huh,huh,et ahistaa...yök.kävin täl palstalla ja kyl on sit oksettavaa....romanssit ok ei siinä mitään.ja rakastuminen hieno juttu.yleensä tupaa vain toinen osapuoli olla varattu....siinä vaiheessa kannattaa ns,ottaa järki käteen.vaikka vaikeeta olisi olla luomatta haikeita katseita ym.jos molemmat ovat vapaita,ilman avio-avo pulisoa,ni sit antaa palaa...säästyy monet ja monien kyyneleet.ja jos avioliitos menee huonosti,ni hoitaa se puoli ensin kuntoon tai jos ei onnistu niin ,sit eri suuntiin.asia ei tietty yksinkertainen,mutta hirvittää moiset jutut.tämä minun näkemys asiasta.keskitytään työn tekoon.....suhde etenee luontevasti,jos tunne molemmin puolinen ja korostan-ei avio-avoliittoa samaan aikaan.olen kait tiukkapipo....
työpaikkaromanssit
aurinko
153930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ohhoh! Nythän nero löyty! Ihme, ettei kukaan ole koskaan ajatellut asiaa tolta kannalta.
Kyllä olet sitten viisas. Sulla on varmaan myös ratkaisu nälänhätäongelmaan ja aidsiin ja ebolaan..me muut ollaan vaan ihmisiä. ja sellaistakin sattuu..
Itse Einstein! Nyt kun kaikki on selvitetty voimme mennä levollisin mielin töistä kotiin ja juoda sen kunniak parit syanidipaukut!!
Arsenikkidrinkki vois kans olla hyvä. Nimittäin keskustelun alottajalle. Näis jutuis käy vaan tosi helposti niin, että se joka kaikkein kovaäänisimmin on tuomitsemassa muita, joutuukin itse just semmoseen tilanteeseen, josta on muita arvostellu.
Mutta kyllä se vain niin on, että joskus avio/avoliitosta täytyy pitää kiinni vain sen itsensä vuoksi. Aina ei huvita. Tai huvittaa nimenomaan joku muu. Kysymys kuuluukin, mitä itselleen sallii ja mihin suostuu. Ja ottaako virheistä opiksi. Halut kun tulee ja menee. Onhan niitä muutamia faktisia tekojakin: ei samaan hotellihuoneeseen muiden kanssa. Ei tekstiviestejä, jos saa, ei vastaa. Ts. ei aja itseään mahdottomaan tilanteeseen.
Kylläpä te kaikki vaikutatte niin viisailta. Totuus kuitenkin on, että kyllähän mies vieraisiin sortuu vaikka työpaikallaan jos sopiva sattuu kohdalle.
Naisten on turha yrittää meitä kouluttaa ja miehen on turha väittää, että on kunnollinen eikä koskaan petä. Joskus se napsahtaa. Siittämään miehet on luotu!
Tutustuimme työn merkeissä vaikka hän ei ollut töissä samalla työnantajalla (alihankkija) Olin hänen esimiehensä (nainen). Olimme olleet jo vuosia samassa työpaikassa. Tarkoitukseni oli vain yhdellä työpaikkaristeilyllä saada hänestä seuraa. Eronnut olin jo vaikka ex-mieheni ei sitä myöntänytkään. roikkui vain minussa ja lapsissa..Nyt on kulunut jo 10 vuotta ja tapailemme yhä, vaikka ei enää ole samalla työpaikalla. Emme asu yhdessä vaikka joskus tuntuu että olisimme perhe; hänen koira asuu mun luona ja avaimet mökille on molemmilla. mulla avaimet hänen asuntoon. Joten työpaikkaromanssi voi olla onnistunutkin
Moikka!
Hieno juttu! Mutta eihän kyseessä ole työpaikkaromanssi sinun kohdallasi vaan pysyvä kiintymyssuhde eli ihmissuhde! Hyvää kesää (koiralle kans) teille!
kiitos vastaajille.taisin osua muuraispesän päälle,kun muutama vastaajista kehoitti ottaa arsenikkia.en halunnut tuomita ,jos mun viestistä tuli se käsitys.mutta,kaiku vastaa niinkuin sinne huutaa.terv-varvas
Tekstiäsi olisi huomattavasti mukavampi lukea, jos käyttäisit isoja alkukirjaimia ja laittaisit välilyönnin pisteen perään. Ja sen pilkun jälkeen tulee kanssa väli. Ei ennen sitä. Kiitos ja hei.
Jospa Einstein lukisi uudelleen. Mehän oltiin kaikki niin mykistyneitä tuommoisesta viisaudesta, että suurin piirtein todettiin, että ME MUUT voimme nyt painua kotiin joko syanidipaukulle tai arsenikkidrinkille.
Taisi aihe kolahtaa aloittajan omaan nilkkaan.. Ikäväähän se on, mutta toista ei voi omistaa, vain kunnoittaa - tai olla kunnoittamatta.
olen samaa mieltä,työ ja romanssi erikseen,varsinkin jos kumpikin osapuoli on tahollaan naimisissa tai vak.suhteessa.Et ole tiukkapipo.
taidat kuitenkin olla?
Kiitos kun jaoit tuon nerokkaan ajatuksesi kanssamme; kyllä nyt jokainen on saanut tykönänsä ajattelemisen aihetta. Kiitos siitä.