Elämäni matkalla olen ehtinyt suuren suon laidalle. Soista minua on varoitettu jo lapsena, ja niille menemisessä minua ohjattu pienestä lapsesta asti. Suo on oma maailmansa. Suo on historiaa, josta erityisesti pidän. Suo on kuin historian kaunis pinta, jota kutsun kosketeltavaksi hetkeksi tai täksi päiväksi.
Nyt on kuitenkin niin, että tarvitsen konsultointia, sillä suo jolle olen aikeissa astua, on erityisen haastavalta vaikuttava.
Tarvitsen jonkinlaisia speksejä tai peruselementtejä tullakseni aidoksi Perussuomalaiseksi. Minulla ei tällä hetkellä oikein mitään sellaisia ole.
(hihitystä)
Nyt on kuitenkin niin, että tarvitsen konsultointia, sillä suo jolle olen aikeissa astua, on erityisen haastavalta vaikuttava.
Tarvitsen jonkinlaisia speksejä tai peruselementtejä tullakseni aidoksi Perussuomalaiseksi. Minulla ei tällä hetkellä oikein mitään sellaisia ole.
(hihitystä)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Siis en tarvitse puolueohjelmaa vaan ideologisen ytimen peruspalikat.
Tämä selvä?
(hirn)
Ei mitään reaktiota.
Aloitetaan alusta.
Minun mielestäni nainen ei voi olla perussuomalainen, sillä hänellä on äänioikeus. Äänioikeuden ongelma on se että kukaan kopin ulkopuolella ei tiedä mitä nainen lappuseensa piirtelee. Nainenhan tuppaa puhelemaan sitä ja tätä ja olemaan sitä tai tätä mieltä, mutta kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä hän oikein ajattelee. Nainen on epäluotettava.
Eli siis perussuomalaisuus on vain miesten juttu. Jos nainen puuttuu jollain tavalla miesten tekemisiin, niin hänet tulisi poistaa. Vaikka suolle, jos ei muuta juolahda mieleen.
(hirn)
Lapset (poika) eivät voi olla perussuomalaisia, sillä he käyvät koulua.
Koulutuksen asema modernissa yhteiskunnassa on liioitellun räikeä. Koulutus tuottaa markkinoille vain kahdenlaisia ihmisiä: valtion virkamiehiä ja markkinatalouden psykopaatteja.
Eli koulutustaustaa ei tulisi olla ollakseen aito perussuomalainen. Lisäksi on mainittava että ikä asettaa rajat perusuomalaisuudelle. Jos ihminen on yli 50 vuotta, hän ei enää voi olla perussuomalainen. Tämä tietenkin ymmärrettävistä syistä.
Aidon perussuomalaisen löytää lähiöstä. Jos joku kuvittelee olevansa niin fiksu, että väittää perussuomalaisen asuvan Espoossa Tapiolassa, niin hän joutuu aitojen perussuomalaisten pilkan kohteeksi. Perussuomalainen ei myöskään saa olla naimisissa, sillä nainen on epäilyttävä olento.
Eli siis aito ja hyväksyttävä perussuomalainen on n. 35 vuotias kouluttamaton sinkkumies Vantaalta (muitakin lähiöitä kyllä on, mutta en nyt niitä jaksa tähän listata).
(hihitystä)
Ideologinen ydin
Nyt tulee se vaikein juttu, johon tarvitsisin konsultointia. Tämä on niin hankala keissi, että sitä kohti kulkiessa tai sitä edes varovaisesti tunnusteltaessa syntyy kummallinen ajatussumu tai usva ydintä verhoamaan.
Todella hankala keissi.
(reps)
Mjoo
Ei mitään vetoapua. Tällaisetko ovat orastavan puoluetoveruuden todelliset kasvot?
Lisäksi tulin listanneeksi itseni ulos koko ohjelmasta. Todella raakaa.
I'm disappointed
(kikatusta)
Tarkemmin ajateltuna
Ruksattuani itseni ulos puoluetoveruudesta, tein jotain täysin käsittämätöntä ja perusaivoille mahdotonta ymmärtää: Minusta tuli perussuomalaisempi kuin yksikään perussuomalainen voi olla.
Minä uhrauduin perussuomalaisuuden vuoksi.
(hihitystä)
Katse palloon
Kohta puhelin soi ja rouva Purra kutsuu minut puoluekahville Töölööseen. Keskustelisimme leppoisasti tulevasta asemastani puolueen propagandakentällä sen strategisena avainhahmona.
