Olin taluttamassa kissaani, kun joku ampui minut. Kerran olen saanut kaviosta kylkeeni, ja lensin metrin tai kaksi ulos tallista pihalle. Kylkiluita meni nippu, mutta keuhkot eivät puhjenneet. Ammuksen osuessa kehooni, tuntui aivan samalta kuin ravuri olisi potkaissut. Ollessani matkalla katuun, en voinut käsittää missä täällä olisi voinut olla hevonen. Ei hevosta voinut piilottaa mihinkään katukuvassa. Ja jos sellaisen yritti saada paikalle äkkiä, salaa tai vaivihkaa, niin kengistä lähti kauhea kolina vasten kiveystä.
Katu läheni oudon hitaasti. Ehdin ajatella kaikenlaisia asioita, kuten kissani hyvinvointia, hevosen elämää ja sitä, kuinka naurettavalta tulisin näyttämään maatessani kadulla kaikkien jaloissa taivasteltavana. Kenties paikalle osuisi hoitohenkilökuntaa. Olihan tienoo läpivirtaus- ja risteyspaikka, ja täällä kuljeskeli aamuisin ja iltaisin kaikenlaista yhteiskunnallisesti tärkeää hahmoa ja muuta toimittajaa. Yhteiskunnallinen marginaali taas oli paikalla vasta puolilta päivin ja öisin.
Toivottavasti en iskeydy kasvot edellä katuun. Kasvot ovat jollain tavalla tärkeämmät ihmiskehossa kuin mikään muu kohta tässä. Kasvot on hyvä säilyttää. Eheänä, ajattelin.
(naurua)
Katu läheni oudon hitaasti. Ehdin ajatella kaikenlaisia asioita, kuten kissani hyvinvointia, hevosen elämää ja sitä, kuinka naurettavalta tulisin näyttämään maatessani kadulla kaikkien jaloissa taivasteltavana. Kenties paikalle osuisi hoitohenkilökuntaa. Olihan tienoo läpivirtaus- ja risteyspaikka, ja täällä kuljeskeli aamuisin ja iltaisin kaikenlaista yhteiskunnallisesti tärkeää hahmoa ja muuta toimittajaa. Yhteiskunnallinen marginaali taas oli paikalla vasta puolilta päivin ja öisin.
Toivottavasti en iskeydy kasvot edellä katuun. Kasvot ovat jollain tavalla tärkeämmät ihmiskehossa kuin mikään muu kohta tässä. Kasvot on hyvä säilyttää. Eheänä, ajattelin.
(naurua)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Katu oli aamun viileä. Ilmassa tuoksui vastapaistettu croissant ja kahvi. Olin luultavasti lyyhistynyt kahvilan eteen. Taivas oli tasaisen harmaa. Ehkä jopa tylsän näköinen, tuumin. Minua ei koskenut mihinkään, mutta en voinut nousta ylös. Maa imi kehoni kiinni itseensä kuin verhoa niellä yrittävä imuri.
Jostain syystä mieleni seinämille heijastui japanilaisia aaltoja. Ne olivat piirroksia. Joku oli yrittänyt vangita meren hengen, siinä onnistuen. Vaikea tehtävä, ajattelin. Vaatteet olisivat tämän jälkeen likaiset. Minut ehkä kannattaisi peittää lakanalla tai pöytäliinalla. Äitikin kävi mielessä.
- Anteeksi, mutta kuinka te naiset saatte rintaliivien hakaset kiinni selkäpuolelta? kuului kysymys harmaasta sumusta.
- Ja kuinka toivottomasti vingutte anaaliseksiä? joku jatkoi.
(hirn)
Olin ymmälläni. Minulle esitettiin aivan käsittämättömiä kysymyksiä, jotka eivät sopineet yksityistilaisuuden henkeen millään tasolla. Ja kun kysymykset vielä asettuivat peräkkäin, ikään kuin hätäisesti kokoon kyhättyyn jonoon, niin syntyi kuva, jossa stand up koomikko esitti nämä samat kysymykset toinen toisensa jälkeen nopeassa tahdissa lavalla ei kenellekään, ja yleisö ulvoi naurusta.
