Kaikki järki sanoo, että ei-ei-ei. Mutta tiedän, että hän on se elämäni mies. Hän on tahoillaan ainakin vielä pari vuotta. Miten saan unohdettua hänet?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...ja ilmeisesti tunnet hänet vai oletko luonut hänestä jonkun ihannekuvan? Tiedät siis, millainen hän on arkielämässä ja esim. sängyssä?
Ja onko hän ehkä luvannut sinulle, että parin vuoden päästä sitten hän on sinun, voi Luoja....ja sinä odotat ja uskot.
NOjaa kaipa jonkun unelmien mies voi olla sellainen, jonka tietää pettäjäksi jo alunperinkin ja tietää, ettei tämä mies parisuhdetta paljon arvosta.
Tätä minäkin komppaan.
Sinne tulevaan on helppo luvata ja asettaa toiveita. Ei tarvitse vielä ottaa vastuuta perheen hajoamisesta, omaisuuden jaosta, toisen itsemurhayrityksista, muiden tuomitsemisista jne
En sano, etteikö voisi käydäkin hyvin, mutta epäilen.
Sitten on vielä se, että kun suhde alkaa pettämisellä, niin se tulee nakertamaan rotan lailla tulevaa parisuhdettä. Ei varmaan alussa kun kaikki on muutenkin niin ihanaa, mutta sitten kun se kuuluisa arki laskeutuu, herätään ehkä riitojen jälkeen miettimään, että jos se pystyi pettämään entistä kumppaniaankin, niin miksei minua.
Entäs kun henkilö valehtelee on sinkku mies? Uskot asiaan 7vuotta.Serustelet sinkun kanssa ja luulet mies on elämän lopuun asti kanssasi.Mitään merkejä ei näy.Kunes tulee päivä ilmotaa vaimo tulee suomeen perhe sitein.Se oli kerrasta poikki.Ei uskonut.Vasta kun lähetin sille rihkama korut takaisin postissa ja vaimon nimellä kirjoitin:Mikä sinussa vikana kun miehesi ei pysy kotona.Loppu siihen yhteyden otto,ovelle tulo!
Heti poikki, on väärin varastaa toiselta mies ja isä.
Vai että ihan varastaa, kyllä on naurettavan naiivi ja lapsellinen ajattelutapa. Ihan omin jaloin ja päätöksin sitä jokainen ukko tai akka lähtee.
Kannattaa vähän sinne peiliinkin katsoa, ei sitä onnen tunnetta muualta haeta jos kotona kokisi kaiken olevan just kuin pitää. Tervettä parisuhdetta pyörittää aina kaksi eikä ketään toista voi omistaa. Aina särkynyttä suhdetta ei saa ehjäksi ja kannattaa erota, sitä on vaan tää yksi elämä. Miksi kuluttaa se epäonnellisena, kyllä se heijastuu muihinkin.
Asiaa! 👍
Pettäjän puhetta tämä. Niin väsynyttä tuo " katso peiliin "
Pettäjän pitäisi katsoa sinne että näkee itsekkin mikä sontaläjä tuijottaa vastaan. Ei petetty ole syypää mihinkään vaan pettäjä
Kyllä, pettäjät eivät tunne vastuuta, hajottavat lapsilta kodin jossa heidän pitäisi saada elää oman äidin ja isän turvissa.
Avioliitto on sitoutumista, sen eteen tehdään töitä, luuserit hylkää ja eroo.
Erosin kun puolisostani tuli alkoholisti.
En todellakaan koe olevani luuseri tai hylkääjä, puolisoni valitsi alkojolin minun sijastani.
Eräs ystäväni erosi kun hänen puolisonsa alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti- seurauksena milloin murtunut ranne, milloin musta silmä ja mikä milloinkin.
Turha kenenkään on alkaa toistensa avioliittoja tai eroja arvioimaan, se kuuluisa 'kasvoimme erilleen' on myös mielestäni ihan yhtä hyvä syy eroon kuin muutkin syyt, jos on nuoresta asti oltu yhdessä, saattaa vaan joskus käydä niin ettei aikuistuttua oikeastaan olekaan mitään yhteistä. Olisi parempi ettei niin kovasti arvosteltaisi eroavia, syynsä itse kullakin.
Totta, mutta tuo "kasvoimme erilleen" tapahtuu kaikissa parisuhteissa, jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa ja suuuntaansa. TOiset vain kokevat sen eri tavalla ja toisilla kynnys eroamiseen on huomattavasti matalampi tyyliin "kun ei ole enää kivaa" tai "kun tuo ei enää huolehdikaan siitä, että olen onnellinen" jne.jne.
Väkivalta ja riippuvuudet ovat asia erikseen; näiden takia taas sitten monet eivät eroa vaan puolustelevat milloin milläkin sitä, että toinen on paha - usein jopa lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Jokainen ero on omanlaisensa ja hyvin moni katuu eroamistaan ja moni taas jatkaa valitsemallaan tiellä eli ongelmien ratkaisu on : ero!
