Meidän suhteessa on muodostunut ongelmaksi miehen juominen. Ei siis sillä, että kävisi jatkuvasti kapakassa (mies käy n. kerran-pari kuussa kapakassa, välillä käymme yhdessä, välillä erikseen), mutta kun täytyy aina vetää kunnon perseet, ettei hallitse enää itseään tai tavaroitaan.. Hiprakassa tai nousuhumalassa oleminen ei mua häiritsisi, saahan sitä rentoutua, mutta kun ukko ei hallitse juomistaan ja joka kerta on kaatokännissä..
Eilen miehellä oli futisjengin saunailta. Lähtivät kuulemma jatkoille johonkin baariin ja loppuyöstä mies konttasi kotiin, tällä kertaa oli saunakamppeet jääneet matkan varrelle, oli pöllinyt joukkuekaverin narikkalapun ("kun se on semmoinen k*sipää, mä kostin sille!"), koti- ja autonavaimet olivat hävinneet sekä ukolla oli turpa verillä, oli kaatunut jonnekin. Eli heti maanantaiaamuna saa käydä selvittämässä avainhomman ja en tiedä, onko miehellä vara-autonavaimia!
Viikko sitten mies oli jossain opiskelijariehassa. Silloin lompakko putosi jonnekin, kaikki kortit jouduttiin kuolettamaan ja tällä hetkellä mä hoidan kaikki kodin kulut, kun mies saa uuden Visa Electronin vasta reilun viikon päästä. Lisäksi mies pudotti upouuden kännykkänsä, meni näyttö paskaksi. Sitä edellinen reissu: mies hävitti kännykkänsä, joutui ostamaan uuden ja avaamaan uuden liittymän (onneksi kukaan ei ollut puhunut sillä!). Viime vappuna mies hävitti haalarinsa, joutui ostamaan uudet ja hankkimaan kaikki merkit uudestaan. Ja muissakin riennoissa milloin on reppu ollut kateissa, lompakko hukkunut (mutta löytynyt), joskus mies unohti reppunsa baariin (onneksi silloin kännykkä, avaimet ja lompakko olivat taskussa!). Onpahan mies myös joskus lähtenyt baarista kävelemään kotiin marraskuun pakkasten aikaan ja jättänyt takkinsa narikkaan! Seurauksena oli kunnon flunssa.. Muutama vappu takaperin mies oli sammunut baariin (ensin oli yrjönnyt mun syliin, meidän koko porukka jätti ukon nuokkumaan paikoillen ja vaihtoi paikkaa). Kun oli herännyt, oli lähtenyt baarista, takki, reppu ja lompakko jäivät sinne, ja käveli 20km kotiin.. Seuraavana päivänä haki kamat, olivat onneksi vielä narikassa ja kukaan ei ollut koskenut!
Ja pari kertaa olen saanut mennä väliin, kun ukko on aukonut päätänsä jollekin miehelle ja meinannut saada turpaan. Jonkun kerran saikin, tuli turpa verissä kotiin. Tämä turpa verissä-käytäntö on hyvin yleinen, pari edellistä juopottelukertaa mies on kaatunut rähmälleen kännissä ja milloin on tullut poski, milloin leuka verillä kotiin. Jonkun kerran oli korvanlehdessä kunnon veripahka, mies oli näköjään toisella puolella kasvojaan aurannut maata.. Kerran mies oli kävellyt räkäkännissä kaupungilla yömyöhällä ja lompsa pullotti perstaskussa. Seurauksena oli se, että teinit kävivät pyyhkäisemässä lompsan, ottivat rahat ja heittivät lompsan läheiseen roskikseen ja juoksivat pois rahat mukanaan. Otollinen kohde taskuvarkaille.. Tämmöistä siis tapahtunut tässä ajan mittaan..
Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä.. En suinkaan ole sitä vastaan, että mies kävisi baarissa, mutta sen vaadin, että olisi edes sellaisessa kunnossa, että pystyisi pitämään huolta itsestään ja tavaroistaan. En jaksa olla ukon kanssa baarissa enää niin, että mun täytyy koko ajan pitää huolta ukon tavaroista ja kysyä, että "onhan sulla se ja se mukana".. Mä en jaksa olla mikään äiti nro 2, mä en edes halua nipottaa asiasta!
Tänään, kun ukko oli tullut töistä kotiin (meni aamulla krapulassa töihin, kaverin kyydillä, kun oman auton avaimet olivat hukkuneet..), yritin puhua asiasta ja itkuhan siinä pääsi, mua niin vituttaa.. Ukko vain tuijotti mua ja sanoi, että mitä mä oikein ylireagoin, ei se auton avainten hukkuminen ole mikään maailman murhe. Ne saattaa vielä löytyä jostain.. Kysyin, että eikö ala oppi mennä perille, kun kolmella edellisellä ryyppyreissulla on jotain hukkunut. Mies vain vastasi yhtä tyynesti, kuin mä olisin kertonut, että maito on loppu, että juujuu, kyllä mä otan opikseni (no on monta kertaa sanonut, mutta eipäs ole oppi mennyt perille!). Kysyi, että onko vielä pakko vatvoa asiaa, sitten vain poistui eikä halunnut kuunnella. Ärsyttää niin, kun mä haluan puhua asiasta, ukko vain yrittää vaihtaa aihetta ja poistuu huoneesta. Lisäksi suhtautuu ylityynesti ja kovasti ihmettelee, mitä mä taas ylireagoin. "Kun ei tätä ratkaista millään saarnaamisella, tapahtunut mitä tapahtunut", näin ukko sanoi.
