Puolisoni on jatkuvasti jostakin kohtaa kipeä ja tämä tulee esiin huonona käyttäytymisensä ja kiukkuamisena.
Ymmärrän häntä, ei kivut ole hänen tahto, mutta vuosikausia kivun vierestä seuraaminen ja tätä kautta myös osin aiheeton negatiivisuus syö syvältä.
Kaikki läheisyys on hävinnyt, en enää jaksa yrittää.
Osa palautteesta on toki aiheellista, mutta joskus tulee tunne että mikään ei kelpaa. Asuinpaikasta, autosta, pihasta,työstä, naapureista. Ja Korona etätyökin on ongelma.
Kaksi hienoa lasta olemme saaneet ja parhaamme mukaan heitä hoitaneet ja mielestäni tässä myös onnistuneet.
Seksielämää ei ole, en jaksa edes enää ehdottaa.
Mikä olisi paras luovuttaa vai molemmilla hankkia oma "kaveri" tälle saralle. Vai nostaa kädet pystyyn, että teemme parhaamme lasten eteen erillään ja jatkamme matkaa.
Lapsemme ovat tärkeitä, mutta joskus tulee mieleen että mitä on "NS. Toimivissa parisuhteessa😞
T. Jatkunut vuosia...
Ymmärrän häntä, ei kivut ole hänen tahto, mutta vuosikausia kivun vierestä seuraaminen ja tätä kautta myös osin aiheeton negatiivisuus syö syvältä.
Kaikki läheisyys on hävinnyt, en enää jaksa yrittää.
Osa palautteesta on toki aiheellista, mutta joskus tulee tunne että mikään ei kelpaa. Asuinpaikasta, autosta, pihasta,työstä, naapureista. Ja Korona etätyökin on ongelma.
Kaksi hienoa lasta olemme saaneet ja parhaamme mukaan heitä hoitaneet ja mielestäni tässä myös onnistuneet.
Seksielämää ei ole, en jaksa edes enää ehdottaa.
Mikä olisi paras luovuttaa vai molemmilla hankkia oma "kaveri" tälle saralle. Vai nostaa kädet pystyyn, että teemme parhaamme lasten eteen erillään ja jatkamme matkaa.
Lapsemme ovat tärkeitä, mutta joskus tulee mieleen että mitä on "NS. Toimivissa parisuhteessa😞
T. Jatkunut vuosia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pelkästään lasten takia ei kannata eikä pidä yhdessäoloa jatkaa. Lapset vaistoavat, kun vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä, vaikka eivät varsinaisesti riitojen keskellä joutuisikaan elämään. Jos vanhempi on onnellisempi yksin, lapsikin on onnellinen.
Parisuhdeterapiaa voisitte harkita, ellei perinpohjainen keskinäinen keskustelu tuo toivomaasi tulosta.
Olethan puhunut puolisollesi ja kertonut, miltä sinusta tuntuu? Jos et, niin tee se ihan ensimmäiseksi. Kerro mitä toivot suhteeltanne ja mitä et halua.
Oman kokemukseni perusteella allekirjoitan täysin tuon lapsikommentin.
Minulla nuo aivan varhaislapsuudesta alkaneet katkerat kokemukseni ovat seuranneet kaikki nämä vuosikymmenet ja vaikuttaneet jopa puolison valintaani, onneksi. Tuo onkin ainoa myönteinen seuraus lapsuuden kokemuksistani.
Joskus, liittomme alkuvuosina vaimoni sanoi, etteikö tuota katkeruutta jo voisi unohtaa.
Täysin en ole voinut mutta en ole antanut sen vaikuttaa toimintaani muuten kuin puolison valinnassa ja menestymisen halussa. Pe--le! Onhan minustakin johonkin!
Nämä olivat minun reaktioni.
Jokin kohta kipeänä vuosikausia? Vaikuttaa oudolle. Mikä on todellinen syy?Psyykeperäistä?