Riikka ei ole mikään eilisen teeren tyttö.
(hihitystä)
Hyvänen aika!
Mietin tässä jo mitä laittaisin päälle.
(hirn)
Mjoo
Mä olen fanaattinen tiettyjen asioiden suhteen. Fanaattisuus ei ole järkevää, suositeltavaa eikä varsinkaan toivottavaa. Lisäksi fanaattisuus harvoja pukee.
(hihitystä)
https://litb-cgis.rightinthebox.com/images/640x640/201903/qivwrh1553572711872.jpg?fmt=webp&v=1
Riikka tuli minua alaovelle vastaan. Hänen silmänsä loistivat. Lisäksi hän hymyili ovelaa hymyään ja säteili ympärilleen ryhdistäen ihmisiä näiden murheessa ja kantamuksen painossa.
- Vihdoinkin, Riikka sanoi ja tarttui molempiin olkapäihini kuin äiti, joka oli juuri saanut lapsensa takaisin maailman syövereistä. Hän ei pitänyt maskia, kuten en itsekään. Me olimme samaa verta ja samanlaisia, ja me olimme immuuneja maailman viruksille.
- Oliko matka raskas? Riikka kysyi ja etsi vastausta silmistäni.
- Ei suinkaan. Ruoka oli kyllä aivan kelvotonta.
- No voi harmi. Onko sinulla nälkä? Mennäänkö syömään jonnekin?
- Kyllä kai tässä jotain voisi syödä. Tässä kohtaa on hieman ontto olo, sanoin ja näytin alavatsan tienovia etusormellani.
(hihitystä)
Siirrymme hieman sivummalle panoraamakuvassa. Voisimme toimia vaikka puistopuolen lakaisukoneen kuljettajana. Ajelisimme ympyrää Hesperianpuistossa ja kuuntelisimme rokkia kuulosuojaimilla, joissa olisi radio. Olisimme vaikka 35 vuotias mies Vantaalta. Lisäksi olisimme poliittisesti valveutuneita ja sinkku. Mielipiteemme olisivat kaikilta osin jyrkkiä ja ehdottomuus olisi vallitseva sieluntila.
Siinä surruutellessamme hoksaisimme Riikka Purran ja tuntemattoman hattunaisen kävelevän puiston poikki. Riikasta säteilisi karisma, ja hän puhuisi tuntemattoman hattunaisen kanssa jostain, jota emme kuulisi. Hattunainen tuntui jotenkin tutulta. Riikka tuntui luonnolliselta johtajalta, mutta hattunainen omituisen tutulta. Ensinnäkin hän oli tavallisuudesta poikkeava ja massasta erottuva. Hänessä ei ollut mitään sellaista, jota lakaisukoneenkuljettaja kutsui Vantaaksi. Miekkkonen päätti sammuttaa laitteensa ja pyytää Riikalta nimikirjoituksen olkavarteensa.
- No totta kai, Riikka sanoi ja otti vastaan hänelle tarjotun kuulakärkikynän.
- Anteeksi, mutta kuka te olette? Vaikutatte jollain tavalla tutulta, lakaisumies kysäisi hattunaiselta.
- Hän on propagandaosaston uusi päästrategi, Riikka ennätti vastata ennen kuin hattunainen oli ehtinyt suutaan avata. Hänen henkilöllisyytensä on toistaiseksi salaisuus, Riikka jatkoi.
- Missä ihmeessä olen teidät nähnyt, lakaisumies aprikoi.
- Mjaa-a, hattunainen hymähti.
(hihitystä)
Riikka Purran nimikirjoituksella varustettu lakaisumies katseli hienoa taideteosta olkapäässään peilistä. Peli kuitenkin käänsi kirjoituksen väärinpäin, joten siitä saatu tyydytys oli puolittaista. Hän varoi olkapäätään, jottei teksti suttaantuisi. Lisäksi hän postasi sen omaan ryhmäänsä ja kävi netissä keskusteluja tapahtuneesta. Kuvaa ylistettiin laajalti.
Lopulta lakaisukonemies päätti vilkaista Suomi24:n mielenkiintoiseen sanapöheikköön, ja kenties kirjoittaa sinne jotain itsekin. Hän päätti valita saiteista parhaimman, Sinkut. Hetken lueskeltuaan kaikenlaisia päättömyyksiä, hän bongasi sanan "mjaa-a".