Kaveritkin naureskelevat, kun ilmestymme paikalle, että "missäs kunnossa se ... aikoo tänään olla". Ja monta kertaa ukon parhaat kännikommellukset käydään läpi ja koko pöytäseurue nauraa, ukko mukaanlukien. Kyllä muakin huvittaa nämä kommellukset, mutta nyt alkaa olla jo huoli mukana.. Ukko vetää viinaa kiitettävää tahtia, kun muut ovat saaneet ekan juotua, ukko vetää jo kolmatta tai neljättä. Sitten kun muut ovat nousuhumalassa, alkaa ukko jo nojata muhun ja hoiperrella. Selittää kovasti aina omia juttujaan, mutta kun ei kukaan saa siitä sammalluksesta selvää (:)), niin sitten vetää herneet nenään ja alkaa haukkumaan mua kusipääksi ja kysyy, että mikä v*ttu on mun ongelma. Ja mä vain sanon aina, että "sori, en nyt tajunnu, voisitsä toistaa"..
Väkivaltainen mies ei ole, ei kännissä eikä selvinpäin. Ärsyttävä kylläkin, kun kännissä roikkuu mun perässä koko ajan kuin takiainen (tanssilattialla haluaa halia ja pussailla koko ajan), haluaa koko ajan halailla ja kertoo samaa tarinaa, jonka on kertonut illan aikana noin 50 kertaa.. Kun yrittää työntää kauemmaksi, suuttuu heti ja haukkuu milloin kusipääksi, milloin mulkuksi ja milloin miksikin (h*oraksi ei kuitenkaan koskaan ole sanonut) ja poistuu, jonkun kerran lähtenyt kävelemään tällöin baarista ilman mua..
Hyvä mies kuitenkin selvinpäin: kiltti, rehellinen, pärjää hyvin opinnoissa ja nyt sai juuri hyvän työpaikan omalta alaltaan, osallistuu kotitöihin ja hoitaa n. 60% meidän raha-asioista (itselläni pienemmät tulot). Riitoja meillä on muuten harvoin, mutta tämä juoma-asia on noussut monta kertaa puheenaiheeksi.. Mies ei suinkaan pörrää joka viikonloppu baarissa, joskus juhlia on useammin, joskus menee parikin kuukautta ennen kuin menee seuraavan kerran baariin. Mutta n. kerran-pari kuussa keskimäärin. Perskännien vetäminen on jokakertaista ja usein joku tavaroista on hukassa.. Illassa menee n. 12-14 tuopillista, muutaman kerran mennyt kokonainen Suomi-viinapullo (ja ukko on milloin yrjönnyt muiden autoon, milloin bussiin, milloin ihan vaan kadulle..).
Nyt olen jo miettinyt taukoa suhteessa, jopa suhteen lopettamista, kun ei oppi mene kaaliin.. En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, kamala olo.. :(
Eilen miehellä oli futisjengin saunailta. Lähtivät kuulemma jatkoille johonkin baariin ja loppuyöstä mies konttasi kotiin, tällä kertaa oli saunakamppeet jääneet matkan varrelle, oli pöllinyt joukkuekaverin narikkalapun ("kun se on semmoinen k*sipää, mä kostin sille!"), koti- ja autonavaimet olivat hävinneet sekä ukolla oli turpa verillä, oli kaatunut jonnekin. Eli heti maanantaiaamuna saa käydä selvittämässä avainhomman ja en tiedä, onko miehellä vara-autonavaimia!
Viikko sitten mies oli jossain opiskelijariehassa. Silloin lompakko putosi jonnekin, kaikki kortit jouduttiin kuolettamaan ja tällä hetkellä mä hoidan kaikki kodin kulut, kun mies saa uuden Visa Electronin vasta reilun viikon päästä. Lisäksi mies pudotti upouuden kännykkänsä, meni näyttö paskaksi. Sitä edellinen reissu: mies hävitti kännykkänsä, joutui ostamaan uuden ja avaamaan uuden liittymän (onneksi kukaan ei ollut puhunut sillä!). Viime vappuna mies hävitti haalarinsa, joutui ostamaan uudet ja hankkimaan kaikki merkit uudestaan. Ja muissakin riennoissa milloin on reppu ollut kateissa, lompakko hukkunut (mutta löytynyt), joskus mies unohti reppunsa baariin (onneksi silloin kännykkä, avaimet ja lompakko olivat taskussa!). Onpahan mies myös joskus lähtenyt baarista kävelemään kotiin marraskuun pakkasten aikaan ja jättänyt takkinsa narikkaan! Seurauksena oli kunnon flunssa.. Muutama vappu takaperin mies oli sammunut baariin (ensin oli yrjönnyt mun syliin, meidän koko porukka jätti ukon nuokkumaan paikoillen ja vaihtoi paikkaa). Kun oli herännyt, oli lähtenyt baarista, takki, reppu ja lompakko jäivät sinne, ja käveli 20km kotiin.. Seuraavana päivänä haki kamat, olivat onneksi vielä narikassa ja kukaan ei ollut koskenut!
Ja pari kertaa olen saanut mennä väliin, kun ukko on aukonut päätänsä jollekin miehelle ja meinannut saada turpaan. Jonkun kerran saikin, tuli turpa verissä kotiin. Tämä turpa verissä-käytäntö on hyvin yleinen, pari edellistä juopottelukertaa mies on kaatunut rähmälleen kännissä ja milloin on tullut poski, milloin leuka verillä kotiin. Jonkun kerran oli korvanlehdessä kunnon veripahka, mies oli näköjään toisella puolella kasvojaan aurannut maata.. Kerran mies oli kävellyt räkäkännissä kaupungilla yömyöhällä ja lompsa pullotti perstaskussa. Seurauksena oli se, että teinit kävivät pyyhkäisemässä lompsan, ottivat rahat ja heittivät lompsan läheiseen roskikseen ja juoksivat pois rahat mukanaan. Otollinen kohde taskuvarkaille.. Tämmöistä siis tapahtunut tässä ajan mittaan..
Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä.. En suinkaan ole sitä vastaan, että mies kävisi baarissa, mutta sen vaadin, että olisi edes sellaisessa kunnossa, että pystyisi pitämään huolta itsestään ja tavaroistaan. En jaksa olla ukon kanssa baarissa enää niin, että mun täytyy koko ajan pitää huolta ukon tavaroista ja kysyä, että "onhan sulla se ja se mukana".. Mä en jaksa olla mikään äiti nro 2, mä en edes halua nipottaa asiasta!
