Takana reilut kymmenen vuotta yhdessä elettyä elämää, liitosta kouluikäinen lapsi.
Ulkoisesti meillä menee hyvin, rakkauttakin on.
Puhumme paljon asioista ja kun riitelemme, se on sellaista mököttämistä.
Mutta tällä hetkellä en tiedä kuinka meidän käy ? Miehellä alkoholiongelmaa, ja vuosia on elämä ollut kuin veitsenterällä elämistä.
On tietty ollut ihania hetkiäkin, kun mies on pystynyt skarppaamaan juomisen kanssa.
Olen aina tukenut häntä ja pysynyt vierellä, itse en juurikaan juo enkä istu kapakoissa. Minulle perhe-elämä on tärkeintä.
Parhaillaan mies on kaverinsa kanssa kaukana ulkomailla, oli taas tällainen päähänpisto; ryyppykaverin kanssa lentokentälle ja koneeseen, ilmoittamatta mitään kotiin. "Kyliltä" sain kuulla jälkikäteen missä se ukko viillettää, huhhuijaa.. Oikein ahdistaa, arkea on pyöritettävä, töissä käytävä ja lapsi hoidettava.
Mies on aivan ihana perheenisä silloin kun on selvä kausi. Hyvin meni pitkän aikaa, mutta sitten taas maailma romahti !
Ehkä on pikkuhiljaa tajuttava että viinanvoimalle ei voi mitään.
Onko kohtalotovereita ?
Tiedän että mies välittää lapsesta sekä minusta, mutta ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan ?
Tällä hetkellä olen todella raivoissani !!!!
Ulkoisesti meillä menee hyvin, rakkauttakin on.
Puhumme paljon asioista ja kun riitelemme, se on sellaista mököttämistä.
Mutta tällä hetkellä en tiedä kuinka meidän käy ? Miehellä alkoholiongelmaa, ja vuosia on elämä ollut kuin veitsenterällä elämistä.
On tietty ollut ihania hetkiäkin, kun mies on pystynyt skarppaamaan juomisen kanssa.
Olen aina tukenut häntä ja pysynyt vierellä, itse en juurikaan juo enkä istu kapakoissa. Minulle perhe-elämä on tärkeintä.
Parhaillaan mies on kaverinsa kanssa kaukana ulkomailla, oli taas tällainen päähänpisto; ryyppykaverin kanssa lentokentälle ja koneeseen, ilmoittamatta mitään kotiin. "Kyliltä" sain kuulla jälkikäteen missä se ukko viillettää, huhhuijaa.. Oikein ahdistaa, arkea on pyöritettävä, töissä käytävä ja lapsi hoidettava.
Mies on aivan ihana perheenisä silloin kun on selvä kausi. Hyvin meni pitkän aikaa, mutta sitten taas maailma romahti !
Ehkä on pikkuhiljaa tajuttava että viinanvoimalle ei voi mitään.
Onko kohtalotovereita ?
Tiedän että mies välittää lapsesta sekä minusta, mutta ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan ?
Tällä hetkellä olen todella raivoissani !!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muuta lapsesi kanssa pois kotoa.Tee selväksi että jos miehesi ei hae apua ongelmaansa niin tulee ero.Me koko perhe muutettiin toiseen asuntoon kun isä oli ulkomailla,lähti just samaten ettei kertonu perheelle eikä soitellu että onko se edes hengis..Pikkuvelikin kysy itku silmässä ette onko isä kuollu...Isänikin oli hyvä/rakastava isä selvinpäin,mutta viina vei samallalailla hänetkin..Ja vieraita naisia tuli mukaan sitä enemmän mitä kauemmin juominen jatkui..Katottiin samanlaista isän toilailua n.10v.ja sit alko kaikilla menemään hermot..
Ei se muuttaminen paljoa kyllä auttanu,isä patoutui erosta ja tuli kännis aina huutamaan meidän uuteen kotiin.
Nyt erosta n.6 vuotta ja nyt vasta isä on vähä jätteny äidin rauhaan,mutta juominen jatkuu ja pahentuu koko ajan...Isä itte ei halua viinasta eroon.
Lapsesikin kärsii tilanteesta paljon..Paljon enemmän kun voisi kuvitella.
sen takia kannattaa erota jos ei miehesi muutu..