Minua ei naurattanut lainkaan.
- Hei! Olen tuttavamies. Saisinko kouria rintojanne?
- Oletteko maistelleet Riitan herkkua? joku kysäisi paikalla olevilta.
- Kyllä siinä kurpan reidet hankaavat...
- Onko teillä Hi-Fi tason laitteet kotonanne?
- Älä puhu päälle!
- Jännä-Jenna on juonut viikollakin viinaa, todettiin sivummalta.
(hihitystä)
Heh hehhehehheee….
Hyvin sä luet viikon puheenaiheet. Ei Tuomas siinä mitään.
Tajunnan tuolla puolen on maa, jossa kuljen.
Kadulle lyyhistyneen naisen tila saattoi olla kriittinen, mutta paikalle ei ollut vielä osunut ketään ensiaputaitoista tai täyspäistä puhelimella varustettua kansalaista. Sen sijaan paikalla oli jonkinlainen kerho tai klubi, joka antaumuksellisesti keskusteli maassa makaavan naisen yhteiskunnallisesta tilasta ja potentiaalisista virheistä elämässä, joita väistämättä tällainen tapaus tässä olisi kontolleen kerjäämällä kerjännyt.
Naisesta näki heti että tämä oli monen miehen käyttämä, ja kaiken lisäksi monen naisen käyttämä. Lisäksi häntä oltiin ammuttu, joten hän saattoi liittyä kaikenlaiseen hämäräbisnekseen, tai peräti kuulua huumekartelliin. Hän saattoi olla jopa maksullinen nainen, sillä hän makasi kadulla ammuttuna. Tästä nousi hetkellinen meteli, sillä kurppa oli hieman liian hyvin pukeutunut ollakseen paikallinen pirihuora.
Ehkä hän oli toimittaja, ajateltiin ja naiselta kyseltiin, että oliko tämä naistenlehtiin sydämiä piirtelevä vihervassari. Maassa makaava oli kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että hän vain voihki. Voihkiminen kuitenkin kuulosti klubin mielestä kiihottavalta, ja voihkintaa nauhoitettiin jostain käsiin ilmestyneillä puhelimilla. Tekniikan laadusta myös kiisteltiin ja ominaisuuksia vertailtiin. Lisäksi käytiin kovaääninen debatti siitä, että oliko kurpan hiusten väri aito vai purkista.
(naurua)
Ultra
Minä taisin kuolla. Jätin oman vartaloni kadulle makaamaan ja nousin kadulle seisomaan. Olin oudon keveä. En painanut mielestäni mitään. Lisäksi käteni säteilivät ja kimalsivat kummallisella tavalla. Oli kuin ne olisivat kietoutuneet kultaiseen auraan. Katselin niitä kasvojeni edessä ja kääntelin niitä. Ne olivat huimaavan hienot. Ensimmäinen tunne oli valtava helpotus, sitten tuonnempana oleva näky sai minut voimaan huonosti.
Hengettömän ruumiini äärellä käytiin jälleen jonkinlaista kiivasta väittelyä. Äänet kantautuivat elämän puolelta kuoleman puolelle vaimeasti, joten en aivan pysynyt enää kärryillä, mistä tällä kertaa kiisteltiin. Oli miten oli, niin meteli kulminoitui minun rintaliiveihin, joita jo oltiin hyvän matkaa irrottelemassa emämaasta. Kun liivit oltiin saatu riisutuksi, niitä soviteltiin klubin toimesta erilaisin tekniikoin kunkin jäsenen päälle.
Rintaliivien päälle laittamiseen on vaikka kuinka monta tekniikkaa, mutta klubilaiset olivat saaneet riidan aikaiseksi siitä, kuinka se tehdään oikein. Jokaisen mielipide oli juuri se oikea. Mekkala oli hirmuinen. Erään klubilaiset olivat ensimmäistä kertaa elämässään rintaliivien edessä, ja heillä oli varsin kummallinen ilme kasvoillaan, sillä rintaliivit eivät koskaan olleet haurasta lasia, vaan kestivät uskomatonta myllytystä ja riehumista. He siirsivät ne kuin huteralla tarjottimella seuraavalle ringissä.