Tänään, kun ukko oli tullut töistä kotiin (meni aamulla krapulassa töihin, kaverin kyydillä, kun oman auton avaimet olivat hukkuneet..), yritin puhua asiasta ja itkuhan siinä pääsi, mua niin vituttaa.. Ukko vain tuijotti mua ja sanoi, että mitä mä oikein ylireagoin, ei se auton avainten hukkuminen ole mikään maailman murhe. Ne saattaa vielä löytyä jostain.. Kysyin, että eikö ala oppi mennä perille, kun kolmella edellisellä ryyppyreissulla on jotain hukkunut. Mies vain vastasi yhtä tyynesti, kuin mä olisin kertonut, että maito on loppu, että juujuu, kyllä mä otan opikseni (no on monta kertaa sanonut, mutta eipäs ole oppi mennyt perille!). Kysyi, että onko vielä pakko vatvoa asiaa, sitten vain poistui eikä halunnut kuunnella. Ärsyttää niin, kun mä haluan puhua asiasta, ukko vain yrittää vaihtaa aihetta ja poistuu huoneesta. Lisäksi suhtautuu ylityynesti ja kovasti ihmettelee, mitä mä taas ylireagoin. "Kun ei tätä ratkaista millään saarnaamisella, tapahtunut mitä tapahtunut", näin ukko sanoi.
Kaveritkin naureskelevat, kun ilmestymme paikalle, että "missäs kunnossa se ... aikoo tänään olla". Ja monta kertaa ukon parhaat kännikommellukset käydään läpi ja koko pöytäseurue nauraa, ukko mukaanlukien. Kyllä muakin huvittaa nämä kommellukset, mutta nyt alkaa olla jo huoli mukana.. Ukko vetää viinaa kiitettävää tahtia, kun muut ovat saaneet ekan juotua, ukko vetää jo kolmatta tai neljättä. Sitten kun muut ovat nousuhumalassa, alkaa ukko jo nojata muhun ja hoiperrella. Selittää kovasti aina omia juttujaan, mutta kun ei kukaan saa siitä sammalluksesta selvää (:)), niin sitten vetää herneet nenään ja alkaa haukkumaan mua kusipääksi ja kysyy, että mikä v*ttu on mun ongelma. Ja mä vain sanon aina, että "sori, en nyt tajunnu, voisitsä toistaa"..
Väkivaltainen mies ei ole, ei kännissä eikä selvinpäin. Ärsyttävä kylläkin, kun kännissä roikkuu mun perässä koko ajan kuin takiainen (tanssilattialla haluaa halia ja pussailla koko ajan), haluaa koko ajan halailla ja kertoo samaa tarinaa, jonka on kertonut illan aikana noin 50 kertaa.. Kun yrittää työntää kauemmaksi, suuttuu heti ja haukkuu milloin kusipääksi, milloin mulkuksi ja milloin miksikin (h*oraksi ei kuitenkaan koskaan ole sanonut) ja poistuu, jonkun kerran lähtenyt kävelemään tällöin baarista ilman mua..
Hyvä mies kuitenkin selvinpäin: kiltti, rehellinen, pärjää hyvin opinnoissa ja nyt sai juuri hyvän työpaikan omalta alaltaan, osallistuu kotitöihin ja hoitaa n. 60% meidän raha-asioista (itselläni pienemmät tulot). Riitoja meillä on muuten harvoin, mutta tämä juoma-asia on noussut monta kertaa puheenaiheeksi.. Mies ei suinkaan pörrää joka viikonloppu baarissa, joskus juhlia on useammin, joskus menee parikin kuukautta ennen kuin menee seuraavan kerran baariin. Mutta n. kerran-pari kuussa keskimäärin. Perskännien vetäminen on jokakertaista ja usein joku tavaroista on hukassa.. Illassa menee n. 12-14 tuopillista, muutaman kerran mennyt kokonainen Suomi-viinapullo (ja ukko on milloin yrjönnyt muiden autoon, milloin bussiin, milloin ihan vaan kadulle..).
Nyt olen jo miettinyt taukoa suhteessa, jopa suhteen lopettamista, kun ei oppi mene kaaliin.. En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, kamala olo.. :(
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onneksi olkoon .Olet ottanut mallimiehen jota jokainen suomalainen nainen haluaa:eli kunnon rentun.Kyllä sen ymmärrän raittiina miehenä että jos ottaa alkoa silloin tällöin ,mutta miehesi alkoholinkäyttö menee yli ymmärryksen!Mikset ota sellaista miestä joka ei ole ottanut viinaa tai olutta ikinä kuten minä.Varmasti löydät sellaisen miehen!
Mies on muuten erittäin mukava, opiskelee ja menestyy opinnoissaan, sai juuri hyvän työpaikan omalta alaltaan, osallistuu kotitöihin (ihan oma-aloitteisesti) ja hoitaa suurimman osan meidän kustannuksista. Tarkka raha-asioissa, hyvin harvoin on joutunut lainaamaan, paitsi nyt, kun se saamarin Visa Electron ei ole vielä avattu.. :| Rento ja tasa-arvoinen kumppani, selvin päin melkeinpä unelmamies. Mutta kun ei hallitse juomistaan, myöntänyt, ettei osaa lopettaa, kun yhden tuopin on kumonnut.. Mutta ei kuitenkaan pidä asiaa ongelmana. Muuten emme riitele juurikaan koskaan, mutta juomisesta kyllä ja siitä, kun ne tavarat ei pysy taskuissa..
Koskaan ei ole lyönyt, ei kännissäkään, tai alistanut millään tavalla.
En pidä miestä renttuna, mutta alkoholistina kyllä (kaappialkoholistina).. Renttu on mielestäni pettävä, hakkaava mies, joka koko ajan "lainaa" rahaa, mutta ei maksa lainoja takaisin ja juu, viinaan menevä. Mutta kyllä, olen monta kertaa miettinyt, millaiseksi tilanne mahtaa muuttua tulevaisuudessa. Olen vielä nuori (22, mies samanikäinen) ja lapsia ei ole, joten päätöksiä voi vielä tehdä kivuttomasti..
