löytäisin sen pinayn." Onneksi Sir Vili on poistunut maankamaralta, sillä hän varmaankin vastaisi: 5 000€ niin tuon kotiovelle! Ihmiskauppa on ikävä lieveilmiö ihmissuhteita rakennettaessa ulkomaalaisten kanssa. Jos nyt päättäisin lähteä lomailemaan Filippiineille, ja sieltä sattuisi löytymään joku kiva kumppani, niin Suomeen tultaessa olisi kiva, jos täällä olisi joku tuttu, kenen kanssa sitten lähtisi opettelemaan tätä elämää käytännössä. Ja pitäähän hänelle olla myös oman maan kansalaisia täällä, joitten kanssa vaalia omia perinteitä, ja kulttuuria.
Toivonkin siis että löydän tätä kautta ihmisiä, joitten kanssa voisin jutella asiasta. Tai parhaimmassa tapauksessa toivottavin asia tietenkin olisi... :-)
Olen reilut 30v mies Uudeltamaalta. Olin avoliitossa noin 10 vuotta, jota ennen olin sinkku vuoden ajan. Sitä ennen seurustelin nuoruuden ihastukseni kanssa muutaman vuoden.
Tutustuin exäni kanssa erääseen Suomalaiseen mieheen, joka oli yhdessä Filippiiniläisen naisen (PINAY) kanssa. Kävimme paljon heidän luonaan kylässä, mutta meille emme viitsinee heitä paljoa pyydellä, koska exäni inhosi siivoamista. Ymmärrän, sillä hän siivosi ammatikseen. No, kuitenkin olimme poikkeuksellisen paljon tekemisissä tämän Suomi- Filippiinit- pariskunnan kanssa, ja aika ajoin ihmettelimme, että miksi he eivät riitele niin paljoa kuin me, ja Suomalaiset yleensä. Meillä oli toki vain nämä peristeiset riidat, exä ei päästänyt minua pelaamaan Biljardia kavereitten kanssa, ja minä en taas hyväksynyt sitä, että ex lähtee laivaristeilylle/etelään tyttöporukassa, ilman minua. *verratkaa* :-)
Eniwei... Nyt sinkkuna ollessani, käyn paljon moikkaamassa kaveriani, ja joskus on myös hänen pinay kotona. Ja nyt päästiinkin siihen itse asiaan... Miksi tämä pinay tuli Suomeen yksin? Miksi hänellä ei ole siskoa mukana, että minäkin saisin (mahdollisesti) samanlaisen vaimon, kuin kaverillani. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja alan tulla siihen tulokseen, että alan harkita tosissani reissua Filippiineille, vaimonhakumatkalle siis. Se ketä ei arvosta ajatustani, pitäköön sen omana tietona, sillä en ole täällä herättämässä keskustelua aiheesta "Suomi-poika & Filippiinitär", vaan haen niitä, joilla on kokemusta monikulttuurisesta suhteesta, eteenkin filippiiniläisen kanssa. Mikäli sinulla on halua keskustella kanssani asiasta, ja sinulla kenties on käytännön kokemusta asiasta, niin kerro hieman "mä mistä löytäisin sen pinayn." Onneksi Sir Vili on poistunut maankamaralta, sillä hän varmaankin vastaisi: 5 000€ niin tuon kotiovelle! Ihmiskauppa on ikävä lieveilmiö ihmissuhteita rakennettaessa ulkomaalaisten kanssa. Jos nyt päättäisin lähteä lomailemaan Filippiineille, ja sieltä sattuisi löytymään joku kiva kumppani, niin Suomeen tultaessa olisi kiva, jos täällä olisi joku tuttu, kenen kanssa sitten lähtisi opettelemaan tätä elämää käytännössä. Ja pitäähän hänelle olla myös oman maan kansalaisia täällä, joitten kanssa vaalia omia perinteitä, ja kulttuuria.
Toivonkin siis että löydän tätä kautta ihmisiä, joitten kanssa voisin jutella asiasta. Tai parhaimmassa tapauksessa toivottavin asia tietenkin olisi... :-)
Vastaukset 56
Vanhimmat
Minulla on thaimaalainen puoliso ja totta tosiaan me riitelemme todella harvoin - jos koskaan. Tämä ei tarkoita sitä, että toinen vie ja toinen vikisee, vaan sitä että keskiverto thaimaalainen nainen osaa kuunnella, miettiä, neuvotella ja sopia asioista. Tietysti mieheltäkin vaaditaan samaa. Suomimimmin - pilalle hemmotellun, perheen ainoan kakaran - kanssa tuli kinaa naurettavistakin asioista.
Toivon, että jokin hemaisevan suloinen, ujo filippiiniläisneitonen löytää sinusta jotain mitä suomalaiset eivät ole koskaan löytäneet. Tosirakkauden.
Kyllä ne filippiinotkin osaa olla vittumoisia ja kärttyisiä samalla tavalla kuin naiset joka maassa ja päinvastoin. Tunnen erään filippiiniläisen naisen, joka on naimisissa pakistanilaisen miehen kanssa(ei Suomessa), ja joka on nalkuttamisen mestari. Eikä kaikki suomalaiset naiset ole piloille lellittyjä valittajia. Minua ei ainakaan ole lellitty piloille, olen omillani toimeentuleva, kaiken itse hankkinut kovalla työllä. Enkä myöskään ole elänyt elämääni, niin että mies olisi elättänyt minua ja että olisin ollut jossain markkinatiskillä odottamassa "poimijaa." Itse olen aina miesseurani valinnut ja miehet ovat olleet mieleeni. Uskallan myös sanoa mielipiteeni miehelleni pelkäämättä ja ilman mielistelyä, jonka ilmeisesti aasialaiset naiset osaavat.
Onko sulla nyt se käsitys että kaikki Filippiiniläiset ovat kilttejä hissukoita jotaka tekevät niinkun mies sanoo! Onko se sinusta sitten kunnon avioliittoa???
Haluat siis jonkun kotirouvan joka tekee niinkun sä sanot...se on aina niin jos ei perheessä riidellä , niin toinen aina myöntyy....eli suomalaiset naiset osavta sano vastaankin...ja ovat itsenäisiä..
Ja luuletko tosissaan että tämä filippiiniläinen nainen sitten oikeasti rakastuu sinuun??jos olette tavanneet pari kertaa..HAH...hän haluaa sitten vaan tänne paemman elämän toivossa..haluatko todella semmoisen liiton???
Suomalainen nainen se kuvittelee, että vain hänen antama malli naisesta on se oikea. Sopii sulle. Kuka tässä on puhunut mistään palvelijan hommaamisesta. Pikemminkin kyse on siitä, että saisi naisen jolla tuo henkinen hyvinvointi pelaa, eikä ole ns. äitinsä kasvattama. Tietänet erittäin hyvin, mitä tällä tarkoitan.
