Olen petetty nainen ja nyt hommasin itseni varsinaiseen liemeen, jota on vaikea selvit

tää. Minun kihlattuni petti minua ex-vaimonsa kanssa, käydessään tapaamassa lapsiaan. Monen mutkan kautta asia valkeni lopulta myös minulle. En pystynyt nielemään moista petosta, joten erohan siitä tuli ilman muuta.
Olen koko aikuisen elämäni haaveillut perheestä, ja sen myötä myös lapsista.
Ikää mulle on kertynyt jo hieman yli 30 vuotta, eikä mulla ole lapsia... aika tikittää.

Olin suoraan sanottuna katkera ex-kihlatulleni hänen petoksestaan. Päätin saada esikoiseni, jota olimme yhdessä suunnitelleet hankkivamme. Joten päätin kostaa heille samalla mitalla ja tapasin miehen, keskustellaksemme "asiat selviksi".
Suoraan sanottuna hän käveli virittämääni ansaan, kun keskustelu päättyi juuri niinkuin olin laskenutkin, suojaamattomaan aktiin. Osaan kyllä laskea ne mulle varmimmat tärppi päivät... ja tapaamiset tuottivat tuloksen. Tulin raskaaksi.

Nyt mulla on tytär ja olen onnellinen yksinhuoltaja, jolle tuli isompi propleema.
Laskin mielessäni ettei kolmenlapsen isä kysele perään, mahdollista isyyttään.
Arvelu osoittautui vääräksi. Mies haluaa vängällä varmistaa isyytensä, sanoin ett se tulee hänelle kalliiksi, jos kyselee laki teitse isyyttään. Unohtakoot koko epäilynsä ja palailkoot jo kertaalleen eroamansa ex-vaimon sekä lastensa luokse.
Tuon kolmannen lapsensa hän hankki vahingossa exälleen, meidän kihlausajalla.

Mä en kaipaa häneltä elatusapua, jos antaa mun ja lapsen olla rauhassa.
Ohitti olan kohautuksella ehdotukseni ja vaatii tapaamisoikeutta lastenvalvojan kautta. Myönsin jo ett lapsi on hänen, mutt en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Lähetin hänelle muutaman kuvan tyttärestään ja pyysin vielä antamaan meille rauhan. Ei muutaman kuukauden ikäinen sylilapsi mitään isää itselleen kaipaa, ehtiiväthän he kohdata toisensa, kun muksu on jo vuoden tai kahden ikäinen.
Mä en jaksa uskoa tuohon "isänrakkauteen".... silkkaa koston halua häneltä.