Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Eeva Kilpi
Voisin vetästä tästä: Että yhtenä päivänä jonain tulevaisuuden vuonna me istumme pytyillä käsi kädessä, ärtyvän suolen kouristellessa ja kerromme toisillemme, minä sinulle kertoen kuinka sinun ei olisi pitänyt syödä sitä sipulia ja sinä muistutat kuinka tein virheen ottaessani kolmannen annoksen kaalilaatikkoa, tai jo ensimmäisen kohdalla.
Kiireisen päivän jälkeen kotiin raahautuessa, yksi makaa sängyssä verhot kiinni, toinen sohvalla pyyhe silmillä: migreeni!
Puhumattakaan kun maksaläiskien määrä kertoo jo ikävuodet, on hyvä muistuttaa toiselle miten viehättävä hän on silmärypyissään ja kaulakurtuissaan, ja onni on olla vanha: yhdessä.
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Eeva Kilpi
Voisin vetästä tästä: Että yhtenä päivänä jonain tulevaisuuden vuonna me istumme pytyillä käsi kädessä, ärtyvän suolen kouristellessa ja kerromme toisillemme, minä sinulle kertoen kuinka sinun ei olisi pitänyt syödä sitä sipulia ja sinä muistutat kuinka tein virheen ottaessani kolmannen annoksen kaalilaatikkoa, tai jo ensimmäisen kohdalla.
Kiireisen päivän jälkeen kotiin raahautuessa, yksi makaa sängyssä verhot kiinni, toinen sohvalla pyyhe silmillä: migreeni!
Puhumattakaan kun maksaläiskien määrä kertoo jo ikävuodet, on hyvä muistuttaa toiselle miten viehättävä hän on silmärypyissään ja kaulakurtuissaan, ja onni on olla vanha: yhdessä.
Vastaukset 144
Vanhimmat
Ja hei huumorilla murut. :)
Eeva Kilven runot ovat tuttuja minulle ja tuo, kenen kirjoittama onkaan, "jatko-osa" on mahtava.
Tuo alempi on tässä äsken lennossa näpytettyä mun aivopuuroa.
Se on muuten niin, että ensi.n pitää elää, että voi kirjoittaa. 40 tulee parhaimmat lyriikat :)
Yym ja hyvä muusakin auttaa kummasti. :)
Brummm…😏*moottori*
Hmph, mikähän moottori siellä käynnistyi? ;`}
Onko brumm vai pppprrrr...?
Heh
Elämä kuluttaa ja opettaa, opettaa tuntemaan itsensä paremmin.
Olisi tarvittu vain hiljaisuutta tai sanoja jo paljon aikaisemmin.
Siinä aidassa ei ollut lukittua porttia, mutta en silti avannut sitä.
En halunnut olla kaiken keskipisteenä, vaan miettiä yksin
kuka olin ja mihin olin menossa.
Siksi kaikki tuntui niin äärettömän surulliselta ja kun katsoin yhä hauraammaksi
muuttunutta sisintäni ajattelin aikani käyvän vähiin.
Sellaiselta tuntui tuska, joka yhä on jollain tavalla läsnä, ehkä se on sitä aina.
En tiedä onko minusta kenenkään auttajaksi tai lohduttajaksi.
Ehkä tarvitaan vielä monta vuotta ennen kuin voin avata portin
ja tuntea olevani jälleen oma itseni.
Metelissä ei kuule omaa ääntään.
Aika hyvä, tapu tapu tap! Tykkäsin! 😃😁🤗
Sekä Kilvellä että sinulla elämän makua siinä 👍
Jee. :P
Mut totahan se on.
Sitähän se on, yhteistä arkea ja myötäelämistä.
Niin on ja toisen silittämistä.
Sitäkin.
Ja halimista.
Tottakai.
Oi…🤗
Hipsuttelua. ;D
…. ;)
Loput sitten shhh.. ";]
Hipi hiljaa..
Runoilta sittenkin *riehaantuu*
Hienoa.