On oma vikasi, jos ajattelet asiasta näin:
"Ja luuletko tosissaan että tämä filippiiniläinen nainen sitten oikeasti rakastuu sinuun??jos olette tavanneet pari kertaa..HAH...hän haluaa sitten vaan tänne paemman elämän toivossa."
Elämää jonkin verran nähneenä, en usko että isken käsiäni enään "$¤£#an". Kyse ei siis ole mistään "tuontiauton hakumatka Saksaan", vaan ihmiseen tutustuminen, pitemmän matkan päässä.
"Onko sulla nyt se käsitys että kaikki Filippiiniläiset ovat kilttejä hissukoita jotaka tekevät niinkun mies sanoo!"
Mikä käsitys sinulla on? Oletko oikein asiantuntija Filippiiniläisten naisten suhteen??? Tuskimpa vaan. Luulen että sinutkin on jättänyt kaltaiseni mies, jolle ei kelpaa se kauniita ja rohkeita töllöttävä, sipsejä syövä ongelmapesä, jonka mieliala säätelee koko talouden hyvinvointia.
Rehellisesti sanottuna, olen tavannut elämäni aikana 3 Suomalaista naista, joitten luonne, ja käyttäytyminen eri tilanteissa on erittäin korkealaatuista. Tokihan he ovat varattuja.
Katja, Maire ja Ulla, toivottavasti tunnistatte itsenne.
On parempi olla yhdessä naisen kanssa, ketä ei nyt heti alusta saakka olekaan ns. "täysillä messissä", kuin semmoisen kanssa, ketä muka on, ja kuitenkin tilaisuuden tullessa se "rakkaus" jotenkin unohtuu.
Hyväksy nyt sinäkin se tosiasia, että Suomalaisella miehellä on oikeus päästä nauttimaan elämästä, ja rakentaa toimiva liitto!
Kala pitää onkia sieltä, missä kala liikkuu!
Kaikilla ihmisillä on oikeus etsiä onneaan sieltä mistä haluaa. Minä löysin oman onneni ulkomaalaisesta ruskeasilmäisestä ihanuudesta! Kesähäät vietetään ensin Turun saaristossa huvilallamme ja sen jälkeen toiset häät Turkissa perinteisten tapojen mukaan!
Rakastan ja palvon häntä yli kaiken, tälläistä rakkautta en ole koskaan kokenut suomalaisen miehen kanssa, ja luoja tietää että yritin.
Onnea kaikille kansainvälisille pareille!
>>luoja tietää että yritin.>>
Ihan kuin yrittäisit saada anteeksi tekosi? ;-)
Yrititköhän nyt sitten kuitenkaan?
Ei sillä ole enään mitään väliä. Katson tulevaisuuteen rakkaan mieheni rinnalla!
Hauskaa kevättä sinulle...!!
Rakkaus ei katso kansalaisuutta. Olet väärillä jäljillä.
Hienoa, että suomalainen nainen arvostaa perinteisiä turkkilaisia tapoja. Ylensähän suomitytöt levittävät jalkansa ensimmäisenä yönä Marmariksen yössä. On todella kunnioitettavaa, ettet kuulu tähän joukkoon.
Eikö silti tunnu hiemän omituiselta, että menetettyäsi neitsyytesi hääyönänne, veriset lakanat ripustetaan talon seinustalle merkiksi koskemattomuudestasi ennen hääyötä?
Onnea kuitenkin teille molemmille!
Olemme käynet hääseremonian läpi, eikä siihen kuulu tuollaista tapaa. Olen kuullut siitä, mutta meidän häissä ei näin tapahdu koska sellainen ei kuulu mieheni suvun perinteisiin. Mieheni suku on kristittyä ja englantilais-turkkilainen. Perinteitä on myös englannista.
Kyllä mä oon Filippiini naisten experrti..tai sitten en!
Mutta kai säkin tajuat sitten sen ettei vaimoja vaan mistään haeta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!IDIOOTTI!!!!
Vaaan se sitten sattuu kohdalle sattumalta..eikä niin että menenpäs hakemaan vähän tuolta filippiineiltä itelleni naisem ku tolla mun kaverillakin menee filippiinin kans hyvin!
Siinä sulle!
>>>Elämää jonkin verran nähneenä, en usko että isken käsiäni enään "$¤£#an". Kyse ei siis ole mistään "tuontiauton hakumatka Saksaan", vaan ihmiseen tutustuminen, pitemmän matkan päässä. >>>
ihmiseen tutustuminen, ja sitä myöten sitten jatkosuunnitelmat.
Eikös täällä juuri yritetä todistella, että rakkaus onnistuu vain ja ainoastaan aasialaisen naisen kanssa. Se onnistuu myös turkkilaisen miehen kanssa. Älkää te miehet omiko itsellenne kaikkea etuoikeutta tuomita muita ja teitä ei saisi arvostella. Eikös se ole hieman kaksijakoista?
En tajua mitä koitat sanoa. Jos oletat, että ne Suomeen sossunluukulle tulleet turkkilaiset rakastavat suomalaisia vaimojaan, taidat olla väärässä. He ovat paremman elintason, eivät rakkauden perässä.
Tuskin kukaan mies elää siinä käsityksessä, että filippiiniläinen nainen on hiljainen hissukka. Sen sijaan heillä on käsitys, että ne naiset eivät ole ensimmäiseksi vittuilemassa tai eroamassa jos asiat eivät mene juuri niinkuin heidän sen hetkinen päähänpinttymänsä edellyttäisi. Varsin moni suomalainan nainan sen sijaan on juuri sellainen. Sellaista naista ei kukaan täyspäinen mies huoli ja hyvä onkin niin.
ps. Anna kun arvaan, sinä olet tällä hetkellä neiti-ihminen? Joo mä arvasin. Pidä toi linja niin taidat pysyäkin sellaisena.
kaksikultturisuhteessa on puolensa ja vaaransa. kannattaa varata reilusti aikaa ja tavata paljon ihmisia erilisissa paikoissa, kylla se sielta loytyy. satun jopa tuntemaan yhden joka oli vuoden suomessa aupairina ja oikein mukava oli, varsinkin suomessa hanta kohdeltiin kuin ihmista toisin kuin kotimaassa palvelijoita kohdellaan kuin koiraa, jos sitakaan.
Kaikesta huolimatta tamakin "seurusteleva" antoi ymmartaa etta oikean tilaisuuden tullen se nykyinen seurustelu ei olekaan niin vakavaa. Totta tai ei, voi olla kummin vain.
Paras tapa loytaa se oikea on hankkiutua sinne toihin ja tutustua tapoihin ajan kanssa.
Olen asunut filippiiniläisen naisen kanssa nyt noin 6 vuotta ja olen käynyt muutaman kerran paikan päällä. Luulen siis tajuavani ja tuntevani filippiiniläisiä naisia ja paikallista kulttuuria hieman keskimääräistä paremmin.
