Olisiko kellään neuvoja miten vaan voisin unohtaa entiseni?
meillä meni poikki tossa perjantai yönä, hän jätti, TEKSTIVIESTILLÄ!! ikää sillä on 22 vuotta, sen jälkeen siitä ei oo kuulunu mitään...
rakastan häntä todella paljon.. niin paljon ja muhun sattuu niin pirusti.. kun ees selitystä saanut...
oon aivan rikki.. mikään ei huvita kökötän vaan sängyssäni.. ja itken..
mikä voisi helpottaa mun olooni?
meillä meni poikki tossa perjantai yönä, hän jätti, TEKSTIVIESTILLÄ!! ikää sillä on 22 vuotta, sen jälkeen siitä ei oo kuulunu mitään...
rakastan häntä todella paljon.. niin paljon ja muhun sattuu niin pirusti.. kun ees selitystä saanut...
oon aivan rikki.. mikään ei huvita kökötän vaan sängyssäni.. ja itken..
mikä voisi helpottaa mun olooni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
varmasti pahalta.. Mutta et ole yksin tässä maailmassa =/
Pää ylös ja kavereitten kanssa bilettämään. Ei kannata jäädä yksin kotiin nököttämään.
Itse pääsin irti entisestä kun olen työtön niin en lähtenyt puoleen vuoteen ulos talosta niin johan kasvatti ihmisenä ja sitäkin että nyt MINULLA on OMA elämä ja hallitsen sitä nyt täysin enkä välitä paskaakaan muista, vain itsestäni enkä ikinä enää anna kenenkään tulla lähelle minua.
Et ainakaan kököttämällä sängyssä ja pyörimällä itsesäälissä. Pää pystyyn ja liikkeelle. Hengaa kavereiden kanssa, tee ja touhua mahdollisimman paljon! Ryyppää ja rellestä. Aikaa kun kuluu, niin huomaat olosi olevan jo paljon parempi. Mutta tolla sun nykyisellä tyylillä pitkität vaan pahaaoloa.
sua helpottais jonkun verran jos juttelisit hänen kanssaan mikä oikein mättää...
Tiedän miltä tuntuu kun selitystä ei saa, mutta ota itteäs niskasta kiinni ja juttele hänen kanssaan asioista, se helpottaa jo ehkä pikkuisen!!!!
Koita pärjätä, aikaa vaan, (mihin en itsekkään usko, että aika muka auttaisi)
niinhän ne kaikki sanoo!!!
itse en erostani ole vieläkään yli päässyt ja siitäkin on jo melkein 4kk...
Mutta, vappu jo tulossa!!!
Koita pärjätä ja voimia sulle...
juttelisin hänen kanssaan, mutta hän ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin eikä soittoihin...
miten siis saisin yhteyttä häneen..?
nimittäin minä todella haluisin jutella että mistä moinen, mutta tosiaan ongelma on se että hän ei vastaa puhelimeen...
Ilmeisestikään tyyppi ei halua olla missään tekemisissä sun kanssa, ehkei uskalla/kehtaa enää kohdata sua, kun kerran jätti niin paskasesti. Joten ei kannata pakolla yrittää ottaa yhteyttä.. Luulisin, että se sulle jossain vaiheessa soittaa, jos haluaa selvittää välit.
En millään haluaisi luopua hänestä...
Laitoin silti äsken hälle viestin että, jos kerta haluaa lopettaa tän näin niin mä toivotan sulle hyvät jatkot...
ottakoon sitten yhteyttä jos haluaa tavata ja jutella tai sitten että jos kamppeensa haluaa...
mutta en hänen tavaroitaan haluaisi millään säilyttää.. koska aina kun vilkasen sen kamppeisiin niin silloi kirpaisee niin kovasti tuolta sydämmestä...
mutta ihmettelen että miten mieli voi muuttua 4 tunnis, sillä silloin kun lähti juomaan halusi olla ja sanoi rakastavansa ja sitten neljän tunnin päästä tuli viesti että se on ohi nyt, ilman mitään selitystä... ihan tosta vaan...
osaako kukaan sanoa että mikähän ihme hälle silloin tuli kun mieli noin muuttui?? ja mikä sen mielen niin muutti??
Tuskimpa se mieli muuttuukaan noin nopeasti. Todennäköisesti on jo pitkään hautonut tunteitaan, ollut kahden vaiheilla.
Sitten sai rohkeutta ja nosti kissan pydälle.
mies oli jo pidempään ajatellut jättävänsä sut, ja kännipäissään sitten "uskalsi" tehdä sen. pelkurimaisesti tekstarilla.
mun frendille kävi ihan samalla tavalla, ne oli seurustellu 5v ja sit kundi soitti kesken baari-iltansa että it's over. seur. aamuna selitteli et ei se sitä meinannu, mut kk päästä ne eros kuitenkin lopullisesti kundin aloitteesta.
Niin, meillä on aikaisemminkin käynyt näin. mutta mies itse halusi palata takas..
edellisellä kerralla hän oli myös kännissä ja laittoi viestin..
hän on kohdellut minua huonommin kuin koiraa kohdellaan... ja silti jaksan hänestä välittää.
sain häneeen eilen yhteyttäkin, sovittiin että hakee tavaransa meiltä sunnuntaina, itse ehdotti päivää.
nyt alan jo tajuta että näin on parempi, sillä ei ketään saa kohdella niin kuin hän kohteli minua... ja olo helpottuu pikku hiljaa.. mutta parempaan päin olen menossa...
mutta silti rakastan häntä kovasti, ja varmasti myös pitkään.. mutta eiköhän se tästä tokene ja elämä ala hymyilemään!
4kk on lyhyt aika. Aika parantaa haavat vaikka 6kk sitä lausetta vastaan taistelinkin! se oli pelkkä klisee. mutta yhtäkkiä se vaan iskee, että ei enää rakasta. ja kun ei ole mahdollisuutta palata yhteen, sitä oppii elään sen ajatuksen kanssa. Bailaamisella ja kavereiden avulla siitä pääsee yli! ja tietenkään tän vaiheen aikana ei saa olla minkäänlaisessa yhteydessä exään!! muuten toipuminen alkaa aina uudestaan!! been there done that!! uskokaa mun sanaa!!