Baarissa ei tosiaan pörrää joka viikonloppu, kerran-pari kuussa, mutta perskännit.. Joo, joka kerta vetää semmoiset ja multa risahtaa kohta verisuoni päästä, kun tavarat vaan kummasti tippuvat taskuista ryyppyreissulla.. Haluaisin niin, että mies edes pohtisi, mikä on aiheuttanut tämän juomisen, tai kävisi esim. AA-kerhossa tms. Mutta arvaapa vaan, nauraako mies mut pystyyn.. :(
Olen hyvin kiltti nuori nainen ja kaipaan luotettavaa, kilttiä, kunnollista miestä rinnalleni.. Mietin vain, pitäisikö lähteä kävelemään vai yrittää vielä. Onneksi kesä lähestyy, lähden koko kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin ja ehkä siellä saan mietittyä asioihin selkeyttä.
Vaikka se alkoholinkäyttö onkin nykyään satunnaista saattaa vanhetessa alkaa kännäämään useammin ja siinäkös sitten menee sunkin elämä viemäristä alas... Jos mies itsekin sanoo ettei osaa sen yhden tuopin jälkeen lopettaa, olisi varmaan syytä hakea apua heti.
toi tekstihän oli ihan kun mun kirjottama!
meillä aikalailla sama tilanne kun teillä,mä vaan pari vuotta nuorempi(minä 20,mies 21)
nytkin ukko on juomassa,en vaan voi soittaa sille,kun sen känny rikki,ja tietäähän sen,miten se meni rikki...kännispäissään tiputellu maahan.
että näin.
jos haluut,niin vois vaihtaa ajatuksia vaikka maililla tms.?
Meillä tilanne nyt ei ihan hirvittävän paha ole enää. Minä pistin jo kerran mieheen välit poikki, kun lupauksia ei voinut viinanhimoissaan pitää. Poikaystävä oli valmis jo ulkopuoliseen apuun, jota ei sitten ole kuitenkaan vielä tarvittu. Tosi paljon on rauhoittunut parin vuoden aikana, ei ota enää kuin ehkä kerran kuussa, joskus useemmin joskus harvemmin. Kuitenkin kerralla menee 0,7 Leijona tai Sisu, mikä on minusta aika paljon. Ikääkin on tosin vasta 18, että ehkä se siitä sitten rauhoittuu lisää, kunhan ikä tulee. Meillä ainakin on tehty tosi paljon kompromisseja, koska itse inhoan alkoholia (muutamaa drinksua lukuunottamatta). Jos mies ei yhtään tuu vastaan, ja sanoo vaan et vika on teissä niin pistäsin kyllä ukon vaihtoon. Jos rakastaa, niin tahtoo että toisellakin on hyvä olla. Ja meidän naistenkin pitää välillä hyväksyy (tai ainakin olla hiljaa ;) ) miestemme toilailu. Tosin jos omaisuus on aina rikki tai häveyksissä, niin jotakin on vialla.
Ihanaa saada kohtalotovereiden kommentteja!
Juu, tuo mun mies on 22 ja viinaa menee vauhdilla.. Nuorempana pelasi jalkapalloa junnuliigassa 10 vuotta ja koska kävi harkoissa n. 5 krt/viikko ja siihen päälle pelit, ei ehtinyt juhlimaan ikätovereidensa kanssa, koulukin piti hoitaa jossain välissä. Mies lopetti pelaamisen 17-vuotiaana ja yhtäkkiä olikin aikaa käydä juhlimassa kavereiden kanssa. Ekat kännit veti muutamaa päivää ennen kuin täytti 18. Eli en tiedä, onko miehellä vielä joku "teinikännivaihe" päällä vai mikä, mutta en aio puolustella siitä huolimatta, kun niistä virheistä pitäisi ottaa opikseen, ikääkin on jo sen verran! Olen kyllä neuvonut, että mies kävisi puhumassa jollekin ammattiauttajalle, mutta vastaukseksi olen saanut vain räkänaurun päin naamaa..
Ei mies ole syyttänyt mua, mutta pitää mua ylikriittisenä tämän juomisjutun takia. Eli mun jutut kaikuu kuuroille korville.. Mitä tässä pitäisi vielä tapahtua, että mies oppisi??? Pitäisikö miehen jäädä auton alle, ennen kuin tajuaa asian???
Käyn itsekin baarissa, sekä miehen kanssa että ilman miestä, kavereiden kanssa. Mulla menee aina n. pari kuukautta baareilureissujen välissä. Kyllä mäkin juon, mutta mulla on jonkinlainen kiintiö, eli jossain vaiheessa ei enää vain maistu.
Tuntuu vain siltä, että miehen vanhemmatkin suhtautuvat kovin kevyesti siihen, jos pojan kännykkä/lompakko on taas kerran hukkunut. Ovat vain, että "no, sellaista sattuu". Miehellä on ihan normaali perhe, eivät ole alkoholisteja tai mitään ja molemmat vanhemmat hyvissä työpaikoissa. Toivoisin niin, että saisin lisätukea vanhemmilta, että nämäkin näkisivät poikansa ongelman! Tänään mies soitti äidilleen ja kertoi hukkuneista avaimista ja kertoi samaan syssyyn, että mä olen aika vihainen tapahtuneesta. Äiti oli vain, että "no mikäs syy sillä vaimokkeella on olla vihainen?" (tämä oli keskustelu, mieheni mukaan). Että tämmöistä..
Mies palasi äsken, oli saanut saunakamppeensa ja avaimensa takaisin. Olivat jääneet baarin narikkaan. Mutta en ole yhtään sen iloisempi.. :(
Mies lähti äsken etsimään kadonneita saunakamppeitaan ja autonavaimiaan, hänellä oli vara-autonavaimet, joten pääsi autolla liikenteeseen. Soitti juhlavastaavalle ja saunalle ei kamat olleet jääneet. Lähti sitten etsimään jatkopaikasta kamppeitaan..
