Sain jokin aika sitten tietää, että mieheni on pettänyt minua pari vuotta sitten. Se oli yhden illan juttu. Mies toi naisen meidän kotiimme ja hoiteli hänet sohvalla. Olen yrittänyt ymmärtää ja mieheni katuu tekoaan paljon. Olen miettinyt ja puhunut. Voiko yhden yön jutun antaa anteeksi? Voiko toiseen luottaa, jos hän on pystynyt olemaan kertomatta, jo toista vuotta?
Olisikin taustalla jokin syy, miksi toinen on minua pettänyt. Mutta ei, sitä en ole vielä saanut selville. Mies ei osaa sanoa mitään, enkä itsekään keksi, miksi niin olisi käynyt. Rakastuneita ollaan minun mielestäni oltu aina, siis todella hyvin on mennyt, viisi vuotta. Aina ihmettelinkin, koska se rakastuminen loppuu ja rakastaminen alkaa, mutta se on kai muuttunut niin huomaamattomasti ja ihanasti, etten mielestäni ole todellakaan menettänyt mitään.
Meillä meni tuona kesänä hyvin. Seksi on aina ollut todella hyvää, mitä nyt joskus harvempaa, mutta itse en ainakaan sitä ole vähentänyt. Kaksi vuotta sitten, jolloin pettäminen tapahtui, meillä meni mielestäni paremmin kuin koskaan. Pettämisen jälkeen mies kosi minua (samassa kuussa) ja olin onneni kukkuloilla. Siis sain todellakin vasta nyt tietää, joten en tietenkään tiedä, mitä tuolloin olisi tapahtunut, jos olisin tiennyt... Mies väittää, että oli miettinyt kosimista jo pitkään, eikä pettäminen mitenkään liittynyt siihen. Itselläni on jotenkin hatara olo, sillä tuntuu, että koko kihlaus olisi pois heitetty.
Pettäminen tapahtui kännissä. Se ehkä selittää jotain, en tiedä. En väitä, että elämämme aina olisi ollut täydellistä. Miehellä on ollut ongelmia alkoholin kanssa ja kun hän on juonut, me olemme riidelleet todella tulisesti. Kuitenkin aamulla hän on maailman ihanin (ja on sopivasti unohtanut yön riidat...) Hänellä on huono itsetunto ja masennusta. Itsemurhaakin hän on yrittänyt kaksi kertaa. Toinen kerta tapahtui kun olimme seurustelleet hieman yli vuoden.
Tuntuu kuin eläisimme jotakin kaksoiselämää. Tarkoitan siis, että on elämä, jota elämme, kun mieheni pitää kulisseja yllä ja on ihana ja rakastava, ja se toinen, kun kulissit murtuvat. Murtuminen tapahtuu aina humalassa, tai ehkä aiemminkin, eli parin paukun jälkeen. Eli, hän osaa puhua vain hieman ottaneena. Oikein suomalainen mies... Tai no, koskaan hän ei ole vain hieman ottanut. Joka ikinen kerta hän juo niin paljon, että sammuu. Tai sitten riidellään tai hän on aivan itsesäälissä ja uhkailee itsemurhalla. Tai jotakin sinne päin.
Nyt olen antanut hänelle anteeksi, ainakin luulen niin, mutta vähän väliä kaikki pyörii mielessäni. Mieheni sanoo, että hän vihaa itseään eikä haluaisi olla sellainen kuin on. Tai siis sellainen kun on kännissä (kai). Minä kun en enää tiedä, mikä on totuus. Onko hän oikeasti sellainen kuin selvänä tai kuinka paljon kännipuheista on totta. Hän on luvannut, että lopettaa juomisen kokonaan. No, sitä lupausta kesti kuukauden. Toisaalta kun hän joi, puhuttiin asioista enemmän kuin koskaan. Mutta myös riideltiin. Olin jo jättämässä hänet uudelleen, mutta jotenkin vain taas rakastan. Hän sanoo, että se oli vahinko. Hänen piti juoda vain pari, kokeilla, pystyykö. Ei pystynyt. Ja minä uskon.