Maallinen majani näytti surkealta. Se oli kieltämättä tullut tiensä päähän maatessaan puolittain ajoradalla ja puolittain jalkakäytävällä. En oikeastaan enää tuntenut sitä kohtaan mitään, ja se oli kuin mikä tahansa roska kadulla; tosin se muistutti ihmisroskaa kadulla, joka taas oli oma ongelmansa. Ehkä se oli kaupungin ongelma. En tiedä. Klubilaisille se ei esiintynyt minään ongelmana, vaan keskustelun herättäjänä. Oli nainen kuollut tai ei, niin hän oli samalla tavalla kohdeltavissa, pilkattavissa ja häväistävissä. Ei mitään eroa.
Käteni olivat hienot. Suorastaan jumalaiset.
(hihitystä)
Samaan aikaa Jack, Jack Bauer, good old jackie-boy, tunki nutellaa muhevaan cruasäntiin.
Tuossa on hyvä idis!
(hirn)
Klo 08 aikaan joku sai rintaliivin pingottuneen takasiivekkeen hakaset edellä naamaansa. Poskeen muodostui pyhä kolminaisuus. Merkki kaiken kasassa pitävästä voimasta.
Kaikenlaista sinäkin hepoinen (hirnahtaa) kirjoitat. Ihan viihdyttäväähän noita aivopieruja on lukea. Sinä kuitenkin omaat kirjoituksen taidon. Jotkut kirjoittavat vastauksena mielipiteeseen monesti: "mutta kun se vihervasemmisto" ja luulevat sitten olevansa älykkäitä tahi edustavansa koko kansaa.
Yksi asia jäi hieman kalvamaan mieltäni, nimittäin tuo keuhkojen puhkeaminen. Itsellä tosiaan, silloin sekavana aikana kaikki kylkiluut murskautuivat, mutta sen verran iso oli yksi palainen, että se teki minulle veririnnan. Ei siis ilmarinta riittänyt, mutta olenhan mies, kenelle kohtuus ei riitä.
Nykyisin toki molemmat keuhkorakkulat ovat voimissaan, vaikka yritänkin niitä ihan tosissani tuhota samalla, kun tuhoan sademetsiä ja voimistan ilmastonmuutosta.
>Timppa<
Sorsia. Niitä on paljon.
Ei ketään saa sorsia!
Vain sorsat saa sorsia.
Ja possut porsia.
Joskus tulee kyllä risteymiä tavien tai vaikka haahkojen kanssa, mutta semmoistahan se on, elämä.
Jokainen haluaa olla oman elämänsä haahka.
I vanna pii somepadi
Ipadi?
Kirjoitat oikeastikin?
Ei, vain hepreaa.
Ihminen ei muuten lennä ammuttaessa paria metriä taaksepäin kuten elokuvissa, vaan valahtaa suoraan maahan kuin märkä rätti.
Mjoo
Onko se jo selvinnyt kuinka rintaliivit saadaan venyteltyä päälle Hakaniemessä?
(hirn)
Haa!
Löysin toisenkin asiavirheen! Ihmiseen ei koskaan osu ammus, vaan tällaisesta ammuksesta irtoava luoti tai kranaatti.
Tietysti jos heittää jotain tyyppiä patruunalla päähän, niin sitten.
(hirn)
Ja yksikään ihminen ei tiedä patruunan ja luodin eroa? Oikeasti? Ja kyllä, myös postikortti on tappava, mikäli siihen kykenee laittamaan vauhtia.
>Timppa<
Mjoo
Nyt tämä menee monimutkaiseksi. Mulle juolahti mieleen, että luoditon patruuna on joko hylsy tai sitten haulikon patruuna.
(hihitystä)