Ensimmäistä kertaa kirjotan tänne. mistä sitä edes aloittaa. Kirjoitan vaan mitä viitsin tai päässä liikkuu enkä välttämättä saa kuulostaa miltään järkevältä enää.
Olen nuori aikuinen alle kolmekymppinen ja en saa itteeni enää niskasta kiinni niin kuin ehkä joskus nuorempana kun oma mutsi potki vaan eteenpäin
Ei multa mitään titteliä löydy. epävirallisena pitkäaikaisena työttömänä elänyt jo liian pitkään. Tykkäisin kutsuu itseeni suorittajaksi
Mulla ei ole mitään ajatusta oikein enää mistään. On niin monesti jäänyt monta kertaa jälkeen kun peruskoulu on käyty erityisluokalla ja tukiopetuksella huonoimmalla mahdollisella menestyksellä. muistan että päättötodistus oli SÄÄLISTÄ vitonen. niitä sääli todistuksia annettiin vielä tapahtua ihan 6-7 vuotta sitten ja ei sen jälkeen mitään muuta kuin jotain ammattia tavoittelee! ei mulla ollu mitään ajatusta mitä haluisin tehdä tai mihin jatkaisin. Opettajat pisti mut sitte Ammattikouluun kun en lukioon niin huonolla todistuksella voinut mennä. Lopulta jättäydyin pois koulusta toisella vuodella kun en osanut perustaitojakaan aineissa ja tukiopetuskin oli yhtä vaikeeta. opettajakin ehti ilmoittaa että kaupunki lopetti rahoituksenkin omalta linjalta et ei ollu mitään toivoa jatkaa.
Huonot kaveri piiritkin löytyi ja onneksi niiden tuomista ongelmista ja ”kuvioista” on päästy eroon ITSE kuin myös sen aikaisesta parisuhteesta joka kaatui ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa ja toista naista ei ole sen jälkeen uskaltanut ottaa.
Työkkärissä on tullut käytyä mutta itseäni ”isoissa arvoissa” pitäen ja vahvalla perityllä persoonallani en sieltä löytänyt kuin hymynaama alaspäin tädin istumassa pöydän toiselta puolelta ja niin paljon erillaista kurssia mihin pitäisi mennä että motivaatio katosi heti kättelyssä, että en osaa vastata milloin sinne palaisin ryömien takaisin.
osa-aikatöitä on tullut tehtyä milloin missäkin päin suomea vähäisillä suhteilla mutta ei niitäkään tehdä saamattomuudella ja ilman perustaitoja mitä olisi pitänyt joskus oppia. nykyään ei ole tuloja mistään ja elän vielä rahoilla mitkä olen perinyt mutta en pian pitkään. kelan tuista oon kauan sitten päättänyt olla ottamatta koska luonne ei perkele anna periksi siihen. Masennusta löytyy varmasti mutta ei tässä oikein uskalla masentaa ja hakea apua koska jonot on kuulemma liian pitkät. ITSE olen raahautunut aina jotenkin eteenpäin.
Ainut ylpeyden aihe löytyy että kävin armeijan kunniakkaasti ja melkein sinne toivoin jääväni mutta enhän mä saatana tajunnut ajoissa tai taaskaan osannut. Tämmöistä ”pikkuista” kirjottelua tänne kun kavereita ei enää ole. Kyllä tää tästä kohta taas.
JOS JOTAIN PIENTÄ NEUVOA TAI TSEMPPIÄ TEKEE MIELI LAITTAA NIIN LUEN JA OTAN KAIKEN VASTAAN MYÖS NEGATIIVISETKIN! KELPAA LUKEA EDES JOTAIN MITÄ SITTEN TULEEKIN. Kiitos
Olen nuori aikuinen alle kolmekymppinen ja en saa itteeni enää niskasta kiinni niin kuin ehkä joskus nuorempana kun oma mutsi potki vaan eteenpäin
Ei multa mitään titteliä löydy. epävirallisena pitkäaikaisena työttömänä elänyt jo liian pitkään. Tykkäisin kutsuu itseeni suorittajaksi
Mulla ei ole mitään ajatusta oikein enää mistään. On niin monesti jäänyt monta kertaa jälkeen kun peruskoulu on käyty erityisluokalla ja tukiopetuksella huonoimmalla mahdollisella menestyksellä. muistan että päättötodistus oli SÄÄLISTÄ vitonen. niitä sääli todistuksia annettiin vielä tapahtua ihan 6-7 vuotta sitten ja ei sen jälkeen mitään muuta kuin jotain ammattia tavoittelee! ei mulla ollu mitään ajatusta mitä haluisin tehdä tai mihin jatkaisin. Opettajat pisti mut sitte Ammattikouluun kun en lukioon niin huonolla todistuksella voinut mennä. Lopulta jättäydyin pois koulusta toisella vuodella kun en osanut perustaitojakaan aineissa ja tukiopetuskin oli yhtä vaikeeta. opettajakin ehti ilmoittaa että kaupunki lopetti rahoituksenkin omalta linjalta et ei ollu mitään toivoa jatkaa.
Huonot kaveri piiritkin löytyi ja onneksi niiden tuomista ongelmista ja ”kuvioista” on päästy eroon ITSE kuin myös sen aikaisesta parisuhteesta joka kaatui ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa ja toista naista ei ole sen jälkeen uskaltanut ottaa.
