Hei,
onko kenelläkään kokemusta aviomiehestä, joka opiskelee insinööriksi.
Olemme nuori aviopari, mutta olemme jo asuneet avioliitossa pitkään ja tunnemme hyvin toisemme.
Niin minä ainakin luulin, mutta...
Avioliitto ja mieheni on alkanut tympiä minua. Mieheni on perfektionisti ja minä olen hänen vastakohtansa.
Minulle ei merkitse mitään järjestys tai tarkat aikataulut.
Minusta elämä on alkanut tuntua tosi tylsältä. Olen humanisti ja ajettelen monista asioista hyvin eritavalla. Olen iloinen ja sosiaalinen.
Mieheni on tosikko ja kaikissa asioissa hyvin yksioikoinen.
Mietin todella mitä tehdä.
Haluaisin ottaa jopa avioeron, mutta asiasta en uskalla edes mainita miehelleni.
onko kenelläkään kokemusta aviomiehestä, joka opiskelee insinööriksi.
Olemme nuori aviopari, mutta olemme jo asuneet avioliitossa pitkään ja tunnemme hyvin toisemme.
Niin minä ainakin luulin, mutta...
Avioliitto ja mieheni on alkanut tympiä minua. Mieheni on perfektionisti ja minä olen hänen vastakohtansa.
Minulle ei merkitse mitään järjestys tai tarkat aikataulut.
Minusta elämä on alkanut tuntua tosi tylsältä. Olen humanisti ja ajettelen monista asioista hyvin eritavalla. Olen iloinen ja sosiaalinen.
Mieheni on tosikko ja kaikissa asioissa hyvin yksioikoinen.
Mietin todella mitä tehdä.
Haluaisin ottaa jopa avioeron, mutta asiasta en uskalla edes mainita miehelleni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja mitenkähän koulutusala tähän nyt liittyy?
Mulla on myös DI-opiskelija miehenä (tosin vain avokkina) ja pidän itseäni maailman onnekkaimpana ihmisenä, koska minulla on juuri Hänet. Itse olen humanisti, mutta en mitenkään koe että meidän maailmankatsomukselliset erot olisivat kiinni meidän koulutuksista.
Ehkä ette ole toisille sopivia ihmisiä?
Tuo on kyllä täysin persoonasta kiinni, ei millään tavoin koulutuksesta. Tunnen useita insinööriopiskelijoita, allekirjoittanut mukaanlukien, jotka eivät ole tosikoita, yksioikoisia, järjestelmällisiä taikka perfektionisteja.
Kysymyksen pitäisikin ehkä olla muotoa "Onko kenelläkään kokemusta aviomiehestä, joka on tylsä?"
ammatti nimenomaan kertoo kaiken oleellisen. Jos katsoo telkasta jotain ohjelmaa, missä on oikeita ihmisiä, niin kaikista kerrotaan ammatti. Suorituskeskeisessä maailmassa sen luullaan paljastavan jotain syvällisempää ihmisestä. Tämähän on järkyttävä ajatusharha mutta monet elävät sitä todeksi, joku executive assistant director on ihmisarvoltaan sähköasentajaa parempi, perustuen juuri ammattiharhaan.
Alkuperäinen kirjoittaja kuuluu tähän ajatuslahkoon. Todellisuus vain on täysin mielikuvasta poikkeava...
Se, mitä ihminen tekee 8 tuntia (tai jopa enemmän) päivässä, kertoo kyllä väkisinkin jotain itse henkilöstä.
Suurin osa kertomasta on mielikuvaa, mikä riippuu myös siitä, miten kuulija kyseisen ammatin kokee. Ensinnäkään, kaikki eivät tee unelmatyötään, jolloin ammatin kertoma poikkeaa siitä, mitä sen oikeasti tulisi kertoa, jos tarkoitus olisi kuvat henkilöä itseään. Toiseksi, kaikki samaa työtä tekevät eivät ole keskenään samanlaisia vaikka niin olisi helpointa olettaa. Tähän nimenomaan perustuu esimerkiksi se, että insinööri olisi tylsä ja vakavamielinen, hänhän on kiinnostunut koneista ja mekaanisista asioista.
Näistä syistä on typerää antaa nimikkeen määrittää ihmistä, koska loppujen lopuksi se ei välttämättä kerro mitään tai kertoo väärää, kuulijan ennakkoluuloihin perustuvaa tietoa. Kaikki muu vaikuttaa persoonaan enemmän kuin suoranaisesti ammattinimike. Sisäistä maailmaa kuvaavat asiat olisivat paljon tärkeämpiä kerrottavia muille ihmisille, mutta niitä on vaikeampi kuvata ja siksi ne on nähtävästi jätetty pois.
Olen DI ja en todellakaan hyppinyt riemusta, kun valmistumisen jälkeen huomasin, että koneet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi olen saanut ujutettua itseni nyt sellaiseen työhön, missä ei tarvitse koko päivää räplätä niitä. Eli kyllä insinöörikin voi tehdä töitä ihmisten kanssa. Tunnen kuitenkin monta DI:tä, jotka ovat jumissa työssään. Joku haluaa kirjoittaa toinen opettaa. Vain täydellinen puusilmä tekee jotain pitkälle meneviä oletuksia ihmisistä koulutuksen mukaan. Nykyään on vaan pakko opiskella jotain. Se 19 vuotias ei ole sama kaveri, joka valmistuu 6 vuoden päästä johonkin hommaan. Itse tosin koitan päästä eroon kaiken automaattisesta laskemisesta ja optimoinnista.
Lastenhoitaja todennäköisesti pitää lapsista, sairaanhoitaja on todennäköisesti empaattinen ja haluaa auttaa muita, ahtaajalle palkka todennäköisesti merkitsee enemmän kuin työn sisältö jne.