Lakaisumiehen hiukset nousivat pystyyn ja hänen lävitseen kulkivat kylmänväreet. Välittömästi lukukokemuksen jälkeen lakaisumiehen mieleen tulvahti puiston tuntematon hattunainen, ja Töölön sokkeloihin katoavat, keinuvat lanteet ja sorjat sääret.
- Voi jumalauta! lakaisumies huudahti.
(hihitystä)
Kriisipalaveri
Välittömästi tajunnan sokaisseen välähdyksen jälkeen lakaisumies palasi ryhmäänsä keskustelemaan tapahtuneesta. Ryhmä oli pelkkänä korvana ja silmänä. Lakaisumies postasi salaa otettuja kuvia tarkasteltavaksi, ja niitä tarkasteltiin ja ruodittiin hanakasti. Siis harvalla naisella oli kokonaiskäsitys siitä, kuinka ja miten miehet naisia keskenään verbaalisesti käsittelivät, tai millaisina olentoina nämä miehille miesverkostoissa näyttäytyivät.
En nyt lähde käsittelemään aiheena sitä, vaan siirryn hieman sivummalle.
Oli nimittäin niin, että huomattuaan sanan "mjaa-a" alustalla, lakaisumies oli välittömästi kirosanan jälkeen lausunut seuraavaa:
Voi vitun snobihuora.
(hihitystä)
Bim!
Nyt olemme päässeet tekstissä siihen kohtaan, jossa liike pysähtyy. Olemme lakikorkeudessa. Leijumme hetken ilmassa painottomana.
Tässä kohtaa ovat ne elementit, joita lähdin hakemaan. Tässä ovat ne peruspalikat, joita etsin.
Olkaa hyvät.
(hihitystä)
Alussa oli suo ja kuokka. Asiantila ei periaatteessa ole muuttunut mihinkään vaikka kuokka olisikin vaihtunut kaivinkoneeseen. Kuokkia pitää. Jos suota ei olla kuokkimassa sellaiseksi että se kasvaisi jotain muutakin kuin rahkasammalta ja turvekerrosta, niin sitten päinvastaiseen suuntaan, jotta se olisi kuin ennen.
Mjaa-a
Mä jotenkin tunnen taipuvani sellaiseen mahdollisuuteen, että näihin sanoihisi on kätketty jokin salaperäinen viisaus.
(hihitystä)
Jospa nyt vain astut siihen suohon ja upppoat sinne.
Valtakunnassa kaikki hyvin ja rauha maassa.
Hej då.
Älä nyt oo noin negsu.
(hihitystä)
Minäpä kerron teille suosta syvän ja mystisen salaisuuden, jonka vain aito oikea luontoihminen on saanut koskaan tietää.
Tiedättekö mitä. Oletteko koskaan löytäneet maastosta luonnollisesti kuollutta karhua? Sitähän minäkin. Hyvin harvassa ainakin ovat ne sattumat.
No miksi sitten näin? Kun karhu tekee kuolemaa joko vanhuuttaan tai sairauttaan, se heittäytyy hetteeseen, ja vajoaa sinne. Eläin vain tietää, milloin lähdön aika on koittanut.
Joo. Joskus voisitte edes kiittää, että jaan teille hitusen viisautta.
Suosta ei syyttä varoiteta. Suomalaisella on kunniotussuhde suohon.
wtf
Siis häh, på finska.
Mikä se nyt vaikeaa siinä tekee?
Kuulitko ensimmäisen kerran? Nytpä tiedät.
No huh
Mä en oikein tiedä mitä sanoa. Yleensä aina tiedän mitä sanoa, mutta nyt en.
Eikö ole vaikuttavaa 🌸
Mulle riittää toi, että olet häkeltynyt. Ole hyvä.
Arvosta suota. Arvosta kaikkea mikä vastaasi tulee.
On
Siis jotenkin tuntuu siltä että jokin helvetin iso luukku olisi lävähtänyt auki ja näkisi jotenkin 'syvemmälle' edessä avautuvaan suomaisemaan.
Mä olen liian herkkä suolle. Taidan mennä baariin.
Maalainen on taikuri kaiken betonin keskellä.
Heh…hyvä kuulla.
Suo, kuokka ja riikka.
Kannattaa olla konsulttien konsultti, eli opettaa konsultteja konsultoimaan.
Mutta... alan katsomaan kaikki uudet 1995 The Outer Limits eli suom. Äärirajoilla jaksot alkaen ensimmäisestä eli Hiekkakuninkaat, The Sandkings.