Olen nyt 17- lähes 18-vuotias naisenalku ja mietin tässä, että joudunko mä olemaan äitihahmona joka ikiselle tulevalle miehelleni tulevaisuudessa??
Mä törmään jostain syystä aina johonkin nööseihin jotka ei oo päässy jostain karmeasta tapahtumasta eroon niiden menneisyydessä. Mä haluaisin sen sijaan suhteen, jossa mä voisin olla nainen - joskus se tuki ja turva ja lämmittävä syli, kun menee huonosti, joskus taas mies voisi olla sitä mulle.
Mä pidän miestä mun ja perheensä suojelijana. Niin se on aina ollut. Tietenkin puolustan lapsiani kuin tiikeriemo pentujaan, mutta mä en kaipaa miestä lapseksi lasten päälle...
Mistä löytäisin mä miehen, joka halaisi pahan päivän jälkeen eikä murjottaisi sohvalla? En vaadi paljoa rahaa, hienoa omakotitaloa ja rajatonta luottokorttia. Olisi kiva viettää viikonloppuja vuokraleffoja katsellen kun lapset menisi nukkumaan ja syöden vaikka jädeä... onko tämä liian paha haave toteutettavaksi? Tietenkin pitää käydä tuulettumassa silloin tällöin, mutta löytyykö mies jonka kantti kestää muut naiset - ilman sänkyynhyppäämistä tai pahaa flirttiä? (Tietenkin flirttailla saa, jos sen tekee leikillään). Mä haluaisin vain tasapainoista rakkautta - ilman pyyntöjä siitä että muuttuisin kyseisen miehen unelmanaiseksi (laihduttaisin tms.).
Missä on ne miehet, jotka ottaa oikeasti vastuun ja kestää sellaisenaan kun on? Mä suutun joskus syystä tai syyttä - mutta tosi harvoin. Mistä löytäisin tyypin, jonka kanssa PUHUA asiat halki tappelematta? Tietenkin pieni riita silloin tällöin piristää ilmaa, mutta...
... onko Suomenmaa täynnä renttuja, jotka ei piittaa mistään paskaakaan, vaan löytyykö oikeasti mies, joka ei vaadi naiselta liikoja?
Mä törmään jostain syystä aina johonkin nööseihin jotka ei oo päässy jostain karmeasta tapahtumasta eroon niiden menneisyydessä. Mä haluaisin sen sijaan suhteen, jossa mä voisin olla nainen - joskus se tuki ja turva ja lämmittävä syli, kun menee huonosti, joskus taas mies voisi olla sitä mulle.
Mä pidän miestä mun ja perheensä suojelijana. Niin se on aina ollut. Tietenkin puolustan lapsiani kuin tiikeriemo pentujaan, mutta mä en kaipaa miestä lapseksi lasten päälle...
Mistä löytäisin mä miehen, joka halaisi pahan päivän jälkeen eikä murjottaisi sohvalla? En vaadi paljoa rahaa, hienoa omakotitaloa ja rajatonta luottokorttia. Olisi kiva viettää viikonloppuja vuokraleffoja katsellen kun lapset menisi nukkumaan ja syöden vaikka jädeä... onko tämä liian paha haave toteutettavaksi? Tietenkin pitää käydä tuulettumassa silloin tällöin, mutta löytyykö mies jonka kantti kestää muut naiset - ilman sänkyynhyppäämistä tai pahaa flirttiä? (Tietenkin flirttailla saa, jos sen tekee leikillään). Mä haluaisin vain tasapainoista rakkautta - ilman pyyntöjä siitä että muuttuisin kyseisen miehen unelmanaiseksi (laihduttaisin tms.).
Missä on ne miehet, jotka ottaa oikeasti vastuun ja kestää sellaisenaan kun on? Mä suutun joskus syystä tai syyttä - mutta tosi harvoin. Mistä löytäisin tyypin, jonka kanssa PUHUA asiat halki tappelematta? Tietenkin pieni riita silloin tällöin piristää ilmaa, mutta...
... onko Suomenmaa täynnä renttuja, jotka ei piittaa mistään paskaakaan, vaan löytyykö oikeasti mies, joka ei vaadi naiselta liikoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kunnollisia miehiä on Suomi täynnä, kun etsii oikeista paikoista ja pitää mielen avoimena.
Oletko ajatellut, miksi vedät puoleesi tietynlaisia miehiä? Ei vika ole miehissä, vaan siinä minkälaista sanatonta viestiä lähetät ympäristöösi. Muuta viestisi ja katso miten mieskandidaatit paranee silmissä!
Mä olen yleensä tosi ystävällinen ja huolehtivainen, pirteä ihminen... ehkä jotkut on nähneet hyväksikäyttömahdollisuuden mutta toisaalta ajatelleet, että muhun voi turvautua jatkuvasti ja kohdella kuin omaa äitiään murrosiässä... hohhoijaa. Ehkä muutan ulkoisia signaalejani siis :) Ehkä se johtuu siitä, että en pidä liian itsevarmoista miehistä tai niistä joilla on liian hyvä itsetunto. Suvussa periytyvää. Ehkä haen jonkinlaista miestä verrattuna isääni, joka on "reppana" tavallaan, herkkä ja taiteilijasielu. Turvallisuuden tunteen hakemista kenties?
Ehkä mä muutan sitten asenteitani :)
Kiitos kommentista!
lähetät vääränlaista viestiä miehille? Jos miehet näkevät, että olet kiltti ihminen, jota on helppo käyttää hyväksi? Kiltteys ei ole huono ominaisuus, päinvastoin, mutta siitä huolimatta kannattaa alussa olla skeptinen ja pitää tuntosarvet pystyssä sen sijaan, että olisi liian avoin ja luottavainen. Jos mies heti alussa alkaa osoittaa renttuilun merkkejä, kenkää vaan!
Epäilisin, että susta paistaa läpi joku ominaisuus, joka vetää näitä renttuilijoita puoleensa. Tutki itseäsi ja pistä ko. ominaisuus piiloon. Älä ajattele, että "voi kun löytyisi joku, joka rakastaisi mua tällaisenaan". Ajattele "ja mähän tulen vielä löytämään sen, joka rakastaa mua tällaisenaan! En ehkä heti, mutta se ihminen on jossain olemassa mua varten.".
Hyviä miehiä on, mutta niitä harvemmin löytää baarista (tuurilla voi löytää sieltäkin). Kulje avoimin mielin ja huom! Onnen löytää silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. Näin kävi omalla kohdallani.. :)
Tsemppiä ja mukavaa kevättä!
Ehkä mä pistän tuon renttuja vetävän luonteenpiirteen pussiin ja lähden nauttimaan sinkkuudesta ilman miehiä. Tulee kun on tullakseen, ja mun tuntien tuleekin kolinalla! Kiitos kamalasti kommenteista ja neuvoista! :)