Ensimmäistä kertaa kirjotan tänne. mistä sitä edes aloittaa. Kirjoitan vaan mitä viitsin tai päässä liikkuu enkä välttämättä saa kuulostaa miltään järkevältä enää.
Olen nuori aikuinen alle kolmekymppinen ja en saa itteeni enää niskasta kiinni niin kuin ehkä joskus nuorempana kun oma mutsi potki vaan eteenpäin
Ei multa mitään titteleitä löydy. epävirallisena pitkäaikaisena työttömänä elänyt jo liian pitkään. Tykkään kutsuu itseeni suorittajaksi
Mulla ei ole mitään ajatusta oikein enää mistään. On niin monesti jäänyt monta kertaa jälkeen yhteiskunnasta kun peruskoulu on käyty erityisluokalla ja tukiopetuksella huonoimmalla mahdollisella menestyksellä. muistan että päättötodistus oli SÄÄLISTÄ vitonen. Niitä sääli todistuksia annettiin vielä tapahtua ihan 6-7 vuotta sitten ja ei sen jälkeen mitään muuta kuin jotain ammattia tavoittelee! ei mulla ollu mitään ajatusta mitä haluisin tehdä tai mihin jatkaisin. Opettajat pisti mut sitte Ammattikouluun kun en lukioon niin huonolla todistuksella voinut mennä. Lopulta jättäydyin pois koulusta toisella vuodella kun en osanut perustaitojakaan tunneilla ja kokeissa. tukiopetuskin oli yhtä vaikeeta. Opettajakin vielä ilmoitti että kaupunki lopetti rahoituksenkin omalta linjalta et ei ollu mitään toivoa jatkaa.
Huonot kaveri piiritkin löytyi ja onneksi niiden tuomista ”ongelmista” ja ”kuvioista” on päästy eroon ihan ITSE kuin myös sen aikaisesta parisuhteesta joka kaatui ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa ja toista naista ei ole sen jälkeen uskaltanut ottaa.
Työkkärissä on tullut käytyä mutta itseäni ”isoissa suomalaisissa arvoissa” pitäen ja vahvalla perityllä persoonallani en sieltä löytänyt kuin hymynaama alaspäin tädin istumassa pöydän toiselta puolelta ja niin paljon erillaista kurssia mihin pitäisi mennä että motivaatio katosi heti kättelyssä, että en osaa vastata milloin sinne palaisin ryömien takaisin.
osa-aikatöitä on tullut tehtyä milloin missäkin päin suomea omilla vähäisillä suhteilla mutta ei niitäkään tehdä saamattomuudella ja ilman perustaitoja mitä olisi pitänyt joskus oppia. nykyään ei ole tuloja mistään ja elän vielä rahoilla mitkä olen perinyt mutta en pian pitkään. kelan tuet oon kauan sitten päättänyt olla ottamatta koska oma luonne ei perkele anna periksi siihen. vanhempien kasvatukseen kuului myös se että rahat pitää tehdä itse töitä tekemällä. Masennusta löytyy varmasti mutta ei tässä oikein uskalla masentaa ja hakea apua koska jonot on kuulemma liian pitkät. ITSE olen raahautunut aina jotenkin eteenpäin.
Ainut ylpeyden aihe löytyy että kävin armeijan kunniakkaasti ja siellä ollessani toivoin jääväni mutta enhän mä saatana tajunnut ajoissa tai taaskaan osannut. Tämmöistä ”pikkuista” kirjottelua tänne kun kavereita ei enää ole. Kyllä tää tästä kohta taas.