No sinne päin. :)
Pidit lupauksen 😌
Yleensä. :)
Kiitos :)
Ole hyvä.
🥰🥰
:) :)
Ihan ok :)
Lillis2020
Se olikin rakkausruno mulle, ja enemmän kuin ok 🥰
Pikkasen koitin huumoria ottaa mukaan. :)
Heh, rakkautta pytyltä. :D
🥰😘
Huumoria olla pitää!
O ou, punastuu. ':')
Joo, muuten käy liian painavaksi elämä. Sopivasti vakavuutta, sopivasti hulluutta ja huumoria, maittaa. :)
Pitkästä aikaa oot hauskempi ja rennompi. Pidä toi, sillä sä pysyt elossa! Ja se pukee
😉☺️
Okei. Taisi takotsubo tulla tarpeeseen. :'D
Hmm. :*)
Jotain se teki 🤗
Helpotti oloa. 🤗
Hyvä kuulla. Lopputulos oli näin hyvä :)
Onko lillis ihana?
On, ainakin minua kohtaan ollut aina hyvin hienotunteinen ja kunnioittava, mukava. Ihana ihminen ja nainen.
Lady joka rockaa. Sopivasti särmää mimmissä.
Minä en ollut lillis 🥰
Ei se mitään. No hätä. :)
Ei kukaan muu olekkaan Lillis, kun Lillis itse.
Eikä kukaan muu ole minä, kuin minä 🥰
Totta sekin. Hyvä sinuna sinä. :)
🥰🥰
Jestas mä hukun sydämiin. :)
Perhana kun hukkasin sen lällykirjan rakkaudesta.
Mistä minä nyt kopsaan tänne vaaleanpunaista höttöä?
-kvm-
Heh, keksit vaan päästäs, niin mäkin teen. :'D
Tosi komean näköinen mies tuossa sun kuvassa.
Kiitos. Ikä miehistää. :)
Tuohon saattaa vielä joku ihastua. Paras kuva mitä täällä on nähty. Ihana leuka.
Leualle oikeasti pisteet. Cuul.
Ja pidä toi asento. Vähän niinku Cheek.
Juku, ja menin filtteröimään itseni maidon valkoiseksi. :)
Lahden leuakkaat ja leukavat co. :D
Huomasin heti tuon kuvan :)
>÷}
Oliks räppärikin Lahdest? :O
Miltä näyttäis jos ei olis filtteriä?
Joo on. :)
Me täällä ollaa leukavaa porukkaa.
Pelottavalta. Olikin hetken selkeempi, Harmis ei uskonut mun kuvaksi. :)
Heh :D
Eikä olis pelottava. Harmis on vaan 4g katveessa niin ei ymmärrä.
Mut oikeesti. Täällä ei ole parempaa kuvaa kyllä nähty. Kulma on just hlölle käypä.
Voi olla. Ehkä hänen on vaikea uskoa näin kolperiin naamaan, kun on Mailiksiin tottunut. :)
Eikö musta ole muka sivuprofiilia ennen ollut, miljoona kuvaa ja nyt eka?
Sä voisit olla joku urheilija…
Nyrkkeilijä…
Joku taistelulaji, koska kuvassa on asennetta ja runossa näkemystä.
Otitko selfien vai ottiko joku toinen kuvan?
Puoli vitsi, Lahteen kun tulee tuon leukavuuden kyllä huomaa. ;]
Törmää leukavuuteen..
Itse mä kaikki kuvani otan. Ajastimella tai kädenmitalla. :)
Heh, noista nyrkkeily on lähinnä sydäntä. Kotona on ollut säkki mitä mätkinyt, mutta nyt on ollut pian vuoden kielto päällä mätkiä mitään. Kaularangan ja käsivarren takia. Kiertäjäkalvosin on yhä kiukustuva.
Ja vanha säkkikin on rikki. Pitäisi ostaa uus ja uudet hanskatkin. :)
Hyvää jälkeä. Mä kokeilin, ei onnistu, kuvaan jäi vaan etuhampaat hahhhaa :’D
Ei ole ollut tämmöstä.