Voin vakuuttaa, että filippiiniläiset naiset eivät ole alistuvia tiskirättejä kuten jotkut (myös sinä?)ehkä luulevat. Filippiinit maana ja kansanluonteeltaan muistuttaa ehkä eniten etelä-Amerikkaa ja voin vakuuttaa, että filippiiniläisistä naisista löytyy tarvittaessa kiihkeää ja kiivasta luonnetta ja tulta ja tappuraa jopa enemmän kuin suomalaisista sisaristaan.
Näytät itse olevan ilmeisesti sitä mieltä, että on tasa-arvoisen suhteen merkki jos suhteessa riidellään paljon ja "osataan" sanoa vastaan. Olen itse hieman eri mieltä.
Monet aasian kulttuurit (myös Filippiineillä), pyrkivät riitojen ja konfliktien välttämiseen. On heikkouden merkki jos alkaa riitelemään ja sitä yritetään välttää siksi viimeiseen asti, koska huutaja/riitelijä menettää siinä omat kasvonsa. Muun muassa tästä syystä filippiiniläisten kanssa ei tarvitse jatkuvasti riidellä.
Parisuhdetta helpottaa lisäksi se, että sekä miehellä, että naisella on suhteessa oma selkeä paikkansa ja roolinsa, mikä helpottaa jokapäiväistä elämää ja estää ristiriitoja. Suomalaisessa liitossahan elämä on yleensä jatkuvaa valtataistelua puolisoiden kesken johtuen osittain siitä, että selkeä roolijako (miesten ja naisten työt yms.) ei ole täällä suotavaa ja hyväksyttävää. Siksi jokaisesta tiskivuorosta yms. pitää erikseen taistella.
Asiaa helpottaa vielä se, että filippiiniläiset ovat yleensä iloista porukkaa. Filippiiniläiset eivät edes oikein osaa synkistellä ja vaikeudet otetaan usein hymyillen vastaan ja katsotaan optimistisesti eteenpäin kohti parempaa tulevaisuutta. Koko kansan mentaliteetti on aivan erilainen kuin meillä täällä.
Voin siis vakuuttaa sen perusteella mitä olen itse kokenut ja nähnyt, että parisuhteessa filippiiniläisten kanssa ei yleensä tarvitse paljon riidellä ja elo on mukavaa ja tasapainoista.
Toisaalta voin myös sanoa, että filippiiniläistä ei kannata suututtaa, sillä kun kuppi menee nurin, niin se menee yleensä totaalisesti nurin ja siinä voi olla parisuhteen lisäksi jopa ihmishenget vaarassa. Myös pelko siis ennaltaehkäiseen konflikteja, ainakin minulla :-)
jos haluat kiltin alistuvan kumppanin joka ei sano sinulle vastaan, HANKI KOIRA!
suomalainen nainen on oman arvonsa tunteva ja pitää oman puolensa, kuten varmaan sinäkin.
haluatko siis kumppaniksesi tyypin, jota voit käyttää ovimattona? vai tasavertaisen naisen? mieti.
Ei se "riitely" ole aina vastaansanomista. Asioista tulee keskustella eikä vaan tyytyä asetelmaan, että talossa molemmilla on roolit. Ilmeisesti suomalainen mies hakee vieläkin sitä vanhanajan asetelmaa, että nainen tiskaa, sivoaa ja pitää kodin muutenkin kunnossa ja siihenhän tyytyy aasialainen nainen kohteliaisuuksineen.
Suomalaisen naisen kanssa ei tule riitaa, jos mies älyää itsekkin tehdä jotain ilman leimaa takaraivossa, että on miesten ja naisten hommat. Tasa- arvo kodin sisäpuolella sitä, että ei jätetä sitä kaikkea taakkaa naiselle hoidettavaksi, kun molemmat käyvät myös ansiotyössä.
Juuri niin, aasialaisissa ja eteläamerikkalaisissa naisissa on sitä samaa, että ovat tottuneet päivät, vuodet, vuosikymmenet päästään tottelemaan miestään ja tekemään kiltisti kotihommat. Sitten se onnistuu vielä mutkattomammin, jos ei tarvitse käydä töissä.
Se on vain miehen heikkoutta ja järjenköyhyyttä, jos pitää kotihommien jaottelun itsestään selvänä verukkeella, että on miesten ja naisten roolit. Mies on miehekäs, kun ei tarvitse tiskirättiin koskea ja nainen naisellinen, kun ei sano asioista, vaan on hissukseen.
Riitojen ja konfliktien välttäminen on heikkoutta ja mielistelyä. Silloin mielestäni suhde ei ole tasavertainen, vaan miehen mieleinen. On se kumma, jos miehet ovat niin avuttomia vieläkin, että eivät arvosta naistaan muun kautta kuin kiltti- nainen- kotona- asetelmaa. Sitäpaitsi riitely ei aina ole huutamista ja räyhäämistä. Riidellä voi myös vaitamalla mielipiteitä ja löytämällä yhteinen sävel. Meillä tehdään niin suomalaisen miehen kanssa eikä meillä ole valtataistelua tiskivuoroista. Tiskit siirtyvät molempien osalta automaattisesti koneeseen ilman asetelmaa mies- nainen.
Kirjoituksesi kuvaa erinomaisesti monien suomalaisten naisten asennetta ja ajatusmaailmaa. Kun luen kirjoituksesi, olen vieläkin onnellisempi siitä, että vaimoni on löytynyt ulkomailta. Säälin kovasti miestäsi ja monia hänen kaltaisiaan suomalaisia miehiä, jotka joutuvat elämään kaltaistesi naisten kanssa yleensä heikkouttaan taikka siksi että he ievät tiedä että parempaankin olisi mahdollisuus. No, yhä useampi mies tekee nykyisin tarvittavat johtopäätökset ja etsii kumppaninsa muualta, eikä ihme.
Mielestäsi riitojen ja konfliktien välttäminen on mielistelyä, eikä suhde ole silloin tasavertainen vaan miehen mieleinen. Itse olen sitä mieltä että riitojen ja konfliktien välttäminen on viisautta ja johtaa tasapainoiseen ja onnelliseen liittoon ja molemminpuoliseen hyvinvointiin.
Oletko lisäksi unohtanut, että liitossa on kaksi osapuolta, myös me miehet? Onko toiveesi siis myös se, että me miehetkin haemme riitoja ja konflikteja, emmekä "alistu" teidän naisten toiveisiin? Vai onko vastaansanominen ja riitely ainoastaan naisten etuoikeus?
Toinen asia jota en ymmärrä on se, miksi tuo miehen ja naisen selkeä roolijako on sellainen peikko ja märkö kaltaisillesi naisille? Jos mies ja nainen sopivat keskenään perheen sisäisistä rooleista ja molemmat ovat niistä samaa mieltä, niin missä siis se ongelma olikaan?
