Miltä rumuus

Mistä tuohon pääsee vastaamaan? Itse näen sivulla vain painikkeen "kommentoi".

Kirjautumaton palstalutka

Joskus mietin tuota tuntuuko ulkonäkö miltään, ei tunnu. Puheet siitä voi tuntua, joskus rumaksi on sanottu. Eipä se silloinkaan ihmeemmin miltään tuntunut.

Tuntuuko sinusta, että näet peilistä aivan eri ihmisen kuin sen, jonka läheisesi tuntuvat sinussa näkevän?

-Eos. Läheiset kehuu ulkonäköäni, mä lähinnä mietin tyyliäni, enkä varsinaista geneettistä massaani.

Koetko olevasi ruma, vaikka mikään ei oikeastaan ole vialla?

-En. Neutraali.

Vaikuttaako kokemuksesi ulkonäöstäsi esimerkiksi siihen, miten pukeudut tai siihen, miten käyttäydyt muiden seurassa tai sosiaalisessa mediassa?

-Pikemminkin pukeudun sen tyylin mukaan mikä mun silmää miellyttää. Ei se vaikuta.

Rumaa on kun joutuu maksamaan rahalla ostokset tai vaatteet ostaan omalla rahalla pilkataan ja pilkkaajat hankkii kaikkein kalleimmat firman piikkiin makso mitä tykkää ei maksa mitään ja saman summan saa poistoina takaisin mitä maksoi eli esim 500 euron takki ei maksa mitään ja saa vielä 500e rahaa kun hankki takin mut jos takki liike laittaa 5000e takin hinnaksi niin saa 5000e rahaa ehkä takki yrittäjä käy takin ostajankin liikkeessä ostamassa mutta tässä tapauksessa 5000e saanut antaa 2500e takin myyjälle kaikki hyötyy ja rahaa tulee

Mjaa

No johan on. Ja mitenhän päin tähän tiedusteluun nyt sitten pitäisi peruuttaa?

Mä tuun tähän niin, että itseäni ei ole olemassa ulkoisesti, sillä näen itsestäni vain kädet ja kadulla jonkinlaisen heijasteen sivusilmällä näyteikkunoista. Edes vessassa en tutki itseäni, vaan kasvot (jollain ihmeen tavalla) eivät tunnu olevan relevantti asia esmes käsiä tai hampaita pestessä. Hiuksetkaan eivät liity kasvoihin vasta kuin sitten kun ne ovat katseen tiellä.

Luulen ettei minua ole olemassa kuin äänenä ja kirjoituksena - itselleni. Tämä väite ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä kaikki ihmiset, joiden kanssa keskustelen, tuntuvat mielellään katselevan jotain minussa.

(naurua)

Itse pitänyt itseäni tavallisen näköisenä, tuttavat kyllä ovat antaneet ymmärtää ja osa sanoneetkin ett olen ruma. On vaatteita haukkuneet ja hiuksiakin, pelkkiä vikoja löytäneet. Olen mä valokuvista nähnyt etten mikään nätti ole, joten tottahan ne tuttavien sanat ovat olleet. Tottunut siihen, ett aina on joku tullut sanomaan mitä mun ulkonäössä on vialla. Yhdessä työpaikassa yks henkilö haukkui mun vaatteet rytkyiksi, oli muutenkin sitä mieltä ettei mun paikka olisi ollut myymälän puolella ollenkaan vaan mun olisi pitänyt pysyä takahuoneessa kokonaan. Naama ei miellyttänyt yhtä työnantajaa, joten sain potkut, firmassa oli sitä ennen vaihtunut omistaja. Elikkä ruma olen sitä ei auta kieltää, mutt ei sitä tarvitsisi jatkuvasti joutua kuulemaan toisilta, ei ruma henkilö ole sokea omalle ulkonäölle, tiedostaa sen taatusti läpi elämänsä ilman haukkumisiakin, sillä ruman seurassa kukaan ei halua olla, yksinäisyys on tarpeeksi kova rankaisu rumasta kuoresta.

