Elikkä oon opiskelija ja teen luentoa ko. aiheesta. Ittellä ei oo paino-ongelmia ollut, joten kertokaahan kokemuksianne. Haluisin tehdä luennosta sellaisen, joka faktatietojen(nämä olen jo kasannnu) lisäksi käsittelisi niitä tunteita ja ongelmakohtia, joita painonhallintaan liittyy. Luin näitä keskusteluja ja huomasin, että mm. repsahduksista ja motivaatiosta puhutaan aika paljon. Mitä muuta olis olennaista käsitellä(tunteita, niksejä onnistumiseen jne.)?
Painonhallintaluentoa kehittelen
ja tarttisin ideoita..
3292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvin monella kuten itsellänikin reilu ylipaino perustuu tunne syömiseen ,eli syö erillaisiin tunne tiloihin ,eikä nälkään,
ja tunne syöminen perustuu esim. vaikeaan lapsuuteen kuten itsellä.
siksipä kun aloittaa laihuttamisen pitäs tutkia mistä lihominen todellisuudessa johtuu ja oppia tuntemaan omia tunnetiloja ja lähteä sitä kautta purkamaan painoongelmaa.
paljon on lihavia jotka pettää itseään ja sanoo että lihoo vaikka syö vähän.
itse olen ehkä oppinut kantapään kautta viimein
tuntemaan omia tunteita ja hallitsemaan syöntiä kokonaisuutena vaikka repsahduksia sattuu.
olenkin sanonut ,että en laihuta vaan olen tehnyt
syöntitapojen muutoksen perustuen itsetutkisteluun.
näillä palstoilla laihuttaminen perustuu yleensä pikakuureihin ja kehutaan ,että on puonnut äkkiä paljon ja kehutaan omia diettejä parhaiksi,kun minusta pitäs panostaa psyykkiseen puoleen laihuttaessa.
ois muuten hienoa jos vois lukea sinun luennosta jonkin tiivistelmän netistä.
hyvää opiskelu kevättä.
Ihan asiaa puhuit tuossa. Kun on huomattavasti ylipainoa, niin sitä ei millään pikakuurilla kannata, tai välttämättä edes pysty poistamaan. Pitempään painonpudotuksessa oleminen on pitkä ja usein henkisesti vaikea prosessi. Syömine on monta kertaa päivässä tapahtuva toiminto, joten muutos on usein aika iso.
Varsinkin alussa pitää syömistä ajatella niin usein ja pohtimalla, että sen ajattelu rupeaa lähestulkoon etomaan. Kukapa jaksaisi aina yhtä ja samaa ajatella.
Samaten tuo tunne ajattelu. Itse olen huomannut, että ajattelin herkkuja sekä palkintona, jos oli tehnyt jotain hyvin, mutta myös lohduttajana jos jotain oli mennyt huonosti. Ja ainahan elämässä menee jokin hyvin tai huonosti, eli "syytä" herkutteluun oli aina.
Ja repsahduksista sen verran, että ne tosiaan nähdään isona peikkona, ja jos kerran vähänkin repsahtaa niin on painonpudotus piloilla ja sitten luovutetaan kokonaan. Se on outoa, sillä se on vain pieni epäonnistuminen, ja niitähän sattuu myös muissa asioissa, eikä silti välttämättä heti anneta periksi.
Repsahduksista puhuessa pitäisi painottaa tilanteen uudelleen arviointiin ja pikaiseen tilanteen normalisoimiseen, eli jatketaan eteenpäin aivan kuin repsahdusta ei olisi ollutkaan. Se vie painonpudotuksesta vain muutaman päivän, eikä seuraavina päivinä tosiaankaan tarvitse pinnistää (rankaista repsahduksesta syömällä vähemmän) vielä enemmän sen repsahduksen takia.
Oli mielenkiintoista lukea teidän molempien ajatuksia. Tuo itsetutkistelu on varmaan ollu rankkaa mutta kuulostaa hyvältä tavalta, jolla saa pysyvää muutosta aikaan. Samaten toi repsahduksen arviointi ja syömisen pikainen normalisointi kuulostaa tärkeiltä. Otan noita asioita käsittelyyn sillä luennolla.
Tsemppiä molemmille ja aurinkoisia huhtikuun päiviä!! =)