Mielestäni yllä oleva kommentti on näköalaton ja kertoo ymmärtämättömyydestä toisia kohtaan. Kun arvostelet ihmisiä, jotka vaan kasvoi erilleen heikoiksi, herkiksi, mitä nyt vaan, niin teet lujista, paljon kestävistä ihmisistä parempia. Ja toisaalta ovatko hekään onnellisia, jos vaan sietävät, onko se tarkoitus elämässä, suurempi kruunu. Tätä voitaisiin laajentaa työpaikoille ym. eli olisiko työpaikan kannalta aina parempia ihmiset, jotka vaan nurisematta kestää mitä vaan, olisiko sellaisessa työpaikassa ne ”parhaat” työntekijät. Eivät muuten olisi, sillä nykypäivänä ihmiset arvostaa työpaikkojenkin suhteen niitä työpaikkoja, joissa on kannustavin ja parhain työilmapiiri. Ajat muuttuvat ja monet ihmisetkin sen myötä.
Nyt on taas asennekasvatus paikallaan. Jos koti tuntuu paikalta, jossa vaan joutuu tekemään töitä ja lapioimaan paskaa, niin kuka semmoista haluaa ja siinä jaksaa olla. Mitäpä jos yrittäisit nähdä niitä hyviäkin juttuja siinä arjessa ja nostaa niitä ylemmäs, sillä melkein kaikissa asioissa niitäkin on, mutta siinäkin tarvitaan kumpaakin. Jos oikein edelleen vaan on negatiivinen, niin ei siinä mikään toimi ja ero on silloin parempi ratkaisu, ehkä se toinenkin kokee sit ettei joudu vaan lapioimaan paskaa, tosin joillakin on elämänasenne, että kaikki haisee paskalle.
Ei ole sinun oikea .jos olisi,olisi vapaa ja sinua varten. Yksinkertaista. Jätä avioliitto ja lapset rauhaan. Heidän on rakkaus,ei sinun. Ei pahalla.
Entä jos on elänyt nuoresta saakka suhteessa - avioliitossa jossa olo tuntuu kuin kaverin kanssa eläisi? Seksuaalista kemiaa ei ole ikinä ollut, kakarana sitä vaan ei tajunnut kun "ruvettiin oleen". Aikuisiällä kun tajusin että voi kokea esim. Halua vastakkaista sukupuolta kohtaan tulikin identiteettikriisi joka johti pahoihin ongelmiin henkisellä puolella. Tässä silti ollaan ja sinnitellään, vaan en tiedä kauanko jaksan pullottaa osan minuudestani että pystyn arkieloon kaverisuhteessa.
Siloin jos ei enää ole yhteistä kemiaa erotaan heti!Lasten ja taloudelisen aseman takia avioliitoa ei pidä pitää pystyssä !On viimenen virhe.Kemia kun loppuu,loppu rakkaus.Toisen ei kuulu elää sellipatissa,kun toista ei kinosta .
Tiedän tapauksen kun parille tuli iso ongelma johtuen toisesta osapuolesta, syytön muutti pois ja kului muutamia vuosia ja palasivat yhteen, tehtiin työtä suhteen eheytymisen puolesta.
Luuserit pettää ja hylkää, viisas yekee töitä sihteen eteen.
Et välttämättä unohdakkaan ikinä, mutta jännite mikä on päällä tunnemyrskyissä, se helpottuu ajan kanssa. Joku päivä huomaat, että ei sitä ikuisesti jaksa ottaa kierroksia jostain jota ei saa ikinä itselleen.
Jos odotuttaa paria vuotta, tuskin parin vuoden päästäkään on valmis eroamaan. Pelaa vain aikaa pitääkseen sut tarpeen vaatiessa saatavilla.
Minun mieheeni myös rakastui nainen, siinä ei painanut mitään kymmenien mittainen avioliitto, ei minun ja lasten suru kodin menettämisestä.
Luuserit rikkoo perheitä.
Minunkin mieheeni iski silmänsä pahainen pikku-eukko. Lopulta nainen jäi nuolemaan näppejään.
Korj. kymmenien vuosien mittainen..
Kyllä minä niin mieleni pahoihin tästä provosta ja tiedän, että tällä on joku esikuva todellisuuteen ja nyt jennasinna ja janipetteri uhkaa jäädä ilman iskää kun anonyymi näin netissä kirjoittaa. Olen mielestäni hyvin johdonmukainen ihminen.
Vaikka tämä mahdollisesti olisi provo, se on tätä päivää, mikään ei ole pyhää.
Mistä tiedät? Ettet vain riko suhdetta ja ei onnistukaan?
EI KANNATA LÄHTEÄ LEIKKIIN. Minä ihastuin aikoinaan naimisissa olevaan mieheen, onneksi tulin järkiini enkä menettänyt perhettäni, kipuilin vähän aikaa ja mies jäi mielestäni tapailujen jälkeen. Suhde kesti noin 2 kk, alkoholilla tietty osuutta kun yökerhossa tavattiin ja viestittely alkoi, kerroin ihan itse miehelleni suhteesta, onneksi tilanteemme normalisoitui, myös makuuhuoneessa. Tilannetta helpotti koska en harrastanut seksiä miehen kanssa.