Oon tällänen nuori äijä Lahesta joka on armeijassa. Armeijan aikana mulle ja mun tyttöystävälle tuli ero. Oltiin 4 vuotta yhdessä. Eron syy oli mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus oli siis kovaa tyttöystäväni puolelta. Minä päätin päättää suhteen koska oli kova stressi koko ajan että mitä pystyn tekemään ja missä olemaan ilman häntä. Meiltä puuttui myös hyvä kommunikaatio, joka meidän piti korjata. Olin kihlaamassa häntä ennen eroa.
Nyt ollaan oltu eronneena yli kuukauden, nähty ja pidetty yhteyttä koko tänn eron ajan.
Aluksi tämä ei tuntunut miltään mutta kahden viikon jälkeen tuli kaikki tuska. Olin ahdistunut koko ajan en saannut mitään iloa mistään, kun vain siitä että olin yhteydessä eksääni. Hänen näkeminen ja viestit toi iloa.
Nyt vanha suola niin sanotusti janottaa. Tajusin että hän on se oikea minulle enkä saa häntä pois päästäni. Välitän hänestä tosi paljon.
En oikein tiedä missä stressi tilassa olin kun päätin suhteemme mutta kadun sitä ylikaiken ja haluisin korjata kaiken.
En vain tiedä miten selvitä kaikesta kun eksäni ei halua suhdetta juuri nyt. Vaan mennään ajan kanssa eteenpäin. Eksäni siis haluaa pitää yhteyttä kanssani ja puhua puhelimessa, nähdään kans aina välillä. Ja kunnioitan eksäni päätöstä kyllä ja ollaan puhuttu avoimesti kaikesta.
Niin joitakin vinkkejä että kannattaako odottaa? Vinkkejä elämän jatkamiseen? Omia kokemuksia?
Jos oikeesti tietää että tämä on se oikea niin pitääkö tämä vain kestää.
Miten kauan kannattaa odottaa? Mitä voi tehdä että saisi taas sen kipinän?
Yrittäny itse kans mennä eteenpäin elämässä koska tiedostan sen etten voi odottaa loputtomiin.
Annan kaikille vinkin "Älkää ikinä erotko armeijassa" jos täällä on sellasii nuoria vielä, raskainta paskaa ikinä.
Entiiä miks kirjotan täällä mutt kaipa tänne jotain tulee.
Nyt ollaan oltu eronneena yli kuukauden, nähty ja pidetty yhteyttä koko tänn eron ajan.
Aluksi tämä ei tuntunut miltään mutta kahden viikon jälkeen tuli kaikki tuska. Olin ahdistunut koko ajan en saannut mitään iloa mistään, kun vain siitä että olin yhteydessä eksääni. Hänen näkeminen ja viestit toi iloa.
Nyt vanha suola niin sanotusti janottaa. Tajusin että hän on se oikea minulle enkä saa häntä pois päästäni. Välitän hänestä tosi paljon.
En oikein tiedä missä stressi tilassa olin kun päätin suhteemme mutta kadun sitä ylikaiken ja haluisin korjata kaiken.
En vain tiedä miten selvitä kaikesta kun eksäni ei halua suhdetta juuri nyt. Vaan mennään ajan kanssa eteenpäin. Eksäni siis haluaa pitää yhteyttä kanssani ja puhua puhelimessa, nähdään kans aina välillä. Ja kunnioitan eksäni päätöstä kyllä ja ollaan puhuttu avoimesti kaikesta.
Niin joitakin vinkkejä että kannattaako odottaa? Vinkkejä elämän jatkamiseen? Omia kokemuksia?
Jos oikeesti tietää että tämä on se oikea niin pitääkö tämä vain kestää.
Miten kauan kannattaa odottaa? Mitä voi tehdä että saisi taas sen kipinän?
Yrittäny itse kans mennä eteenpäin elämässä koska tiedostan sen etten voi odottaa loputtomiin.
Annan kaikille vinkin "Älkää ikinä erotko armeijassa" jos täällä on sellasii nuoria vielä, raskainta paskaa ikinä.
Entiiä miks kirjotan täällä mutt kaipa tänne jotain tulee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hänen olisi tietenkin tärkeää tietää tunteistasi, että haluaisit jatkaa hänen kanssaan, mutta että sinua stressaa hänen mustasukkaisuutensa. Kerro hänelle, että et halua hänen tuntevan niin, että sinua itseäsikin harmittaa, jos hän ei tunne voivansa luottaa sinuun. Teidän kannattaisi yhdessä pohtia, mitä voisitte tehdä, jotta tyttöystäväsi ei tarvitsisi tuntea tuota ikävää tunnetta. Mikä olisi sellainen teille molemmille sopiva kompromissi, että sinun ei tarvitsisi liikaa rajoittaa elämääsi tai pelätä aiheuttavasi pahaa mieltä toiselle, mutta että jos voisit tehdä jotakin kohtuullista tyttöystäväsi tunteen helpottamiseksi? Voisitte esimerkiksi sopia menoista, ja sinä laitella vaikka välillä viestiä missä liikut ja kenen kanssa, jotta tyttöystävän mieli voisi rauhoittua. Ensin helpompia tilanteita ja vähitellen vaikeampiin, jotta hän voisi rauhassa opetella luottamaan.