Meidän tapauksessamme roolijako on ns. perinteinen, eli nainen kantaa päävastuun lasten- ja kodinhoidosta ja minä kannan päävastuun perheen elatuksesta ja raskaammista, fyysisemmistä taikka teknisemmistä töistä. Meillä tämä roolijako toimii mainiosti ja olemme molemmat onnellisia. Eikö se riitä? Jotkut muut sopivat roolit toisella tavalla ja hyvä niin, pääasia että sopivat ja löytävät itselleen sopivan ratkaisun.
Suosittelen muillekin tälläistä selkeää roolijakoa, sillä se ehkäisee konflikteja ja riitelyä. Kun roolit on selvät ei tarvitse kuin huolehtia, että kumppikin tekee osansa sen mukaisesti. Tällöin ei tarvitse tapella jokaisesta yksittäisestä tiskivuorosta tai roskapussin viemisestä, kuten niin monessa suomalaisessa suhteessa. Rauha säilyy.
Asennettasi kuvaa erinomaisesti myös lause: "Suomalaisen naisen kanssa ei tule riitaa, jos MIES älyää itsekkin tehdä jotain ilman leimaa takaraivossa, että on miesten ja naisten hommat.". Rivien välistä luettuna tuo tarkoittaa tietenkin sitä, että jos kanssasi haluaa elää riitelemättä niin miehen pitää alistua tekemään myös ne perinteiset naisten työt (niiden perinteisten miesten hommien lisäksi tietenkin) vai mitä? Mitäs perinteisiä miehen töitä sinä muuten olet valmis tekemään?
On aika huvittavaa ja surullista seurata kun suomalaista "tasa-arvo" keskustelua eli toisin sanoen sukupuolten välistä sotaa käydään nykyisin juuri kotona ja kotitöistä. Muilla rintamillahan naiset ovatkin jo yleensä voittaneet taistelut. Kodin pitäisi olla rauhallinen ja turvallinen satama kiireen ja stressin keskellä, mutta kun keittiö, olohuone ja muutkin huoneet on kaivettu täyteen sukupuolten sodan juoksuhautoja ja luoteja lentää ilmassa on rauhoittuminen mahdotonta. Sotastressistä ja ainaisesta pelosta kärsivät kaikki, varsinkin "siviilit" elikkä lapset. Tätä ilmeisesti haluatkin, kunnes "vihollinen" eli mies on täysin lyöty?
Keskustelu ja mielipiteiden vaihto on eri asia kuin riitely. Riitelyssä otsasuonet pullistuvat, pulssi kiihtyy, stressihormoneja erittyy ja ääni helposti kohoaa. Riitely saattaa saada jopa fyysisiä muotoja, mutta keskustelu ei koskaan. Siinä noiden kahden erot pääpiirteissään, ihan noin vaan tiedoksi.
Meidän perheessä toki keskustellaan ja vaihdetaan jatkuvasti mielipiteitä, mutta riidellään aniharvoin. Minusta se on onnistuneen ja harmonisen liiton merkki, eikä osoitus heikkoudesta taikka mielistelystä.
Joka tapauksessa haluan toivottaa onnea ja menestystä sinulle ja miehellesi valitsemallanne (valitsemallasi?) tiellä. Sitä tulette tuolla asenteella tarvitsemaan roppakaupalla.
Suomalaisten naisten ei tarvitse enää useinkaan hankkia erikseen koiraa, sillä heillähän on jo kotona täysin alistettu koira(s), joka tekee mitä emäntä sanoo, ei hauku ja nuolee emäntää käskettäessä.
Valitettavasti minä en alistu koiraksi, enkä ole myöskään valmis alituiseen tappeluun ja valtataisteluun jota suhde suomalaiseen naiseen vaatii. Otin siksi naisen muualta ja usko tai älä me olemme onnellisia ja tasa-arvoisia, vaikka käsityksemme noista termeistä varmaan poikkeavatkin sinun ja kanssasisartesi käsityksistä.
ulkomailta. Usein juuri Filippiineiltä tai Venäjältä. Suomalaisille naisille he eivät edes kelpaa.
No, mutta se hyvä ettei heidänkään tarvitse yksin jäädä.
Pitää varmasti paikkansa, että ulkomailta, esim. Venäjältä taikka Filippiineiltä (yleensä kai Thaimaasta) vaimoa hakevissa miehissä on myös "peräkammarin" poikia, joille ei ole kotikulmilta (usein maalta) löytynyt omaa emäntää, taikka jotak eivät esim. ylipainon tms. syyn vuoksi kelpaa suomalaisille naisille. Näinhän asia joissakin tapauksessa on.
Toisaalta asiaa ei voida yleistää niin, että kaikki ulkomailta taikka noista maista vaimon hakevat olisivat niitä peräkammarin poikia.
Hyvin monet miehet läytävät vaimon työ- tai lomamatkallaan taikka esim. tustustuvat ulkomaalaiseen naiseen täällä Suomessa taikka esim. jonkun ulkomaalaisen kanssa naimisissa olevan ystävänsä kautta. Kyllä peräkammarin pojat ovat vähemmistössä.
Jos joku luulee, että hyvän vaimon "hakeminen" ulkomailta taikka avioliitto ulkomaalaisen kanssa on helppoa on väärässä. Tutustuminen ulkomaalaiseen vaatii usein matkustelua, rahaa ja kielitaitoa. Eläminen yhdessä taas vaatii erilaisen kulttuurin ymmärtämistä ja hyväksymistä, joustavuutta ja pitkää pinnaa. Peräkammarin pojilta tuo ei onnistu, taikka liitto voi ainakin jäädä lyhyeksi.
Toisaalta ulkomailta vaimonsa hakevissa on myös paljon miehiä, joille taas suomalainen kumppani ei syystä tai toisesta kelpaa ja jotka etsivät nimen omaan ulkomaista kumppania.
Mieheni ei kaipaa sääliä sinulta, vaan on oikein onnellinen kanssani. Sinä se tässä, jos joku on säälittävä, koska pitää yleensäkin vielä selitellä aasialaisen naisen ihmeellisyyttä. Jos teillä olisi tasapainoinen suhde et täällä selittelisi ja nuuri nimenomaan meille suomalaisille naisille.
Minä tulen oman mieheni kanssa erittäin hyvin toimeen enkä yleensäkään nosta moista keskustelua siivouksista ja tiskausvuoroista himassa, kun kaikki toimivat. Hän on sen verran itsenäinen ja älykäs mies ilman passaavaa naista.
Sinä taas olet oiva esimerkki avuttomasta miehestä, joka kelpaa kyllä aasialaiselle, mutta ei itsenäiselle suomalaiselle naiselle.
Peräkammarin pojilla on ilmeisesti tarkoitettu kuvainnollisesti suomalaista miestä, joka tämä on kaikessa avuttomuudessaan ja mänttiydessään. Enpä usko, että sellaiset ominaisuudet häviävät, vaikka matkustelisi maailman ääriin ja osaisi puhua viittä kieltä. Suomalainen mies on aina ja tulee olemaan sivistymätön hölmö!
