Nostalginen sinkkumuisto

Näinä koulujen alkamisen aikoina veivät ajatukseni minut takaisin nuoruuteni kynnykselle kultaiselle 80-luvulle. Aikaan, jolloin haulikkomiehiä pelättiin yleisesti, hyvinvointi kasvoi ja jolloin pienempien kiusaaminenkin saattoi tyttöjen mielestä olla viehättävää.

Farkut olivat silloin kivipestyt, lumipestyt taikka niitä ei oltu pesty pitkään aikaan, mutta jokseenkin ehjät ne kuitenkin olivat. Syksy oli lähellä, seiskaluokalle oltiin menossa, emmekä olleet lapsia enää. Kaikkien kehossa tapahtuneiden muutosten jälkeen olisi nyt koulukin muuttumassa paljon totisemmaksi, aikuismaiseksi. Ikään kuin äänenmurros, kasvupyrähdys ja viiksien kasvatus tapahtuisi kaikki sen viikon aikana, mikä koulun alkamiseen vielä olisi.

Vietimme aikaa kaveriporukassa pakotetun rennosti ja yritimme olla näyttämättä hermostuneita odotuksiamme pian alkavasta ylä-asteesta. Ei siinä kouluasteessa sinänsä mitään pelottavaa ollut, koulu mikä koulu, mutta kertomukset mopottamisesta pelottivat häijyintäkin kuudesluokkalaista. Nöyryyttämistä, käsiksi käymistä ja mikä pahinta, kerrottiinpa jonkun hiuksetkin tulleen kastelluksi laittamalla pää vessanpönttöön ja antamalla huuhteluveden juosta ne märiksi. Koko ajatuskin pään laittamisesta pönttöön kuvotti, mikään ei voisi nöyryyttää enemmän ja sitä kautta pelottaa pahemmin kuin mikään.

Sain itse esimakua tulevasta jo ennen koulun alkua. Pyöräilin ajatuksissani kaupunginosamme pahamainempien korttelien kautta, enkä tarkkaillut ympäristöä riittävällä huolellisuudella. Äkkiarvaamatta minut oli piiritetty ja pysäytetty pilottitakkisten ja pitkätukkaisten nuorukaisten toimesta. Ja koska vaikutin kovasti henkilöltä, joka olisi tulossa pian seiskalle, olisi minun alistuttava heidän komentoonsa. Tähän maailmanaikaan, kun isommat pojat auktoriteettiin alistumista vaativat, ei heiltä kyselty oikeutusta siihen. Joko tottelit taikka sait turpaasi. Valitsin mielestäni vähimmän haitan ja vastuksen tien, niinpä hypin kyykkyhyppyjä heidän komentojensa tahdissa ja kuuntelin heidän ilkkuaan.

Siinä loikkiessa en kuitenkaan voinut olla huomaamatta erästä kiusaajieni joukossa olevaa tyttöä. Hän kiinnitti huomioni kauniilla kasvoillaan sekä tyrmäävällä, mutta kuitenkin sirolla vartalollaan. Jostain syystä hänen farkkunsa eivät olleet sen enempää lumi- kuin kivipestytkään, mutta siitä huolimatta ne puristivat häntä juuri oikeista paikoista. Hänellä oli suuret ja kylmät silmät, terävä nenä ja nöyryyttämisestäni nauttivaan irveeseen vääntynyt kapeahuulinen suu. Ihastuin välittömästi.

Kun koulu ja ylä-aste kaiken pelonsekaisen odotuksen jälkeen vihdoin alkoi, oli se kamalampaa kuin olimme osanneet odottaakaan. Meitä ajettiin pihalla jo ennen koulupäivän alkua kuin karjaa. Jotkut punnertivat huutavien ja ilkkuvien yläluokkalaisten edessä, toiset hyppivät kyykkyhyppyjä ja eräät pojat laitettiin jopa punnertamaan tyttöjen päälle, mikä nöyryytys se pojille olikaan.

Kun koulun ovet vihdoin avautuivat, alkoi meille uudenlainen helvetti. Meillä ei ollut omia luokkahuoneita vaan jouduimme odottelemaan kulloiseenkin lukujärjestyksen mukaiseen luokkahuoneeseen pääsyä koulun käytävällä. Sieltä meitä tultiin porukalla hakemaan ja vietiin kantamalla yksi kerrallaan eteiskäytävällä olevaan vessaan. Saatoin vain pelolla odottaa, koska minut poimittaisiin joukosta ja päätyisin pönttöön kaiken siellä kelluvan saastan sekaan.

Kaiken sen kauhun keskellä huomasin aiemmin näkemäni tytön virnuilevan sen porukan joukossa, joka meitä yksi kerrallaan kävi poimimassa. Hän näytti nauttivan tilanteesta ja nöyryyttämisestä yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin, aina kun olen lukenut sadistisista hoitajista taikka keskitysleirien naisvartijoista, kuvittelen heille aina mainitun tytön kasvot. Niin häpeämättömät, niin täynnä halveksuntaa ja nöyryyttämisestä nauttimista, että kaikkien muiden himojen ilmitulot ihmiskasvoilla jäävät niiden varjoon.

Kun vuoroni koitti, valmistauduin kuolemaan, mutta päätäni ei laitettu pönttöön. Ilmeisesti se oli epäkunnossa taikka jotain, hiukseni vain kasteltiin käsisuihkulla. Kun pääsin vihdoin metelöivän porukan läpi poistumaan vessasta, oli virnuileva ihastukseni ovella. En uskaltanut edes katsoa häntä, vaan kuljin häpeissäni hänen ohitseen.

Tulevina kouluvuosina näin tyttöä ajoittain. Hän sattui olemaan erään kaverini isosiskon kaveri, joten tilaisuuksia hänen ihastelemiseensa tuli vielä useita. En tietenkään lähestynyt moista sadistia millään tavalla, mutta jostain syystä olen useammankin kerran ihastunut vastakkaista sukupuolta oleviin esimiehiin. Ehkäpä ihastukseni ovat olleet jopa mittapuulla, mitä sadistisempi, sitä ihastuttavampi.