Sanoisin, että kannattaa vielä yrittää. Ja jos ongelma on syntynyt armeijan aikana, niin kokeilla uudestaan ainakin sitten, kun olet päässyt armeijasta. Jos kerrot hänelle, että tajusit tehneesi virheen, liian hätäisen päätöksen, että et haluakaan luopua hänestä, tunnustat rakkauttasi jne., niin kyllä ainakin itse lämpenisin.
No voi olla nyt ihan hyvä miettii kummanki rauhassa, kun ootte noin nuoriaki vielä. Sulla on nyt vaan toi pahin vierottautumisvaihe päällä, kuitenki neljä vuotta aika pitkä aika seurustella. Ja onhan elämä jotain aivan muuta ilman sitä elämän aspektia. Mutta sitä vapauttahan sä kaipasit, nauti nyt siitä, vaikka pakolla nyt näin ensialkuun. Pahinta jäädä murjottaan ja miettiin vääriä liikkeitään. Ja ennenkaikkea, ton tyttös tahtohan on nyt se määräävä, sä ehkä sait siinäki jonkin sysäyksen aikaan tuolla omalla vapaudenkaipuullas. Alkoi miettiin elämän monia mahdollisia polkuja. Ja jos teidät sitten toisillenne kuitenkin tarkoitettu on, kyllä se veri vetää teidät uudestaan yhteen, ja luultavasti varmempi on silloin yhteytenne, koetellumpi.
Sulla on nyt joku aikavääristymä tuossa mielenmyllerryksessäs päällä. Ootta ollu erossa neljä viikkoa, ja juttus kuulostaa kuin olis kyse jostain paljon dramaattisemmasta kaipailusta. Puhut tuossa loputtomiin odottamisesta ja eteenpäin menostas, ja toisaalta ainoosta oikeestas samaan hengenvetoon. Ja tämän olet tajunnutko ton nyt kuukauden mittasen eronne aikana. Eteenpäin menee varmaan vähän kuin itsestään sitten kun sen aika on. Ehkä hiljakseltaan ja pienin askelin. Ja jos hän taas oikeesti on se ainoo oikea, sä odotat sitte häntä vaikka loppuelämäs.
Sanoisin, että ole vaan ihan cool.
jos nyt te aloittaisitte seurustelemaan sen takia, että sinä et kestä olla erossa hänestä, niin olet altavastaajana ikuisesti teidän parisuhteessa ja saat tuota mustasukkaisuuspaskaa niskaasi aina.
Rajoita yhteydenpito vain ihan minimiin. Toivottelet hyvät juhlapyhät ja muistat häntä merkkipäivänä jne. Jos nainen sinua oikeasti haluaa, aktivoituu hän jossain vaiheessa ja samalla hänellä no kasvanut kunnioitus sinua kohtaan. Jos taas ei aktivoidu, niin silloin ei niin väliäkään.
Ah, nuori rakkaus!
Ensirakkaus on voimakas tunne ja nuorena muutenkin maailma on aika mustavalkoinen, kun ei ole vielä paljoa kokemuksia tunneasioista. Tämä on vaan vanhan sedän höpinää, mutta harmi kyllä niin se vaan on että elämä opettaa.
Siihen vanhan suolan himoon ei oikein auta muu kuin ottaa etäisyyttä. Uudet (nais)kokemukset sitten pikku hiljaa häivyttävät sen vanhan suolan kaipuun. Mitä enemmän sen eksän kanssa on tekemisissä, sitä vaikeampaa on siirtyä eteenpäin ja päästä yli tuosta (toimimattomaksi jo kerran todetusta) suhteesta.
Mutta se lie ihan sama mitä täällä netissä kukaan höpisee, itse se on kantapään kautta kokemukset koettava ja elämä elettävä!
Yritä vaan selvitä päivä kerrallaan. Tyttö ei halua jatkaa joten kaikesta päätellen ei rakasta sinua oikealla tavalla, on vaan halunnut jonkun tukikepikseen ja halunnut omia sinut.
Kun pääset tämän yli voit rauhassa etsiä ja löytää rakkauden.
Voimia ja siunausta.🙏
Lisään vielä, tyttö pitää sinua omalla tavallaan liekassa kunnes löytää uuden miehen, sitten sinulle ri ole tarvetta.😟
Totta
Itekin nyt suosittelisin vaan sitä välimatkaa exään. Älkää olko yhteydessä. Turha nyt roikkua kun tekee pahaa.
Intissä kyllä saa ajatukset muualle ja tupakaverit varmasti keksii jotain, joka vie ajatukset muualle. Voin sanoa, että suhde joka ei ole terveellä pohjalla on todella raskas stressitekiä intin viereen. Helpommalla pääset kun olet sinkku ja tarvitsee vain huolehtia, mihin päivärahat riittää.
Jos parisuhde ei suju, niin ehkä olisi tosiaan helpompi olla täysin erossa intin aijan - sen aikana kun ollaan paljon erossa muutenkin. Ehkä turha intin aikana yrittää sitä parantaa. Mutta sitten sen jälkeen voi katsoa uudestaan, jos molemmista siltä tuntuu