No, sittenhän me ollaan ihan sujut! Minä en kelpaisi sinulle, etkä sinäkään minulle. Onneksi molemmat ovat löytäneet kuitenkin jonkun jolle me kelpaamme, sinä Suomesta ja minä muualta.
Haluaisin mielelläni jonkinlaisen listan piirteistä, jotka tekevät minusta mielestäsi avuttoman, niin voin sitten katsoa moniko osuu minuun? Omasta mielstäni en ole lainkaan avuton, eikä kukaan muukaan ole sitä koskaan väittänyt.
kotimaasta. Ulkomaalaisille miehille he eivät kelpaa.
No, mutta se hyvä ettei heidänkään tarvitse yksin jäädä.
Nyt oli aikaa lukea kirjoituksesi, ja siihen haluan vastata seuraavasti:
Ilmeisesti sinulla on jonkinaisteisia asenneongelmia ja aina kun keskustelet nimenomaan suomalaisen naisen kanssa, riitelet. Mitä vuosikymmentä elät, kun kuvittelet, että olisi määrätty jonkinasteiset miehen ja naisen roolit? Eihän se ole tätä päivää. Kun molemmat käy päivittäisessä työssä, niin väkisinkin on molemmille jotain tehtävää kotona. Eikä astioiden laittaminen koneeseen tarvitse minkäänlaista roolijakoa, kuin väität.
Herää kysymys, että onko epämiehekästä tiskata tai laittaa astiat koneeseen valmiiksi, joka helpottaa päivittäistä koko perheen toimintaa tai jotenkin äärimmäisen naisellista naisena laittaa tiskit, jotta miehen ei tarvitsisi? Miten toimii tässä tilanteessa kuuluisa miesten logiikka?
Sinä varmaan olet onnellinen oman naisesi kanssa, mutta minä ja mieheni olemme myös onnellisia yhdessä. Meillä ei nyt noin peteettisesti oteta asioita mesten ja naisten rooleista kuin sinä teet ja meillä hommat toimivat kivasti. Kysyit, että mitä miesten hommia olen valmis tekemään, niin vastaus tulee tässä. Olen aina ollut hyvin itsenäinen ja se johtuu vaan siitä, että olen lähtenyt nuorena pois kotoa. Olen asunut itsekseni ja nyt vähän vanhemmalla iällä löytänyt miehen. Miehen, joka arvostaa itsenäistä naista kuitenkaan olematta naisellinen. Olen herkkä ja tunteellinen, ja en todellakaan osaa kaikkea. Silloin annan mieheni tehdä sellaiset työt. mutta osaan sellaisia miesten töitä, joita suurin osa naisista ei osaa. Olen nimittäin motoristi ja joudun tekemään aika pitkälle kaiken itse. Sinkkuaikoina ei ollut ketään auttamaan ja olen yleensäkin kiinnostunut tekniikasta. Turha siis sinun on sääliä miestäni, koska hän vain ja ainoastaan ihailee minua!
Tuli vaan sellainen asia mieleen, että ehkä se olet sinä, joka on säälittävä. Siinä mielessä, että olet naisten vanki ja joudut hankkimaan kotiisi ns. kodinhoitajan rakkauden varjolla, etkä tasavertaista kumppania. Olette itseasiassa molemmat väärillä poluilla ja heikoilla jäillä. En varmaan koskaan voisi edes kuvitella rakastuvani kaltaisiisi luusereihin. Mielestäni sinulta puuttu rohkeutta!
p.s. meillä kotona on rauhallista eikä se ole mikään sotarintama. Mieheni on moderni eikä vanhoihin kaavoihin kangistuva tyyppi.
Onpa taas suvaitsevaisia muijia liikenteessä... Ihan muuten vihjeenä, ns. voittajanaiset eivät todellakaan hae miehiään Lähi-Idästä tai Turkista.
Sanoit "Olen herkkä ja tunteellinen" Ha ha hahaaaa...
Kukahan se tässä muuten oikein riitelee? Ai niin, mutta sinähän olit sitä mieltä, että riitely kuuluu hyvään suhteeseen ja riitojen välttely on mielistelyä. Meidän (sinun ja minun) suhteemmehan alkaa siis pikku hiljaa näyttämään ilmeisesti sinun kriteereilläsi katsottuna oikein hyvältä ja tasapainoiselta, vai mitä?
Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos kutsuu toista säälittäväksi, luuseriksi taikka asenneongelmaiseksi, niin kyseessä on toisen haukkuminen taikka solvaaminen, eikä keskustelu. Ilmeisesti et pysty asialliseen väittelyyn, vaan tahdot nimen omaan riidellä. Minä en tahdo.
Elän vuotta 2005 ja olen silti edelleen sitä mieltä, että aivan hyvin miehellä ja naisella voi olla suhteessa omat roolinsa. Miksi ei? Oletko sinä muka jonkinlainen auktoriteetti määrittelemään miten minun ja vaimoni pitää elää?
Miksi nostat koko ajan esille kotityöt ja niiden jakamisen? Ei kai kotityöt ole koko elämä vaan ainostaan osa sitä. Elämään kuuluu lisäksi esim. työ, harrastukset, lapset ja heidän harrastuksensa, Asunto/talo, Piha, mökki, Auto, Vene, yms..
Jos minä teen enemmän palkkatöitä kuin vaimoni ja ansaitsen sillä enemmän rahaa perheeseen, hoidan raha-asiamme ja laskumme, Korjaan talon ja hoidan pihamme, korjaan ja huollatan automme ja veneemme ja kuskaan lapsiamme harrasteisiin, niin miksi minun muka pitäisi tehdä puolet kotitöistä? Eihän vaimonikaan osallistu noihin minun töihini, eikä edes halua osallistua. Jos meille molemmille kerran sopii tälläinen roolijako, niin mikä se ongelma siis olikaan?
Kyllä minäkin toki laitan ajoittain astioita pesukoneeseen ja takaisin kaappiin ja laitan pyykkiä koneeseen ja otan sitä sieltä pois yms. mutta jos niin en joskus tee, niin vaimoni hoitaa asian ilman sen kummempaa keskustelua. En koe noiden hommien olevan epämiehekkäitä taikka vastenmielisiä, mutta koska en minäkään ehdi ja jaksa hoitaa sentään kaikkia asioita, niin vastuu noista asioista on sovittu kuuluvaksi vaimolle.
Aivan yhtä hyvin me olisimme voineet sopia, että vaimoni hoitaa auton ja veneen ja kiinteistön hoidon ja minä kotityöt, mutta meistä tämä toimii paljon paremmin näin.
Itse en voisi koskaan myöskään rakastua kaltaiseesi "naiseen", joka kädet rasvassa fiksaa prätkäänsä, silloin kun ei haasta riitaa kumppaninsa kanssa. Minusta kaltaisistasi "naisista" on naisellisuus, pehmeys ja äidillisyys tosi kaukana. En todellakaan halua itselleni kaltaistasi miehekästä "kova jätkä" "naista".