Avioero on aina raskas prosessi,mutta ajan kanssa ne haavat parantuu.Ei kannata jäädä tuleen makaamaan..
Voimia ja hyvää kevättä..!!
Kiitti viestistäsi.
Ei ole niin helppoa ottaa ja lähteä. Mielestäni miehen kuuluu muuttaa pois kotoa jos ei huvita perhe-elämä. Mieshän tässä on tehnyt väärin enkä minä.
On tämä vaikeaa, ruokahaluttomuutta ja unettomia öitä. Pakko vaan skarpata. Välillä tulee tunne että olenko tulossa hulluksi ?
Olen nyt lukuisia kertoja jättänyt miehelle soittopyynnön kaverinsa kännykkään , hän ei vaan soita ! Tulee mieleen heti muut naiset ym.. miksi muuten pakoilee ?
Suhteemme on aina ollut luottavainen, nyt usko hiipuu.
Olen ehkä liian herkkä tekemään suuria muutoksia, tietty sitä viimeiseen asti toivoo harmoonista perhe-elämää.
Ahdistus on tällä hetkellä kova, tulee mieleen miksi tekee minulle näin, koska ei ole mitään syytä.
ois muuttanu pois kotoa,mutta ei suostunut.Eikä äitillä olisi ollut varaa maksaa sitä pois talosta..
Ei se kai ottanut tosissaan ettei me kerta kaikkiaan jakseta enää kattoa sen touhuja ja se luuli ettei äitillä oo varaa ostaa meille edes pienempää asuntoa,se luuli ettei pärjätä ilman sitä.
No olihan meillä sitte aika tiukkaa kun muutettiin pois,meitä on 3lasta,mutta kyllä sen kesti kun pääsi pois sieltä.
Kyllä isän vaatteet laitettiin jo jätesäkkiin autotalliin vinkiksi,mutta tuli vaan huutoa että minkä takia hänen vaatteet on sielä.
Et ole tulossa hulluksi,mutta pitemmän päälle syntyy patoutumia..Tenavana olin hiljainen enkä sanonut mitään vaikka kuinka v*****i..Nykyään tulee sanottua vähä liiankin herkästi ja pahasti..Ainakin isälle,mutta eihän kenekään hermot ikuisesti kestä..
Ei miehelläsi välttämättä oo muita naisia,mutta jos se hirveesti kännäilee ja on viikonloppuja/viikkoja pois kotoa nii aika todennäköstä.Riippuu tietenkin miehesi luonteestakin.
Äitinikin on herkkä ihminen ja sille oli tosi kova se ero,sanoi just yks päivä ettei se muista siitä kun muutettiin oikeen mitään koska oli kai vähän sokissa ja verenpaine nousi korkeelle.Mutta kyllä se on nykyään enemmän kun tyytyväinen ratkaisuunsa...Voi vielä löytää miehen joka kunnioittaa ja rakastaa kunnolla..
Ehkä sinun kannattaa soittaa kriisipalveluun ja Al-Anon-vertaistukipuhelimeen. Minua ainakin auttoi paljon puhelimessa puhuminen, kun olin ahdistunut miehen seottua ja muutettua pois kotoa.
Yritä ottaa selvää, mistä miehet varasivat lennon ja hotellin. Ehkä hotellin respa välittää viestin, jos tekstiviesti ei tule perille.
Ehkä oloasi myös helpottaa, jos kirjoittelet Soneraplaza/Ellit/Kristallipallopalstalla.
AA-avoimissa ryhmissä keskustelin raitistuneiden miesten kanssa. He selittivät outojen retkiensä taustoja. Lue AA:n punainen kirja. Siten opit ymmärtämään alkoholismin luonteen.
Alkoholismi on aivosairaus. Käytös on täysin järjetöntä. Häipyminen "karkailu" minun sanastossa on joka päiväistä touhua.
Voimia sinulle. Jos ahdistus painaa liikaa, käy lääkärillä. Miehesi on turvassa. Älä ole huolissasi hänen takiaan. Minulle viisaat sanoivat, että juopoilla on aina suojelusenkeli mukana. He säästyvät vaaroista kuin ihmeen kaupalla. Luota siihen. Minäkin olin aikoinaan hirveän hädissäni lastemme isän takia. Hän voi nykyään hyvin. Katkaisuhoito viime kesänä on tuottanut tulosta. Mies on vihdoin työelämässä.
