Hei.
Päätin pitkän harkinnan jälkeen ottaa asian täällä esille ja kysyä ihmisten mielipidettä parisuhteessani ainakin minun mielstäni olevaan ongelmaan.
Tilanne:
Vaimoni harrastaa aktiivisesti koiranäyttelyitä. Kiertää monena vloppuna eri paikkakunnilla näyttelyissä, joka on minulle täysin ok. Itselläni on taas omat harrastukset, joissa vietän mahdollista vapaa-aikaani ajoittain. Sitten se asia, jonka koen ongelmaksi tai ainakin vaivaksi. Vaimo myös kasvattaa koiria meillä kotona. Tällä hetkellä kotoamme löytyy kahdeksan koiraa. Koirat eivät ole kovinkaan suuria eikä aikuisista yksilöistä pahemmin olekaan haittaa. Päinvastoin, ne ovat minullekin rakkaita lemmikkejä.
Kitkaa parisuhteeseemme tuo lähinnä pennut, jotka nyt tietysti kakkii ja pissii vähän väliä lattialle kun eivät vielä ole oppineet sisäsiisteiksi. Joudun monesti ja moneen kertaan huomauttamaan puolisolleni tästä, että täällä on taas pissaa ja kakkaa ja tuolla ja ties missä ja päivittäin. Saan tähän yleensä kiukkuisen vastauksen, että no siivoa pois kun kerta näet. Vastaan tähän, että ei kuulu minulle, koska eivät ole minun koiriani eikä minun harrastus. Ja kun hän on koko vlopun ajan pois kotoa näyttelyissä niin minullehan se vastuu tulee, että siivoan pentuaitaukset, ruokin koirat, käytän ulkona yms. Ja saan huudot jos jotain on tehty väärin tai jäänyt tekemättä. Mielestäni tämäkään ei mitenkään automaattisesti kuulu minulle. En esim voi lähes koskaan itse lähteä vlopuksi mihinkään, koska minulle jää tämä koirahoitolan vetovastuu.
Lisäksi uusia koiranpentuja ja tietysti myös vanhempia koiria pitäisi jaksaa olla kuvaamassa ties mistä syystä milloinkin. Tässäkin kohtaa yleensä saan huutoa ja kiukuttelua kun olen ottanut valehtelematta n.200 kuvaa eikä niistä yksikään kelpaa ja totean, etten enää jaksa. Olen kuulemma itsekäs paska kun en koskaan viitsi hänen koiriaan kuvata. Kuviahan sitten muokataan somea varten loppuilta ja kadotaan johonkin sohvan nurkkaan kuvia selaamaan ja muokkaamaan.
Tähän koirien jätös asiaan palatakseni niin jätökset voivat helposti olla lattialla useamman päivänkin ennen kuin puolisoni niitä viitsii siivota. Sitten valitetaan kun en viitsi esim pestä lattioita. Miksi ihmeessä kuluttaisin aikaani lattioiden pesuun kun sinne ilmestyy joku kakka ja/tai pissa jo pesun aikana. Sekä ei paljoa huvita vaihtaa uusia lattialistoja ja syötyjen tilalle, koska koko ajan tulee uusia pentuja, jotka nakertavat kulmat listoista kuitenkin. Itseäni häiritsee asia, tahtoisin talon olevan siistissä kunnossa, mutta puolisoni koiraharrastus ei oikein mahdollista sitä. Olen koittanut ottaa asiaa puheeksi monen monta kertaa, mutta jotenkin se aina kääntyy siihen pisteeseen, että minä vaan valitan.
On myös minulle mainittu, että lähde sitten jos ei täällä asuminen kelpaa. Rakastan puolisoani valtavasti ja muuten tulemme hienosti toimeen, mutta koiraharrastus on pahentunut vuosi vuodelta, ja on vienyt meiltä lähes kaiken kahden keskeisen ajan, jonka myötä molemmat tekevät vain omia asioitaan, joka varmasti ajaa meitä kauemmas toisistamme koko ajan enemmän. Ja olenkin jo vilautellut ajatusta päässäni, että millaista elämäni olisi jos oikeasti lähtisin pois ja eroaisimme.
Päätin pitkän harkinnan jälkeen ottaa asian täällä esille ja kysyä ihmisten mielipidettä parisuhteessani ainakin minun mielstäni olevaan ongelmaan.
