Miten olette kuitanneet puolisonne uskottomuuden, mikäli ette ole antaneet samalla mitalla takaisin (ettekä eronneet).
Kertokaa pirullisen kivoja tapoja antaa "pikku opetus"!
Kertokaa pirullisen kivoja tapoja antaa "pikku opetus"!
Millaisia kostoiskuja?
get even
143763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voinko iskeä minkä tahansa haluamani miehen lennosta... ihan vaan kokeeksi. Hyvin sujui, olen siis yhtä haluttava kuin ennenkin, vaikken ehkä mieheni mielestä. En mennyt tällä kertaa pidemmälle... hmmm.
Muistutan jatkuvasti erinäisillä kommenteilla tapahtuneesta, raivostumiseen asti. Koko ajan pientä naljailua siis kehiin, päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Seurauksista en kyllä ole sitten ihan varma, mutta mun mielestä siipan pitää kestää, toi sanallinen raivoaminen ja piruilu on loppupeleissä aika pientä itse tekoon verrattuna!
Lapsellista ja typerää, mutta itseppä on tekonsa tehnyt. Ymmärrän kyllä halun pettää itse myös, mutta jos suhdetta aikoo jatkaa niin ei kannattane itseään alentaa samalle tasolle...
Jos suhdetta haluaa jatkaa, ei kannattane alentaa itseään samalle tasolle kuin edellinen kirjoittaja. Pieni naljailu päivästä toisen ja viikosta toiseen, sillähän suhde korjaantuu mukavasti. Vai...?
Aikuistua pitää juu, mutta jos se aikuistuminen on ykspuolista ja toinen menee mielensä mukaan niin omasta kokemuksesta voin sanoa ettei se vieteri loputtomiin veny!
Ja mitä suhteen parantamiseen tulee, olisiko parempi pitää kaikki se viha ja katkeruus sisällä, ettei vaan ärsyttäisi toista enempää? Keskittyisi vaan pitämään puolison tyytyväisenä ettei se vaan petä uudelleen? Hei haloo, tuntuu ettei kukaan kuka on joskus tullut itse petetyksi voi tollaisia "keskity nyt vaan suhteen parantamiseen" vaatia.
Petetyllä on kyllä oikeus antaa palautetta tuutin täydeltä, tai miten nyt kukin halua. Ei tietenkään väkivaltaa saa koskaan käyttää, mun mielestä raja menee siinä. Mutta jos pitää vaan feikata että on antanut anteeks vaikka tuntuu että räjähtää -ei sellasella suhteella ole tulevaisuutta!!!
ei kai siinä mitään tulevaisuutta ole jos jatkaa viikosta toiseen toisen kiusaamista.
Ennemminkin pitää selvittää syy siihen miksi toinen petti ja onko mahdollista korjata tilanne sellaiseksi ettei sitä enää tapahdu?
Ystäväpiiristäni tiedän sen, että suurin syy pettämiseen on seksin puute. Oli se sitten mies tai nainen, niin jos seksiä ei kotona ole, sitä haetaan muualta.
Tai jos se on sitä että toinen vonkaa ja toinen antaa - jos antaa.
Kuka sellaista jaksaa?
Siinä saa sitten itse kukin miettiä voiko sitä asiaa kotona korjata, vai onko annettava puolison mennä.
Anteeksi voi antaa, mutta unohtaminen on vaikeaa.
Varmasti se pettäjä muistaa tekonsa vaikkei siitä muistutakkaan.
Mieti mitä haluat tulevaisuudelta, luuletko että puolisosi on onnellinen kun nalkutat, jne? Ettei vain tilanne pahenisi?
En ole missään nimessä tarkoittanut että nalkuttamista ja kuittailua pitää jatkaa LOPUTTOMIIN! Kyllä muutama viikko menee, mutta kyllä sitten on osattava jo rajoittaa ja alkaa miettimään mitä suhteelta haluaa.
Kommentoinkin jo alkuvaiheessa, etten seurauksista tiedä. Kukin tyylillään!
Ja mitä seksiin tai sen puutteeseen tulee: tottakai suhteessa pitää olla seksiä, mutta suhteessa on myös aikoja jolloin seksiä ei ole tuutin täydeltä! Ja silloin toinen menee ja pettää? Pitemmän aikaa jatkuneena ton saattaa ymmärtää, mutta kestävä suhde kyllä rakentuu ihan muulle pohjalle kuin seksille.