Työkkärissä on tullut käytyä mutta itseäni ”isoissa arvoissa” pitäen ja vahvalla perityllä persoonallani en sieltä löytänyt kuin hymynaama alaspäin tädin istumassa pöydän toiselta puolelta ja niin paljon erillaista kurssia mihin pitäisi mennä että motivaatio katosi heti kättelyssä, että en osaa vastata milloin sinne palaisin ryömien takaisin.
osa-aikatöitä on tullut tehtyä milloin missäkin päin suomea vähäisillä suhteilla mutta ei niitäkään tehdä saamattomuudella ja ilman perustaitoja mitä olisi pitänyt joskus oppia. nykyään ei ole tuloja mistään ja elän vielä rahoilla mitkä olen perinyt mutta en pian pitkään. kelan tuista oon kauan sitten päättänyt olla ottamatta koska luonne ei perkele anna periksi siihen. Masennusta löytyy varmasti mutta ei tässä oikein uskalla masentaa ja hakea apua koska jonot on kuulemma liian pitkät. ITSE olen raahautunut aina jotenkin eteenpäin.
Ainut ylpeyden aihe löytyy että kävin armeijan kunniakkaasti ja melkein sinne toivoin jääväni mutta enhän mä saatana tajunnut ajoissa tai taaskaan osannut. Tämmöistä ”pikkuista” kirjottelua tänne kun kavereita ei enää ole. Kyllä tää tästä kohta taas.
JOS JOTAIN PIENTÄ NEUVOA TAI TSEMPPIÄ TEKEE MIELI LAITTAA NIIN LUEN JA OTAN KAIKEN VASTAAN MYÖS NEGATIIVISETKIN! KELPAA LUKEA EDES JOTAIN MITÄ SITTEN TULEEKIN. Kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollaista se on kun ei päätä itse asioistaan, vaan antaa muiden henkilöiden ohjata itseään kuin hullua koiraa.
Päätä joskus itse, äläkä mielistele muita.
Hyvä
Olet suuttunut itseesi niin ja vallitsevaan systeemiin.
Se voi olla alku jos käännät sen voimavaraksi. ( joo ei mennä nyt hömppäpuheiden puolelle vaan asiaan )
Maailma ei ola mustavalkoinen mutta valintoja on tehtävä , kun muistaa olla sitten itselleen anteeksi antava ja että voi ottaa asiat uudestaan js epäonnistuu.
Pitää muistaa ensiksi että kukaan ei ole pakotettu ottamaan ketään töihin.
Jos koulutusta ei ole niin kannattaa töitä etsiessä etsiä samalla myös koulutus paikka. Eli mietintään nyt mikä sinusta tulee isona. Mikä kiinnostaa yhtään?
JA etsiskellä netistä alkuun niitä koulutus mahdollisuuksia.
Marssit sinne te-tätin pakeille ja pläjäytät että haluat koulutukseen tälle tai tälle alalle, kerro miten pääsen kouluttautumaan. Anna työpaikka , Laita ammatinvalinnan ohjaukseen , Noin saatat saada itsellesi työuraakin. Siinä vaihtoehtoja
Ei kannata suostua niihin 9€/päivä palveluihin koska ne on pelkkää huijausta ja siihen kierteeseen jos joutuu ei ole helppoa paluuta normi palkkatöihin ja noissa työkokeilu tai mitä lie niitä onkaan ja sellainen 9€/päivä työ ei ole mikään meriitti ansioluettelossa kenellekkään
Kuule. Jos haluat esittää huono- osaista syrjäytynyttä nuorta aikuista yritäppä uudelleen sinä hyväosainen huono- osaisuudesta mitään ymmärtämätön valehtelija. Tuosta esityksestä et saisi edes kultaista vadelmaa.
Erityisluokalla ja tukiopetuksessa peruskoulunsa käynyt, armonvitosilla luokiltaan päässyt henkilö ei osaa ilmaista itseään kirjallisesti likimainkaan noin hyvin kuin sinä osaat. Koko peruskoulunsa ajan niin heikosti pärjännyt oppilas, että on katsottu erityisluokkaa ja tukiopetusta tarvitsevaksi, osaa hädin tuskin kirjoittaa. Verbaalinen ulosantisi on keskivertonettikirjoittajaa parempi. Asiaan ei vaikuta silloin tällöin kömpelösti sumutustarkoituksessa pois jättämäsi isot alkukirjaimet.
"nykyään ei ole tuloja mistään ja elän vielä rahoilla mitkä olen perinyt mutta en pian pitkään. kelan tuista oon kauan sitten päättänyt olla ottamatta koska luonne ei perkele anna periksi siihen."
Jos pystyt elämään kokonaan ilman kelan tukia, ja olet jo nuori tuloton aikuinen, olet sitten saanut aika ison perinnön. Jos nyt ajattelisi että elät alakanttiin vaikkapa 600e/kk vuokra- asunnossa, jo pelkästään vuokrien maksut ovat tulleet esim. viiden vuoden aikana maksamaan yhteensä 36 000 euroa. Ja jätetään vuokrankorotukset huomioon ottamatta. Jos perit omistusasunnon, tulee siihenkin joka tapauksessa yhtiövastikkeet vesimaksut, sähköt ynnä muut. Sekä eläminen päälle.
"Syrjäytynyt" miljoonaperijä?
Ei jatkoon.