Ota vähän kauempaa. :D
Okei. Tulen rohkeemmaksi. ;]
Eiku sitten ne vaan suurenee :D
Niin hampaat? x''D
Toi vois olla hyvä edustuskuva missä vaan. Siis en nyt huvikseni sano. Pidä tallessa.
Niinkö? Oh. Sattuipas lähelle :O
Joo'o. Paini on toinen mitä harrastaisin, jos haluisin saada Dumbon korvat. Mutta nyrkkeily on hyvä ja toimii mulla.
Okei. :P
Niih 😂
Maffe Majafa. ;}
Offi Ofafa 🤓
No kunhan talttahampaat löytyy. :)
Viimeinen yhteinen suonenvetomme vetää meidät molemmat pinnan alle.
Romanttista, eiköstä jookosta?
Hah hah, puli puli. x"D
Ei taas pinnan alle. Sulla oli tänään jo se peruna 👆
En ole messissä, liikun syvissä vesissä.
Vihdy en jengissä, toisten peesissä.
Ahaa :)
Vau, hienoja! Sekä Kilvellä että sulla 🤩 Elämänmakua ja näkemystä.
Olet rohkea, kun uskallat runoilla. Mä en ole kirjoittanut montaa runoa sen jälkeen kun täytin 18v. Jotenkin jännittää se kirjoittamisen muoto. Ehkä se on just sen paljauden takia, ei voi paeta henkilöhahmojen ja juonen taakse. Kun runo tulee niin omasta itsestä.
Turha hävetä! Anna palaa Jack! Kaikkihan täällä kirjoittaa :)
Kiitti. Olen jotenkin luopunut kaikesta jännittämisestä ja peittelystä. On niin paljon helpompaa olla mitä on ja päästää päästään pihalle. :)
Se on hyvä, että sellainen paikka löytyy! Ei läheskään kaikille löydy paikkaa, missä voi päästellä tunteita ulos. :)
Jos mua tarkoitit, niin häpeä ei ole oikea sana. Kyllä mä kirjoittamalla päästelen ulos vaikka mitä. Ja vaikka missä. Mutta runomuodossa en toistaiseksi ole saanut sitä toimimaan. Mä olen enempi proosallinen kuin lyyrinen. Aina ollut.
No onnistuu nykyään missä vaan. Joku lukitus on päältä pois. :)
Ei mitään väliä mitä sieltä tulee :)
Oho, no mutta sehän on mahtavaa! 😄
Itse olen harjoitellut tässä ei-sanan käyttöä ja ikävistä asioista puhumista. Ettei muutu vanhemmiten katkeraksi marttyyriksi tai jotain. Mutta ei ole ollenkaan vielä hanskassa. Helpompi olis olla vaan kaiken tekevä, uhrautuva/uhriutuva marttyyri.😇🤖 Pääsisi "helpommalla", eikä tarvitsisi avata suuta.
Ei kait, mutta se muoto on vieras. Mulla kirjoittaminen alkaa aina henkilöistä, joille luon oman maailman. No ehkä sit, jos se henkilö olisi runoilija?
Heh, aika kauan mullakin on mennyt uskaltaa näyttää aito minäni maailmalle. Aina oli jotenkin anteeksi anteeksi ja entäs jos ja mitä ne muut sitten ajattelee.
Sitten joku mutteri putos päästä. :)
Joku päivä Ybis sä sanot napakasti, ei, se ei nyt käy. :)
Aa, sä meinaat noin. Ok.
Joo, ei siinä loppujen lopuksi mitään häviä, jos onkin ihan oma ittensä? Säästyy vaan väärinkäsityksiltä.