Onnellisiakin tarinoita on. Taidan vain olla ainut netissä, joka jaksaa pitää toivoa yllä.
Vertaisryhmissä opin, ettei toivotonta tapausta olekaan. Rukoillaan miehesi puolesta.
Siunausta teidän perheelle. Hiljaa hyvä tule.
Päivä kerrallaan.
Pakkaa henkilökohtaiset muovikassiin ja nosta kassi ovelle. Kun se tulee kotiin, laita maailmalle takasin. Olet sen puoliso, et sen äiti, et majatalonpitäjä, et paidanpesijä. Mulla on kokemusta samanlaisesta miehestä, ei se enää mua ja lasta ajatellut, (kuten olet huomannut)kaverit, kaverit, kaverit, auto, työ, ja sitten lapsi, minä siellä hännänhuippuna ja loppuaikoina ei ollenkaan mua ollut siinä listassa, tuli montamonta muuta, ja kaikkien kanssa piti öitseä, viikonloppujakin. Kunhan toivut erosta, huomaat, miten elämä on helpompaa ilman murehtimista. Hanki erovaiheessa ammattiapua, siten on helpompaa.
Voi hitto tuota sun miestäsi. Täysin vastuuton murkkumies ja vielä isäkin :(
Onneksi lapsellasi on kunnollinen ja hyvä emo, sinä :)
Jollain tavallahan pitäis selvittää, kaukanko miehesi on reissussa ennen kuin tekee katoamisilmoituksen. Ymmärrän kyllä huolesi ja tuskasi. Mielikuvitus lisäksi maalaa piruja lisää seinille.
Jos et nyt voi muuta, jätä "herran haltuun", ethän perässä voi mennä tarkistamaankaan.
Mutta kun miehesi palaa, tee selväksi, että tämä oli se toiseksi viimeinen kerta. Seuraavalta reissulta ei enää kotiin ole tulemista.
Ota nyt prioriteeksi sinä ja lapsi. Miehesi tulee kaukana perässä.
Voimia sinulle siskoseni.
Elin viisitoista vuotta suhteessa, josta alkoholi alkoi ottaa omaa osaansa.
Mies oli ihana ja rakastettava, kunnes avasi ensimmäsen pullon olutta. Silloin unohtui ihana vaimo ja vielä ihanampi lapsi.
Elimme ainakin kymmen vuotta niin että tilanne vain paheni pahenemistaan. Mitään väkivaltaa ei ollut ja rahaa oli mutta mies saattoi viipyä reissullaan luvattoman kauan. Välillä meni viikko ja joskus kaksikin.
Kotiin kuitenkin palattiin aina yhtä surullisena ja anteeksi pyytävänä. Tilanne oli kuitenkin kuukaukden kahden kuluttua täysin sama taas. Aloin pistämään asioita järjestykseen ja mietin mitä elämälle teen, näinhän se ei voinut jatkua. Me kaikki kärsittiin valtavasti, suru ja huoli oli tuskaista. Sillä mies ei koskaan reissuillaan vastannut minulle edes puhelimeen tekstiviestistä puhumattakaan. Sekö oli sitä rakkautta?
Nyt olen asunut yli vuoden yksin, siis ilman miestäni ja hän jatkaa samanlaista elämää uuden naisen kanssa. Tosin he voivat ottaa myös yhdessä koska ei ole lapsia tiellä. Surullista on että mieheni pystyi noin vain unohtamaan meidät. Painoi oven kiinni ja siinä meni viisitoista vuotta. Ei tarvinnut taakseen katsoa. Olen kuitenkin varma että jotain päivänä hän löytää kaiken edestään.
Minä en uskaltanut ero päätöstä tehdä vaan mieheni lähti, koska aloin olla etäinen mutta voimia sinulle.
Mieheni runsas alkoholin käyttö ja viikon katoamiset toistuvasti veivät mieheni ja minun välisen suhteen lopulta siihen pisteeseen, että terveyteni ja lasten hyvinvoinnin vuoksi lopetin oman riitelyni, odottamisen, unettomat yöni ja väsymiseni. Annoin itse itselleni luvan erota.