Olen koko illan miettinyt, mikä on mennyt vikaan.. Mies osasi juhlia rankasti jo silloin, kun tapasimme. Suhteen alussa mies saattoi vetää kevyesti pullon Suomi-viinaa illan aikana ja siihen vielä siksari päälle, ehkä jopa mäyris.. Nyt juo pelkkää kaljaa, mutta harmittaa vain, että mies siitä huolimatta juo kaljaakin niin paljon, että alkaa konttaamaan jossain välissä iltaa.. N. vuosi sitten oli vaihe, jolloin ei vetänyt tällaisia kännejä, vaan oli iloisessa nousuhumalassa kuten kaikki muutkin..
Yritän puhua parhaan ystäväni kanssa asiasta (hän seurustelee mieheni ystävän kanssa) ja kaveri vain viittaa kintaalla ja sanoo, että "ens kerralla me sitten rymytään". Eli kaverilla on hauskaa katsella, kun mun ukko örmyää kaatokännissä ympäriinsä tai kun saa kuulla, mitä ukko on tällä kertaa tehnyt.. No hän ei seurustele tämän miehen kanssa! Mulla ei ole hauskaa, kun ukko baarissa liimautuu mun kylkeen, alkaa söpöttää jotain ja haluaa koko ajan pussailla ja halia, tulee melkein naistenvessaankin mukana.. Kiva, että tunteet ovat noin pinnassa, mutta äärimmäisen noloa mun mielestä! Toinen ystäväni on ukon juomisesta samaa mieltä kuin mäkin, mutta en vain saa viestiä ukolleni perille.. Hän myöntää, että juo ja ensimmäinen tuoppi jo vie mennessään, mutta ei näe asiaa ongelmana.
Pari vuotta sitten olimme Raumanmeren juhannuksessa. Tokana iltana ukko veti pullon Suomi-viinaa ja siksari päälle. Riehui jonkin aikaa ulkona, ensin oli sanonut mua ilonpilaajaksi, kun mua alkoi väsyttämään ja halusin nukkumaan. Mies tunki telttaan möykkäämään, sen jälkeen jutteli kavereiden kanssa teltan ulkopuolella "kuinka toi ... on niiiin tylsä, menee jo nyt nukkumaan".. Sitten puuhaili ties mitä ja löysin aamulla ukon sammuneena teltan ulkopuolelta, edellisillan menyy vieressä (=oli yrjönnyt). Yhdellä porukasta oli alkometri mukana ja kaikki puhalsivat vuorollaan. Joskus puolenpäivän jälkeen viimeinenkin porukasta oli ajokunnossa, mies puhalsi samaan aikaan alkometriin 1,7.. Eli semmoista. Sitten mulla meni pokka, kävin haukkumassa miehen pystyyn ja huomautin (miljoonannen kerran) siitä viinankäytöstä. Pakkasin kamani ja poistuin festareilta kaverin ja tämän poikaystävän kyydissä, pidätellen itkua, mieheni jäi yksin festareille, kun muut lähtivät.. Mies yritti kyllä estää mun lähtemisen, mutta ei onnistunut.
Joka kerta, kun mies on taas kännissä, tekisi niin mieleni repäistä itseni irti ja kadota.. Mutta miehelläni on kuitenkin paljon hyviä puolia, että sitten haluan edelleen pysyä hänen rinnallaan.. Olen aina ollut vahva persoona, mullakin on ylpeyteni. Mutta kun katson tätä juomista ja tuntuu siltä, kun puhuisin tyhjille seinille asiasta, en saa mitään vastakaikua, itsetuntoni murenee koko ajan.. :( Mutta sen tiedän, että jos mies valitsee mielummin viinan kuin opiskelun, työt ja lupaavan uran, sitä en aio katsoa! Tämä on asia, jonka tiedän sydämessäni.
Mietin vain, olenko huono nainen, kun en saa järkipuhetta perille? Vai olenko liian vaativa? Miehen kaveripiiri pitää mua varmasti jonain ihme tiukkapipona.. Miehen kaverit naureskelevat mieheni juomiselle, mutta asiaa ei käsitellä sen syvällisemmin. Kaverinikin ihmettelee, mistä mä aina vedän herneet nenään, jos mieheni "vähän örmyilee". Hän ei tiedä, miltä musta tuntuu, kun ei kaverinikaan suhtaudu sen vakavammin asiaan.. Ahdistava olo, ihan kuin huutaisin keskellä täyttä huonetta, mutta kukaan ei nosta katsettaan..
Ja ei, en tarvitse absolutistimiestä. Mies, joka osaa hallita juomisensa ja lopettaa ajoissa ja jolla on terve itsesuojeluvaisto, se riittää.
Tältäkö tuntuu alkoholistin puolisosta?
tiedän tuon tunteen,kun vaan paasaa ja paasaa,eikä toinen kuuntele.
kyllä oon minäkin paasannut,huutanut,mököttäny ja tehny vaikka mitä,mutta kun mikään ei auta.
mies lähtee tasan sillon juomaan kun haluaa,sanoin minä mitä vaan.eikä minullakaan mitään sitä vastaan,vaikka joskus kävisikin,käynhän itsekin,mutta kun ei näytä mies tajuavan omia rajojaan!en jaksa aina pelätä,onko jotain sattunu,mitä on hävinny ja kattoo vierestä kun toinen konttaa kotiin ja oksentaa eteisen matolle.
oon yrittäny kysyä,että mikä tässä touhussa on niin hauskaa?eikö yhtään vähempi riittäisi?
mutta kun pitäähän se nyt aina kalja tai pari ottaa enemmän kun muut.ja juuri se,kun ei vaan osaa lopettaa.
mä en enää tiiä,miten kauan tätä jaksan.ja jos nyt on jo näin vaikeeta tän asian kanssa,niin entäs tosiaan 5,10 tai saati 20 vuoden päästä?
