Mitä iloa on lukemisessa, jos siitä tulee surulliseksi. Lisäksi suruni ei ole vanhaa tuttua surua, vaan aivan uudenlaista ja ennestään tuntematonta.
En osaa kuvailla.
En osaa kuvailla.
Tulin surulliseksi
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On äärimmäisen helppo asettua seisomaan mättäälle suon laidalle ja kuunnella tuulen ääniä havupuissa. Tuntea kaiken tuoksu.
Katsella harmaata taivasta ja seurata mustan korpin matkaa toisella puolella nevaa.
Niinpä niin
Siis äsken mä olin Hesperian puistossa ja nyt suon laidalla jossain luontoäidin kämmenellä.
Kummallista tämä elämä.
(hihitystä)
Joo
On tämä todellista. Avasin nimittäin perunalastupussin. Se on merkki siitä että jokin on pahasti pielessä.
Syväsuru
Syväsurija kuulostaa joltain kuoriaislajilta, mutta en nyt löydä parempaakaan sanaa uudelle tunteelleni.
Kuunnelkaa kuinka se pörrää pitkin tienoota.
bzzz
Mjoo
Jos minulta hajoaa vaikka lautanen, niin saan kilarit. Jos taas kissani äkillisesti kuolee raukkamaisten peltohiirten järjestämässä väijytyksessä, niin en tee vähään aikaan mitään. Tämän jälkeen hautaan kissan ja hommaan uuden.
Jos katson elämää, suren. Ja mitä syvemmälle katson elämää, sitä surullisemmaksi tulen.
Juuri tämän vuoksi ihmiset tapaavat olla pinnallisia. He kietoutuvat toistensa huumoriin tai heittäytyvät mielettömyyden kuiluun. Kukin tavallaan. Jos esimerkiksi pikkulapsi saa käsittämättömän naurukohtauksen, se tempaisee kaikki pois murheen syvyyksistä hetkeksi, mutta lopulta heistä jokainen on jo vajoamassa takaisin surun mystiseen suohon, josta ei ole ylösnousua.
Mjoo
Jokainen vaatekappale, jota nainen vaatekaupassa päälleen sovittaa, on hapuilua suonsilmässä. Jokainen mies, joka autokaupassa potkii renkaita, on samassa suonsilmässä.
Ei ole tekoa eikä toimintaa, jolla olisi jokin muu merkitys.
Jokainen sana.
Ääriaineksia
Oikeastaan elämässä ei ole muuta suru ja sen vastakohta orgasmi.
Ei mitään muuta.
(hihitystä)
Mä jo aloin ihmetellä että miten ihmeessä tähän saadaan mukaan mediaseksikkyyttä, pintaa ja eroottisia viboja, mutta tulihan se sieltä.
(hirn)
Mun työnantaja on usein surullinen ja äiti on aina surullinen. Enkä mä sitä oo aiheuttanu. Mutta joillakinbse on elämäntapa.
Hmm, tänään on surullinen päivä. Surumielinen.
Niin
Tuo tuntematon lähde kommentteineen avasi minulle oven syvemmälle maailmaan.
Ihminen on kuin lämpimässä ja kireässä putkessa matkalla kohti valoa.
Tuskat ovat sietämättömiä.
Onko tuskia? :/