Miehen itsepäinen ja itsekeskeinen toiminta on saanut minut harkitsemaan eroa. Samoista asioista riidellään jatkuvasti - tosin mies toteaa, etteihän hän riitele, mikä on kaksinverroin ärsyttävää. Syitä on monia television katselu, kotityöt, miehen omituinen tapa säilytellä vanhoja lehtiä jne.
Meillä on n. 1.5-vuotias lapsi, mikä on kuitenkin pistänyt sietämään tilannetta. Olen miettinyt eroa jo useita vuosia, mutta aina jokin on saanut perumaan. Nyt mies luuleekin, että "erolla uhkailu" on vain uhkailua, mutta alan olla todella kypsynyt!
Onko kokemuksia erosta, kun perheessä näin pieniä lapsia? Miten huoltajuus hoitunut?
Meillä on n. 1.5-vuotias lapsi, mikä on kuitenkin pistänyt sietämään tilannetta. Olen miettinyt eroa jo useita vuosia, mutta aina jokin on saanut perumaan. Nyt mies luuleekin, että "erolla uhkailu" on vain uhkailua, mutta alan olla todella kypsynyt!
Onko kokemuksia erosta, kun perheessä näin pieniä lapsia? Miten huoltajuus hoitunut?
Vastaukset 8
Vanhimmat
koettakaahan nyt puhua asioista,kukaan ei pysty etukäteen sanomaan,kuinka huoltajuus toimii eron jälkeen.Se muuttaa elämän niin täysin.
Mieheni ajattelee myös samalla tavalla, että uhkailen vaan erolla aina, enkä koskaan toteuta. Moneen kertaan on siitä ollut puhetta vuosien mittaan. Nyt vaan alan olla ihan kypsä. Suurin osa tuttavapiiristämme ovat eronneet ja aina olen tuntenut kateutta heitä kohtaan, lähinnä heidän saamansa "vapauden vuoksi". Kyllä heillä on ollut myös paljon vaikeuksia sen vuoksi eikä vähiten taloudellisesti, mutta jos puolisossa näkee enemmän huonoja puolia kuin hyviä ja elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta, eroa kannattaa harkita. Itsekään en vielä tiedä mitä teen. Suosittelen menemistä yhdessä johonkin avioliittoneuvojalle kuitenkin, ennenkuin ratkaisevan päätöksen tekee, jos muuten sujuu yhteiselämä hyvin. Oli puoliso kuka tahansa, aina näkee toisessa sellaisia asioita, mitä ei sulata. Kuitenkin kaikki ihmiset olemme erilaisia.
Mulla tuli kanssa mitta täyteen ian mieheni itsekeskeistä, kylmää ja arvostamatonta suhdetta. Aloin olla jo masentumispisteessä ja en saanut aina nukuttua öitäni, kun kelasin vuosien mittaan asioita, mitkä eivät mihinkään muuttuneet. Tunsin, että otan vastaan iskuja, kunnes romahdan täysin kanveesiin. Kuitenkin henkinen terveys on tärkeä asia, koska olen juuri saanut uuden ja mielekkään työpaikan, jossa viihdyn. Lapsia ei onneksi ole ja kuusi vuotta oltu naimisissa. Minä olen ollut aina syypää moniin asioihin, ihan pieniin esimerkiksi jonkun asian tai tavaran häviäminen jne. Pahaa oloa on purettu minuun ja omaa henkistä tilannettani pahentanut vielä läheisen poismenot ja niiden asioiden hoidot. Tuntuu että kaikki ikävät asiat kasaantuu yhteen nippuun kerrallaan. Olen yrittänyt puhua niin monesti, mutta ei ole muuttanut tilannetta, kun toinen osapuoli ei ole ollut puhehalukas. Välillä oltu taas ihan jees, mutta pian riita puhjennut ihan mitättömästäkin asiasta.. Suhteesta on puuttunut tietyt pikkuasiat, joita pidän tärkeänä mm tunnustukset, toisen huomioiminen ja kehuminen, anteeksipyyntö, yhteisten asioiden puiminen jos on ongelmia. Mielestäni avioliitossa ja parisuhteessa pitää kummankin osata arvostaa tiettyjä elämänarvoja, pikkuasioita ja tekoja. Joillekin ne on tärkeitä, mutta joillekin pelkkiä lauseita tms. Kuitenkin pikkuasioilla saadaan arki maistumaan ja viihdytään, kun voidaan sopia ja tehdä yhdessä, vaikka olisikin alamäkeä. Mutta kun toinen osapuoli ei ole halukas sopimaan eikä puhumaan niin mitä enää avuksi kun tilannetta jatkunut jo kyllin kauan.
Aikuistukaa kaikki. Mitäs seuraava suhde?
Alat olla kypsä, mutta et kypsä aikuinen. Tollanen kiukuttelu pitäisi jättää, kun ei ne ole ton kummempia. Lapsi tulee kärsimään erosta kuitenkin ja lapsella olisi hyvä olla koti ja molemmat vanhemmat. Mieti asiaa toiselta kantilta, etkä vaan omaltasi. Kun uhkailet aikasi erolla, niin miehesi tuo eteesi joku päivä eropaperit! Sit on vaikea enää perua.
Voihan se olla noinkin. Ja hyvä että sanoit. Silti, eikö eron "syyt" voi kuitenkin olla jotain muutakin kuin esim. mieletön väkivalta, alkoholismi ym. Jokaiselle tilanne on kai erilainen tilanteesta ja taustoista riippuen?
Niin...ja lapsen kannalta tässä juuri yritän pohtia, ettei liian helppoja ratkaisuja. Hei ja jos ukko tuo eropaperit, voisi olla helpotuskin...
eiköhän kannattaisi vielä miettiä asioita vähän paremmin ennenkuin teet ratkaisun ja puhua ukon kans asioita.jos ette pysty sopimaan lapsen huoltajuudesta niin oikeus sen päättää mikä voi olla pitkä ja vittumainen prosessi ja rahat siinä ilossa ainakin menee
...yrittää, miettiä, puhua ja purra hammasta yhteen. Sietokyky on kyllä koetuksella!!!
Ja tuon ihanan pikkuisen takia ei kovin helposti viitsi lähteä lätkimään.