Samoin kuin tässä ei-asiassa. Olen mä itseasiassa tässä parin viikon aikana sanonut jo monelle, että ei käy, en kykene, en ehdi, en suostu. Ja reaktiot on olleet miedompia kuin ajattelin. Joku on ollut, että okei, ei sit, teen itse. Toinen, että kiva, kun kerrankin sanon suoraan. Ja kolmas ehkä suuttui ensin ja niin suutuin minäkin ja päästelin monen vuoden höyryt ulos, mutta nyt on paljon selkeämmät kuviot kaikilla :)
Joo, kyl mäkin voin tunteista puhua, mutta mielummin jonkun toisen henkilön suulla, että itse asia tulisi jotenkin paremmin esiin. Kuin just mun sanomana. Mulle helpompi ilmaista niin. En koe, että keski-ikäinen naisihminen on aina se kiinnostavin tilittäjä. Joskus on parempi, että "totuus" tulee vaikka lapsihahmon kautta ulos.
Kyllä se pidemmän päälle on parasta olla niin aito ittensä, kun se vaan on mahdollista. Ne tykkää ketkä tykkää ja ketkä ei tykkää, no ei vaan tykkää.
Itselle se on helpointa.
Hyvä hyvä. Oikein. Ei kaikkea tarvi tosiaan aina kyetä, ehtiä ja jaksaa. Multitaskaus maailma kaatuu lopulta uupumukseen.
Janin kohdalla se taas _on_ kiinnostavaa. Kun hän ei ole se peruspera, vaan itsensä löytänyt ja siitä oivalluksia tekevä.
No luot jonkun henkilöhahmon. Luot sille elämän ja ajatukset. Katselet toisen läpi. Sitten tulee runo sen suulla :)
Eihän sun tarvii ilmottaa kuka oot tosin. Taiteilija on taiteilija. Ei se ikää katso mitä kertoo
Ehkä mä olen jotain sellaista jo tehnytkin :). En tosin tänne.. Mutta joo, tota runoilijahahmoa voisi miettiä. Tunnen sattumalta melko monta runoilijaa, ne on aika vinkeitä tyyppejä. Ihan erilaisia kuin proosan kirjoittajat. Herkkiksiä erillä tapaa.
Kirjoita elokuvakäsis.
Iso pappani eli äidin pappa oli näytelmäkirjailija, kirjoitti kirjoja muitakin muttei julkaistu. Nimeä en nyt mainitse, kun on niin harvinainen sukunimi ettei ole koko maassa, kun pari ihmistä jäljellä. Mutta liekö joku vimma suoltaa tulee perimässä jo? :)
Olis kiva lukea sun tekstejä. :)
Ei ehkä sitä lajia enää. No en sano enää koskaan, mut.. Muut tuulet kirjoittamisessa puhaltaa nyt.
Muistan, että oot kertonut, kiinnostavaa:)
Oot sä voinut niihin mun teksteihin ehkä törmätä, "hyvällä" tuurilla. Jos tässä olisi yksityisviestiominaisuus, niin voisin kertoa, missä.. Mutta nyt on ihan pakko mennä yöpuulle, aikainen herätys aamulla 😬Hyviä öitä!
Oon varmaan maininnut sulle luultavasti joo. Harmi kun ei ole enää yv-toimintoja. :(
Hyvää yötä, kauniita unia. :)
Runo suoni sykkii ja sormet näppäimistöllä hyppii.
On kesäyö tumma ja olo elokuussa kumma.
Kirjoitan tätä 25 euron kannettavalla, jonka halvalla sain,
mutta pitkään sitä hain.
Olen onnellinen nyt jostain syystä,
vaikka paljon kahvia päivässä ryystä.
Toivon aloittajalle mukavalle pitkää ikää,
toivottavasti toivotukseni hänessä itää.
Sydän pomppasi vähän hetken
ja mieli teki pelokkaan retken.
Nyt se on jo huoli ohi?
Empä enempää sanoillani sohi.
Jesh, hyvä. :D
Kiitos samoin, pitkää ikää.
Hyvää yötä!
Meinasin tähänkin runoilla, mutta alkoi väsyttämään niin paljon, että jätän toiseen kertaan. Hyviä öitä! :)
Hyvää yötä. Nuku hyvin. :)
Aa! Täällä oli muitakin! Hyvä!