Sen olen sanonut, että en kestä enää yhtään juomista, ja hän on luvannut lopettaa. Mutta, olen antanut niin monta kertaa anteeksi... aivan liikaa... Enkä tiedä, tuleeko hän pettämään minua vielä, sillä hän pystyi olemaan kaksi vuotta hiljaa. Jos sanon, etten toista kestä, en varmasti koskaan saisi tietää, vaikka niin olisi tapashtunutkin, sillä hänhän tietää silloin, että jättäisin. Eikä siis kerro.
Tämä on niin raastavaa. En oikein tiedä, elänkö hullun vai täydellisen ihmisen kanssa. Meillä menee loistavasti, yleensä. Ihan totta. Siksi tämä onkin niin uskomatonta. En pysty lopettamaan rakastamista. Hän vain on niin ihana. Tulen varmaan pian itsekin hulluksi, sittenhän meitä olisi kaksi, kai.
Olisikin taustalla jokin syy, miksi toinen on minua pettänyt. Mutta ei, sitä en ole vielä saanut selville. Mies ei osaa sanoa mitään, enkä itsekään keksi, miksi niin olisi käynyt. Rakastuneita ollaan minun mielestäni oltu aina, siis todella hyvin on mennyt, viisi vuotta. Aina ihmettelinkin, koska se rakastuminen loppuu ja rakastaminen alkaa, mutta se on kai muuttunut niin huomaamattomasti ja ihanasti, etten mielestäni ole todellakaan menettänyt mitään.
Meillä meni tuona kesänä hyvin. Seksi on aina ollut todella hyvää, mitä nyt joskus harvempaa, mutta itse en ainakaan sitä ole vähentänyt. Kaksi vuotta sitten, jolloin pettäminen tapahtui, meillä meni mielestäni paremmin kuin koskaan. Pettämisen jälkeen mies kosi minua (samassa kuussa) ja olin onneni kukkuloilla. Siis sain todellakin vasta nyt tietää, joten en tietenkään tiedä, mitä tuolloin olisi tapahtunut, jos olisin tiennyt... Mies väittää, että oli miettinyt kosimista jo pitkään, eikä pettäminen mitenkään liittynyt siihen. Itselläni on jotenkin hatara olo, sillä tuntuu, että koko kihlaus olisi pois heitetty.
Pettäminen tapahtui kännissä. Se ehkä selittää jotain, en tiedä. En väitä, että elämämme aina olisi ollut täydellistä. Miehellä on ollut ongelmia alkoholin kanssa ja kun hän on juonut, me olemme riidelleet todella tulisesti. Kuitenkin aamulla hän on maailman ihanin (ja on sopivasti unohtanut yön riidat...) Hänellä on huono itsetunto ja masennusta. Itsemurhaakin hän on yrittänyt kaksi kertaa. Toinen kerta tapahtui kun olimme seurustelleet hieman yli vuoden.
Tuntuu kuin eläisimme jotakin kaksoiselämää. Tarkoitan siis, että on elämä, jota elämme, kun mieheni pitää kulisseja yllä ja on ihana ja rakastava, ja se toinen, kun kulissit murtuvat. Murtuminen tapahtuu aina humalassa, tai ehkä aiemminkin, eli parin paukun jälkeen. Eli, hän osaa puhua vain hieman ottaneena. Oikein suomalainen mies... Tai no, koskaan hän ei ole vain hieman ottanut. Joka ikinen kerta hän juo niin paljon, että sammuu. Tai sitten riidellään tai hän on aivan itsesäälissä ja uhkailee itsemurhalla. Tai jotakin sinne päin.
Nyt olen antanut hänelle anteeksi, ainakin luulen niin, mutta vähän väliä kaikki pyörii mielessäni. Mieheni sanoo, että hän vihaa itseään eikä haluaisi olla sellainen kuin on. Tai siis sellainen kun on kännissä (kai). Minä kun en enää tiedä, mikä on totuus. Onko hän oikeasti sellainen kuin selvänä tai kuinka paljon kännipuheista on totta. Hän on luvannut, että lopettaa juomisen kokonaan. No, sitä lupausta kesti kuukauden. Toisaalta kun hän joi, puhuttiin asioista enemmän kuin koskaan. Mutta myös riideltiin. Olin jo jättämässä hänet uudelleen, mutta jotenkin vain taas rakastan. Hän sanoo, että se oli vahinko. Hänen piti juoda vain pari, kokeilla, pystyykö. Ei pystynyt. Ja minä uskon.
