Minulla on vaimoni kanssa kaksi kehitysvammaista lasta + muitakin lapsia.

Hei! Minä asun perheeni kanssa Intiassa ja kerron nyt kahden vammaisen lapseni elämästä täällä Intiassa. Minä itse olen kotoisin Suomesta ja siksi osaan suomen kielen. Tietokoneeni olen ostanut Suomesta joten pystyn kirjoittamaan suomen kieltä.

Kehitysvammaiset lapsemme ovat poikia nimeltään Reuben ja Ruubert. Syntyessään he vaikuttivat normaaleilta lapsilta mutta melko pian huomattiin, että he ovat vammaisia kun he eivät alkaneet kasvamaan ja kehittymään.

He eivät ole todellakaan mitenkään kaunista katsottavaa. He ovat pienikokoisia, ryppyisiä, lähes kaljuja, lommoisia, kyttyräselkäisiä ja skolioosin takia vinoja. Vaikka he näyttävät nyt reilun 20 vuoden ikäisenä vanhuksilta vaikka he samalla näyttävät lapsilta koska heillä ei ole ollut murrosikää vaikka heille annettiin esim. hormoneja kun he olivat sen ikäisiä kun he olivat sen ikäisiä kuin lapsilla on murrosikä. He ovat kooltaan noin 8-vuotiaan lapsen painosia mutta lyhyempiä kun he ovat kyttyräselkäisiä ja vinoja eivätkä he pysty seisomaan suorassa. Heidän äänensä on samanlainen kuin pikkupojalla koska heillä ei ole ollut äänenmurrosta ja heidän kehossaan ei näy mitään merkkejä aikuiseksi mieheksi kasvamisesta vaan heidän kehonsa näyttävät pikkupoikien keholta. Esim. sukupuolielimet ovat samanlaiset kuin pienen pojan elimet.

He eivät osaa juurikaan puhua intian kieltä, suomen kieltä eivät ollenkaan vaikka olen sitä heille puhunut. Ainoastaan muutaman sanan he tätä kieltä osaavat. He näyttävät kuin jonkinlaisilta omituisilta tontuilta ja he puhuvatkin tonttua eli jonkinlaista omaa kieltä jota vain he itse ymmärtävät. Tai sitten he vain maukuvat, kiljuvat, haukkuvat, piipittävät, kaakattavat, räkättävät, vikisevät ja vinkuvat. Reubenin yleisimmät intian kielen sanomat sanat ovat "Reuben paska" joka tarkoittaa, että hänelle pitää vaihtaa vaipat tai "Reuben nam nam", jollon hän haluaa syödä. Mieluiten ranskanperunoita, jotka ovat hänen suosikkiruokansa. Ruuber sanoo usein "Nanna" mikä tarkoittaa, että hän haluaa ruusujugurttia ja paahdettuja manteleita mikä on hänen ylintä herkkuaan ja se on myös tyypillinen Intialainen jälkiruoka. Jos hän ei saa sitä niin hän sanoo, että "Voi perse". Joskus hän toistelee sanaa kakka loputtomasti monta tuntia kerrallaan vaikka hänellä ei ole kakkahätä. Olen suomentanut heidän käyttämänsä sanat kotikielestämme hindistä suomeksi.

Ollessaan 13 ja 16 vuotta vanhat pojat muuttivat hoitolaitokseen. Silloin heille annettiin korkeintaan pari vuotta elinaikaa mutta siitä on jo kulunut 12 vuotta kun he muuttivat sinne eli he ovat jo 25 ja 28 vuotta vanha vaikka aluksi vammaisuuden selvittyä heille annettiin vain vain pari vuotta elinaikaa kun heidän vammaisuutensa selvisi. Siellä heitä pystytään hoitamaan paremmin kuin kotona. Hoitamaan paremmin esim. heidän saamiaan pahoja epilepsiakohtauksiaan joita he saavat säännöllisesti lääkityksestä huolimatta. Siellä heitä muutenkin jaksetaan hoitaa paremmin kuin kotona, pestä, syöttää, vaihtaa heille vaippoja, laittaa nukkumaan, vahtimaan heitä yöllä kohtausten varalta sekä pukea ja riisua heidän tukiliivejään joita he käyttävät skolioosin takia 23 tuntia vuorokaudessa. Ne ovat poissa päältä ainoastaan silloin kun pojat pestään, kuivataan ja heidän ihonsa rasvataan. Mutta mitään virikkeitä hoitolaitoksessa ei ehditä antamaan koska hoitajien kaikki aika menee potilaiden perushoitoon koska potilaita on yli 150 vaikka siellä virallisesti on paikka 80 potilaalle ja myös hoitajamäärä on mitoitettu 80 asukkaan mukaan. Hoitajilla on aina liikaa töitä ja siksi he eivät ehdi aina vahtimaan potilaita kunnolla joten ei ihme, että monilla potilailla on usein melko syviäkin haavoja ja mustelmia kun he käyvät toistensa kimppuun ja satuttavat toisiaan. Mutta eivät Reuben eikä Ruubert.

Tosin meidän pojat eivät tuskin virikkeitä tarvitsekaan. Reuben istuu päivät päiväsalin nurkassa ja pompottelee käsissään edessään palloa jonka hän sai kun hän oli pieni poika. Joskus pallo karkaa ja silloin Reuben huutaa kovaan ääneen kunnes saa pallonsa takaisin. Joskus joku toinen asukas on häijy ja ottaa pallon eikä antaisi sitä takaisin tai piilottaa sen. Silloin Reuben lopulta saattaa hermostua niin, että alkaa potkimaan jaloillaan lattiaa, itkeä ja huutaa, että "Reuben pallo, reuben pallo". Reuben ei enää kykene kävelemään itse.

Ruubert kävelee päivät pitkin hoitokodin käytäviä kainalossa isosiskon vanha räsynukke ja hän puhuu tonttujen kieltä toiselle kädelleen. Siis kieltä, jota vain hän itse ymmärtää. Käden nimi on Ruubertin mukaan Kenny ja ilmeisesti Kenny vastaa Ruubertin puheisiin. Joskus Ruubert ja Kenny ilmeisesti riitelevät ja Ruubet on tyytymättömän näköinen puhuen vihaisella äänellä. Silloin Kenny saattaa lyödä häntä mistä Ruubert aina suuttuu ja puree Kennyä.

Ruubert ja Reuben nukkuvat samassa huoneessa jossa asuu 12 muutakin poikaa. Ruubert ja Reuben eivät mitenkään huomioi toisiaan tai osoita muistavansa, että he ovat veljekset. Voi olla, että että he eivät muista aikaa jolloin he asuivat vielä