Aloin ajatella itseäni ja lapsiani, työssä jaksamistani ja mielenterveyttäni ja muutin pois. Mies ei lähtenyt, enkä keskustelujemme jälkeen nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. 16v. kestänyt avioliittomme loppui ja lähtöpäätökseeni olen vain tyytyväinen.
Olen paremmassa kunnossa mieleltäni kuin vuosikausiin. Mies jatkaa entiseen malliin elämäänsä ja alkoholinkäyttö on runsasta, aiheuttaa hänelle taloudellisia ongelmia ja lähipiiri on huolissaan.
Erosta on nyt kolme vuotta aikaa ja uutta suhdetta en halua. Elän nyt lasten kanssa ja teen työni ja kotona sen mihin pystyn ja aika riittää. Ei ole pahaa oloa minulla eikä lapsilla, vaan he kertovat että nyt on kaikki paremmin kuin silloin. Riitelyt ja oma huono olo ei voinut olla vaikuttamatta myös kodin yleiseen ilmapiiriin.
Tällä hetkellä miehesi ei rakasta sinua ja lastanne. Hän rakastaa viinaa. Ja kun on selvä kausi hän odottaa vain saavansa viinaa.
Miksi miehesi ei ole hakenut apua AA:sta vai oletko puhuneet siitä eikä mies myönnä viinan olevan ongelma? Miehesi ei ole vielä löytänyt pohjaansa mutta hänen pohjansa voisi olla se että sinä ja lapsi lähdette. Se ehkä avaa hänen silmänsä tai sitten ei. Sinun täytyy nyt ajatella itseäsi ja lastasi. Onko lapsen hyvä elää näin? - isi poissa ja äiti ahdistunut.
Tiedät jo vastauksen. On kamalaa herätä aamulla ja miettiä huolissaan mitä päivä tuo tullessaa, se vie kaikki voimat. Elin itse kolme vuotta narkomaanin kanssa. Meillä on parivuotias lapsi.
Miehen pohja oli kun hän joutui vankilaan ja menetti meidät. Hän itse haki apua ja on ollut nyt pari vuotta selvinpäin. Olemme yhdessä eikä Elämä ole koskaan ollut yhtä ihanaa. Oikea rakkaus voitti.
On puhuttu asiasta ja myös itketty ! Mies katuu aina ryyppyreissujaan jälkikäteen, itkee ja vannoo, että nyt loppu juominen, mutta aina tulee se viinanhimo yllättäen ja kaverit houkuttelee ! Ja itse olen aina uskonut ja toivonut parempaa huomista !
Aina olen antanut miehelle vapaat kädet tavata kavereitaan ja käydä kaljalla, eihän toista voi vangita.
En ole nähnyt ? ongelmana jos käy kerran viikossa tuulettumassa, mutta ei näemmä koskaan tiedä milloin tuo yksikin ilta voi johtaa ryyppyputkeen.
Miehen ongelmat juontaa edellisestä liitostaan, otaksun. Heillä ero oli pitkä ja raskas, firmat kaatui konkurssiin, silloinen vaimo erittäin mustasukkainen ja viinaan menevä. Mies hoiti lapset (heillä jo kaksi täysi-ikäistä lasta) ja joutui elämään kuin vankilassa akkansa mustasukkaisuuden takia.
Uskon että mies elää sitä menetettyään nuoruutta.
Itse ihmettelen nykytilaa suuresti, meillä muuten menee kaikki ookoo. Itse olen huolehtiva "kana emo". Taloudellistakaan ongelmaa ei ole.
On mies käynyt terapiassa juttelemessa vuosia sitten, en näe että siitä oli mitään apua, ainoastaan vain hetken.
Ehkä se on pikkuhiljaa luovutettava ja uskottava että elämä ei voi jatkua näin. Mies on valinnut sen paremman elämänsä viinapullojen ja kaljakuppiloiden keskeltä.
Alkoholin käytölle löytyy aina joku syy, ehkä se kannattaisi selvittää.
Teidän liitossa on jotakin pielessä ja asia kaipaisi perinohjaista puhumista, pystyttekö keskustelemaan asioista?
Mies ei ehkä tunne olevansa enää "Mies" perheessä ja hakee miehuutta ja kohtalotovereita muualta?
