Petetty eheäksi pettämällä

Eroa.

No, en halua erota. Haluan vain levollisen olotilan.
Tiedän, ettei mies petä enää. Ja meillä on asiat muuten hyvin, mutta se mennyt kummittelee.

Ei enää.

Onko kosto ainoa keino, jolla voit pettymyksen yli päästä? Vai onko lähtökohta jo sellainen, et mennyttä vaikea hyväksyä ja anteeksi antaa?

Ero on ainoa vaihtoehto tossa tapauksessa. Et tule pääsemään yli tapahtuneesta.

Kyse ei ole kostosta. Eikö minullakin ole oikeus elämän nautintoihin ja kokemuksiin, joita voi muistella elämän ehtoopuolella.
Ap

Olette aloittaneet puhtaalta pöydältä. Jos aiot pitää pöydän puhtaana, et voi käydä vieraissa miehesi tietämättä.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja tilaisuuden ja ihanan miehen kohdatessani annoin mennä. Kyse ei ollut kostamisesta, en vain katsonut olevani olevani velvollinen olemaan uskollinen.

Vaikka mies oli ihana, ja meillä oli pitkähkö suhde, totesin ettei seksi ilman oikeita tunteita ole minua varten. Ei, vaikka mies oli minuun todella rakastunut. Itsetuntoni sillä sain kyllä takaisin ja tietoisuuden siitä ettei se pettäminen nyt niin kummallista ole.

Avioliitto olisi vaan pitänyt päättää siihen miehen ensimmäiseen pettämiseen, sillä niitä tuli lisää ja paljon.

Epäilen, että itse " ajoit" miehesi uskottomuueen, koska suhteenne oli jo silloin väljähtänyt. Teit ukostasi syntipukin ja nyt haikailet itse uskottomuudesta että saisit muka tasoitusta. Ei teillä ole periaatteessa enää mitään yhteistä. Pidät vain muestäsi pihdeissäsi hänen uskottomuutensa avulla.
Jos todella haluaisit pelastaa suhteesi, ei ole muuta mahdolisutta kuin unohtaa tuo ja alkaa elämään siten, kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Mutta totuus on se, että itse olit vailla vaihtelua jo ennen ukon uskottomuutta ja nyt luulet olevasi oikeutettu siihen samaan. Et ole, jos miehesi on tehnyt päätöksen korjata suhdettanne a haluaa jatkaa.

Valinta on sinulla. Pidätkö perheen koossa, vai haluatko eron kautta vaihtelua elämääsi. Siinä on riskinsä, miehesi ei tule enää näkemään sinua sen arvoisena etteikö itse sortuisi taas uusiin pettämisiin. Suhteenne ei tule kestämään jatkossa.

Jos teillä on lapsia, harkitse tarkkaan seuraava siirtosi.
Jos kauan sitten tapahtunut virhe, jonka olet teoriassa, mutta et käytännössä, antanut anteeksi, kaivelee vielä, et toivu ennenkuin hyväksyt totuuden ja "armahdat" sekä itsesi että puolisosi.

miehesi petti kauan aikaa sitten?!
Miksi maailmassa sinä yhä raahaat tuota kivirekeä mukanasi? Odotatko saavasi jonkinlaisen marttyririn kaavun siitä?

Ei , ystäväiseni, sitä et koskaan saa.
Ainoa mitä saat on revittyä perheesi säpäleiksi. Heität sioille kaiken mitä olet yhdessä miehesi kanssa rakentaneet, lapsiakin kenties?
Vain putsaa isolla pulloharjalla korviesi väli, ala kunnioittaa kaikkea mitä sinulla jo on.
Lopeta nuo typerät perheen repimishaihattelut!

Minulla on sama tilanne. Mieheni jäi kiinni pettämisestä noin vuosi sitten. Salasuhde kesti puolisen vuotta ennen kärähtämistä. Ensin mieheni paljasti vain osan pettämiskerroista, kertoi niitä olleen noin kymmenen. Nyt paljastui, että tapaamiskertoja oli ollut kuitenkin yli 50. Kihisen raivosta. Uusi "paljastuminen" avasi haavat tavallaan uudelleen. 10 kertaa vs. 55 kertaa puolessa vuodessa on aivan eri juttu.

Kun pettäminen oli paljastunut, en edes ajatellut kostavani. Päätimme yrittää yhdessä eteenpäin, mutta sanoin rehellisyyden olevan sille ehdoton edellytys. Tuossakaan vaiheessa ei kertonut totuutta. Nyt parisen viikkoa koko totuuden paljastumisesta olen ruvennut vakavasti harkitsemaan kostoa. Huomaan katselevani miehiä nyt ihan eri tavalla, saatan flirttailla tuntemattomille miehille jne. Sitä olen miettinyt, että jos saan tilaisuuden pettää miestäni, haluanko, että hän saa tietää siitä. Jos ei saa, se ei ole kosto, mutta saanko siitä itse paremman mielenrauhan.

Ei se kumppanin pettäminen unohdu vuosienkaan päästä. Eikä se ole millään tavalla petetyn syy. Tarvitaan aika monta askelta suunnitelmasta tekoon, joten pettäminen on laskelmoiva teko. Kumppanin tekemiset tai tekemättä jättämiset ei ole mikään syy pettää - usein toki tekosyy. Toisilla nyt vaan on löyhä moraali...

Ilmoitin miehelle, että nyt minäkin haen kokemuksia. Olin ollut uskollinen vuosikymmeniä tuossa vaiheessa. Avoimesti kerroin, mitään salaamatta. Ei ollut kyse kostosta, vaan kuten ap sanoi - elämänkokemuksen hankkimisesta. Ei mikään tajunnanräjäyttävä kokemus. Kuulun niihin, joille tunneyhteys on tärkeä.

Kääntykää yhdessä Jumalan puoleen rukouksin, ja antakaa elämänne Jeesukselle. Muuten homma ei onnistu ja eroatte lopulta. Aito katumuksen herääminen ja todellinen anteeksianto ilman ehtoja onnistuu vain Herran avulla. Ellei kiinnosta, huomaatte jossain kohtaa olevanne umpikujassa ja kaikki on päin helvettiä. Nöyrtykää Herran edessä kumpikin.