En ajatellut seksiä "tuutin täydeltä".
Ajattelin enemmänkin tilannetta joka olisi kuin omani. Rakkautta ja kaikkea muuta on yllinkyllin, vaan seksiä tosi harvoin ja aloitteentekijänä aina minä.
Siksi harkitsen. Sekä eroa, että pettämistä.
On muuten vaikeeta valita. En ikinä ole pettänyt, enkä harkinnut, mutta toisaalta, en ikinä ole välittänyt kenestäkään näin paljoa. siksi haluaisin että suhde kestäisi, muttei se voi kestää jos olen lähes joka päivä ilman seksiä.(vaikka haluaisinkin olla ilman, se tuntuu pahalta, eikä siihen totu)
Toisen naisen läsnäolo sattui hirveästi, tuntui ihan konkreettisesti siltä, että taju menee. Elämänhalu katosi tyystin ja iltaisin ajelin kymmeniä, joskus toista sataakin kilometriä ja katselin sopivia kallioleikkauksia joista valita se paras, johon täräyttää autolla täysillä.
Ilman kostonhimon heräämistä en kai olisikaan tässä.
Nainen oli nuori, hieman päälle 20v, yh-äidiksi aikova jotta saisi tilaa minun miehelleni.
Liekö nuoruus syynä malttamattomuuteen kun hän päättikin ottaa yhteyttä minuun syistä joita en tiedä, sillä yllätin hänet heti, kun hän esitteli itsensä.
Keskustelu meni jotenkin tähän tapaan:
"Siis se oli totta sittenkin, että X löysi naisen! No Luojan kiitos, pelkäsin että tälläkin kertaa joutuisin lohduttelemaan nuorta poikaa, joka olisi särkenyt sydämensä kuultuaan, että X onkin naimisissa, naisen kanssa!"
"Mitä sä tarkotat?" Ääni kuulosti hämmästyneeltä ja yllättyneeltä kun ei saanut haukkumisryöppyä.
Pidin tehostetauon.
"X on bi-sexuaali, etkö tajunnut sitä? Ymmärsin että suhteenne on kestänyt jo jonkin aikaa ja varmasti edennyt vuoteeseenkin. Etkö ole havainnut X:n feminiinisiä piirteitä?"
"Siis mitä?"
"Siis naisellisia piirteitä. Siihenhän niin moni nainen aina miehissä ihastuu ja tässä miehessä se korostuu joskus yllättävänkin voimakkaasti. Ettekö olekaan edenneet niin pitkälle?"
Nuorempi nainen ynähteli jotain ja tykitin armotta:
"Niin, taidat olla vielä varsin nuori äänestäsi päätellen mutta olet varmaan joskus kuullut bi-seksuaalisuudesta. Sellaisethan voivat, ja haluavatkin, välillä vaihtelua vastakkaisesta sukupuolesta oman sukupuolensa kanssa. Viimeksi X jäi kiinni kun oli saanut jonkun nuoren pojan rakastumaan itseensä, ilmeisesti lupaillen liikoja suhteen jatkumisesta. Poika, nimittäin, soitti minulle ja haukkui pataluhaksi, vanhaksi huoraksi ja vaikka miksikä vain siksi, että yleensä olen olemassa.
No, kaikkeen tottuu. Itse olen myös tämän kevään ajatellut eroamisen mahdollisuutta, sillä nyt olen saanut taloudellisen tilanteemme siihen pisteeseen, että X maksaa kaiken mutta ei saa mukaansa mitään. Lastemme takia olen iloinen sukupuolestasi, sillä naisena ja äitinä olet varmasti kanssani yhtä mieltä siitä, että omia lapsiaan ei halua antaa edes viikonloppuvierailuille miesparille! Eikö totta?"
Loppukeskustelu jäikin sitten hyvin lyhyeksi. Nainen totesi vain, että hän halusi kuulla minkälaiselta kuulostan ihmisenä kun mies oli maalaillut minusta kauhukuvia. Nauroin vain niin heleästi kuin pystyin ilman että vahingonilo kuultaisi läpi.
