Kesätöiden palkkaa ei maksettu

peritkö tilan itsellesi. Otatko joku päivän tilan haltuusi. Oletko ainoa jälkeläinen.

Ehkä/mahdollistesti ja viimeiseen: en ole

aika tiukoilla vanhempasi sinua pitävät. Se on toki selvä että kotitilan hoidossa joutuu osallistumaan ja ihan täyttä palkkaa ei voi tietenkään vaatiakaan kun tavallansa itselle tekee hommaa. Yhteiseen pottiin.
Koeta puhua iskälle ja äiteelle että tarvitset rahaa omiin menoihisi kuten muutkin ikäisesi 16 vuotiaat saavat. Sellainen järkevä sopimus. Sovitte pelisäännöistä. Vetoat ikääsi. Perustelet, että tilanhoito on sinulle myös tärkeä, mutta tarvitset välillä omaa aikaa ja myös sitä omaa rahaakin, Et ole enää ihan lapsi. Eihän vanhempiesi etu voi mitenkään olla että sinulla ei omaa elämää ja vapaa-aikaa saisi olla olemassakaan. Liika työnteko voi haitata opiskelujasikin. Et pysty panostamaan kouluun jos olet jatkuvasti kiinni tilan töissä. Et pysty pitämään kunnostasi huolta. Et näe muita nuoria. Toiset urheilevat mutta sinä puurrat vain tilan töissä aamusta iltaan. Miten muut sisarukset. Ovatko he samassa lirissä vai minkä ikäisiä olette.

Asut siis kotitilallasi vanhempiesi luona. Asut ilmaiseksi, saat sähkön, veden, ruoan, vaatteet, puhtauden, mopon vakuutuksen. Käytössäsi on varmasti koko talo pihoineen, kaikki kodin tarvikkeet ja pyykit pestään ilmaiseksi. Minkä arvoiseksi laskisit nämä?
Viikkorahasi on aika pieni. Sitä voisi neuvotella ainakin kaksinkertaiseksi, mutta sitten et pyydä palkkaa.

Kotonasi ehkä pitäisi puhua raha-asioista avoimemmin. Mistä raha tulee ja mihin se menee? Eikö yhdessä ja samassa kodissa kaikki ole tasa-arvoisia sekä vastuiden, velvollisuuksien että oikeuksien suhteen? 16-vuotiaalla nuorella noita kaikkia on varmaan vähemmän kuin hänen vanhemmillaan.

Kun muutat kotoasi itsenäiseen elämään, sinulle varmasti avautuu aivan uudella tavalla, mitä sinukin elämäsi maksaa, vaikka et tuhlaisi.

On veli, on pari vuotta nuorempi ja ei osallistu yhtä paljoa töihin. Itsekkään en tällä hetkellä oikein tee kun palkkaakaan en ole saanut ja koulukin vie vajaa 9h päivästä matkoineen, vapaa-aikana väsyttää aika paljon, aika menee tällä hetkellä lähinnä tietokoneella pelaamisessa, painojen nostelussa/kuntoilussa ja tämänhetkisten asioiden miettimisessä. Nukkuakkaan ei oikein ehdi kun pitää herätä jo n. 5:30 jotta ehtii rauhallisesti tekemään aamutoimet, mutta vaikka menisi nukkumaan 22:00, unta saa vasta joskus 23:00 aikoihin, koska asioita miettii liikaa. Itse tarvitsen melko paljon unta, n. 8,5 tuntia jotta oikeasti on virkeä. Sanoisin että kyllä niitä töitä voisi mielellään enemmänkin tehdä jos niitä palkkaa maksettaisi, mutta tällä hetkellä sitä ei ole saanut mitään ja mitä muilta on kuullut ja siihen vertaisi niin kuulostaa siltä muualla töissä olevilla työt jopa helpompia ollut. Aina myös vedotaan siihen, että en ole ammattilainen niin ei voi maksaa niin paljoa palkkaa, mutta aina sanonut että eiväthän muutkaan tämänikäiset mitään ammattilaisia ole mutta silti saavat kunnollista palkkaa, vastanaan usein sillä että kotona eri asia. Mutta nyt kun en ole töitä tehnyt viikkoon, välillä tullaan sanomaan että pitäisi tehdä pitäisi tehdä ja välillä tuntuu että jotain pitäisi tehdä kun ei tee/saa päivän aikana oikein aikaan mitään. On aina sanottu että ei saisi vertailla, mutta ärsyttää se kun näkee että muut tekevät jotain ja että muut ovat ostaneet jotain tai saaneet jotain jota itse ei voisi kuvitellakkaan saavansa, ja on varma että itse kuitenkin töitä tehnyt enemmän kuin ne enemmän saavat (esim. koulussa luokalla pari joilla isä ostanut koppimönkijää ym sellaista.) Tämä koko tilanne varmaan eniten johtuu tämänhetkisestä tilan rahatilanteesta (ennen oli vähän paremmin mutta nyt parin huonon vuoden aikana mennyt huonommaksi). Jotenkin vain turhauttavaa kun tilanne jo nyt huono eikä todennäköisesti paranemassa.

Tuon ikäiselle pelkkä työ on palkka! Rahaa ehdit sitten tienaamaan oikeissa töissä. Mutta niihin oikeisiin töihin pääset vain, kun työmoraali on kunnossa. Eikä siihen kuulu joutavanpäiväinen rahasta kitiseminen.