JOS JOTAIN PIENTÄ NEUVOA TAI TSEMPPIÄ TEKEE MIELI LAITTAA NIIN LUEN SEN JA OTAN KAIKEN VASTAAN MYÖS NEGATIIVISETKIN! KELPAA MEINAAS LUKEA EDES JOTAIN MITÄ SITTEN TULEEKIN. Kiitos
Olen nuori aikuinen alle kolmekymppinen ja en saa itteeni enää niskasta kiinni niin kuin ehkä joskus nuorempana kun oma mutsi potki vaan eteenpäin
Ei multa mitään titteleitä löydy. epävirallisena pitkäaikaisena työttömänä elänyt jo liian pitkään. Tykkään kutsuu itseeni suorittajaksi
Mulla ei ole mitään ajatusta oikein enää mistään. On niin monesti jäänyt monta kertaa jälkeen yhteiskunnasta kun peruskoulu on käyty erityisluokalla ja tukiopetuksella huonoimmalla mahdollisella menestyksellä. muistan että päättötodistus oli SÄÄLISTÄ vitonen. Niitä sääli todistuksia annettiin vielä tapahtua ihan 6-7 vuotta sitten ja ei sen jälkeen mitään muuta kuin jotain ammattia tavoittelee! ei mulla ollu mitään ajatusta mitä haluisin tehdä tai mihin jatkaisin. Opettajat pisti mut sitte Ammattikouluun kun en lukioon niin huonolla todistuksella voinut mennä. Lopulta jättäydyin pois koulusta toisella vuodella kun en osanut perustaitojakaan tunneilla ja kokeissa. tukiopetuskin oli yhtä vaikeeta. Opettajakin vielä ilmoitti että kaupunki lopetti rahoituksenkin omalta linjalta et ei ollu mitään toivoa jatkaa.
Huonot kaveri piiritkin löytyi ja onneksi niiden tuomista ”ongelmista” ja ”kuvioista” on päästy eroon ihan ITSE kuin myös sen aikaisesta parisuhteesta joka kaatui ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa ja toista naista ei ole sen jälkeen uskaltanut ottaa.
Työkkärissä on tullut käytyä mutta itseäni ”isoissa suomalaisissa arvoissa” pitäen ja vahvalla perityllä persoonallani en sieltä löytänyt kuin hymynaama alaspäin tädin istumassa pöydän toiselta puolelta ja niin paljon erillaista kurssia mihin pitäisi mennä että motivaatio katosi heti kättelyssä, että en osaa vastata milloin sinne palaisin ryömien takaisin.
osa-aikatöitä on tullut tehtyä milloin missäkin päin suomea omilla vähäisillä suhteilla mutta ei niitäkään tehdä saamattomuudella ja ilman perustaitoja mitä olisi pitänyt joskus oppia. nykyään ei ole tuloja mistään ja elän vielä rahoilla mitkä olen perinyt mutta en pian pitkään. kelan tuet oon kauan sitten päättänyt olla ottamatta koska oma luonne ei perkele anna periksi siihen. vanhempien kasvatukseen kuului myös se että rahat pitää tehdä itse töitä tekemällä. Masennusta löytyy varmasti mutta ei tässä oikein uskalla masentaa ja hakea apua koska jonot on kuulemma liian pitkät. ITSE olen raahautunut aina jotenkin eteenpäin.
Ainut ylpeyden aihe löytyy että kävin armeijan kunniakkaasti ja siellä ollessani toivoin jääväni mutta enhän mä saatana tajunnut ajoissa tai taaskaan osannut. Tämmöistä ”pikkuista” kirjottelua tänne kun kavereita ei enää ole. Kyllä tää tästä kohta taas.
JOS JOTAIN PIENTÄ NEUVOA TAI TSEMPPIÄ TEKEE MIELI LAITTAA NIIN LUEN SEN JA OTAN KAIKEN VASTAAN MYÖS NEGATIIVISETKIN! KELPAA MEINAAS LUKEA EDES JOTAIN MITÄ SITTEN TULEEKIN. Kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjoitat kyllä selkeästi ja analyyttisesti, Mikä siis on oikeasti ollut syynä siihen että olet joutunut tukiopetukseen peruskoulussa. Yleensäkin on niin että tukiopetuksessa ovat juurikin he jotka eivät kykene tuottamaan alkeellistakaan kirjoitelmaa saatika analyyttiseen ajatteluun. Voihan olla niin ettet huomaa edessäsi olevia mahdollisuuksia vaan purjehdit jossain usvaisessa putkessa. Kokeilepa pitää välillä tuumaustaukoja. Mieti voitko jyödyntää nykytilannetta jotenkin hyödyksesi. Älä siis ajattele että mahdollisuudet ovat aina jossain muualla aidan takana. Ne mahdollisuudet voivat olla ihan nenän edessäkin. Ihan esimerkkinä. Haluaisit aloittaa kuntoilun mutta sinulla ei ole varaa kuntosaliin. Toteat että ei tule niin yhtään mitään. Todellisuus on kuitenkin toinen sillä kotonakin voi myös voimistella ja nostaa pieniä painoja ja punnertaa lattialla. Säästyy aikaa ja rahaa.
