Koen, että naiseni asettaa kissat parisuhteemme edelle, vaikka sairastuin kissojen vuoksi. Allergiani kehittyi kissoille vuoden aikana ja luovuimme niistä puolen vuoden juupas-eipäs keskustelun jälkeen. Pidin kissoista, mutta mitäs teet, astmanko? Naiseni uhkasi aluksi muuttaa kissoinensa läheiseen asuntoon, mutta siihen en suostunut, mitäpä se olisi auttanutkaan. Naiseni oli kissojensa kanssa neljä vuotta kolmistaan, ennenkuin rakastuimme ja muutimme yhteiseen kotiin. Tämän kissaepisodin jälkeen olotilani on ollut turvaton ja naiseni on alkanut saada yllättäviä raivareita ja uhkailee muuttavansa maalle. Naiseni vaativa akateeminen työ on hänen mielestään myös liian raskasta ja työkavereitaan hän katsoo kahta lukuunottamatta pettäjiksi ja pomoaan lusmuriksi; näitä juttuja en enää usko todeksi. Naiseni huolestuu ja ajattelee melkein kaikkea negatiivisesti, eikä luota minuukaan, vaan luulottelee kaikenlaista. Myös sukuni on saanut kuulla kunniansa. Naiseni raivarit pahenevat koko ajan itseinholla; viiltelyä käteen saksilla, pään hakkausta seinään, repii hiuksiaan, pirstaloi pyhäksi ristimämme maljakon lattiaan, huutaa välittämättä naapureista ja manaa, "että kuolisinpa pois", kerran raivostuttuaan uhkasi ajaa autollaan kallioleikkaukseen. Tunnen oloni syylliseksi, että olenko jotenkin aiheuttanut naiseni tunnetilat tai ruokkiiko kiltteyteni ja huolenpitoni naiseni uskomatonta käytöstä. Naiseni syyttää minua myös lihomisestaan ja suuremmasta rahan menosta. Naiseni hyvittelee tekojaan seksillä (sitä tapahtuu jostakin syystä, vaikka aktivoidun hänen mieliksi koneeksi, jotta raivoaminen talttuisi). Naiseni ei varsinaisesti koskaan pyydä tekojaan anteeksi tai luo puheillaan tulevaisuuden turvaa eikä haaveile onnestamme. Pari kertaa olen joutunut myös lievän väkivallan eli pienen tuuppimisen ja käsille sekä kasvoille läppimisen kohteeksi.
Olen yrittänyt puhua naiselleni järkeä, muttei se tunnu auttavan, vaan sama käytös toistuu. Jos yritän halata tai lohduttaa, niin hän huutaa, että mene pois. En voi aina vaan paeta, tunnen että aikuismainen ja järkevä keskustelu riidoissa puuttuu kokonaan. Pari kertaa olen huutanut takaisin ja ohjannut hellästi huutajan eri huoneeseen tai poistunut paikalta, mutta nämä kikat vain pahentavat tilannetta ja riitelyn keinot muuttuvat entistä kovemmiksi. Kenellekään en uskalla puhua ongelmastamme, koska ulkoisesti ihailtava kulissimme kaatuisi. Pari naiseni sukulaista on tosin vihjaillut asiasta, että hän on älykäs, mutta tuhahteleva ja äkkipikainen, ehkäpä he tietävät enemmänkin taustoja, mutta vaikenevat. Naiseni syyttelee minua elämämme kulusta ja tapahtuneesta, "että olisipa tämä pitänyt tietää". Olen aivan puhki, mutta kuitenkin tunnen rakkautta ja huolenpitoa naistani kohtaan. Mitä teen? Tässäpä iso pulma, sillä en jaksa enää kauaa...
Olen yrittänyt puhua naiselleni järkeä, muttei se tunnu auttavan, vaan sama käytös toistuu. Jos yritän halata tai lohduttaa, niin hän huutaa, että mene pois. En voi aina vaan paeta, tunnen että aikuismainen ja järkevä keskustelu riidoissa puuttuu kokonaan. Pari kertaa olen huutanut takaisin ja ohjannut hellästi huutajan eri huoneeseen tai poistunut paikalta, mutta nämä kikat vain pahentavat tilannetta ja riitelyn keinot muuttuvat entistä kovemmiksi. Kenellekään en uskalla puhua ongelmastamme, koska ulkoisesti ihailtava kulissimme kaatuisi. Pari naiseni sukulaista on tosin vihjaillut asiasta, että hän on älykäs, mutta tuhahteleva ja äkkipikainen, ehkäpä he tietävät enemmänkin taustoja, mutta vaikenevat. Naiseni syyttelee minua elämämme kulusta ja tapahtuneesta, "että olisipa tämä pitänyt tietää". Olen aivan puhki, mutta kuitenkin tunnen rakkautta ja huolenpitoa naistani kohtaan. Mitä teen? Tässäpä iso pulma, sillä en jaksa enää kauaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaiken se rakkaus näköjään kestää.Olet varmaan hieno mies.Kumppanin syyllistäminen ja sitominen uhkailuilla suhteeseen on kyllä tosi julmaa...