Tilanne:
Vaimoni harrastaa aktiivisesti koiranäyttelyitä. Kiertää monena vloppuna eri paikkakunnilla näyttelyissä, joka on minulle täysin ok. Itselläni on taas omat harrastukset, joissa vietän mahdollista vapaa-aikaani ajoittain. Sitten se asia, jonka koen ongelmaksi tai ainakin vaivaksi. Vaimo myös kasvattaa koiria meillä kotona. Tällä hetkellä kotoamme löytyy kahdeksan koiraa. Koirat eivät ole kovinkaan suuria eikä aikuisista yksilöistä pahemmin olekaan haittaa. Päinvastoin, ne ovat minullekin rakkaita lemmikkejä.
Kitkaa parisuhteeseemme tuo lähinnä pennut, jotka nyt tietysti kakkii ja pissii vähän väliä lattialle kun eivät vielä ole oppineet sisäsiisteiksi. Joudun monesti ja moneen kertaan huomauttamaan puolisolleni tästä, että täällä on taas pissaa ja kakkaa ja tuolla ja ties missä ja päivittäin. Saan tähän yleensä kiukkuisen vastauksen, että no siivoa pois kun kerta näet. Vastaan tähän, että ei kuulu minulle, koska eivät ole minun koiriani eikä minun harrastus. Ja kun hän on koko vlopun ajan pois kotoa näyttelyissä niin minullehan se vastuu tulee, että siivoan pentuaitaukset, ruokin koirat, käytän ulkona yms. Ja saan huudot jos jotain on tehty väärin tai jäänyt tekemättä. Mielestäni tämäkään ei mitenkään automaattisesti kuulu minulle. En esim voi lähes koskaan itse lähteä vlopuksi mihinkään, koska minulle jää tämä koirahoitolan vetovastuu.
Lisäksi uusia koiranpentuja ja tietysti myös vanhempia koiria pitäisi jaksaa olla kuvaamassa ties mistä syystä milloinkin. Tässäkin kohtaa yleensä saan huutoa ja kiukuttelua kun olen ottanut valehtelematta n.200 kuvaa eikä niistä yksikään kelpaa ja totean, etten enää jaksa. Olen kuulemma itsekäs paska kun en koskaan viitsi hänen koiriaan kuvata. Kuviahan sitten muokataan somea varten loppuilta ja kadotaan johonkin sohvan nurkkaan kuvia selaamaan ja muokkaamaan.
Tähän koirien jätös asiaan palatakseni niin jätökset voivat helposti olla lattialla useamman päivänkin ennen kuin puolisoni niitä viitsii siivota. Sitten valitetaan kun en viitsi esim pestä lattioita. Miksi ihmeessä kuluttaisin aikaani lattioiden pesuun kun sinne ilmestyy joku kakka ja/tai pissa jo pesun aikana. Sekä ei paljoa huvita vaihtaa uusia lattialistoja ja syötyjen tilalle, koska koko ajan tulee uusia pentuja, jotka nakertavat kulmat listoista kuitenkin. Itseäni häiritsee asia, tahtoisin talon olevan siistissä kunnossa, mutta puolisoni koiraharrastus ei oikein mahdollista sitä. Olen koittanut ottaa asiaa puheeksi monen monta kertaa, mutta jotenkin se aina kääntyy siihen pisteeseen, että minä vaan valitan.
On myös minulle mainittu, että lähde sitten jos ei täällä asuminen kelpaa. Rakastan puolisoani valtavasti ja muuten tulemme hienosti toimeen, mutta koiraharrastus on pahentunut vuosi vuodelta, ja on vienyt meiltä lähes kaiken kahden keskeisen ajan, jonka myötä molemmat tekevät vain omia asioitaan, joka varmasti ajaa meitä kauemmas toisistamme koko ajan enemmän. Ja olenkin jo vilautellut ajatusta päässäni, että millaista elämäni olisi jos oikeasti lähtisin pois ja eroaisimme.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joskus puolison harrastuksesta voi tulla taakka, jota toisen ei todellakaan tarvitse kestää.
Saatko sinä osuutesi tästä pentutehtailusta? Jos saat, niin sitten sinun kuuluu hoitaa osuutesi.
Sinkkuna, en yritä mitään suhdetta henkilöön, jolla harrastuksia, jotka voisivat määrittää parisuhteen suunnan.
Nyt sinun täytyy yrittää päättää mitä teet asian suhteen.