Kokeilepa aloittaa päiväkirjan pitoa. Se selkeyttää ajattelua ja samalla saat kirjoitettua ja piirreltyä ideat ylös. Ehdottomasti paperiseen päiväkirjaan eikä tietokoneen putkelle,
Sinisilmä uskoo kaiken. Joku vihervassari tai kokoomuslainen kansanedustaja siellä yrittää herättää keskustelua esiintymällä syrjäytyneenä nuorena. Kirjoitus on itsessään todiste siitä että aloituksen kirjoittanut hyväosainen henkilö ei tiedä yhtikäs mitään työttömyydestä ja huono- osaisuudesta.
Näin just.
Et ole enää TE- toimistossa asiakkaana?
Et ole siis työtön.
Suomessa työtön on vain henkilö, joka on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi TE- toimistoon. Työttömäksi ei lasketa henkilöä joka ei ole TE- toimistossa kirjoilla. Sillä tekeekö hän töitä vai ei, ei ole asiaan mitään vaikutusta.
Emme elä enää agraariaikakautta jolloin työtön oli henkilö joka ei tee mitään.
Työllisyystoimet laittavat työttömät kustantamaan kalliiksi tulleet yritystuet , siinä onkin maksamista teidän tuntiliksoilla.
Tosiasia on, että kortistojen kätköissä on ihmisiä, joilla äly pelaa ja joilla varmasti on työelämässä tarvittavia taitojakin. Toisaalta työpaikoilla notkuu tyyppejä, joista ei ole muuhun näpläämään puhelintaan ja ehkä posken soittoon. Iskä, äippä, kummi, .. on järkännyt palkannautintapaikan. Niin järjestelmä vaan toimii, eikä tule koskaan muuttumaan.
Mitä kuntoiluun tulee, siihen ei välttämättä tarvita kuin oma kroppa. Kun netti on käytössä, youtubesta voi etsiä ohjeita. Lisäksi kannattaa muistaa, että kävely on ihmiselle kaikkein luontevinta liikuntaa. Samalla ehtii myös ajatella ja suunntiella asioita.
Mutta aloittaja väittää suorittaneensa peruskoulun erityisluokalla tukiopetuksessa. Erinomainen verbaalinen ulosanti ja kyky analyyttiseen asioiden käsittelyyn ei natsaa sen kanssa että aloittajan väite erityisopetuksen tarpeesta koko peruskoulun ajan pitäisi paikkaansa. Myöskään se että aloittaja sanojensa mukaan ei joudu turvautumaan Kelan tukiin vaan on elellyt saamansa perinnön turvin, kertoo ettei kyseessä ole työtön ja syrjäytynyt henkilö vaan ihan jotain muuta. Hän ei ole työtön jos hän ei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi TE- toimistoon.
Käytännössä siis rikas kroisos ja vapaa kuin taivaan lintu työttömiin kohdistetuista häirintätoimista. Kukaan ei aloittajaa ahdistele eikä taloudellisia huolia ole. Mutta ruikuttaa elämänsä kurjuutta. HÖPÖN LÖPÖN. Aikamoinen satu.
Se nyt on päivän selvää että työttömät ovat pääsääntöisesti psyykkisesti ja älyllisesti terveempiä kuin työlliset. Työpaikoilla, oli ala mikä tahansa, voidaan pahoin eikä osata edes alkeellisimpia vuorovaikutustaitoja. Onkin tehtävä johtopäätös että työllisenä oleminen on itsessään todiste siitä, että henkilöllä täytyy olla päässä vikaa ja monenlaisia vajaakuntoisuuksia. Ei suinkaan pitkäaikaistyöttömillä varsinkaan silloin jos työttömyyden yksi syy on se, ettei kertakaikkiaan kykene sopeutumaan täysin sairaisiin vuorovaikutusvammaisiin työyhteisöihin.