Moi!
Jopa olet saanut äkäpussin kesytettäväksesi. Hoitoon ja nopeasti. Mikä on ikä? Vaivaavatko vaihdevuodet? Saamatta jäänyt lapsi? Lapsihan syrjäyttää kyllä kissat, mutta perusasiat selvitettävä ennen lasten hankkimista.
Lycka till!
t. hmmmmmmmmmmmm
Ohhoh, onko tarinasi totta? Olimme vastaavasta tilanteessa kahden spanielini kanssa, mutta selvisimme puhumalla ja järkeilemällä, ei huutamalla. Onneksi koiramme saivat hyvän uuden kodin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Uskomme tapahtuneen olevan sinetti rakkaudellemme 40 seuraavaa vuotta. Luopuminen otti koville, mutta selvisimme. Ehkä taustallanne on muutakin, kun kissat...hakekaa apua terapiasta tai erotkaa suosiolla. Elät vain kerran, muista se.
Akkahan on selvästi hullu. Ei tuollaisen kanssa voi elää, luonteenpiirteethän vain korostuvat iän myötä. Itselläsi on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä tuollaisen hullun kanssa. Tulet eroamaan joka tapauksessa joten parempi tehdä se nyt kuin kahden vuoden päästä.
Luonne muuttuu harvoin miksikään vuosienkaan myötä.
Naisesi saattaisi olla sittenkin parempi kissojensa kanssa.
Sinäkö aiot toimia hänen negatiivisten tunteittensa
likaämpärinä elämäsi loppuun?
Lopeta kiltteily.Häivy/häivytä naisesi.
Kysy itseltäsi: haluanko jatkaa tällaista elämää?
Sen vastauksen pohjalta jatkat jompaan kumpaan suuntaan: joko yhdessä tai erilleen.
Harrastat seksiä hänen kanssaan hänen mielikseen, et koska itse pidät häntä haluttavana. Ehkä hän odottaa sinulta että osoitat mielenkiintoa häntä kohtaan eroottisesti.Miksi hänen pitää raivota saadakseen rakkaudenosoituksia sänkytasolla?
tapauksessa nyt on kysy muustakin raivosta kuin liian lyhyestä esileikistä...Aikuisen ihmisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti ja samalta tasolta.
Tyttöystäväsi ei ole tyytyväinen a) itseensä b) sinuun c) teidän suhteeseen. Veikkaan että ainakin a). Hän purkaa epävarmuuttaan siitä mitä oikeastaan haluaa elämältä sinuun. Tämä on vastuunsiirtoa omista tunteista puolisolle. Se, että se ilmenee näin rajuina kohtauksina kannattaa ottaa vakavasti. Hän voisi hyötyä terapeutille juttelusta. Voisitte mennä yhdessä puhumaan parisuhteestanne. Olen itse käyttäytynyt melko samalla tavalla olin kuin naisesi. En suinkaan ole enkä ollut 'hullu'. Tai ehkä olinkin, mutta jos on ongelmia, niitä voi myös ratkoa. Nyt alan ymmärtää itseäni ja tarpeitani paremmin, tuollainen järjetön raivoaminen ja toisen syyttely on poissa ja olemme myös mieheni kanssa lämmittämässä jo kerran katkennutta suhdetta. Tietysti voi olla myös kysymys myös pelkästään siitä, että naisesi ei tosiaankaan ole tyytyväinen sinuun/suhteeseenne, mutta ei vain uskalla erota. Oli miten oli parisuhdeterapia voisi kannattaa, tilanteenne ei nimittäin välttämättä tuosta laukea itsestään...
On totta, että vaihtoehtoja on monta. Itseään on aika vaikea nähdä. Miksi ihminen ei tajua olla aikuismaisempi vaan koukkii kaikki parisuhteen rapalammikot. Ei sellaisen päälle voi luottamuksella mitään pysyvää rakentaa. Kiitos hyvästä pohdinnasta ja lykkyä tykö myös sinulle. Naiseni ei suostu liian viisaana ihmisena parisuhdeterapiaan, vaan pitää sitä hölynpölynä. Viimeistä niittiä odottelen.
Kerro aloittaja, MINKÄ takia et lopeta suhdettanne? Tunnet hellyyttä ja rakkautta - sitä voi tuntea monia ihmisiä kohtaan. Minusta tuntuu että kuitenkin olet varsin kyllästynyt häneen, sen ilmaiset rivien välistä.Vaimosi pitää itseään liian viisaana terapiaan..Vähän sarkastinen toteamus.