Itse lapsena imuroin, pesin matot, lattiat, ajoin nurmikot, kävin kaupassa, ym ym enkä koskaan saanut senttiäkään mitään viikkorahaa. Mutta opin olemaan pelkäämättä töitä ja nyt johtaja-asemassa ilman korkeakoulututkintoa, puhtaasti töiden kautta.

Ymmärrän sen että kotona ei voi samanlailla maksaa, mutta kun omaa rahaa ei mistään saa niin ei oikein mitään pysty ostamaankaan. Vanhempien rahatilanne vaikuttaa kuitenkin itseenikin, jos vaikka esimerkiksi on joku vähän kalliimpi asia on mitä aika pakollisesti tarvii, itse en pysty sitä ostamaan, koska palkaa en saa, Vanhemmatkaan eivät pysty maksamaan koska heilläkään ei ole rahaa. Toinen on myös että kun rahatilanne jo valmiiksi huono, jos nyt vaikka joku kone hajoisi oikein kunnolla että tulisi - 15 tuhannen euron remontti, vaikuttaisi se aivan kaikkeen hankkimiseen, esim. uusien vaatteiden ostoon, ruoan ostoon ja yms kaikkeen pakolliseenkin, ei tiedä että pystyykö sitä edes maksamaan ja senkään jälkeen ei olisi mitään hyvää tulossa. Sekään ei ole kiva tietää että se on mahdollista ja sitä tavallaan "pelkää" kokoajan. Myös tuntuu siltä että omia töitä pidetään vähän "mitättöminä/ niitä ei arvosteta. Esim. viime vuonna olin pyynnöstä rakentanut pari kehikkoa kuormalavan päälle jonne paalimuovit- ja verkot olisi tarkoitus laittaa etteivät pyörisi ympäri pihaa tuulen mukana, niihin meni vrm 20-30h rakentaa kun aika monta tein. Nyt ne ovat tuossa navetan vieressä ja niihin ei ole ketään muu kerännyt niitä paalimuoveja kuin minä itse, muut heittävät ne aina vaan maahan johonkin. Eli perjaatteessa olen tehnyt ne turhaan, vaikka ketään niitä ei ole käyttänyt, Isä ei ole ikinä kauheasti siivonnut/pitänyt paikkoja siistinä, mutta verstas esimerkiksi sellainen että sieltä ei mitään löydä, kaikki sekaisin pöydillä ja lattioilla ja minun tarvitsee sieltä kuitenkin joskus jotain etsiä (esim joku työkalu jota tarvitsee korjaamiseen), joten olin siivonnut (ilmaiseksi) sen verstaan, yhteensä mennyt varmaan joku 30 tuntia (oli senverran kaikki sekaisin että lajittelussa meni kauan) ja siivoamiseen jälkeen sinne on taas heitelty kaikki pöydille sekaisin ja lattioille eli taas samassa kunnossa, eli perjaatteessa sekin turhaan tehty... Joskus siivoan traktorien hyttejä ja sitten ne melkein tahallaan tehdään samanlaisiksi ja siitä vielä ilkutaan että kohta kuitenkin samanlainen. Tuollaisia esimerkkejä on aika monia ja sekin ärsyttää kun jotain tekee (varsinkin jos tekee ilmaiseksi) ja sitten kaikki on taas sekotettu eli on perjaatteessa kaiken tehnyt turhaan. Tästä olen maininnut monta kertaa mutta ei ole mikään muuttunut. Itse haluaisin myös korjata jotain koneita (osa ei missään parhaassa kunnossa) ja niiden maalaaminenkin olisi kivaa, mutta siinä taas tulee raha vastaan, ei pysty ostamaan uusia osia, maaleja yms...
Ajatuksena olisi tulevaisuudessa joko: mennä ihan perus työhön ja asua normaalissa talossa, elää ns. "normaalia elämää" toinen olisi että jatkaisi tilaa, mutta en oikein tiedä että haluaako kun on nähnyt tämänhetkisen tilanteen, ei haluaisi koko elämää elää näin. Kolmas olisi jos menisi perus palkkatöihin ja vapaa-ajalla/kesällä tekisi tilan hommat, sitä olen miettinyt kylläkin kun jotenkin se maatalous vain kiinnostaa, mutta jotenkin tuntuu että tilan tämänhetkinen isäntä ei haluaisi kokonaan luopua tilasta, eli tultaisiin ilman lupia/kertomatta lainailemaan kaikkea/pitää niitä osittain omanaan.

Joskus myös mainitsin sen että voisi johonkin muualle mennä töihin, vastauksesta sai jotenkin sellaisen kuvan että heidän mielestään minun pitäisi maksaa itse aivan kaikki paitsi ruoka ja juoma, eli rahaa ei todennäköisesti jäisi kauheasti sen enempää kuin jos ei menisi ulkopuolelle töihin

Nyt sanovat että ei haittaa että en ole saanut palkkaa ja että minun pitäisi vain sopeutua tilanteeseen ja alkaa taas tekemään töitä... Kuulemma myös muutkin sanomani syyt ovat turhia ja vain tekosyitä että miksi en tee töitä ja mukamas joku muukin syy vielä että miksi en tee töitä

Nuori ei tarvitse palkkaa koska a) vanhemmat ja b) se menee viinaan tai huumeisiin.