Ihan riittävästi olet tuossa uhrautunut ja ylikin. Jos ette ole tällaisesta järjestelystä yhdessä sopineet, niin vaimosi se on itsekäs, kun sinulle tuputtaa omaa harrastustaan. Jos sinua ei kiinnosta osallistua hänen harrastukseensa, niin sinulla on täysi oikeus olla osallistumatta. Nyt ei puhuta mistään normaaleista välttämättömistä kotihommista, joihin molempien pitää osallistua tasapuolisesti, vaan ylimääräisestä, vaimosi harrastuksesta. Jos vaimo ei yksin pärjää koiriensa kanssa, on hänen vähennettävä koirien määrää ja olla teetättämättä pentuja niin, että pärjää. Eikä pentujen tarvitse saada kulkea ympäri kämppää sotkemassa, jos ei niitä vahdita, vaan vain rajatulla alueella.
Itselläni on yksi koira, jonka ulkoiluttamiseen mieheni on vapaaehtoisesti suostunut, sillä työni vuoksi koira joutuisi muuten olemaan liian pitkään käymättä ulkona. En todellakaan pidä sitä itsestäänselvyytenä, sillä koira on minun omani, ja etsisin toisen ratkaisun, jos mies ei haluaisi sitä tehdä. Koitan kuitenkin antaa hänelle mahdollisimman vähän ja helppoa hommaa koiran hoitoon liittyen, vain välttämättömimmät.
Jos vaimosi sinusta todella välittää, kuuntelee hän myös sinun toiveitasi. Tuollaista sinun ei missään nimessä tarvitse sietää, joten käyhän vakava keskustelu vaimosi kanssa, että tilanne on käynyt sinulle sietämättömäksi, että tähän on saatava muutos.
Vaimosi löytää *ihanan* miehen harrastuksensa parista. Joka *ymmärtää* . Voit itse valita, haluatko odottaa siihen asti?
Aloittaja kirjoittaa kuin oikeasta elämästä. Koirat on ihania ja yhdessä ne hoidetaan.
Ellei kommunikointi asiasta suju kotona, niin voisitteko hakeutua pariterapiaan jossa pääsisit ammattilaisen avulla kertomaan fiiliksiäsi? Tilanne kuulostaa aika kestämättömältä eikä taida ilman perusteellista keskustelua miksikään muuttua.
Lemmikit harrastuksena on siitä huono, että väistämättä saman talouden muutkin asukkaat joutuvat siihen mukaan. Siispä on täysin kohtuullista että alat vaatia keskustelua aiheesta. Ei rouvan harrastustoiminnan pitäisi kaatua sinun niskaasi.
Tapailuaikoina vaimolla oli kissa. Kun muutimme yhteen huomautin että minä en hiekkalaatikkoa siivoa. Vaimo ihmetteli että miksi pitäisi, sehän on hänen kissa ja hoitovastuu pysyy hänellä. Sen enempää keskustelua ei aiheesta tarvinnut käydä. Tai no, ruoka-ajat piti sopia kun kissa oli kova kerjäämään ja aluksi menin retkuun, kun en tajunnut sen olevan vain ahne eikä nälissään.
Juuri näin, jos toinen ei halua osallistua, niin se on ihan ok. Jos se on itse hankittu, niin se on itse myös hoidettava, eikä sysätä omaa vastuuta muille. Ja jos ei itse pärjää eläimensä kanssa, niin ei pidä sellaista hankkia.
Pariterapiaa olen itsekin moneen kertaan miettinyt. Luulenpa, että siitä se sota vasta syttyykin jos menen sellaista vaimolleni ehdottamaan. Tuntuu vaan, että se alkaa olemaan tässä tilanteessa enää se viimeinen oljenkorsi.
Lohduttavaa edes kuulla, etten ole yksin tämän ajatusmaailmani kanssa, minulle on niin hienosti syötetty tätä syyllisyyttä siitä, että olen huono ja itsekäs ihminen kun en osallistu tarpeeksi tähän koiraharrastukseen, että olen jo itsekin alkanut niin uskomaan.
Jos toisen harrastus tulee kotiin asti, täytyy talouden asukkailla olla konsensus siitä että miten harrastus saa muita asujia koskettaa. Se että joudut rajoittamaan omia harrastuksiasi ja tekemisiäsi siksi, että sun pitää jatkuvasti hoitaa puolison harrastusta kun tämä on pois kotoa, ei ole kohtuullista.
