Ollako vai eikö olls

Puolisoni on jatkuvasti jostakin kohtaa kipeä ja tämä tulee esiin huonona käyttäytymisensä ja kiukkuamisena.
Ymmärrän häntä, ei kivut ole hänen tahto, mutta vuosikausia kivun vierestä seuraaminen ja tätä kautta myös osin aiheeton negatiivisuus syö syvältä.
Kaikki läheisyys on hävinnyt, en enää jaksa yrittää.

Osa palautteesta on toki aiheellista, mutta joskus tulee tunne että mikään ei kelpaa. Asuinpaikasta, autosta, pihasta,työstä, naapureista. Ja Korona etätyökin on ongelma.

Kaksi hienoa lasta olemme saaneet ja parhaamme mukaan heitä hoitaneet ja mielestäni tässä myös onnistuneet.

Seksielämää ei ole, en jaksa edes enää ehdottaa.

Mikä olisi paras luovuttaa vai molemmilla hankkia oma "kaveri" tälle saralle. Vai nostaa kädet pystyyn, että teemme parhaamme lasten eteen erillään ja jatkamme matkaa.

Lapsemme ovat tärkeitä, mutta joskus tulee mieleen että mitä on "NS. Toimivissa parisuhteessa😞

T. Jatkunut vuosia...