En omasta mielestä ole ruma. Mutta en tiedä mitä naiset ajattelee. On mua haukuttu jatkuvasti tyhmäksi ja ei se kivaa ole

Ainakin sen voin sanoa jos ala-asteella jo sanotaan, että olet ruma ja et ikinä tuu saamaan parisuhdetta ja kukaan ei susta tykkää se on niin traumatisoivaa, että vaikuttaa loppuelämään. Itselleni nuo kommentit ja varsinkin aikuisuudessa tulleet useat pakit sai aikaan sen, että erakoiduin enkä halua oikeastaan olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Harmi vaan, kun se ei silti koskaan ole poistanut sitä haavetta omasta perheestä.
Ja kun tässäkään ei olisi tarpeeksi parisuhteettomuuttasi luullaan yleisesti kaappihomoudeksi. "Ei sillä ikinä ketään ole, joten se on ihan varmasti homo" Tuota kuulee selän takana ja suoraan.
Ja kaikki vaan siksi, että olet lapsesta saakka kuullut olevasi ruma.

Rumia miehiä naiset ei koskaan halua rakastaa. Se ei tunnu miltään ei ole tunteita eikä ruma mies välitä mistään. Jos ruma mies näkee onnettomuuden niin ruma mies ei välitä vaan menee ohi eikä jää auttamaan koska kukaan ei välitä rumasta miehestä joten ruma mies ei välitä jos joku loukkaantuu onnettomnuudessa.

Olihan sitä joskus teininä sellaista teiniahdistusta kun nenä oli liian suuri ja sääret oli tikut ja ei ollut muotoja jne.
Ne on menneen talven lumia ne.
Ja rumaksi on sanottu useammankin kerran, miesten jotka olen torjunut taholta.
"Säkki päähän ei sua muuten panis" ja muuta vastaavaa. Kuitenkin hetkeä aikaisemmin niin kovin on pyritty iholle. Ja siis ihan aikuisten miesten, teinikloppeja en noteeraa.

Itselläni on niin paljon vahva itsetunto ja pidän itsestäni juuri tällaisena kuin olen että eipä hetkauta mihinkään suuntaan. Ja enhän luulekaan olevani kaunis mutta täysin ihmisen muotoinen olen. Koskaan en ulkonäköni takia ole seuraa vaille jäänyt vaikka en ketä tahansa kelpuuta eli hätävaroja en tarvitse enkä halua.

Itse asiassa en muista elämäni aikana tavanneeni tasan kaksi oikeasti rumaa ihmistä, mies ja nainen. En ala heidän tässä kuvailemaan, mutta ainakin minusta sen verran paljpon häiritsevä etten voi sanoa muuta kuin ruma.
Mies oli katkera ja ilkeä joka vielä pahensi asiaa, nainen taas olisi varmasti löytänytkin kumppanin jos ei olisi ollut niin toivottoman arka ja syrjään vetäytyvä. Kiltti ja mukava ihminen oli.
En ymmärrä näitä miehiä (suurin osa miehiä) jotka täälläkin valittavat ja korostavat rumuuttaan. Luulevatko he säälipisteillä jotain saavuttavansa? Se on pelkästään vastenmielistä.
Kyse on varmasti suurimman osan kohdalla heikko ja olematon itsetunto ja itseviha. Ne turmelevat tehokkaasti ihmisen hyvinvointia. Niistä pääsee kuitenkin eroon jos tahtoo, on mahdollista opetella jos tahtoo.

Jotkut miehet haukkuvat jatkuvasti naisten ulkonäköä, koska ovat pettyneitä omaan ulkonäköönsä. Koskaan ei nainen ole riittävä, on liikaa tai liian vähän, ole siinä sitten. Itse olen tämän ratkaissut keskittymällä siihen, mistä itse pidän itsessäni. Haukkuvat miehet kannattaa jättää ystäväpiiristä pois, opetelkoot tavoille tai olkoot ilman naisten seuraa.

Täsmällisempi kysymys voisi olla: Miltä rumuus näyttää?
Onko peili ruma itsessään vai oletko se sinä itse?