Sulla toi runosuoni kukkii.
Itse runoilin kerran tällaista:
Voisin hukkua tähän hetkeen,
valon ja varjon leikkiin hietikolla, perhosen siiveniskuihin,
voisin hukkua taivaan äärettömyyteen,
sillä täällä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta,
täällä on vain tämä hetki.
Onni on etsittävä pieninä murusina,
kauneutta julmuudesta.
Antakaa minulle yksi minuutti, niin minä käyn lepäämään hietikolle.
Antakaa minun kulkea niityn poikki ja
koskettaa kukan terälehteä.
Minä tahdon kulkea sinne minne nenäni näyttää.
Tahdon kuulla lempeän tuulen suhisevan puissa ja
lasten nauravan.
Antakaa minun mennä, jotta voisin kokea
maan jalkojeni alla.
Ja sitten runoilin joskus vähän huumorimielessä tällaista (tuo eka oli vakavammin):
Köyhän laulu (kannanotto maailman tilanteeseen ja siihen, kun kauppoissa hinnat ovat vuosien saatossa nousseet)
Hinnat nousee, hinnat kiitää
alvi sen kuin suurenee
Reissumiestä vai Vaasan ruispalaa,
köyhä se vain haaveilee.
Apostolin kyyti on paras kyyti, rikkaat ne vain autoilee.
Kun hinnat nousee, hinnat kiitää
köyhän mielikuvitus vain liitää.
Näähän on hyviä. :)
Jatka ihmeessä, runous on hieno tapa pukea elämää sanoiksi.
En ole pitkään aikaan kirjottanu muuta kuin päiväkirjaa. Runoja ei voi väkisin kirjottaa, tulee jos on tullakseen ja proosatekstiäkään en ole jaksanu vähään aikaan kirjottaa myöskään. Olen tullu iän myötä vähän lyhytjännitteisemmäks (tosin tuon musiikin kuuntelun suhteen olen jaksanu olla vähän pitempijännitteinen). En ihan aina jaksa lukea kirjojakaan.
Kolmaskin kirjoittaa vielä! Hyviä. Laittakaa useammin. Teitä pitää aina vaan houkutella. Osa pelkää luovuutta, että se olisi muka liian paljasta. Ei ole :)
Se tosi, ei tule runoja väkisin. Tulee kun on tullakseen.
Kiitos, kun tykkäsit =) Tuo eka runo on kirjotettu jo usemapi vuosi sitten niin kuin tuo toinenkin. Tuo Köyhän laulu oli alunperin vähän pitempi, mutta muistan siitä vain tuon pätkän.
Tykkäsin, kun ne on hyviä. :)
Mä en aina edes muista runojani, kun ne tulee spontaanisti lennossa.
Parhaat tulee silleen, et hyvä kun ehtii kirjottaa. Mut jos suunnittelee, ei tule mitään.
Runo liikkuu öisin.
Kirjoittajien pitää panna tuotokset aina talteen.
Nimenomaan lennosta. Ei pähkien ikinä.
Mä herään joskus yöllä, että tulee ajatus, joka haluaa paperille, koneelle. Ulos.
Meikä ei kyllä herää kesken unien juuri mihinkään aivotyöhön. On niin hyvät unenlahjat. Mutta yöllä valvoessa ja usein päänsäryn jälkeen aktivoituu joku kuupassa, alkaa tulee tekstiä ja tuntuu, että aukee kokonaan uusi ulottuvuus.
Tutkimattomat ovat tekstien tiet.
Polun päästä polun päähän.
Preerian kautta takaisin tielle ja puku suoraks. Se on yöt raadille! 😁
Hyvät yöt, leppoisat unet. :)
No johan oli äitelää tekstiä karvakammopakinoitsijalta
Aloittaja tuskin on karvakammoinen. Esittelihän hän taannoin säärikarvojaan. Ja muutenkin ilmoittanut olevansa suvaitseva karvoja kohtaan, oli karvojen omistajan sukupuoli mikä hyvänsä.
Outo vainoharhailija olet.