Lemmikit ovat eläviä olentoja ja tietenkin niistä täytyy huolta pitää, mutta ei ole hyväksyttävää että niitä tuodaan kotiin jatkuvalla syötöllä ja sitten aletaan vaatia, että kaikilla muilla talouden asukkailla olisi yhtäläinen velvollisuus niitä hoitaa.
Kun koiraharrastuksen mittasuhteista ei ole yhdessä sovittu, niin ei todellakaan ole itsekästä pitää puoliaan siinä, että paljonko osallistuu koirien hoitoon.
On surullista miten moni pelkää sitä, että kumppani suuttuu jos ehdottaa pariterapiaa. Terapiaan meno koetaan jotenkin merkkinä siitä, että suhde on epäonnistunut. Vaikka terapian koko tarkoitus on helpottaa kommunikointia ja parantaa suhdetta. Moni ilmeisesti mieluummin eroaa kuin yrittää selvittää suhteen ongelmia, niin yleistä tuntuu tuo terapiaviha olevan...
Meillä kovan väittelyn/kinan aiheutti vaimon halu ottaa kissa, minä en olis halunnut vaan vaimo sanoi huolehtivansa ja miten kävi, minä sitä sitten jouduin enimmäkseen huolehtimaan, on meinannut eroakin pukata kissan takia.
Mikäli lemmikin pääasiallinen hoitaja ei halua/ kykene lemmikistään huolehtimaan, on lemmikille etsittävä uusi koti. Kun talouteen otetaan lemmikki, se vaikuttaa kaikkiin samassa taloudessa asuviin. Mikäli päävastuussa sovitusti oleva omistaja ei pysty huolehtimaan lemmikistään, täytyy lemmikistä luopua.
Meillä käytiin tämä keskustelu lasten kanssa, kun halusivat koiraa. Teimme kirjallista sopimusta johon oli merkitty kaikki kohdat - että koira viedään ulos 3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi, vaikka olisi kipeä tai kaverilla juhlat jne. Että lapset tekevät mukisematta kaikki kotityöt, jotta tienaavat viikkorahat, joista vähennetään koiran kulut.
Siinä kohtaa kun huomautimme, että kesäleirit ja pidemmät poissaolot kotoa ei tule sitten enää kuuloonkaan, kun jomman kumman on aina oltava kotona hoitamassa koiraa, alkoi lapsia vähän epäilyttää että onko koira sittenkään hyvä idea.
Vika tikki oli se, kun totesimme että jos sopimusta ei noudateta orjallisesti joka päivä, niin koiralle etsitään uusi koti, niin lapset luopuivat ajatuksesta.
Jaa, koirat nyt yleensäkin tuppaavat ottamaan koville tai itse asiassa niiden omistajat. Nykyään näyttää olevan muotia nuo rotan kokoiset räksyttäjät, ostettu pääasiassa leluiksi ja esittelyä varten ja ovat kouluttamattomia. Yhtä vastenmielisiä ovat niille lässyttävät aikuiset omistajat.
Jotkut esittelevät elukkansa lapsenaan.. ei helvetti mitä pervoilua!
Kuulostaa oudolta koirankasvatukselta. Mahtaakohan puolisoltasi riittää aikaa niiden pentujen sosiaalistamiseen jne.
Vaan siis juu, aika huonosti organisoitua on. Miksi ne pennut juoksentelee pitkin kämppää? Yleensä kaikilla hyvillä kasvattajilla on pennuille rajatut tilat, joissa mm. siivoaminen on helppoa. Voisit nyt ihan ensimmäisenä käydä vaimosi kanssa asiallisen keskustelun siitä miten koiria kasvatetaan ja miten homma organisoidaan järkevästi. Tai sitten sanoudut vain yksinkertaisesti täysin irti hänen koirankasvatuksestaan ja sanot, että hoitakoon sen homman itse.
Samaa mieltä. Mielestäni koko koiranäyttelyt ovat yhtä turhuutta. Niiden vuoksi meillä on niin sairaita rotuja, kun keskitytään ulkonäköön muiden ominaisuuksien kustannuksella. Keskittyisi tämä vaimo siis ennemmin ihan vain siihen kasvatukseen, jotta saisi kasvatettua TERVEITÄ ja hyväluonteisia koiria, eikä tarvitsisi laittaa miestä hoitamaan koiria näyttelyiden ajaksi.
Terveisin sairaaksi jalostetun koiran omistaja