Itse huomasin juovani alkoholia silloin kun nainen oli kotona. Hänen poissaollessaan minulla oli muuta parempaakin tekemistä.
Me puhuimme asiasta ja otimme aikalisän, muutin pois yhteisestä asunnosta. Vaimoni halusi myöhemmin että palaisin hänen luokseen, mutta minä en enää halunnut koska elämäni oli taas raiteillaan, se suorastaan hymyili verrattuna avioliitossa riutumiseen ja tylsyteen, jälkeen päin olen tulkinnut nämä juomiseni syyksi?
Nyt olen ns. uusiosinkku ja aion pysyäkin, elämä on nyt mielekästä.
Teidän suhteessa voi olla sama, nostakaa se kissa pöydälle ja puhukaa ja vielä sen jälkeen puhukaa.
mun ex-kumppani oli vedellyt lärvejä jo aiemminkin, sain myöhemmin sen velipojilta tietää. Sillä oli joku sisäinen tarve kitata sitä viinaa niin paljon kuin kerkesi. Oli sillä asiat hyvin tai huonosti, aina oli syytä vetää perseet olalle.
ihmisestä kiinni tai siitä kuinka hyvä liitto on..Kyllä se tulee sen alkoholistin pääkopasta/tarpeista..
Tiedän monia joilla ei oo mitään ongelmia ja muutenkin asiat/suhde kunnossa...
Viina vie miestä..Ja heikko pitää olla jos parin ongelman takia alkaa juomaan,siitä ei sitte helpolla pääse eroon..Ja siinä meni perhe,työpaikka,ajokortti ja seuraavaks varmaanki talo...
miten paljon vielä haluat ja pystyt venymään. Et voi muuttaa puolisosi tapoja vaikka miten yrittäisit, niin surullistakin kun se on. On turha kantaa syyllisyyttä niistä sanoista joita olet joutunut kuuntelemaan. Tietysti ne ovat nyt vain sanoja, myöhemmin toivottavasti näet itsekkin sen toivottoman tilanteen jossa itsesi kanssa olet.
Itsetuntosi ei nouse silmänräpäyksessä pinnalle sieltä missä se nyt on, mutta antamalla itsellesi mahdollisuuden nähdä asiat realistisesti, se alkaa sieltä nousta. Tunnet varmaan avuttomuutta, koska haluaisit auttaa miestäsi kaikin keinoin. Muutos voi tapahtua vain jos miehesi itse riittävän ajoissa tajuaa itse alkaa muuttaa itseään.
Miettimisen arvoinen asia sinulla on siinä, mitä olet valmis vielä itsestäsi antamaan miehellesi ja pystytkö elämään niiden pelkotilojen kanssa joita miehesi on sinulle aiheuttanut, vaikka muuttaisikin käytöstään.
Voimia kestää kiirastulesi.
potkaise kovaa perseelle tommosta ukkoa ja älä osta ainakaan lentolippua sille takas jos on ryypännyt rahansa.se on paha sairaus josta on vaikea parantua lopettamis päätöksiä ne lupaa mutta ei niitä kannata todesta ottaa.pilaat vain oman ja lapsesi elämänja lopulta olet itsekkin sairaana. meidän perheessä parani alkoholi ongelma kerralla kun potkaisin muijan pihalle ja otin lapset itselle HAUSKAA KEVÄTTÄ
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, siinä missä mikä tahansa mielenterveys-sairaus.
Paraneminen pakonomaisesta, fyysisen ja henkisen riippuvuuden aiheuttamasta juomisesta ei ole yksinkertaista ollenkaan. Tutustu alkoholismiin. Hanki tietoa ja ymmärrä itse, että miehesi juominen ei ole sinun hallittavissasi.
Itsesi takia jo voit lopettaa kärsimyksesi liitossa, jossa oma mielenterveys on kovalla koetuksella.
Miehesi tehtävä on hoitaa itse itseään, ja sinun tehtäväsi on hoitaa itseäsi. Lapset voivat huonosti aina kun vanhemmat voivat huonosti.
Alkoholin käyttöön on syynsä ja seuraukset voivat olla todella huonoja. Mies on niin riippuvuussuhteessa siihen, ettei irrottautuminen ole yksinkertaista.