Valitettavasti minulle ei ole suotu kunniaa kuulla Ikosen sinfonioita koska niitä ei ole koskaan levytetty eikä ladattu tubeen vaikka Ylellä on muistaakseni 4. sinfonian jostakin versiosta kantanauhatallenne jota on viimeksi soitettu joskus 50-luvulla radiossa ja teoksen vaikutelma Erkki Salmenhaaran mukaan on varsin beethoveniaaninen kuten joissakin muissakin Ikosen sinfonioissa joista numero kolmen avauosa etenee pikemminkin Beethovenin 7. sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain. Ikonenhan on muuten tunnetumpi joistakin lauluistaan, sellaisista kuin Pirtissäni pimenee jne.
Lauri Ikonen
Anonyymi
4175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikosen sinfonioista puheen ollen kapellimestari Storgårds aikoo johtaa syksymmällä isoisänsä Lauri Ikosen kokosävelisiä aineksia sisältävän ja kertaalleen peruuntuneen 6. e molli sinfonian kantaesityksen Turun filharmonisen orkesterin konsertissa mikä on kunnioitetava kulttuuriteko tätä viimeistä sibeliaania ja Teoston perustajaa kohtaan. Aiemmin Strorgårds on johtanut Ikosen 5. Aperta sinfonian kantaesityksen Tampere filharmonaiassa 74 v. teoksen säveltämisen jälkeen. teos ei ole mikään suuri mestariteos mutta viehättävä ja sujuva sinfonia siltikin.
Mielenkiintoista, täytyy tutustua tähän vähän lähemmin.
Uskoisin että se kannattaa sillä suomessa esitetään aivan liian vähän jos ollenkaan historiallisten kotimaisten postromantikkosinfonikkojen sinfonioita ehkä Melartinia lukuunottamatta joten jos jossakin sellaiseen törmää kannattaa tilaisuudesta ottaa vaarin ja mennä konserttiin kuuntelemaan se sillä romantikkokoulukunnan tunteisiin kohottavasti vaikuttava musiikki palkitsee kuulijansa emotionaalisin kokemuksin ja musiikillisin elämyksin.
Vaikka kyse lieneekin kulttuuriteosta jollaiset ovat aina tervetulleita, toivottavia ja kannatetavia on silti perin outoa ja kummallista että Ikosen kaltaisen tyyliaikakausien väliin pudonneen anakronistisen säveltäjän hieman kömpelösti orkestroitu sinfonia ylittää esityskynnyksen maan johtavien ammattimaisten sinfoniaorkestereiden ohjelmistossa kun hänen sinfonioistaan ei ole edes mainintaa I. Oramon Kansallisromantiikan perilliset nettiartikkelissakaan vaikka Salmenhaaran suomen musiikkia käsittelevän kirjasarjan kansallisromanttinen valtavirta osassa hänet kattavasti mainitaankin ja sinfonioiden rakennekin pikaisesti analysoidaan mutta ihmetellä sopii kuka ottaisi esittääkseen monien muiden Ikostakin ammattitaitoisempien ja visionäärisempien säveltäjiemme sinfonioita. Kuten Strorgårdskin totesi että jos hän ei johda Ikosen esittämättä jääneitä sinfonioita niin kuka niitä sitten johtaa sillä useilla muilla säveltäjillä ei ole edes niitä lapsenlapsia kapellimestarina jotka ottaisivat isoisänsä sinfoniat esitettäväkseen vaan Saikkolan, Aaltosen, Tuukkasen, Pesosen, Rannan ym. sinfoniat lojuvat unohdettuina jossakin arkistojen kätköissä vaikka ansaitsisivat hyvin tulla esitetyksi ja levytetyksi.