Pähkinä pohdittavaksi: Olemmeko me, onko ihminen, liian musta-valkoinen ?

Kyllä on kahtiajakoa mustiin ja valkoisiin.

On anot ja rekatut.

On takarivin ja eturivin ihmiset.

Tuosta kahtiajaosta ei kannata välittää.

Anot ja rekatut-jako eli huonoihin ja hyviin-jako
on lähtöisin vain joittenkin narsististen rekattujen päästä,
jotka haluavat tuoda itseään esiin ja päteä.

Kaikki eivät halua tuoda itseään esille eikä kaikilla ole loputonta pätemisen tarvetta.

Myöskin aniharva rekattu tekee numeroa rekisteröitymisestään,
mutta jotkut keksivät silläkin ylentää omaa ihmisarvoaan ja
yrittää alentaa muitten.

Suurin osa ihmisistä on vaatimattomia ja itseään korostamattomia
eikä sääntöjen mukaan ole laitonta pitää henkilöllisyytensä täysin omanaan.
Se on sitä paitsi erittäin viisasta. On viisasta suojella somessa itseään.

On hyvä ja paha. Pahaa viljellään paljon.

Hyvä otsikko.On paljon musta valkoisuutta ja nimenomaan ikäryhät 60v- aina 90vuotiaisiin rouviin..

Mustavalkoisuus taitaa vain korostua mitä enemmän vuosia ihmisellä.
Mielipiteet ja ensivaikutelmat istuvat tiukasti ja niitä ei muuta mikään.
Minä oikeassa, sinä väärässä?
Minä hyvä, sinä paha?
Suomalainen hyvä, ulkomaalainen paha?
Ano kiltti, rekattu ilkeä?

Yleistys yleistyksen perään, mitään välimuotoja, mitään harmaata aluetta ei ole olemassakaan.
Vai olisiko kuitenkin että aivomme ei jaksa enää käsitellä nyansseja?

Kovin jyrkkä ei voi lopulta olla asioista,
koska
ihminen on vain ihminen
kukaan ei ole täydellinen,
mutta uskoisin
kaikki,,, jokainen ihminen kuitenki pyrkii tekemään asiat oikein
en usko että kukaan ihminen on läpeensä paha, epäonnistunu,
joten täysin jyrkästi lopullisesti ei voi luokitella hyvään ja pahaan, ketään,

Kapeneeko ajattelu vanhemmiten, kyllä kai, kun ei jaksa seurata asioita enää niin tarkkaan eikä perinpohjaisesti, että voisi muodostaa käsityksiä kaikkien asioihin
liittyvien tosiasioitten perusteella.
Kun ei tiedä kaikkea ja on "varma" asiastaan, asioista voi tulla mustavalkoisia.
Mitä vanhemmiten tapahtuu kuvalle omasta itsestä ?
Alkaako ihminen viisastua ja myöntää, ettei olekaan niin täydellinen vai päinvastoin ?

Olin lukevinani:
"aniharva rekattu tekee numeroa rekisteröitymisestään",
Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.

Tuleeko eläkeläisestä aikaa myöten malttamaton ? Onko meillä joku "sisäinen kiire" päivien vähetessä. Ei muista perehtyä asiaan ennenkuin laukoo mielipiteitään.

Kukaan meistä ei voi ajatella jonkun toisen ajatuksia.
Vaikka asiat eivät olekaan niin kuin me haluaisimme,
ne eivät ehkä silti ole väärin.

Häviääkö ajattelun joustavuus iän myötä vai onko iäkkäänä itsepäinen ihminen
ollut yleensä aina itsepäinen ? Aina itsepäisesti oikeassa ja paras ?