Suhteenne kuvauksen perusteella miehesi ei todellakaan kuullosta miltään "Alfa urokselta" taikka "laumanjohtajalta", vaan pikemminkin tossun alla olevalta pikku puudelilta, joka ei hauku ja nuolee kun käsket. No meitä on moneksi ja on tietysti hyvä, että olette löytäneet itsellenne sopivat kumppanit.
Jos suomalainen (luuseri)mies hankkii lapsia aasialaisen naisen kanssa, oletko koskaan ajatellut, että kaikki ajattelevat lapsista; tuo on sen huoran kakara ja miltä se lapsesta itsestään tuntuu hän tajuaa mikä oman äitinsä oikean ammatti. Säälin niitä lapsia : (
Huoria voi tuottaa tähän maahan vaimoiksi mutta älkää hyvät miehet tee niitä kakaroita heidän kanssaan, jos yhtään ajattelette asiaa lasten ja ympäristön kannalta. Koska ympäristö näkee aina aasialaisen naisen pelkästään huorana...........
Osuit aivan oikeaan ! Jossain vaiheessa lapset haluavat kuitenkin tietää, miksi heidän äiti on tullut toiselle puolelle maailmaa ja miksi on naimisissä vanhemman miehen kanssa.
Ja sama pätee näihin naisten eteläntuliaisiin, niidenhän kanssa niitä mukuloita vasta tehtaillaankin! Pitäis ajatella lapsia eikä omaa itteään.
En voi uskoa että suomalaiset pitäisivät kaikkia aasialaisia naisia huorina. En minä tai ystäväni ainakaan.
Ehkä ajattelet, että se huoruus on lähtenyt pois sen jälkeen kun olet "pelastanut" tämän neidon ilotyttöbaarista, ei se huoruus lähde sillä tavalla pois. Eikö huoruus ole sitä, että myy itseään rahasta ? Ja kuinka moni uskoo, että kyseessä on oikea rakkaus kun toinen osapuoli ostetaan ?
En tietääkseni ole sanonut, että riitely kuuluu hyvään suhteeseen enkä päinvastoin. Sanoin, että asioista ei aina tarvitse riidellä, vaan niistä voi keskustella. Ja jos riitaa tulee, niin ne voi käydä keskustelemalla läpi ja jos se menee niin pitkälle kuin riidan asteelle, niin riidelläkkin voi osata ilman haukkumista ja huutamista.Onhan se aika pitkälle totta, että jos tulee riitaa ja on pidättyväinen, välttelee, toisen mielistelyä.
Riitelykin on taito ja mielestäni riitelemistä ei pitäisi toisen miellyttämisen vuoksi vältellä. Jokaiseen suhteeseen vaan tulee sellaisia tilanteita, että joutuu riitelemään, aloittipa sen kumpi tahansa. En mielestäni myöskään ole sanonut, että nainen aloittaa aina riidan. Se oli ainoastaa sinun omaa aivoitustasi.
Enkä myöskään tässä sen enempää riitele kanssasi kuin sinäkään. Jos tämä on mielestäsi riitelyä, niin olet mielestäni väärässä. Siitä tunteellisuudestani ja herkkyydestäni voit toki omat johtopäätöksesi näiden kirjoitteluiden perusteella, mutta et tunne minua. Kun katsoo tota sinun tekstitystäsi, niin eikö siinä mielestäsi ole solvaamista ja haukkumista? Ihan taitaa olla jo ensimmäisessä kirjoituksessasi. Tunnut itse olevan oikein riidanhakupäällä ja nytkin tästä kirjoituksestasi saa lukea kuinka haukut minua ja miestäni oikein kypällä. Kannattaa tuossa asiassa mennä itseensä ja miettiä, oliko kenties itsessä syytä solvaamisessa.
En tietenkään voi sanoa miten muiden pitää elää, mutta onko sinulla oikeutta tulla kertomaan muille miten pitää elää. Alussa taisit puhua hyvästä ja onnistuneesta liitosta, kun roolit pelaavat oikein (mielestäsi) kotosalla, mutta samalla kerroit kuinka suomalaiset naiset ovat sellaisia ja tällaisia eli haukkumislinja. Jos kerrot omasta hyvinvoinnistasi, ei sillä pitäisi olla minkäälaista tekemistä meidän suomalaisten naisten kanssa. Jos olet tyytyväinen sellaiseen asetelmaan kotonasi, joka menee omien oppimiesi tapojen mukaan, niin fine, mutta se ei vie pois todellisuutta, että muillakin voi toimia homma toisella tavalla. Niinkuin minulla mieheni kanssa.
Kysyit että miksi puhun vain kotitöistä, niin yksinkertaisesti sen vuoksi, että annoit itse kirjoituksellasi niin suppean aihealueen. voin puhua toki työstä, harrastuksista ja muusta. Lapsista taisin mainitakkin. Sinullahan se ongelma tuntuu olevan siitä huolimatta, vaikka teetkin kaiken mainitsemasi ja kotityöt eivät kuuluisi sinulle. Ei se ole minun ongelmani miten te jaatte hommat kotona. Kerroin vain kuinka me teemme ja se toimii automaattisesti ilman mitään roolijaottelua. Minä en ole sen vähempää epänaisellinen, vaikka raapustan pihaa, maalaan seiniä, levitän mieheni kanssa pihalla soraa jne. Vasara ja naulat pysyvät hyvin kädessä. Sitäpaitsi teen erinäisiä hommia oman työni ja opiskeluideni lisäksi. Eikä sitävastoin mieheni ole vähempää epämiehekäs, vaikka tiskaisi tai laittaisi ruokaa. Ja niin hän tekeekin. Neljän lapsen kasvattaminen on vaatinut oma- aloitteiseksi. Kun työssä tarvitsee pukua ja kravattia, niin itse on hän joutunut aiemminkin silittämään omat vaatteensa. Ei siinä ole naista tarvittu. Eikä meillä ole mitenkään erikseen sovittu kuka tekee mitäkin.
Hyvähän se vaan on, kun kaikki eivät pidä kaikesta. Olen itse todellakin löytänyt sellaisen avoimen ja luovan kaverin, joka ei ole niin kaavoihin kangistunut, eikä muutenkaan ole kuivakka tapaus kuin eräät tuntuvat olevan Meillä ei leikitä roolileikkejä, vaan olemme reilusti ihmisiä.
En tiennytkään, että kaikki aasialaiset naiset (Japanilaiset, Intialaiset, Singaporelaiset, jne.) ovat huoria. Täytyykin valistaa illalla vaimoa ja kertoa hänelle, että hänkin on huora ja olen ostanut hänet tänne, häntä vuoden vanhemman "ukon" seksileluksi ja kotiorjaksi.
