Mitä sanoisit kiinnostavalle

Parempi että on rehellinen hänelle ja itselleen.

Sanoisin moi ja menisin yksin nukkumaan.

Odotan aivoiltani perusteluja, katson hitaasti mitä tapahtuu, ja voiko asiaa viedä eteenpäin toivomaani suuntaan.

- Sheena

Ei sinkuilta kannata tuota kysyä, koska ei ne ole elämänsä ihmistä löytäneet / tunnistaneet.

Jos tajuaisin, että elämäni ihminen on siinä, niin todennäköisesti menisin lukkoon. En saisi mitään järkevältä vaikuttavaakaan lausetta suustani.

Olen tainnut tavata sellaisen ihmisen useammankin kerran. Ei sellaisessa tilanteessa kannata mitään takuuvarmoja iskulauseita alkaa muistelemaan. Itse olen niistä selvinnut aina arkisista ja tavanomaisista asioista puhumalla, kunnes tulee sopiva tilaisuus kysyä toista kahville, lounaalle taikka milloin minnekin. Jos toinen välttelee, ei minua ja häntä olla tarkoitettu yhteen ainakaan hänen mielestään, mikä riittää vakuuttamaan minutkin asianlaidasta.

Kun sitten joku kahville taikka lounaalle suostuukin, kannattaa sielläkin jutustella arkisista asioista ainakin aluksi. Tilaisuus pyytää toiseen tapamiseen tulee kyllä, ainakin jos itse sitä suoraan ehdottaa.

Ei kokemukseni perusteella tarvita kovinkaan montaa tapaamista, kun kumpikin osapuoli uskaltaa jo jokseenkin avoimesti puhua omista toiveistaan ja tavoitteistaan yhteisten tapaamisten saralla. Joskus toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa, eikä niitä kannata jäädä suremaan.

Sanoisin moi, hymyilisin ujosti ja ottaisin kädestä kiinni.

Tuskailisin ja analysoisin loputtomiin mitä uskaltaisin sanoa olematta liian tungettatteleva. Sitten jostain tulisi Chad ja pyyhkäisisi naisen jalat alta muutamalla sanalla ja veisi mukanaan. Minä huokaisisin helpotuksesta, että melkein menin nolaamaan itseni, mutta onneksi en uskaltanut.

Alkaisin vain juttelemaan. Ja jos juttu lähtee liikkeelle niin se jo olisi hyvä juttu. Eli koittaisin kuulostella ollaanko samalla aaltopituudella. Aika nopeasti se selviää. Mutta useampi juttukerta tarvitaan, että huomaa, onko omassa ihastumisessa mitään järkeä. Lähteekö asia liikkeelle. Kun tuo ihminen voi hyvin olla varattu tai ei oikeasti olekaan kiinnostava tai mitä vain. Tutustuminen vaatii aikaa ja yhdessäoloa. Parhaita on ne jutut kun on tuntenut kauan ja jossain vaiheessa sytyttää, et ilman häntä tuskin pystyy elämään.

Mulla ei oo rokotepassia!

En mitään... ei sillä sanomisella ole kiire... Parempi olisi minusta, että se toinen ihminen itse huomaisi, että olisi elämäni ihminen. :o)

Vaikka olen suoran puheen puolestapuhuja, alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että kannattaa pitää ne omat tunteet hiukan äänettöminä. Kyllä ne tulee sille toiselle ilmi muutenkin...ja ehkä niin, että hän ne omaksuu ne itse, eikä niitä tupata valmiiksi pureskeltuna. :o)

Oikeastaan toiselle voisi sanoa vaikka, että onpa kiva olla sun kanssa tässä. :o)

Sul on kauniit tissit tai peppu sekstataanko

Hmm.

Mitä sanoisin kiinnostavalle ihmiselle ihan ensimmäiseksi?
No tietysti tervehtisin. Tilanteesta riippuen joko "päivää" tai sitten kevyemmin "hei".
Jotain kuitenki keskustelun avaamiseksi.
Toisaalta näin toimin kaikkien ihmisten kanssa, kiinnostavia tai vähemmän kiinnostavia, jos joudun heidän kanssaan kommunikoimaan.

Omaan myös harkintakyvyn enkä suin päin syöksy kuvittelemaan että "elämäni ihminen", sen verran järkeä kyllä jo ehtinyt kertyä näitten täysi-ikäiseksi elettyjen vuosien varrella. Saati sitä kenellekään myöskään harkitsematta sellaista toitottamaan!

Kiinnostavan ihmisen kanssa olisi sitten tietysti mukava alkaa syventää tuttavuutta, ja jos oikein palikat kohdalleen ajan kuluessa loksahtaisivat , jotain enemmänkin.

En yhtään mitään. Todennäköisesti kyseinen henkilö on jo suhteessa (ei oikeasti hyvät tyypit ole koskaan sinkkuna pitkään) tai sitten ei todennäköisesti ole minusta kiinnostunut, koska olen väärää tyyppiä tai väärän ikäinen.

Jotenkin absurdia muutenkin ajatella, että sanomatta mitään voisi tietää onko se toinen elämäni ihminen. Ulkoisten ominaisuuksien perusteellako sen yksin tietää?

Sanoisin kovalla äänellä: MÄ POKAAN SUT!!

Sanoisin että: Tiesitkö todellisuuden olevan illuusio ja että maailma on hologrammi?

Pakko sanoa että olen vähän heikko näissä tilanteissa :D
Itse ainakin keskustelen normaalisti.
(Toinen alkaa jatkaa kysely ikäänsä)
Heitän sinne kommentteja väliin koska haluan jatkaa kumminkin.
Haluisin semmosia pieniä piiloviestejä keskusteluun.
Tajuan kyllä nuo kun kohdalle sattuu. Ei aina mutta melkein.

Ei se noin mene... ei ainakaan mun kohdallani. Hymyn mä voin antaa ventovieraalle, mutt keskustelun aloittaa mies; vaikka pelkällä tervehdyksellä.

En ole kovinkaan innostunut kenenkään ulkomuodosta, joten se seikka ei ole mitenkään ratkaisevaa; olisko kiiltokuva tai atleetti.
Yleensä ottaen ihan mukavimmat miehet löytyy sieltä, "perusjampan" näköisistä miehistä; tai niistä kirveellä veistetyistä ja ilman santaparia muotonsa saaneista.

Ilman mitään pullistelua ja itsensä mainostamista; puhuvat arkisista asioista, joista saan hyvin tehtyä arvion miehen arvomaailmasta.
Meneehän siinä aikaa siihen tutustumiseen, mutt mulle se on tärkeää ...ett edes ystävyyteen aluksi päätyisin.

Noita enemmän ja vähemmän luotettavia ns. ystäviä, mulla on ihan turhankin paljon kokemuksia. Joten jos mä joskus vielä seurustelisin koko repertuaarilla, niin mies taatusti löytyisi aluksi ihan mun ystäväpiiristäni.
Mulla on muutama luotettava mies ystävissäni; ilman seksuaalisuuden häivääkään.

Täysin teoreettinen tilanne. Mulle ei tollasta voisi käydä, sillä mä ihastun aina pikkuhiljaa. Sellasta ihmistä ei olekaan, joka voisi lyödä tollalailla tajuntaan. Mä olisin siis jo taatusti jutustellut ko. ihmisen kanssa monenmoista, ennen tuollaista ymmärrystä. Jatkaisin siis samoja juttuja kuin aiemminkin, mutta yrittäisin pikkuhiljaa viedä juttuja vähän syvemmälle tasolle.