olisihan se nyt vielä helppo lähteä,ei ole lapsia.mutta silti niin vaikeaa...ollaan asuttu yhessä jo pitkään ja kihloissakin oltu jo hyvän aikaa...kun muuten mies ihana ja asiat luistaa hyvin...
voi kun joku tietäis,mitä mun pitää tehä.
minun mies juonu aika nuoresta lähtien,mutta tuntuu,että nyt vain meno kasvaa.joskus sano mulle syyksi juomiseen myös sellasen,että pitää mennä nyt,kun ei oo lapsia ja pääsee menemään.
oon kyllä sanonu,että tällaseen "perheeseen"ei lapsia tule,ennen kun mies rauhottuu.
oon myös huomannu sen,että miehen on tosi vaikea sanoa kavereilleen EI.mieheni kavereista ei seurustele kuin muutama,eli he ovat periaatteessa vapaita menemään miten vaan,ja houkuttelevat aina mieheni mukaan,millon milläkin verukkeella.on saunailtaa,peli- iltaa,poikieniltaa ja vaikka mitä iltaa,mutta kun mä tiiän miten ne kaikki illat tulee päättymään!
välillä mä tunnen itteni niin turhaks.
mies vaan juo ties missä,riehuu taas kun sekopää ja mä murehdin kotona,et mitäköhän tälläkertaa tapahtuu.haenko miehen aamulla ensiavusta vai putkasta.pari kertaa mies joutunu putkaan,sammunu vaikka minne...
mun miehen vanhemmat ei tiedä ollenkaa,miten ukko rellestää.monesti meinannu,et soitan sen äidille ja sanoisin sille,et yrittää puhua ukolle.tuntuu,et ukko kuuntelee ketä muuta vaan,paitsi mua.mäkin oon aina vaan vainoharhainen,liioittelen ja huolehdin turhaan.
minäkin joskus ehottanu avun hankkimista,mutta mies repesi vaan nauramaan.sen mielestä sillä ei ole mitään ongelmaa.miehen mielestä kaikki on hyvin niin kauan,kunnes koulu sujuu.minä kyllä eri mieltä.
mä oon niin turhautunu,väsyny ja vaikka mitä.
en ees muista,millon mulla ja miehellä ois ollu kunnolla yhteistä aikaa.nämä poikienillat alkaa tosiaan viedä jo niin paljon aikaa,että eipä sitä paljoa kotonä näy...
aargh
Samaa mieltä tuossa, että lapsia en hanki ennen kuin mieskin on täysin valmis satsaamaan perheeseen. No, itse en ole vielä lainkaan valmis äidiksi, joten se siitä..
Jäin miettimään miehen kaveriporukkaa.. Miehen kaveriporukassa kaikki, lukuunottamatta kolmea kaveria, ovat ukkomiehiä, joko avoliitossa tai ainakin seurustelevat. Ja kyllä, pojat osaavat kyllä ottaa viinaa, yhdelle sun toiselle on sattunut jotain, kun ovat juopotelleet.. :) Muistan esim. viime juhannuksesta yhteiseltä mökkireissulta: joku miehen kavereista oli vetänyt kunnon peput ja hölmöili ties mitä. Muija piti naama punaisena saarnaa, että "nyt h*lvetin äijä ryhdistäydyt". Muistutti jotenkin meidän perheidylliä, huvitti kyllä katsoa sivusta :)
Juu, ja pari kaveria on juhlien jälkeen saapuneet poliisikyydillä kotiin, jonkun kerran poliisit ovat poimineet jonkun näistä kaveruksista esim. bussipysäkin penkiltä, kun toinen on vedellyt sikeitä jne.. Tämmöistä siis..
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että mies käy kavereiden kanssa pelaamassa biljardia tai saunailloissa, futisharkoissa jne. Tarvitsen itsekin silloin tällöin omaa aikaa, ihan itselleni tai kavereille. Haluaisin vain miehen tajuamaan, että kaljoittelu ja arjesta irtoutuminen on jees, mutta ei välttämättä aina tarvitse niitä perskännejä vetää.. Ja että niistä tavaroista pidetään sitten huolta..
Toisaalta tunnen itseni kamalaksi nipottajaämmäksi (muissa topiikeissa haukutaan naisia, kun estävät miestä elämästä..), toisaalta joksikin ihme lepsuilijaksi.. Kun en halua olla mikään kakkosmutsi, joka joutuu baarissa rentoutumisen sijasta miettimään, että mites se muru pärjää, onko sillä kaikki kamppeet tallessa.. Vanne alkaa kiristämään päätä ja pahasti..
Paljon menee viinaa, kun ukko pääsee vapaalle, mutta onneksi ei koko aikaa ole peppuja vetämässä.. :|
Kohta on vappu, huh hah hei, saas nähdä mitä tapahtuu.. :|
Mä alan tuntea itseni onnelliseksi mieheni kanssa. Hän kuuntelee minua nykyään, kun olen huolissani hänen juomisestaan, on jopa vähentänyt juomistaan minun takiani. Sanoi itsekin erään kerran jälkeen kun on oli vetänyt perseet, että ei ollut loppuillasta enää hauskaa. Vielä mä tahtosin nähdä sen päivän, kun voi ottaa vaikka vaan six-packin, vaikka muut vetäs kuinka. Mun poikaystävä sanoo, että tää kuuluu vaan nuoruuteen ja loppuu kyllä aikanaan. Mut ois kiva tietää miten pitkään jaksaa hymyissäsuin odotella. Jättäminen mulle ei ole edes vaihtoehto eikä ole tarpeenkaan, luotan siihen että kun minua oikeasti alkaa tuo ärsyttämään ja huolestuttamaan, voin taas ottaa asian puheeksi.
Me onneks sovittiin, et vietetään vappu ihan kaksin, kun ei olla saatu olla vkloppuja kahdestaan viime aikoina :)
Voimia teille kaikille siskoille!