Huh, sääliksi käy aasialaisia miehiä, jotka joutuvat tekemään kaikki muut työt, kun naiset vaan huoraavat. Koska huora tarvitsee elääkseen useita asiakkaita päivässä/viikossa, niin tuohan tarkoittaa ilmeisesti sitä, että aasialaiset miehet eivät tee muuta kuin juoksevat huorissa koko ajan. Eihän turisteja riitä millään kaikille huorille, vai mitä?
Koko aasian talous lepää siis huoraamisen ja huorissa käymisen varassa. Missä ihmeen välissä niitä Nissaneita yms. sitten ehditään tehdä?
Ajattelet lapsen nähdessäsi, että siinä on huoran kakara? Jos niin teetkin, älä nyt tosiaan luule, että me fiksummat niin ajattelisimme. On tainnut sinulta jäädä käytöstavat oppimatta.
Huh huh sentään. Jos nyt haluatkin irviä jonkun miehen puolisovalintaa, niin ehkäpä jättäisit kuitenkin lapset asian ulkopuolelle.
Juuri näinhän se tietenkin menee. Vain onnettomat pervot matkustelevat aasiaan ja ovat siellä töissä. Nämä onnettomat pervot tietenkin iskevät silmänsä ainoastaan huoriin ja ainostaan huorat heihin. Sitten me wanhat pervot tuomme oman pikku seksilelumme tänne Suomeen kokkaamaan, pyykkäämään ja osallistumaan pervoihin seksileikkeihimme. Jos rahat on tiukassa niin ainahan rouva voi jatkaa täällä huoraamistaan ja hankkia laardia leivän päälle. Niin ja tietenkin samaan aikaan haetaan kunnalta ja Kelalta kaikki mahdolliset tuet.
Tälläistä tämä minunkin elämäni siis varmaankin on.. Voi minua ihmispoloa ja köyhää, hyväksikäytettyä vaimoraukkaani, ja varsinkin lapsiamme, jotka ovat huoran ja reppana luuserin risteytyksiä. Ei ole heillä varmaan paljon toivoa tulevaisuuden suhteen...
Oletko muuten zkelvin huomannut aasiassa liikuessasi naisia töissä muualla kuin bordelleissa, tyttöbaareissa ja huorakaduilla? Ai olet?
Jos olet, niin älä usko mitä näet, sillä oikeasti he kaikki ovat tietenkin huoria. He vaan etsiytyvät mukamas töihin tienaamaan, mutta oikeasti he etsivät vain asiakkaita ja tuo "kunnollinen" työ on heille vain kulissi.
Kaikkia keinoja täytyy tietenkin käyttää, että huorat pysyvät leivän syrjässä kiinni, sillä eihän asiakkaita millään riitä kaikille, kun kaikki naiset ovat huoria. Ylitarjonta ja kilpailu on tietenkin tiputtanut rajusti hintoja ja vakava deflaatio onkin vaivannut prostituutio bisnestä aasiassa jo pitkään.
Tämän vuoksi huorat yrittävät päästä länsimaihin naimisiin (taikka huoraamaan) keinolla millä hyvänsä, sillä omassa maassa ei ole tarjolla naisille mitään muita kuin niitä huonosti palkattuja huoran hommia.
Onneksi meitä säälittäviä, rumia, vanhoja, pervoja peräkammarinpoikia matkustaa nykyisin aasian vaimoja hakemaan, siksi kun me emme suomalaisille naisille kelpaa. Huorat saavat lisätuloja, tai pääsevät jopa länsimaihin nauttimaan lihapatojen ääreen ja reppanat saavat vaimoja tai ainakin seksiä (todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässään).
Maailma on yksinkertainen paikka, kun sen oikein oivaltaa. Mustaa ja valkoista selkeinä muotoina!
Juuri noin! Tiesit heti mistä puhutaan.
Tottakai tiedän mistä puhun. Jos on luuseriksi ja rumaksi syntynyt ja maalla äidin peräkammarissa lihavaksi ja pervoksi aikamiespojaksi kasvanut, niin tiedän toki mistä puhun.
Aasiasta piti tietenkin entinen huora vaimoksi tilata, sillä miten tälläinen ressukka muutenkaan naista saa? Onneksi on nuo postimyynti firmat! Ongelmia oli tietenkin siinä, että vaimoni ei ole kouluja käynyt, eikä osaa lukea, mutta onneksi se välittäjä auttoi. Vähän kallistahan tuo oli, mutta onneksi tarkasti säästämällä sain sairaseläkkeen riittämään....
Japsit ovat asia erikseen. Tarkoitin thaimaa, filippiiinit.
Tunnen useita mukavia naisia Kiinasta, Japanista ja Koreasta. Kuka tietää, ehkä joku heistä voisi olla tuleva vaimoni. Kaikki ovat koulutettuja ja eivät ole koskaan tyttöbaaria nähnytkään. Jos 2 % Thaimaalaisista/Filippiiniläisistä naisista pyörii tyttöbaareissa se tuskin tekee kaikkia aasialaisia huoria.
Sulla se mielikuvitus juoksee vähän liian vilkkaasti, nuo sinun luulosi pitävät yhtä paljon paikkansa kuin väittäisin nähneeni Elviksen lentävän ufoa.
Mitäs jos tästä lähtien sitten puhuisit vaikka kaakkois-aasialaisista.
En osaisi itse tiivistää asiaa paremmin.
ELI, jos et muuten naista saa, osta se Filippiineiltä tai Venäjältä.
sä osasit loistavasti kuvat sun arkielämän. hienoa.
Kummastuttaa tuo ihmisten tapa ajatella likimain kaikki thai- ja venäläisnaiset "ostetuiksi" naisiksi. Heitä pidetään automaattisesti huorina.
Aika moni noistakin maista tuleva tulee Suomeen täysin "kunniallisesti". Esimerkiksi suomalainen mies on voinut olla töissä tai opiskelemassa tulevan naisensa kotiseudulla. Moni venäläinen tulee esi-isiensä maahan paremman elämän toivossa. Ei jokainen venäläisnainen tule läheskään aina suomalaisen miehen perässä leveämpää elämää elämään !
Kyllä jokaisella meillä on oikeus etsiä parempaa elämää. Jos joku haluaa yrittää sitä Suomessa, tottakai hänen on saatava edes yrittää !
Harvempi haluaa elää toisten kustannuksella. Kyllä suurin osa ihmisistä kansallisuuteen tai syntyperään katsomatta haluaa itse ansaita leipänsä, täysin rehellisin keinoin.
Miksi ihmeessä ulkomailta tulevat ihmiset automaattisesti katsotaan jotenkin huonoksi asiaksi ? Ihmettelen vain. Eikä tuo toki pelkästään suomalainen ilmiö ole.
Enpä usko suomalaisnaistenkaan tykkäävän, jos heidät vain kansallisuutensa takia lykätään tiettyyn lokeroon.
Varmasti tuon vanhan ammatin harjoittajiakin tänne tulevien joukossa on. Isoon joukkoon mahtuu monenlaista, mutta uskon tuon joukon kuitenkin olevan vähemmistönä koko porukassa.