Lopuksi vielä toistin iloni hänen sukupuolestaan ja ehdotin, että jos hän haluaa tavata, niin voi aina soittaa.
Parin viikon kuluttua X halusi jutella.
Oli, kuulemma, todennut rankasti erehtyneensä ja tajunneensa minun arvoni vaimona ja lastemme äitinä. Ymmärtäneensä, että keväthurmaa sen täytyikin olla sillä eihän hän, aikamies, normaalisti noin paljon nuorempia katsele!
Mitä lie heidän välillään tapahtuikin, tapaus antoi suhteellemme vielä jonkin verran lisäaikaa ja sain arvokkaan aikalisän järjestääkseni taloudellisen tilanteen siihen malliin, että mies sai maksaa kalliisti saamatta yhteisestä pesästä mitään.
Toi oli lysti stoori (anteeksi!), juuri tuommoisia hain. Surullista että päädyitte kuitenkin eroon.
Tiedän sen tuskan, mutta onneksi perässä tuleva viha on hillitön voimavara - ainakin hetkisen.
Eikä se anteeksianto mielestäni tarkoita sitä, että asia pitäisi saman tien unohtaa ja haudata. Kyllä siitä voi jälkeenkin päin vielä keskustella.
Täytyyhän uskottoman saada ja sietää kuulla millaisen ahdistuksen sai aikaan. Ei siitä ihan heti yli pääse, vaikka suhteen haluaisikin paikata. Pettäjän kuuluu hyvitellä!
Kummasti helpottaa oloa, kun saa vähän näpäyttää takaisin päin. Jahka saa kiukun kokonaan ulos, onnistuu se anteeksiantokin helpommin.
Mene itseesi ja muista käyneesi!
Jos todella aiot jatkaa suhdettasi, helpoimmalla pääset, jos edes yrität antaa anteeksi. Jos et haluakaan unohtaa tapahtunutta, mitä kostojuonien punomisesi antaa ymmärtää, miksi haaskaat aikaasi.
En vähättele kipeitä tunteitasi, mutta kuulostaa todella rumalta, että olet kaiken lisäksi järjestämässä jotakin "ekstra-kivaa" ongelmienne keskelle.
Mikäli olette pidempään yhdessä, luulen sinunkin tekevän joskus virheitä ja mokia. (Enkä tarkoita välttämättä uskottomuutta: on paljon muitakin tapoja sabotoida suhdetta!) Olisiko mukavaa saada jatkuvia "pikku opetuksia" puolisoltasi, kun muutenkin on paha olla.
Ole rehellinen itsellesi, ja mieti, haluatko todella jatkaa nykyistä suhdettasi. Tekstisi perusteella minä en ole vakuuttunut aikeistasi.
Marien viestistä kuultaa syyllisyys läpi.
Olitko toinen nainen vai itse pettäjä, jaa-a, mene tiedä.... :)
oli Marie puolueeton tai ei tässä kipeässä aiheessa, hänellä ON pointti. Nimittäin kosto on tuhoisampaa kuin anteeksianto. Vaik en ole uskossa niin siteeraan kuuluisaa raamatullista lainia: käännä lyöjälle toinen poski. Älä lyö takaisin.
Paras opetus kerran pettäneelle miehelle on se, että hän saa tosissaan pelätä menettävänsä rakkaansa.Silloin KAIKKI miehet panikoi ja asiat alkavat järjestyä. Aloittajalle: käytä tilannetta hyväksesi ja "painosta" miestä kertomaan kaikki syyt miksi hän on ikuisesti sinun. Et varmaan sen jälkeen tee kepposia hänelle. Mustassa mielialassa ihminen voi tehdä pahojakin "kostoja", joka kesä grillijuhlissa tapellaan ja syynä yleensä seksi. Seurauksista luetaan paikallisissa sanomalehdissä ja ne eivät ole sivityneitä. Kerran joku poltettiin latoon, "pikku kostona".
ei kannata näitä pikku opetuksia antaa. Jossain tulee raja vastaan. Mieti haluatko jatkaa vai et. Ja toimi sen mukaisesti.
Kun poikaystäväni petti, jätin hänet ja harrastin seksiä hänen isoveljensä kanssa. Videoin hommat ja laitoin jätkän nauhuriin. Oli muuten tehokas kosto.