Itse urheilen paljon, mut sit tulee aina tarvis juopotella viikonloppuisin. Molemmat ovat pakenemista rutiinista. Ei vika oo välttämättä kenenkään tietyn persoonan. Opittu juttu. Tietenkin kaveripiiri nuorena(vanhempanakin) vaikuttaa loppuelämän. Kyl aina toivoa pitää olla!.
Miehen kommentti!
Mieheni saattaa ihan toisinaan vain ärsyttääkseen minua, juoda sunnuntai-iltana muutaman kaljan.
Tosin "saunan kunniaksi" mutta kuitenkin. Itseäni tämä tapa ärsyttää suunnattomasti!!
Vain sen takia: että ukko vetää perjantaina kaljaa, vaikka ei lähtisikään baariin, lauantaina se vetää kaljaa ja lähtee yleensä baariin.
Ja sitten vielä sunnuntainakin, kun valitan, ettei edes saunakaljaa saisi juoda. Ihan vain kostoksi nalkuttamisestani juo enemmän kuin yhden. Kusipää mikä kusipää.
Olen itsekin ollut aika "kova" ottamaan, eli pidän juomisesta, kunhan se tapahtuu sallituissa määrissä. Tavallaan kai alkoholistin alku minäkin.
Mutta nyt kuitenkin raskaana ja saanut jättää viinankanssa läträämisen pitkiksi aijoiksi ja hyvältä tuntuu. Ukko ei tästä ole vaan mihinkään muuttunut. Suorastaan raskausuuutisten jälkeen vain pahentunut. =(
Ikää herralla on 27. Pitäisi jo nyt sen ikäisen tajuta, varsinkin kun isäksi tulossa että kaikki tulee muuttumaan!
Viimeksi, olin seurana baarissa muiden kanssa, ja ilmoitin, että tahdon nukkumaan.
Ukko sanoi, ettei käy, kun hän haluaa juoda vielä lisää kaljaa. Kunigas alkoholi..
Joskus, kun sanon, että hänen on pakko rajoittaa juomistaan, hän käskee lopettaa nalkuttamisen ja uhkaa vetävänsä viikon kännin, jotta minä sitten näkisin mitä oikea juominen on.
Eli hänen mielestään valitan pikku asioista.
Muuten ihana ihminen, mutta toisinaan vihaan häntä tosissaan tämän takia.
Sorry vaan, mutta olet jo pidempään ollut äiti nro 2. Mieti tilannettasi ja sitä miten pääsisit "äitiydestä" eroon. Miten kohtelisit aikuista ihmistä vastaavissa tilanteissa. Älä anna / lainaa miehelle mitään sinun omaisuuttasi. Jos mies hukkaa kotiavaimia, ota avaimet pois. Äläkä ikinä missään tapauksessa lähde puolustelemaan kenellekään miehen tekosia, älä pyydä keltään anteeksi miehen puolesta. Pese kädet kaikesta mitä se törmeltää. Jos joutuu putkaan, anna olla. Jos ei pääse kotiin ja pyytää hakemaan tai maksamaan puolestaan taksin, älä tee sitä. Pakota mies ottamaan vastuu tekosistaan. Jakakaa omaisuus. Kun joudut kustantamaan elämänne miehen kadotettua kännipäissään kortit, hoida asia lainalla. Eli mies "lainaa" sinulta oman osuutensa niistä kuluista, joita syntyy kun hänellä ei ole rahaa. Tai, jätä pulaan. Ostat ruokaa vain itsellesi ja käsket miehen lainata rahat vaikka kavereiltaan.
Kerro sille että hänen käytöksensä loukkaa sinua ja kysy haluaako hän loukata sinua. Yritä olla reagoimatta tunteella hänen tempauksiinsa eli älä itke, raivoa, huuda. Yritä vain kohauttaa olkapäitäsi ja todeta että vai niin. Älä moiti edes, se on äidin tehtävä. Nimittäin, joku häikkä äijässä on, tarvitsee äitiä ei ole vastuuntuntoinen.
Yleensä kattilat ja kannet löytävät toisensa, ja usko pois, niitäkin naisia on jotka nauttivat holhotessaan kuvailemasi kaltaista miestä!
Kiitos todella asiallisesta tekstistä! Olet siinä oikeassa, että olen todellakin miehen huoltaja, äiti nro 2, tällä hetkellä. Ja sitä en todellakaan halua! Kertaakaan en kuitenkaan ole auttanut, jos miehellä ei ole rahaa taksiin tms., on saanut selvittää omat sotkunsa tai kävellä kotiin. Ja en pääse hakemaan miestä kaupungilta tai jostain muualta kotiin keskellä yötä, koska mulla ei ole ajokorttia..
Ehdotin, että ennen kun mies lähtee viettämään iltaa tekisi niin, että ottaa etukäteen tietyn summan rahaa, jolla sitten saa pärjätä koko illan. Jättäisi sitten lompakon ja kortit kotiin, niin ei tarvitsisi huolehtia sitten niistä. Viimeksi tekikin näin ja homma pelasi hyvin, mutta sillä reissulla meni avaimet.. Kun olen vaatinut avaimia itselleni, mies rupeaa riehumaan ja väittää, että pitää niistä kyllä huolen. Niinpä niin, on ukko niin kovapäinen, ettei kuuntele mitään neuvoja ja vielä vähemmän ottaa opikseen. Kuten äitini sanoi, hyvä ja fiksu mies muuten, mutta itsepäinen huonolla tavalla..
Mies saa uuden kortin viikon päästä. Teimme sopimuksen, että mies saa maksaa koko ensi kuun vuokran - ja tämä oli miehen ehdotus - kun mä makselen nyt kodin kustannuksia. Meidän huushollissa ei tunneta mitään vippejä, vaan kaikki mitä toiselta lainaa, maksetaan myös takaisin. Ukko maksaa velkansa mulle ja mä maksan velkani ukolle, näin se sujuu. En koskaan antaisi kenellekään rahaa, jos sitä ei makseta takaisin.