Olen itsekin asunut ulkomailla, ja asunut siellä työttömänä ulkomaalaisena. Siksi voin kuvitella itseni myös muualta tulleen asemaan. Tiedän miltä kuulostaa, kun kaikki ulkomaalaiset leimataan tietynlaiseksi vain syntyperänsä takia.
Itselläni on venäläinen tyttöystävä, jonka kautta olen tutustunut Suomessa asuviin venäläisiin ja muihinkin kansallisuuksiin. Useampikin nainen on sanonut, että he usein kokevat pahinta ennakkoluuloa suomalaisnaisten taholta.
Myös venäläisnaisen miehenä olen saanut kuulla olevani joku ihme luuseri. Olemme molemmat "kunniallisissa" ammateissa työelämässä.
Ei meitä niin kovin monen ihmisen hölmöt lausumat niin kovasti häiritse. Kyse on enemmänkin suvaitsemattoman ihmisen omasta ongelmasta.
Ihmetyttää kuitenkin välillä, millaisia hölmöyksiä ikänsä puolesta aikuiset ihmiset voivat päästää suustaan !
Ihmisten kielet, ihon väri ja tavat vaihtelevat, mutta "peruskakkiainen" on joka puolella sama.
Miksi ihmeessä sovussa ja erilaisuutta hyväksyen on niin hirmuisen vaikeaa elää ???
Ihmettelen vain hölmöyksissäni.
Ehkä joku tämmöisestä ottaa jotain nokkaansa .... Mutta se ei ole minun ongelmani. Sanonpahan vain ajatukseni, vaikka ei sillä täällä varmasti arvoa olekaan.
Ei kannata totuutta kamalasti kaunistella. Monet ja useat ja yhä useammat venakot ovat kyllä huoria, jotka Suomessa elelevät. Täällä käy erittäin paljon veväläisiä naisia, jotka ovat perseellään hankkimassa itselleen ja perheelleen elantonsa. Eikö parempaa keinoa löydy? Etelä- Karjalassakin naisten määrä yksikseen on huomattavan paljon suurempi kuin miesten. Syyksi tilastojen mukaan on "business."
Sitäpaitsi nämä paremman elämää etsivät, ja jotka avioituvat mitä epäsuhtaisemman suomalaisen miehen kanssa, ovat kyllä onnenonkijoita eikä mitään muuta. Mun mielestä suomalaisten miesten puolelta, näiden vosujen paapominen on älytöntä. Ei oikein jaksa ymmärtää, kun kerran ollaan päästy "Venäjän ikeestä," niin siihen tilaan pitäsi pyrkiä taas uudelleen. Suomalainen mies ei opi ikinä ja on mielestäni niin tavan tyhmä, että sanat eivät riitä.
On se kummaa kun sinkkuja pitää tolla lailla nimitellä. Peräkammarin pojat viittaa maaseutuun ja vanhempiensa kanssa elävään sinkkuun.
On niitä sinkkuja paljon enemmän kaupungissa ja onkohan se elämä sen ongelmattomampaa?
Kyllä Venäjällä on ihan yhtä tyylikkäitä naisia ja tyylikkäämpikin kuin Ruotsissa. Moskovan ja Pietarin kulttuuritarjontaan tottunut venäläinen ei mielellään edes tule Suomeen. Asiaa teitenkin helpottaa, jos on rakastunut suomalaiseen mieheen.
Suomalaiset naiset vain eivät usein kestä sitä että venäläinen kanssasisar käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa itsensä laittamiseen ja näyttävien vaatteiden hankkimiseen. Tavallinen venäläinen nuori nainen haluaa näyttää positiivisen sex appealin ulospäin ja sepä Suomessa ymmärretään usein väärin ja tulkitaan vaikka miksi.
Olen naimisissa filippiiniläisen naisen kanssa kuudetta vuotta ja ainakin omasta puolestani voin lämpimästi suositella avioitumista filippiiniläisen kanssa.
Tunnen useita suomalais-filippiiniläisiä pareja ja yleensä nuo parit vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta, eikä riitelyä tosiaan ole samassa määrin kuin suomalaisten naisten kanssa. Erojakin tiedän jonkin verran esiintyneen, mutta yleensä niiden syynä on suomalaisen osapuolen alkoholin käyttö ja/tai väkivaltaisuus.
Täytyy kuitenkin muistaa, että myös filippiiniläiset ovat yksilöitä ja sielläkin on niin hyviä, kuin huonojakin naisia. Ennen avioitumista kannattaa siis tutustua ensin, eikä rynnätä suin päin vihille.
Filippiiniläiset ovat sosiaalista ja perhekeskeistä väkeä. Suku on laaja ja siihen luetaan kaikki, jotka ovat jollakin tapaa edes etäistä sukua, taikka joskus jopa ne, joilla on sama sukunimi. Myös sosiaalinen elämä on yleensä vilkasta ja juhlia yms. on runsaasti. Katolinen kirkko on yleensä jokaviikkoinen kohtauspaikka.
Jos ystävälläisi on filippiiniläinen vaimo, niin miksi ihmeessä et hyödynnä häntä etsiessäsi filippiiniläistä kumppania? Hänellä on aivan varmasti tiedossa joku mukava vapaa sukulaistyttö, entinen luokkakaveri, tms. joka olisi kiinnostunut menemään naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Meneppä siis rohkeasti juttelemaan kaverisi ja hänen vaimonsa kanssa, niin pääset asiassa eteenpäin. Se on varmasti paras tapa ja olen aivan varma, että kaverisi vaimokin haluaisi mielellään saada tänne lisää sukulaisiaan.
Jos tuo edellä mainittu on jotenkin vaikeaa sinulle, niin toinen hyvä tapa on liittyä esim. Filippiinit seuraan ja mennä mukaan heidän toimintaansa täällä. Sitä kautta saat kontakteja ja tapaat täällä asuvia filippiiniläisiä.
Mikäli haluat lisää tietoa suomalais-filippiiniläisestä elämästä, filippiiniläisten naisten ja kansan luonteesta yms. niin anna sähköposti osoitteesi, niin täältä tulee...
Suosikaamme EU:ta kun kerta olemme EU:ssa, etsikäämme vain EU:n alueelta sitä puolisoa, mielellään pohjoismaista.
Oletko koskaan kuullut sanaa globalisaatio? Entä oletko kuullut WTO:sta?
Kekkosen ja neuvostoliiton päivät ovat jääneet kauas taaksepäin ja maailma on nyt jo aivan eri paikka kuin vielä 70-luvulla. Herätys!!!
Mulla ei oo mitään sitä vastaan et suomimiehet hakee vaimoja vaikka mistä. Omapahan on asiansa. Jos ovat hyviä, niin ok. Se on sentään kunniallista hakea vaimoa, mutta matkustaa ulkomaille rietastelemaan, se on moraalitonta ja elostelua. Semmoista miestä en arvosta sit pätkänkään vertaa.