Sen olen sanonut, että en kestä enää yhtään juomista, ja hän on luvannut lopettaa. Mutta, olen antanut niin monta kertaa anteeksi... aivan liikaa... Enkä tiedä, tuleeko hän pettämään minua vielä, sillä hän pystyi olemaan kaksi vuotta hiljaa. Jos sanon, etten toista kestä, en varmasti koskaan saisi tietää, vaikka niin olisi tapashtunutkin, sillä hänhän tietää silloin, että jättäisin. Eikä siis kerro.
Tämä on niin raastavaa. En oikein tiedä, elänkö hullun vai täydellisen ihmisen kanssa. Meillä menee loistavasti, yleensä. Ihan totta. Siksi tämä onkin niin uskomatonta. En pysty lopettamaan rakastamista. Hän vain on niin ihana. Tulen varmaan pian itsekin hulluksi, sittenhän meitä olisi kaksi, kai.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koska jatkuva epäluulo tulee kalvamaan taustalla jatkuvasti. Jos miehekkeesi uhkaa itsemurhalla, hän ei varmaankaan tule sitä tekemään. Ja heittäkää se sohva hiiteen, jos aiotte olla yhdessä jatkossakin.Koetahan jaksella!
eli lienee parasta, että lemppaat ukkosi pellolle.
Kirjoittamalla tänne olet jo aloittanut jonkinlaisen selviämisprosessin, pistämällä fiilikset tekstiksi.
Minusta näyttää siltä, että ET ole uskaltanut jättää häntä juomisen takia vaikket sitä hyväksykään mutta olet ilmeisesti sitä naistyyppiä, joka tuntee suorastaan velvollisuudekseen edes yrittää saada hoivaamasi mies irti alkoholista oman rakkautesi voimalla.
Nyt olet saanut paljon hyväksyttävämmän syyn itsellesi kyseenalaistaa suhteenne mielekkyys - onhan jotenkin kunniallisempaa erota pettäjästä kuin olla itse jonkinlainen pettäjä, joka ei pystykään tukemaan toista alkoholismisairauden suosta.
Jatka juuri noin, pohtien, kirjoitellen, lukien meidän muiden tarinoita.
Vaella eri forumeissa, ota kantaa asioihin.
Käy myös ulkona, ystäviä tapaamassa. Ystäviä, jotka eivät hyväksy miehesi juomista. Ja ystäviä, jotka hyväksyvät. Saat vertailukohteita erilaisista mielipiteistä.
Jossain vaiheessa oma, se ihan ikioma itse, tulee esiin ja silloin tiedät mitä teet.
Sitä täytyy sitten noudattaa! Jos sen äänen vaimennat, luovut tavallaan oikeudesta omaan elämänhallintaan.
Jos se sanoo sinulle, että mies on sinulle luotu ja se ainoa oikea, noudata sitten sitä tunnetta.
Ja valita samanhenkisten naisten kanssa sillä meiltä muilta ei ymmärrystä välttämättä riitä.
Näyttääpi siltä, että suhteessanne on monta suurempaa ongelmaa kuin yksittäinen sohvasessio. Mietihän vähän, millaista on elää tuollaisen miehen kanssa, vaikkei hän koskaan katsoisikaan vieraita päin.
Minustakin tuo pettäminen, jos se tosiaankin oli yhdenyön erhe ja humalassa, eikä yhteyttä sen jälkeen, niin se on anteeksiannettavaa.
Mut, mut tuo juomapuoli onkin se todellinen probleema. Siitä kun harva paranee. Ja parantamaan ei pysty kukaan muu kuin juoppo itse.
Toivottavasti ei ole väkivaltainen, sillä silloin kyllä kandee nostaa kytkintä - ja heti!