En ymmärrä, muuten erittäin vastuuntuntoinen mies, hoitaa kaikki asiat ajallaan, ei ole veloissa tms. ja itsenäinen, ei anna äidin tai muiden vaikuttaa elämäänsä ja pärjää hyvin opinnoissaan. Mutta kännissä vapautuu se super-ego, joka päästää vastuuttoman puolen valloilleen.. Jos tätä kännipuolta ei laskettaisi, mies olisi varmasti jokaäidin ihannevävy.. :|
En enää edes nauti käydessäni miehen kanssa baarissa. En saa baarissa hetken rauhaa sitten, kun mies on hyvässä änkyrässä! En saa käydä kavereiden kanssa tanssimassa tai edes yksin, mies roikkuu tanssilattialla mun perässä ja tahtoo halia yms.. Raahautuu mun mukana melkein vessaankin asti. Ja vaikuttaa siltä, ettei juttele pahemmin edes omien kavereiden kanssa, kunhan vaan roikkuu mun perässä koko ajan.. Tuntuu siltä kuin tukehtuisin, kun olen hänen kanssaan ulkona! Kun en hetkeäkään saa olla rauhassa!
Meillä oli vähän sama ongelma, ei ehkä ihan noin pahana, mutta alkoi kaivelemaan kun muutettiin yhteen. Mä lakkasin lopulta huolehtimasta. En avannut ovea, kun oli kännissä hukannut avaimet (oma känny pois päältä, ku ukko lähti ryyppäämään), en auttanut kun hukkasi tavaransa. Jos olisi joutunut putkaan, niin sinne olisi jäänyt. Kun ei herra päässyt baariin sisään kuntonsa takia, menin ilman. Sen kerran kun oksensi sänkyyn, minä häivyin kaverille yöksi ja annoin jätkän herätä yrjöstään aamulla.
Yhdessä vaiheessa poikaystäväni soitteli riidanhaastopuheluita kun oli yksin viihteellä. Akkamainen kun joskus olin, niin nauhoitin ne puhelut ja soitin ne miehelle aamulla kun krapula, vapina ja katumus vaivasi. Ei mies muistanut koko keskustelua... Kerroin myös, miten hänen käytöksensä minua loukkaa.
Harkitsin joskus jättämistä, mutta tapaukset olivat kuitenkin aika harvassa ja muutoin mies oli kaikkea mita saatoin toivoa, niinpä päätin odottaa hieman. Noin puolen vuoden jälkeen passiivinen vastarintani alkoi purra (vai kasvoiko liki kolmikymppinen viimein aikuiseksi...). Nykyään tuollaiset sattumukset ovat äärettömän harvinaisia, ja silloinkaan eivät niin kamalia kuin ennen. Mies on oppinut juomaan vähemmän, kaveritkin huomasivat eron - ja sanoivat, että kiitos kuuluu minulle. Eikä se edes ollut vittuilua, miehen käytös nyppi jo kavereitakin...
Eli pistä kova kovaa vastaan ja lopeta KAIKKI paapominen. Kerro miehelle mitä tunnet (mutta odota kunhan on selvinnyt, ennen kuin yrität keskustella), muistuta häntä töppäyksistään ja nauhoita tms jos ei muuten usko, millainen kusipää on kännissä...
Onnea yrityksellesi :)
mun on jokseenki sama ongelma, et ainut riidan aihe tulee miehen ryyppäämisestä. emme vielä (ehkä onneksi) asu yhdessä, et se tekee asiasta helpomman- voin aina lähteä kotiin tai käskeä sen pois minun luotani kun käy tukalaksi. monta kertaa on luvannut tulla sauna-illoista yms suht selvänä luokseni mutta tuskin on portaita päässyt hoipertelematta. on pyytänyt hakemaan minua jostain 8minä tyhmä mennyt) eikä ole ollut paikalla mut soittaa aamul onnessaan et pääsi muulla kyydillä kotiin (ja minun pitäis olla onnessani?) ei vastaa kun soitan, sulkee puhelimensa, tai antaa vain soida ja ´joskus ovat nauraneet porukalla viestejäni kun olen todella huolissani missä se ukko nyt on. hänellä on tapana joutua huonoisin tilanteisiin, hakata joku tai muuta vastaavaa eikä rekisteri auta tilannetta. kun sanon asiasta niin "oot jo nalkuttanu tosta 100kertaa, anna jo olla" hänen isänsä on täysi juoppo, samoin kaikki suvun miehet (käydään päiväkylässä perheessä jossa on lapsia) miehelle tarjotaan ensimmäisenä kaljaa koska minähän voin olla kuski koska minullakin on kortti, miksi molemmat ottaisivat sunnuntaina kun huomenna on työpäivä? ottaa kyll nyt niin päähän! jos joku haluaa ottaa yhteyttä ja puhuakanssani ärsyttävistä kokemuksista jotka saavat aina itsensä miettimään mitä tekee väärin kun toinen ei kuuntele, laittakaa mailia/meseä tänne niin otan yhteyttä. olen 19 vuotias...
Kuten jonnekin toiseen kohtaankin sanoin, niin eipä tuossa ole monia vaihtoehtoja kuin; sanot miehelle ettet jaksa katsella sitä menoa ja jos hän ei itse näe siinä mitään huonoa, niin sit joudut lähtemään. Älä kuitenkaan käske valitsemaan, sillä muutoksen pitäisi lähteä hänestä itsestään. 2. katselet sitä lopunelämäsi. Meillä se oli tuo ensimmäinen vaihtoehto. Kysyin mieheltä, että miksi pitää juoda pää täyteen? Onko se niin kivaa? Se, ettei muista edellisen illan tapahtumia? Miten mä voin suhun luottaa kun et osaa kertoa mitä on tapahtunut? Eikö voisi juoda vain muutamaa? Ja ajattelin että jos viina on minua tärkeämpi, niin miksi minä sellaista miestä edes rakastaisin. Tässä tapauksessa kävi onnellisesti ja mies piti minua tärkeämpänä. Vähän on vielä opettelemista ettei ota liikaa, mutta pikkuhiljaa.